Vaatii kyllä taitoja unenpöpperössä valmistaa aamiasta tämmöisessä paikassa.

Laskutilaa ei ole kuin toisella yöpöydällä.

Koita siinä sitten samaan aikaan leikkuulaudalla leikata asioita samalla kun vesikiehuu keittimessä ja toasteri lämpenee.

Jogurttikupin virkaa ajoivat yli jääneet kertakäyttömukit jotka nappasin mukaan Fragatan juhlista, ihan vaan siks kun näitä saattaa tarvita. Eipähän menny hukkaa.

Tänään olisi rantapäivä.

Rantakamppeet meillä on auton perässä yleensä repussa valmiina, joten ei tarvi ku kylmälaukku täyttää.

Majapaikan jääkaapin pakastinlokero oli vain niin onneton et vesipullot ei ollu kunnolla jäätyneet joten ei uskallettu mitää mahdollisesti pilaantuvaa ottaa rantsuun mukaan.

Ei käynnyt mielessä rantaa valitessa, et olis hyvä tarkistaa myös aaltojen tilanne.

Paikan päällä totesimme aaltojen olevan liian suuret meidän makuun, joten seuraavaa paikkaa kohden.

Se onneksi löytyi yllättäen seuraavan niemen takaa.

Leppoisamman oloiset aallot oli kutsuvat.

Selvisi tämän olevan palkittu ranta.

Tien varressa tänne tullessa sijaitsi taverna joka tarjosi vessat, suihkut ja jopa ilmaiset rantatuolit.

Eli täällä kauempana tavernan yhteydessä oli vessat. Ja itse rannalla taas ne muut.

Rannan läheisyyteen oli istutettu puita joista tulisi jonain päivänä luonnon omat varjot tuoleille.

Tuoleja sai käyttää ja viedä rannalle kunhan ne palauttaisi paikalleen.

Saavuimme sopivaan väliin, kun tuoleja oli vielä jäljellä.

Joku tovi meni siinä telttaa kyhätessä.

Kun pääsin loikoilee löin korviini kuulokkeista Ellen Jokikunnaan ja Jari Raskin uuden podcastin ’Tämäkin vielä’

Aivan hulvatonta kuunneltavaa. Tykkäsin myös kovasti heidän tv-sarjasta ’Unelmia Italiassa’.

Siinä aika kului mukavasti, mies välillä mulkoili mitä ihmettä hihittelin ykisikseni.

Oli ihan kiva poiketa jossain välissä tavernassa hakemassa lounasta ja samalla sponssata niitä, sen verta hienot puitteet tarjoavat meille.

Mies oli sillä aikaa asetellut teltan ja tuolit uudelleen, aurinko oli sen verta paahtava, että varjossa piti pysytellä.

Vesi oli kuin linnunmaitoa. Mittarilla mitattuna 28c

Koko päivä siinä meni loikoillessa, se teki kyllä hyvää.

Taikaisin majapaikassa mietittiin ruokaa, jälleen kerran.

Tässä huoneistossa kokkaaminem voisi viedä hermojen kiristyksen äärimmillee, joten suosiolla mentäisiin valmiiseen pöytään.

Mies halusi pastaa, ehdotin siis reissua takaisin Vlachataa, jossa 360 nimisen paikan pasta oli jäännyt kokeilematta.

Yhtään ei ollu ’omalehmä ojassa’ tyylinen ratkaisu.

Ei muuta ku auton rattiin ja menoksi.

Vlachataan saapuessa oli ihan kuin kotiin olisi tuullut – fiilis.

Tänne oli auennut uusi taverna sillä aikaa kun ollaan oltu muualla. Uusia valoja oli laiteltu ja kylän laidalla oli suhkulähdekkin otettu käyttöön, niin ja nyt täällä oli myös ihmisiä.

Britti-rouva oli iloinen meidät nähdessään.

Vaihdettiin siinä pikaisesti kuulumiset tilauksen teon yhteydessä.

Se mun oma lehmä oli tietenkin piirakka, mikäs mukaan. 😁

Auringonlasku vaihtui kuutamoksi siinä syönnin lomassa.

Huomenna olisi täysikuu.

Olipas nautinnollinen ruoka, ilta ja paikka.

Jälkkärit napattiin kaupasta ja auton nokka kohti Skalaa.

Poikettiin vielä Katelioksen kylässä fiilistelemässä millainen itse kylä olisi, kun aikasemmin todettiin rannan olevan loistava.

Itse kyläkin vaikutti oikein mielyttävältä.

Huomasin täältä löytyvän myös biljardipöydän. Pääsisköhä joku ilta pelailee.

Yömyssyt ja nukkumaan.

Lyhyestä virsi kaunis, kuuluu kai joku sanonta olevan.

Καληνύχτα