Tänään päästäisiin tien päälle.

Johan tässä on jouten oltukki.

Tilattii taksi Argostoliin jo edellisenä päivänä.

Aateltiin päivä käyttää siellä kiertelyyn ennen kuin saataisiin auto.

Kumma autonvuokrausfirma sinänsä, kun eivät tulleet hakee meitä toimistolle tai tuoneet autoa. Mut käy se kai näinkin.

Ensin pyydettiin et taksi ois vienny meidät Argostolin sillan pohjoispäähän, mutta kun hinta oli sovittu etukäteen ja se oli halpa, kuski ei suostunut sillä meitä viemään sinne.

Ihan ymmärrettävää.

Kun päästii sillan Argostolin puolelle ei se oikeastaan edes haitannut, koska tuuli oli täällä edelleenkin aika voimakas.

Sain varmaan keväällä tuulista jonku myrkytyksen, liika on liikaa. 😁

Käveltiin jonkun matkaa siltaa ja todettiin et taidetaan tulla joskus toiste ja ehkä sillon kun on hieman hämärämpää nii saa kivoja kuvia.

Hiljaisen oloinen oli Argostoli.

Eräs nainen Facebookin Kreikka-ryhmässä kertoi edellisen päivän olleen täällä niin kiireinen ja paikka tupattuna täyteen, että parkkipaikan löytäminen oli kestänyt puoli tuntia.

Jotenkin uskomatonta.

Täällä selkeästi rantakatu ja sen rakennukset on uusia ja viimesen päälle siloteltu, ajateltu isoja risteilyaluksia.

Yksi katu pois päin rannasta oli taas nuhjuuntuneita ja hylättyjä taloja.

Just niitä söpöjä mun makuun

Käveltii ympäri ämpäri, kello oli yli 4, osa kaupoista oli kii, se ei onneks haitannu. Ei oo ku yks kauppa jonne pääsyä odotan.

Ihmisä ei kävelykadullakaan juuri yhtään

Täällä selkeästi hallitsevin asia on ne risteilyturret.

Vähän meidän lounasaika venyi, se homma korjattiin paikassa joka tarjosi pastaa kupissa.

Oli miehen mieleen. Isot annoksetkin.

Ruuan päälle vielä ihmettelyä kaduilla, mietittiin millä siirryttäisiin Lassin puolelle autoa hakemaan.

Vaihtoehtoina oli, sähköpyörä, skuutti tai taksi.

Ehotin miehelle et hän voi mennä sähkövehkeillä, minä en niillä liiku.

Hän voi sitten tulla minut hakemaan autolla.

Siinä kävellessä päädyttiin jälleen rantakadulle ja suoraan bussipysäkille.

Reittikarttaa tutkittuamme todettiin et bussillahan pääsee Lassiin ja se vielä lähtisi 4 minuutin päästä.

Tämä hyödynnetään.

Hintaa tälle kyydille tuli 2e per pää. Ei ois sillä saannu sähkövehjettä suoraan helvetistä vuokralle.

Reilu tunti olisi sovittuun aikaan.

Osuttiin yhden baarin kohalle joka mainosti juuri alkanutta happy houria.

No jos nyt yhet.

Miehelle holiton ja itse päädyin Mai Taihin.

Ihan vaan siks et en kehannu pyytää miestarjoilijalta huutavaa orgasmia tai seksiä. 🤣

Miks kaikki hyvät drinksut pitää nimetä niin hölmöillä nimillä.

Minä jäin vielä baariin fiilistelemään, kun mies lähti hoitamaan auto asiaa.

Meitä ootteli hieman isompi auto tällä kertaa. Joku pösö sen piti olla.

Yllätyin kun mies osoitti vuokraamon pihassa sitikkaa, et tuolla nyt ajeltaisiin loppuaika.

Veitsen kääntämistä haavassa, just ku omasta sitikasta luovuttiin.

Tänään ajatuksena oli mennä Valsamatan lähelle kyläjuhliin, saatiin britti-rouvalta vihiä tästä.

Sitä ennen siistiytyminen majapaikassa.

Auringon laskiessa lähdimme ajelemaan vuoristoon kohti Fragataa

Enhän siinä lähtiessä sitten tosiaan tajunnut et, ylhäällä on viileämpi.

Auton mittari näytti 20 astetta. Olis mulla ollu majapaikassa farkkutakki, muuta pitkähihaista en mukaan ollut ottanutkaan.

Aattelin et pärjään ilmankin kun Suomen päässä otsikoissa oli loistanut teksti euroopan polttavista helteistä.

En nyt ihan arvannut minkä kokoluokan juhlista tällä kertaa olisi kyse.

Saavuttuamme paikalle se kyllä selvisi.

Fragatassa sijaitseva iso nurmikenttä oli tupattu aivan täyteen pöytiä ja tuoleja.

Niin ja niitä ihmisiä.

Arviolta n. 2000 ihmistä paikalla.

Mentiin rohkeasti mukaan vaikka tää nyt ei ollukkaan mun pala kakkua ku en tiiä mitä pitää tehä.

Löydettiin jonkinlainen ruokalista jonka vieressä kulki monta jonoa.

Pääteltiin näiden olevan ns. Tilausjonot jossa maksettii ruoka.

Näinhän se myös oli. Maksusta sait eritellyn kuitin missä näkyy kaikki tilauksella oleva.

Lapun kanssa tuupattiin toiseen jonoon pöytien luo joiden takaa ruoka lajilteltaisiin isolle tarjottimelle.

Tarjottimelle paiskattiin myös välineet, eli se ihana paperipöytäliina ja aterimet.

Juomat ootettiin sitten ruokien jälkeen seuraavasta pisteestä.

Suurin osa pöydistä oli varattuja, mutta onneksi löydettin kaikista kauaimmaisesta nurkasta pöytä myös meille.

Tunnelma oli mahtava, bändi veti yhtä soittoa koko ajan ja tanssijoitakin oli keskellä kenttää.

Saimme pöydän katettua ja iskeydyimme ruuan kimppuun.

Ruoka oli erittäin maukasta ja vielä siihen nähen mikä määrä sitä tuossa aukion laidalla väännettiin.

Tää kulttuuri täällä on vaan niin ihanan rikas.

Järjestetään tämmöisiä juhlia, jotta tanssiperinne ja taito säilyisi

Ei Suomessa tämmöinen toimisi.

Tyssäis lupiin ja varmaan järkkäreitä tarvittais pirusti tähän määrään.

Ei näkyny rähinää tai humalaisia.

Pelkästää iloista tanssikansaa.

Myös nuoret miehet innostui tanssimaan, kai ny ku neiditkin olivat lavalla tanssin pyörteissä.

Mies haki vielä jossain vaiheessa jälkiruuaksi Loukomadeksia kinder-kastikkeella.

Olisin kovasti halunnut tanssia mutta päivän jaksamisen ikkuna oli lähes täynnä ja lussikatkin melki käytetty.

Olin aivan jäässä, kyllä tanssi olisi tehmyt hyvää, niin ku sit viel osaisi. Ehkä sit joskus.

Tyydyin siis istuskelemaan paikallani ja katselin kun muut jaksoi.

Sen verta hyviä Souvlakit oli et santsikierroksella mentiin

Kello kävi jo likemmäks 12, silti täällä oli lapsia vielä hereillä. Ei onnistuis sekää Suomessa. Olis Lasuja lähteny satelee postilaatikoihin vähemmästäkin.

Väsyhän se rupesi painamaan.

Siinä vaiheessa olimme varmasti nähneet jo parhaat palat näistä juhlista

Autossa huomasin lämpötilan olevan vain 16 astetta ja minä vedin hihattomassa mekossa.

Mielenlujuutta vaati uskotella itselleen että palelu on vain tunne, täällä on ihan lämmin ei ole kuolemaksi. Vaikka siltä se aina tuntuu ja inhoan et oon aina jäässä.

Mies vitsaili, et jaksoin vaan ku viini lämmitti.

En kyllä myöntänyt ainakaan.

Tunnelma sen lämmön toi.

Majapaikassa meitä odotteli upea kuunsilta.

Olipa taas onnistunut päivä ja ilta.