Oli aika luopua rakkaasta.

Nimittäin sitikasta.

Ajateltiin mennä tyylillä kaks kärpästä yhellä iskulla.

Eli Tamperetta kohti ja sitikan myynti Bilarille.

Mies ajeli tampereelle eellä isolla autolla ja minä vielä fiilistelin viimeiset kilsat ja nautin pehmeistä kyydeistä ranskalaisella.

Kaupat oli nopeat. Itkuhan siinä loppujen lopuksi tuli. Oltiinko tehty oikea päätös.

Se jää nähtäväksi.

Eikös shoppailu auta suruun? Joten kohti Ikeaa.

Ei pitäny, mut osteltiin silti jos jonkinnäköistä härpäkettä autoon.

Saatiin esim. ulkokalusteet outletista ja kaikkee pientä tarpeellista.

Sulkemisaikaan oltiin sopivasti pihalla, kirjaimellisesti.

Oliskohan vähän nälkä siis.

Mäkkäristä pikaeväät ja ihmettelemään kaaoksen keskelle, että mitäs sitte?

Löydettiin park4night sovelluksen avulla sopiva puskaparkki Pirkkalasta, jossa voitaisiin yöpyä. Pitemmälle ei tämmöisen päivän jälkeen jaksaisi ajella.

Paikka oli kyllä kaunis ja sopivasti likellä rantaa, luulisi myös olevan rauhallinen.

Ennen nukkumaan menoa katseltiin sarjaa tablelta, muutamia mopoja pörräsi ohi menevällä kävelytiellä.

Yöllä joskus kolmen aikaa kesken parhaimman unen heräsin siihen, että suoraan meidän auton viereen keulille kirjaimellisesti puskaan ajoi auto joka huudatti poppivehkeitään subbareineen niin kovaa ku vehkeistä lähti.

Puolisen toista kuuntelin sitä ja miehen kuorsausta.

Purin hammasta ja aattelin et kerrankos sitä on kesä ja nuori. Huomenna ei tarvisi herätä aikaisin.

Ihnettelen et kuinka ne nuoret ite jakso siel autos olla. Mahtaa korvia särkeä.

Aamulla mies oli virkeä ku peipponen, hänellä ei ollut hajuakaan mistää yöllisistä discoista.. Hänen onnensa.

Perus aamupalat taas ja mies rupesi työn touhuun.

Sää vaikutti aika vaihtelevalta ja viileältä.

Itse kirjoittelin taas aamusta rästitekstejä.

Ja sisustelin autoo.

Eilen paikalle saavuttuamme käytiin pikakierros nurkissa mitä siellä olisi.

Kiva uimaranta, bajamaja ja kioski. Eihän sitä muuta tarvinnut.

Jossain vaihees karkasin ulkoilee.

Ja kappas ku päädyin kioskin terassille, kesämökin spritzille

Aurinko pikkasen pilkahteli ja tuuli oli jäinen, silti sinnikkäästi nautin juomani ja ihmettelin maailman menoa.

Spritz oli hyvää, niin hyvää, että kun pääsin autolle nukahin ihanan lämpöisen villafiltin alle.

Jossain vaihees kuulin ku läppärin kansi napsahti kiinni, sehän tiesi sitä, että viikonloppu on startannut.

Ja kuinkas paremmin viikonlopun voisi aloittaa kuin kurvata pizzalle.

Sopiva paikka siihen löytyi Pirkkalan keskustasta lounasravintola Marinarasta.

Pizza oli loistava, samoin palvelu tässä paikassa. Sitä pyöritti vuosikymmeniä sitten Suomeen tullut Albanialaismies.

Juteltiin hänen kanssaan pitkät pätkät ja vaiheltiin vinkkejä matkustamisesta.

Suosittelen tätä paikkaa jos nurkille eksytte.

Seuraavan yön puskan tarjoaisi meille Pyhän Marian kirkon pihan reunama Sastamalassa.

Saavuimme taas hiljakseen paikalle, koska kanssa autoilijoita oli paikalla muutamat.

En tiedä ollaanko me jotenki aina niin myöhään liikkeellä et tuntuu että porukka on tääl jo hyvän tovin uinunu tai jotain muuta.

Ristinsielua ei siis autojen ulkopuolella näkyny.

Mies vitsailikin et kuinkahan yöllä niitä ristinsieluja vaeltaa.

Matkalla tänne poikkesimme muuten Rustassa josta löysin kivat lamput autoon.

Ei kyllä taaskaan kauaa tarvinnut unta odotella, tässä autossa nukkuu kyllä ihmeen hyvin.

Aamusta olimme jo hyvissä ajoin hereillä. Ajatuksena oli liikahtaa ennen kuin kirkko aukeaisi.

Vähän aaamupalaa ensin. Mies halusi testata jonkun instavideon innoittamana leivän paahtamista kaasulla. Onnistuhan se kohtuu hyvin.

Aamupalan jälkee nopeat tiskaamiset ja tien päälle.

Oli vähän nahkonen olo, mietittiin et ois kiva päästä saunaan ja pesulle.

Hetken pohdinnan jälkeen päädyimme ajelemaan Huittisiin, siellä olisi viimeistä päivää auki ennen kesätaukoa uimahalli. Siellä hoituis niin, pesut ku saunat ja pääs vielä uimaan.

Olin ihan hukassa koko paikassa. Inhoon tuollaisia paikkoja missä en tiiä miten pitää toimia.

Oli liian hieno ja uusi halli minulle.

Meillä uimahalli on vanha ja siellä kaapitkin toimii ihan avaimilla eikä millään rannekkeilla.

Saunaankin menin ku varkain. Häkellyin kun siellä istu mummukkaa rivissä vaikka kuinka, mutta ei ainuttakaan löylynheittäjän paikalla.

Koitan opetella et sanotan ääneeni epävarmuutta ja häpeää siitä kun en tiiä miten toimitaan.

Kailotin sit kovaan ääneen et hei oon ihan hukassa mut teiltä näyttäs puuttuvan löylynheittäjä, että varaan nyt tämän paikan.

Mummukat katto varmaan et minkä hullun ne on päästäny vahingossa hoitolaitoksesta karkuun.

Varovaisesti koitin valella mahdollisimman lepposia löylyjä.

Tarpeeks kauan ku istuskelin oli aika mennä pulahtaa. Ku nousin lauteilta yksi mummukoista huikkas et kiitos olipas ihanat löylyt.

Kiittelin kovasti ja kehuin kuinka mukava halli on ja kerroin et valittiin vielä randomisti tää paikka.

Rohkaistuin myös kysymään olisiko Huittisissa mitään ehdottomasti nähtävää. Vastauksena tuli kuin yhdestä suusta et mee Kokemäelle se on hieno paikka.

Noh eihän siinä.

Ei siis olla tääl päin koskaa reissattu. Joten kaikki paikat uusia ja ihmeellisiä.

Jotenkin olen tottunut siihen, että omalla paikkakunnalla kaikki on niin sisäänpäin kääntyneitä ja varsinkin ulkopuolisia kohtaan töykeitä et yllätyin kuinka mukavia ja huomaavaisia ihmisiä täällä oli ja ne puhuivat vieraalle ihmiselle.

Oli todella positiivista tämä.

Jälleen kerran jouduin kysymään apua kun en löytänyt edes altaalle ja uinnin jälkeen olin sitten unohtanut kaapin numeronkin. Siinäkin ohjattiin minua laitteen luo joka numeron näyttäisi.

Nykyaika, vai vanhuus?

No ompahan opittu uusia asioita.

Ainoon miinuksen annan tälle paikalle kaappien sisäpuolella olevan peilin korkeudesta. Olis tarvinnu tikkaat nähdäkseen itsensä.

Ulos yrittäessä ranneke ei toiminu, en päässy portista pois vaikka kuin hypin pompin ja heiluin rannekkeen kanssa. Paikalle onneksi tuli tiskin takaa nainen ohjeistamaan et irrota ranneke ja laita se luukusta sisään ni portti aukee.. Voi luoja tätä mun touhua 🤣🤣

Miehen serkku kutsui meidät kylään Kokemäelle nähtyään meidän olevan liikenteessä. Mikä sattuma, olihan se sinne sitten lähdettävä.

Matkalla pysähdyttiin Pic n’ pay kaupassa, ihan outo kauppa meille, ihan ku ulkomaille olis joutunu. Kohtuu edullistakin oli.

Kauaa ei tarvinnu ajella kun Kokemäki jo häämötti.

Vastassa oli miehen serkku aika riehakkaan koiransa kanssa.

Ens alkuun kuljeskelimme tilukset läpite ja ihnettelimme millainen paikka tämä on asua.

Aika idyllinen paikka ja asema ihan vieressä.

Löydettiin resiinakin. Ei kyl kokeiltu 😁

Testailtiin uusia ulkokalusteita mattoineen koska kelihän oli upea.

Oli nii lepposa tunnelma, että päätettiin jäädä yöksi pihaan.

Eli kauppaan siis ja etsimään jotakin syötävää.

Päädyttiin kokkaamaan hamppareita.

Ilta kului rattoisasti höpötellessä.

Päätettiin vielä käydä katsomassa kylän elämää ja samalla yhillä paikallisessa baarissa.

Perus baari ei ollu ees karaokee. Siitä miinukset.

Aamulla herättiin siihen ku olis kasvihuoneessa ollu.

Avasin oven ja ku olis lentokoneesta astunu ulkomailla ulos.

Ilma seisoi ja kosteutta piisas.

Aurinko paahtoi seillaisen pilviverhon läpi.

Koitettiin korvauksena yöpymisestä laittaa talon tiskikone toimimaan.

Eli varaosien metsästykseen.

Kokemäeltä ei osia löytynyt eli seuraava paikkakunta olisi Harjavalta.

Vedettiin sielläkin vesiperät mut tulipahan nähtyä sekin paikka.

Takaisin Kokemäellä oli ruuan aika.

Tai itsellä ei käynny ruoka mielessäkään. Sen verta mutkaista oli Harjavallantie että päädyin paikkalisen kebab paikan vessaan huutaa norjaa.

Kepsupaikkasta ei vartin oottelun jälkeen jäännyt käteen kuin tyhjä vatsa. Huonoa asiakaspalvelua kun tuossa ajassa ei tilaustakaan otettu.

Seuraava paikka sitten ja mies päätyi pizzaan. Noh olishan tässä kiintiöö täytettäväksi.

Ruuan jälkeen kamoja kasaan ja takaisin päin.

Ihan ei kotiin jaksanut. Pysähdyimme sitten Siuroon yhden uimarannan läheisyyteen yöksi.

Ihana oli käydä auringonlaskussa pulahtamassa.

Todella rauhallinen yö vietettiin.

Mies kun aloitti työt heittäydyin minä autiolle rannalle. Keli oli mitä mainioin.

Noh kyllähän sen tiesin ettei kauaa menisi kun muutakin porukkaa paikalle saapuisi.

Olin jotenkin siinä tilassa ettei edes haitannut, kun lapsia juos ees taas ja meteli oli melkoinen.

Välilä sain miehenkin seuraksi pulahtamaan.

Jossain välissä kokkailin kanasalaattia, kivan kevyttä kuumaan päivään.

Neljän jälkeen rupesin miettimään et oon maannu tässä aamu ysistä muutamaa pulahdusta ja lounasta lukuunottamatta.

Ehkä hieman hasardia, lämpöhalvaus olisi seuraavana tiedossa joten olisi parempi houkutella mies kotimatkalle.

Ei olis malttanut lopettaa, mutta kotopuolessa olisi alkuviikosta hommia hoidettavana ja autollekkin sovittu huolto ennen ku lähdettäisiin sillä kesälomareissulle.

Tässähän kohta päästään vauhtiin.

Tai niin ainakin kuvittelin.