Tässähän nyt kirjoittelisin tien päältä euroopasta.

Toisin kuitenkin kävi.

Piti siis lähtee eurooppa-kierrokselle matkailuautolla.

Auto päätti toisin, tai no huolto ehkä tässä tapauksessa.

Viime reissun jälkeen oli sovittu tosiaan huolto autolle.

Oli kuitenkin ilmennyt joku vika mihin tarvisi ootella osaa. Noh eka osa tuli ja nippuun laitettaessa selvisi että joku muukin osa oli rikki ja uutta tilaukseen.

Parisen viikkoa oottelua ja kamojen pakkausta sai hermot aika kireelle. Ja voimatkin oli iha loppu.

Käytin kaikki kauniit kesäpäivät vain asioiden järjestelyyn ja siihen että olisi mahollisimman helppo lähteä.

Loma läheni, eikä autoa oltu saatu nippuun.

Teimme sitten ratkaisevan päätöksen ja unohdettiin suosiolla autoreissu.

Ei niin stressaantuneena kannattaisi lähteä uuden äärelle.

Joten lentoja metsästämään.

Heinäkuu, kallein ja vilkkain aika.

Mies teki tarkkoja laskelmia, mikä olisi järkevintä ja mikä antaisi eniten.

Päädyimme lentoon Ateenan kautta Kefalonialle.

Saari joka on ollut pitkään haaveisamme.

Nyt se koettaisiin.

Suomessahan ilmat viileni ja sateet alkoi, voiko olla parempaa hetkeä kuin karata kehvastoliin.

Tällä kertaa värvättiinkin tytär heittämään ja hakemaan meidät lentokentältä.

Ollaan siis vain varattu lennot, eka majotus ja kyyti kentältä. Auto otettaisiin ekan viikon jälkeen niin saadaan lepäillä ja budjetti pysyisi kasassa.

Leppoisan automatkan jälkeen oltiinkin jo kentällä.

Laukkkujen jättö ja suoraan tietenkin perille ettei Ateenassa tarvisi niiden kaa venkslata.

Lähtö Spritz on muodostunut jo tavaksi. Olisin nauttinu ulkona mutta ilma oli edelleen jäinen.

Koneeseen pääsyä oottelimme jonkin aikaa, saapuvia vastassa oli rajavartio ja tarkastettavia riitti.

Comfort luokan paikat keulilta oli kai siinä hieman enemmän jalkatilaa.

Omaksi harmikseni tajusin samantien jollakin lähellä istuvalla olevan pirusti vahvaa hajuvettä.

Ei auttanut ku ottaa lääkettä ja toivoa ettei oksennus migreeni iskisi. Se olisi tukalaa koneessa.

Kiva kun on wifi käytössä koneessa, voisi selailla ja kattella vinkkejä mitä tehdä paikan päällä.

Ruuansi oli kaksi vaihtoehtoa. Sitä keväistä hernemössä tai pastaa lihalla, ei tarvinnu miettiä kumpaa ottaisi.

Saatiin viel jäkkkäriks järjettömän kokoiset keksit.

Tajusin siin samalla et täähä oli niin et pyytämällä sai juomaa lisää joten aattelin makustella yhden Kreikkalaisen oluen.

Tällä kertaa kuuntelussa oli Leeni Peltosen Daalioita ja sipulinvarsia. Oilisko seuraavksi kirjaksi mitään kivaa vinkata? Joku reissuihi liittyvä kirja olis kiva.

Ei siinä kauaa nokka tuhissu ku oltii jo Ateenassa.

Koneen ovet kun aukeutui vasten kasvoja tulvi sisälle se ihana kuuma ja kostea tuulahdus tai no seinämä ehkä voisi kuvata paremmin tätä.

Hetken sai hengittää tätä ihanaa ilmaa, kunnes taas sisätilat kutsuisi.

Reilu kolmisen tuntia pitäisi aikaa tuhlata täällä.

Poistuessa bussista terminaaliin sanoin miehelle et mennään nyt ajatuksella ettei vanhigossa löydetä itteemme ulkoa.

Ei siinä muuten mitään mutta tällä turvatarkastus jonot on viimepäivinä olleet valtavat ja se kolme tuntia menisi niissä ku pyrittäis takaisin sisälle.

Tässä olisi hyvä väli syödä jotain ja vaan tuijotella ku ihmiset häärii ees taas.

Aurinko rrupesi pikku hiljaa laskeutumaan ja meno terminaalissakin rauhoittui.

Kun lennämme takaisin Suomeen joudumme kuluttamaan täällä yli 8 tuntia keskellä yötä.

Katsastelimme ympäriinsä siihen sopivaa paikkaa.

Aivan tterminaalin perältä löytyikin mukavat lepotuolit joissa varmasti väsyneenä hetken torkut pystyisi ottamaan.

Aika kului loppujen lopuksi aina nopsaan.

Seuraavana olisi vuorossa reissun jännittävin hetki, nimittäin lento potkurikoneella.

En muistaakseni sellaisessa ole ollut, ellei 80-luvulla Finnair lentänyt Helsinki – Oulu väliä sellaisella.

Lennolle oli tulossa myös iso joukko nuorisoa. Koitimme päästä ennen sitä ryysistä rampille, jota pitkin pääsi koneeseen, mies kerkesi koneen sisälle juuri ennen kuin henkilökunta pysäytti minut ja nuorison.

Tähänkö nyt tyssäs?

Ramppi oli ruvennut painumaan ja erkanemaan koneesta, oon vissiin keränny niin hyvin kiloja.

Hetken ramppia korjattiin ja pääsimme uudelleen yrittämään koneeseen.

Mies jo ihmettelikin että mihin jäin.

Tiivis oli tunnelma koneessa.

Potkurikoneen ääni oli melkoinen, matalalla lennettiin niin ei mennyt edes korvat lukkoon.

Harmi kun oli pimeä, olisi kiva ollut katsoa maisemia alapuolella.

Tällä lennolla tarjottiin pullo vettä ja leipätikkuja.

Lento kesti noin tunnin. Hyvin sujuvaa ja mukavaa.

Ulkona koneesta laukkuja ootellessa rupesi mies katsomaan, että varaamamme kyyti oliki peruttu, ei auttanut kuin toivoa että ulkopuolelta löytyisi taksi.

Taksi onneksi löytyi. Makso vaan vitosen enempi kuin varaamamme kyyti mutta nyt sille ei voisi mitään.

Kuski suostui nopeaan pysähdykseen marketissa, jotta saisimme jotain juotavaa majapaikkaan.

Majapaikan henkilökunta viestitteli että baarista saisi tullessamme kyllä jotain syötävää.

Perillä odotteli kivan näköinen moni rakennuksinen huoneistohotelli Artemisio studios.

Henkilökunta oli baarissa vastassa ja opasti meidät huoneeseen.

Kamat sisälle ja takaisin altaalle, nälkä jo kurni.

Noh, eihän se nyt ollukaa nii yksinkertaista, baari oli vedetty kii joten ei auttanut kuin lähteä katselemaan ympärille olisiko joku muu paikka auki.

Pienen kävelymatkan päästä löytyi souvlaki taverna. Hekin olivat jos sulkemispuuhia tekemässä mutta kysyimme jos saisimme take awayna jotakin ja odotellessa oluet.

Sehän kävi, eli kana kyrökset oli ainoa tarjolla oleva asia, valinta ei ollut vaikea.

Takaisin majapaikassa terassilla jollotti järkyttävän kirkas lampöu pilaamassa tunnelmaa.

Se onneksi oli nopeasti hoideltu, kun mies sujautti sen päälle kestokassin.

Siinä kestokassin luomassa tunnelmavalossa iskeydyimme Gyrosten kimppuun.

Oli kyllä yksi parhaimmista mitä olen syönnyt. Oli oikein mausteitakin.

Täällä sitä ollaan. Meidän haavesaarella 🩵