Todella vaikee rauhottua ja siirtyä taas jouten oloon.

Vaikka en muutenkaan oikeasti paljoa tee, aivot kyllä työskentelee senkin edestä.

Täällä ei onneksi ole aktivoivaa ympäristöä, mikä muistuttaa kaikesta tekemättömästä.

Täällä ehkä ympäristö inspiroi kaikkeen siihen mitä ihanaa voisi tehdä.

Huoneen ovet kun avautuivat patiolle aamulla, odotti siellä näky mitä olen kaivannut.

Ihana Joonianmeri.

Ilma oli niin kuuman kostea, että näkyvvyys merelle oli sumea ja huono.

Ennen kuin kovin paahde alkaa piti käydä etsimässä hieman aamupalaa.

Päädyttiin sit ottaa wrapit kaupasta, frappet ja appelsiinipiirakkaa leipomosta.

Tän ekan viikon teema on mahdollisimman rennosti eli altaalle makoilemaan.

Oli kyllä niin kuuma päivä ettei muuhun olisi kyennytkään.

Tarvii kropan taas totutella tähän lämpötilaan.

En ees muista koska viimeks olisin näin lämpimässä ollu, aika viileillä keleillä ollaan reissattu.

Altaalla oli hyvin tilaa. Kylttien mukaan varatut paikat tyhjennetään pyyhkeistä 90 minuutin jälkeen. Toivottavasti pitäisi paikkansa.

Paikan omistaja tuskaili, kun sähköt olivat baarin puolelta poikki. Sähkömiestä ooteltiin korjaamaan.

Olihan se vähän tylsä kun mitään ei oikein voinut myydä ilman sähköjä. Jotku juomat oli vielä kylmiä kuitenkin.

Sähköjä ooteltiin tovi.

Aika kului kivasti altaalla.

Mies otti muutamatkin unet. Itse en kerennyt vielä siihen tilaan.

Loikoilin ja killuin patjalla altaassa. Kuuntelin äänikirjaa ja kattelin kaikkea ympärillä olevaa.

Ennen kaikkea se kaskaiden siritys, se oli se ääni mikä kivasti vaimentaa päänsisäistä liikennettä.

Jossain vaiheessa annettiin periksi nälälle ja käytiin kysymässä mitä kylmää safkaa olisi tarjota.

Kreikkalaista salaattia löytyisi. Sehän kelpas vallan mainiosti.

Ai luoja miten hyvää näin yksinkertainen asia voi olla.

Ruuan päälle vielä jatkettiin makoilua altaalla.

Seurasin aikani kuluksi muurahaisten puuhia aurinkotuolin alla.

Altaalla oli ihanan rauhallista. Oli ihnisiä ja vaikka he puhuivat tekivät he sen hiljakseen muita kunnioittaen.

Muutenkin täällä oli kaikki todella siististi hoidettu. Ja ilmeisemmin koko perhe pyörittää tätä paikkaa.

Jossain vaiheessa rupesi yhden jos toisen puhelin piippailee kovaan ääneen.

Tulipalo hälyytys. Kalligatan alueella paloi.

Samaan aikaan yläpuolellamme alkoi kaartelemaan kaksi sammutuslentokonetta ja kauempana pörräsi helikopteri.

Netistä sain selville paloalueen olevan lähellä sellaista paikkaa mikä meidän piti ottaa ekana majapaikaksi. Sieltä oli evakuoitu varuiksi ihmiset pois.

Ilmassa tuoksahti ohuesti savu ja kauempana sitä myös näkyi.

Hetken ne koneet pörräili ja sitten löytyikin jo uutista palon olevan sammutettu. Hyvä homma. Onneksi ei mitään pahempaa ole käynnyt.

Sähkötkin saatiin allasbaariin tämän episodin jäljeen ja me käytettiin tilanne hyväksi ja tilattiin toastit.

Koko päivähän siinä meni altaalla, ai että tää jouten olo tulee nii tarpeeseen.

Oikein tunsin kuinka jännitys kipeistä nivelistä ja kehosta rupesi pikku hiljaa purkautumaan. Tuo kelluminen altaassa on kyllä todella rentouttava laji.

Vaikka aurinko lähti laskeutumaan kuumuus ei taittunut.

Lähdimme silti etsimään illallispaikkaa pienen freesaus hetken jälkeen.

Ei kovin montaa ravintola/tatverna vaihtoehtoa ollut, tämä Vlachata on vissii joskus ollu vilkas ja suosittu, nyt vaikuttaisi hyvinkin rauhallisesta paikalta.

Ei varmaan yllätä, jos kerron vaihtoehdoissa päätyneemme piirakkaan.

Melkoisen kipuamisen palkitsi meidät ruuallaan Athinas pizza.

Auto olisi kyllä täällä paikallaan, nyt kun näitä mäkiä kiipee niin sen huomaa.

Ensi alkuun ajattelin meidän tulleen jonkun takapihalle, olimme jo kääntymäsaä pois kun nainen juoksi meidän perään kysymään voiko olla avuksi.

Joo piirakkaa oltais vailla.

Selvisi että tämä oli oikeasti heidän takapiha missä ravintolan puoli sijaitsi. Ruuat tehtiin heidän kotonaan.

Olimme ekat paikalle tulleet ja 5 min myöhemmin olikin paikka jo täynnä.

Mapsista kkatsoin tämän olevan kuulema Kefalonian paras pizzeria.

Koko perhe pyöritti tätäkin paikkaa. Kaksi pientä tyttöä avustivat vanhempia.

Mies valitsi pastaa listalta ja minä tietenkin piirakkaa.

Ja taas kerran todettava, oi luoja kuinka hyvää. Pari palaa jäi aamupalaksikin

Lähtiessä pimeyshän oli saavuttanut meidät. Eikä katulamppuista tietoakaan. Onneksi puhelimissa ja kellossa oli taskulamput.

Hetken istuskelin hyttysten syötävänä patiolla ennen nukkumaan menoa.

Oon jo nyt ihan paukamilla. Minähän siinä on et miestä ne ei vaivaa, minua sen sijaan senkin eestä.