Muuttopäivä, juuri kun rupesin tykästymään tähän paikkaan.

Tänään siis siirtyisimme Skalaan

En oo oikeastaan ottanu selvää mistään paikasta millaisia on, vaan pelkkien kuvien perusteella oon laittanu merkinnät kartalle.

Skalasta niitä ei ollu yhtään.

Budjetin tasoittamiseksi otettiin tosi vaatimaton majoitus ilman altaita tai muita hienouksia.

Autossa kuitenkin vietettäisiin aikaa, joten sillo on melki sama mihin päänsä kallistaa.

Huoneen luovutus täältä klo:11.

Aristomenis studios palveli meitä hyvin. Ehkä hieman haikeudella lähdin. Pääsishän tänne toki takas mut ehkä vaatis pinkkaa..

Matkan varrelta Frappet ja pikku jätskit leipomosta.

Siirtymä ei ny ollu puolta tuntia pitempi, mutta meno vaihtui täysin.

Pitkä ranta, monta kalliin näköistä hotellia ja ihmisiä.. Täällä on ihmisiä.

Mulle tais tulla näppylöitä.

Käytiin rantasuoralla kaupassa, joka ihme ja kumma oli aika edullinen.

Majoitukseenkin päästiin jo heti klo: 12, ehkä eka paikka jossa check in on näin aikaste.

Toisaalta ovi kun avattiin tajusin, ettei täällä kukaan haluu yhtää enempää aikaa viettää ku tarvis.

Todella siisti paikka kyllä siihen nähen et tälle ei varmaan 80-luvun jälkee oltu tehty mitään.

Ihania istutuksia oli majoituksen pihassa.

Aateltiin ottaa loppu päivä ihan relax ja suunnattiin rannalle.

Vaikka rantaa ja populaa piisas, sai aika rauhassa olla ja vesikin oli ihanan lämmintä viime reissuun verrattuna.

Ei juurikaan tuulta ja tyyni meri. Tätä olen kaivannut.

Aika meni taas vaan ihmetellessä.

Rentouttavan rantaillan jälkee majapaikkaan suihkuun ja kylille.

Oltii aiemmin katsottu sopiva ravintola vähän matkan päästä.

Sinne päästiin ja oltiin vikat asiakkaat jotka otetettii edes sisään.

Jaetut annokset on kyllä parhaat annokset.

Alkuun juustoa ja sieniä. Pääruuaksi otettiin kokkinisto nautaa

Jotenkin siinä syömisen lomassa jäi tuijotusvaihde päälle ja vaan katselin mitä muut ympärillä hyörää.

Tekee hyvää tämmöinen, koska normaalisti se olisin minä joka tohottaa menemään.

Vähän kävelyä ympäriinsä ruuan päälle.

Jos jotenki tarttis kuvailla ni Hanian turresuoraa muistuttaa tämä paikka, britti populalla.

Poikettiin vielä jossain viihtyisän näköisessä baarissa.

Täällä oli Nicholas Cagekin vieraillut leffan teon lomassa. Siitä oli ikuistettu monta kuvaa baarin seinälle.

Muuten vähän hämärä paikka. Baarin perällä ulkona pyöri vanhat mainokset valkokankaalle heijastettuna videotykillä.

Kumma loma ku koko ajan väsyttää, tai eihän se normaalista poikkea.

Seuraavana aamuna syöksyttiin suoraan tien päälle.

Vain leipomo pysähys sallittiin.

Omasta eväästä unohtu ottaa kuva, se vaan hävis ku oli nii hyvää.. Kuka arvaa mitä? No piirakkaa 😁

Aamupala lähti kyl ihan lapasesta taas. Tuli varmaan samalla kertaa koko päivän kalorit.

Vähän vaarallista kyllä tämmöselle ihmiselle joka ei liikkumaan kovin pysty ja painokaan ei lähe vaikka mitä tekis, kiitos kilpirauhasen.

Mut loma on lomaa, voin murehtia näitä kotonakin.

Skalasta ekana kohteena meillä oli ajella Porokseen.

Jotenkin nyt aukee tää saaren kauneus ja ihanuus.

Kyllä se auto vaan tekee paljon, avartaa ihan erilailla.

Matkalla maisemat oli upeat, turkoosina hehkuva meri kiilsi alhaalla rannassa.

Kun pääsimme rantakadulle aistin heti tämän olevan SE paikka.

En tiedä miten se määräytyy, sen vaan tietää.

Porokselle pitää vielä palata.

Aateltiin tänään siis katsastella paikkoja, ettei ihan summamutikassa tarvi seuraavia majotuksia varailla.

Jotenkin oon aatellu et sypressimetsät on Korfun juttua, mutta niitä riitti myös täälläkin vaikka millä mitalla. Ne on minusta jotenkin viehättävän näköisiä.

Harmi ku ei omaan pihaan saa.

Agios Nikolaoksen pieni kylä kutsui myös kurvaamaan läpi.

Reunamalla oli hieno todella vanha kuorma-auto ja ”pääkaudulla” oikein avenue (leoforos) 😁

Täällä oli myös piilossa mutkassa pieni kahvila josta kuulema saisi parhaat Kefalonian piirakat, ne ehkä pitäisi jossain vaiheessa testata. Nyt aamiaisen päälle ei vielä pysty.

Kiinnitimme myös huomioin vanhaan kuluneeseen kylttiin jossa luki lake.

No mikä ihmeen järvi täällä olisi. Sehän oli tutkittava.

Paikalle johti huono tie joka päätyi parkkipaikalle.

Ajattelin että perillä olisi joku kuivanut rapanen lammikko, mutta näin ei ollut.

Kyllä siellä kunnon järvi oli, tai no järvi näillä mittapuilla.

Tämä oon varmaan osa sitä maan alaista luolastoa joka Kefalonian alla kulkee ja kuljettaa vettä paikasta toiseen.

Se samainen luolasta johtaa veden esimerkiksi Argostolista Melissani järveen.

Sami, oli paikka jonka ehdottomasti halusin nähdä. Geoquessr pelin tiimoilta ollaan täällä seikkailtu monesti.

Ei ees päästy rantakadulle asti, kun silmiimme osui mainoskyltti Locomondo bändin keikasta.

Äkkiä auto parkkiin ja tutkimaan ilmoitusta tarkemmin.

Ei voi olla todellista, meidän lempi Kreikkalainen reggaebändi ja niillä olisi keikka 5.8 täällä Samissa.

Ollaan haaveiltu niiden live keikasta jo pitkään.

Ilmaiskeikka vielä. En voi oikeasti uskoa tätä. ❤️🖤💛💚

Oli ihan hetkeksi istuttava miettimään saataisiinko lähistöltä majapaikkaa sille ajalle.

Olin ihan onneni kukkuloilla.

Samista niin sanotusti yksi ylöspäin oli Agia Effimia.

Vaatimaton ja paljon kehuttu kylä.

Minua se ei oikein sykähdyttänyt. Ehkä sinne johtavan tienvarren valkoiset poukamat ennemminkin.

Käytiin sit siellä vaan aiheuttamassa ruuhka ja pahennusta ku autolla oltiin vaihngossa parkkeerattu taksitolpalle.

Isojen risteilijöiden bussimatkalaiset tuntuvat olevan jumissa joka paikassa täällä.

Melkoisen tiukalla aikataululla ne kiertää ne ”parhaat” nähtävyydet täällä.

Jotenkin en aatellu et tälle reitille osuisi Myrtoksen ranta mut sehän silmiemme eteen pätkähti.

Niin view pointilla ku alhaalla rannalla riitti porukkaa.

Tuonne olisi päästävä uimaan aattelin. Jälkeen päin enää en, siellä on kylteillä kielletty uiminen kovien pohjavirtausten takia ja moni varoittaa siitä kuinka vaikea on vedestä päästä pois.

Ei ehkä ole meidän juttu sittenkään.

Tässä vaiheessa päivää oli aamiainen laskeutunut sen verran että uusia makuelämyksiä mahtuisi vatsan täytteeksi.

Yleensä tienvarsi paikat ja niiden ruuat ovat olleet niitä parhaita.

Taverna Veggera tarjosi hienolla näköalalla partsiltaa paikan meille ruokailuun.

Listalta löytyi kivasti kylmien ja lämpimien ruokien osalta mix platet.

Otettiin lämmin versio ja lisäksi pieni salaatti leivän kaa.

Aivan mahtavat ruuat oli täällä. He tekevät omista tuotteistaan näitä. Mainoksessa mainittiin monenlaista erilaista teemailtaa ruokineen. Voisi olla kiva syödä täällä joku ilta.

Ei pitäny, mut päädyttiin kuitenkin Fiskardoon.

Toisaalta ihan hyvä, koska olis ollu pettymys jos tänne olis varta vasten tultu.

Raha hais jo kauas.

Olihan heti kyllä kuvauksellinen paikka.

Puitteet oli tehty tällä kertaa niille luksus jahdeille jotka tänne satamaan päätyisi.

Täälläkin oli aika hiljaista myös.

Käveltiin rantakatu päästä päähän.

Muutamat kuvat ja Suomen hinnoissa oleva Aperol kattokahvilassa. Siinä oli minun sijoitukseni tähän paikkaan.

Onneksi ei tänne varattu majoitusta.

Siinä drinksua nauttiessa kattelin, kun satamaan lipui toinen toista upeampia luksusjahteja.

Isoin satamaan tullut alus sisällytti pariskunnan ja 10 jäsentä. Kaikkee sitä rahalla saa.

Fiskardo kun oli nähty lähdimme lipumaan takaisin Skalaa kohti.

Väillä piti kapoisia vuoristoteitä ajaa todella hissukseen, tien reunassa kulkevien vuohien takia.

Karavomylos jäi tulomatkalla välistä, korjattiin se virhe ja jalkauduttiin sitä katselemaan.

Rannasta löytyi taas pieni järvi joka johdatti vetensä Melissani järveen.

Ihan idyllisen näköinen paikka, ei kuitenkaan ehkä minun paikkani.

Vielä kylää ympäri kierros, varmisti tämän olevan liian tylsä paikka.

Takaisin majapaikasaa pitkän päivän jälkeen pidettiin freesaustauko jonka jälkeen kylille kahtelee.

Miehen rupes tekee mieli hampurilaista, noh sellaiset sitten otettiin.

Pyysin lennosta tarjoilijalta suolaa.

Pöydän siivous vaiheessa tarjoilija kysyi, että osaanko kuinka paljon kreikkaa. Hän oli hetken luullut kreikkalaisen rouvan pyytävän suolaa, olin kuulema lausunut niin hyvin.

Pikku juttuja mutta rohkaisee kummasti käyttämään kieltä.