Seuraavat päivät menikin jo vähän kotilähtöä stressatessa.

No se ei varmaan uutta ole että minä stressaan sellaisesta.

Teimme näinä päivinä vähän kaikenlaista. Lähinnä tietenkin töitä mutta pieniä seikkailuja myös

Kävimme ajelemassa pienissä kylissä vuoristossa.

Ihan vaan kiireettömästi katsellen paikkoja ja ihmetellen.

Hiljaisia kyliä.

En oikein ymmärrä, että missä kaikki ihmiset ovat, kun ei oikein paikallisiakaan näy missään.

Vuorilla kukkaloisto oli ihan erilaista, koska siellä oli paljon keväisempää, kun taas lähempänä merenrantaa oli jo suurin kukkaloisto väistynyt.

Poikkesimme myös Spartassa.

Tietenkin piti Jumbo käydä siellä katsomassa, tai tämä oli se mukajumbo. Mitään ei tarttunut tällä kertaa matkaan.

Kokattiin ja kerättiin kasveja.

Kävin paljon ajelemassa yksinäni. Olisin halunnut paljon pitemmällekin päästä käymään ajeluilla, mutta aika vain yksinkertaisesti loppui kesken.

On ihan hyvä välillä ottaa omaa aikaa, koska muuten olemme aika tiiviisti yhdessä.

Otin aurinkoa ja kudoin villasukkia.

Kelitkin alkoivat pikkuhiljaa muuttumaan paljon viileämmäksi, juuri kun olin pakannut kaiken lämpöisen pois ja myös sadevaatteet.

Yhtenä iltana syömään lähtiessä me törmäsimme myös Efin veljeen, joka asui samassa talossa. Sitä en kyllä edes tiennyt.

Hän on hammaslääkäri. Hän kertoi, että on työskennellyt jossain Norjan ja Ruotsin rajalla hammaslääkärinä ja osasi muutaman sanan ruotsiakin.

Häneen törmääminen oli kyllä sattuma hyvään väliin, koska minulla on ilmeisesti ien-tulehdus, enkä oikein ollut varma, mitä siihen kävisin hakemassa avuksi.

Ei oikein nuo ruokakaupan suuvedet vaikuttaneet kovin toimivilta. No, sain hyvän suuveden nimen hammaslääkäriltä ja kävimme etsimässä sitä myös apteekista, eikä se nyt kovin paljoa edes maksanut ja todella toimiva ensiapu oli.

Vähän semmoisessa sumussa kulki nämä päivät.

Päästiin myös ekaa kertaa Mavrovounin rannalle miehen kanssa uimaan. Olisin voinut tuotakin harrastaa enemmän, mutta taas se aika vaan loppui kesken.

Nyt oli yhtenä päivänä niin tyyntä, että näin suppaajiakin ja innostuin, että olisin voinut sitäkin kokeilla täällä ensimmäistä kertaa tai ylipäätänsä koskaan ensimmäistä kertaa. Tietenkään ei vuokraamoja ollu auki.

Leivoin myös ekaa kertaa elämässäni jotain spanakopita-tyylistä ja ihan filotaikinasta. Ei se nyt niin kovin vaikeaa ollut filotaikinaa käsitellä, en kyllä alusta alkaen itse ruvennut vääntämään.

Aasikavereitakin kävimme morjestamassa muutamaankin otteeseen, koiralle veimme luita ja Aaseille mitä nyt milloinka jääkaapista löytyi.

Löysimme myös hienon ravintolan Gythion kattojen yltä, välillä vähän toisesta suunnasta katsellen iltaelämää ja upeaa auringonlaskua.

Kuutamokin näyttäytyi meille parhaimmassa muodossaan.

Tietenkin olemme myös syöneet hyvin erinäisissä ravintoloissa. Ylläri 🤣