Kohti viimeistä majapaikkaa.

Nyt saa vaan loppu ajan olla, ei ole mitään suunnitelmaa tai pakkoa.

Reissun alkulähteille ja Agios Nikolaoksen kylään, pieneen mutkassa sijaitsevaan kahvilaan.

Siellä oli kehuttu olevan saaren parhaat piirakat ja nyt puhun niistä oikeista piirakoista.

Haaveilin jo aamupalaksi Kefalonian lihapiiraasta.

Kun päästiin perille huomattiinkin kehujen koskevan makeita piirakoita, niitä riitti listalla vaikka kuinka.

Ei nyt osunut minun mielitekoon eikä kehdattu lähteä poiskaan, joten otin hedelmäsalaatin ja mies tuoretta appelsiinimehua.

Omistaja setä oli ihana, kyseli kaikilta asiakkailta kuulumiset ja muuta mitä nyt päähän pälkähti.

Harmikseni hedelmäsalaatti sisälsi hunajamelonia suurimman osan, en ole oikein senkään ystävä. Mukisematta söin kuitenkin kaiken pois ja matka jatkui.

Nyt jäi saamatta Kefalonian piiraat.

Vika majoitus oli ihan lähellä sitä paikkaa missä suuret maastopalot olivat olleet.

Näky oli kyllä karmiva.

Oltiin kuitenkin tästä ajeltu muutamaan otteeseen ennen paloa.

Kuinka maisema muuttuu kun kaikki on hiiltynyttä.

Vuoren toiselle puolen ei palot olleet päässeet ja siellä meitä odotti aivan ihana pieni villa.

Kaksi huonetta, vessa ja oma allas, takaisi rennon loppuloman.

Tietenkin piti heti päästä loikoilee altaaseen.

Mies tajus laittaa viel riippumaton roikkumaan niin pääs siihenki elbaa.

Huomasin myös takapihalla kasvavan banaaneja. Harmi kun ne ei ollu viel valmiita poimittavaksi.

Kyllä kelpas viettää päivää pitkälle iltaan.

Illasta llähdettiin sitten Skalaan syömään.

Mentiin yhteen ravintolaan, jota mies oli aikaisemminkin ehdottanut, ette varmaan arvaa miksi?

En tiedä minkä takia tämän olen sivuuttanut, koska paikka vaikutti loistavalta.

Juu kyllä. Pastalla mentiin, vaikkakin viereiseen pöytään tullut piirakka kiinnitti huomioni aivan täysin. Tais se pastakin hyvää olla.

Skalassa kun ei sen paremmin ole tekemistä niin kurvasimme Kateliokseen josta aikaisemmin bongattiin biljardipöytä.

Tovi saatiin ootella pöydän vapautumista. Kysyin sitten tarjoilijalta onko ok jos ostetaan juomat ja pelataan. Hän sanoi sen käyvän.

Kerettiin tovi pelaamaan kunnes pöytä piti luovuttaa seuraavalle.Juomia maksaessa selvisikin pöydän käytön maksaneen 10e tunti. No pelattiin me sen viiden euron eestä onneksi ja pöytäkin oli ihan hyvä kuntoinen.

Takaisin majoitukseen saatiin taas varoa tiellä liikkuvia villihevosia… Olkaa hyvät korvamadosta.

Vielä yöpulahukselle kun se oli mahdollista.

Aikaisemmin löysin maustettua ouzoa. Kerran reissussa oli ouzo naukun aika ja se oli nyt.

Iltahan päättyi tyypilliseen tapaan siihen, että kyöräsin jotain erikoista rukoilijasirkkaa tai mikälie hepokatti olikaan niin pihalle kämpästä.

Seuraavan päivän ajattelimme aloittaa ihan vaan rannalla loikoilulla. Viimeinen mahdollisuus siihen.

Meressä killuessa kuuntelin paikallisten mammojen juorukerhoa ja päätin, että vielä joku päivä minäkin osallistuisin päivieni kuluiksi sellaiseen.

Lounaaksi siirryttiin villalle syömään jääkaapista löytyviä jämiä ja takas lepäämään veden äärelle altaalle.

Lepäämisen jälkeen Skalan iltaelämää katsomaan.

Istuttiin baariin lähellä rantaa. Sitä ennen kävimme varaamassa vierestä ravintolasta pöydän. Eilinen paikka koska se piirakka jäi vaivaa 😁

Siinä istuskellessa ja ootellessa nälkää kasvavaksi mietiskeltiin tätä saarta ja lomaa.

Ei missään nimessä pääse ees top 5 saariin, mutta olihan tämä kiva (ja kallis) kokemus.

Ja tosiaankin, mieshän eläisi pelkällä pastalla se on tullu huomattua.

Onneksi itse voi palata reissun jälkeen ruotuun ja unohtaa pizzat ja piirakat hetkeksi aikaa.

Hiljainen oli ilta, eikä se haitannut olinkin jo aivan valmis nukkumaan. Vähän nää viimeiset päivät on tämmöistä haahuilua, kun odottaa vaan kotiin lähtöä.

Tai en siis sitä odota, voisin tästä jatkaa vaikka seuraavalle saarelle, mut mies tuntuu olevan aika kypsää kauraa.

Lauantai viimeinen sellainen

Olin lukenut jostain kirkosta, sen erikoisuutena on, että tähän aikaan vuodesta sinne ilmestyy käärmeitä alttarille.

Halusin lähteä katsomaan näkyisikö niitä.

Ahdistavaa ajella tuon paloalueen läpi, mutta minkäs sille voit.

Upea kirkko sijaitsi ihan pienen ajomatkan päässä.

Sisälle astuessa tajuttiinkin miksi nämä kirkot vaikuttavat niin freeseiltä.

No nehän rakennettiin uusiksi sen maanjäristyksen jälkeen.

Sisällä kkrkossa oli laatikko ikonin vieressä. Sitä vartioi mies.

Paikalla ollut nainen hihkaisi, että tänä vuonna tuli vain yksi käärme esille. Liekkö palot syynä. Jos niitä ei ilmestyisi ollenkaan toisi se huonoa onnea.

Nainen sanoi palaavansa kertomaan tarkemmin asiasta.

Hän ei koskaan palannut takaisin.

Kävin kurkkaamassa laatikossa olevaa käärmettä ja totesin sen olevan kuollu.

Seuraavana päivänä näin kuvia kyseisestä laatikosta ja siinä oli eri käärme joka oli elävä. Se siitä legendasta.

Ulkona käytiin perinteisesti sytyttämässä kynttilät ja päästiin juuri alta pois kun kirkossa alkoivat jotku menot.

Isä Jorgosta pukkas paikalle autolasteittain.

Hiivittiin äkkiä pois ettei oltais kuokkimassa mitä lie juhlia.

Ei ollu oikein mitään tekemistä, joten paikkojen katsastaminen autosta käsin olisi oiva ja voimia säästävä tapa viettää päivä.

Ajettiin Argostoliin, josta lautta Lixouriin.

Aateltiin ajaa Lixourin puoli saaresta ympäri ja katsella paikkoja.

Saatoin haistaa jo laventelimyrkyn tänne asti.

Kefalonia on kuin kolme eri saarta. Jokaisessa osassa on kaikissa eri tunnelma ja maisemat ja jopa ihmiset on ihan erilaisia.

Upeita rantoja kallioiden ympäröimänä osui reitin varrelle.

Asos oli se kylä mikä oli jäännyt käymättä.

Ja sehän on yksi niistä listatuista mitkä on pakko nähä.

Päivä oli kuuma.

Mietittiin kuinka päästäisiin parkkipaikalta Asoksen rantaan katselemaan.

Parkkipaikka oli ääriään myöten täynnä ja pidemmälle ei saannut ajaa, kuin he joilla oli täällä majoitus.

Tää paikka oli niin tekemällä tehty turisteille ettei mitään rajaa. Ostettiin limsat kaupasta pari kuvaa ja äkkiä pois. Ihan hukka reissu.

Paljon hylättyjä ja sortuneita taloja näkyi myös olevan.

Eka kerta ku tääl päin ajeltiin eksyttiin todella hyvään tavernaan nimelt Veggera. Sinne päädyimme myös tällä kertaa lounaalle.

Ajelujen jälkeen jälleen omalla altaalla rentoutumista. Mitään ihmeitä ei tuosta reissusta käteen jäännyt.

Illalliselle käveltiin lähimpään tavernaan, joka oli aivan nurkan takana.

Sitten vaan mahan viereen maate. On se hyvä että meidät roudataan kohta täältä kotiin. Ei vaatteet mahu päälle.