Aamusta oli suunnitelmissa mennä rantaan

Meinas jäädä suunnitelman tasolle.

Katottiin mapsista et olis joku rauhallinen poukama, minne pääsisi erikoista polkuapitkin, jossa pätkä pitää mennä köyden varassa.

Arvosteluissa oli kerrottu tämän olevan piis of nakki.

Pakkohan se oli kokeilla.

Karmea huono kuntoinen tie perille.

Ylhäältä ranta näytti upealta. Ei varmaan muita olisi.

Kuvissa jotenkin korkeuseroja on vaikea hahmottaa.

Meillä oli tietenki koko ranta-arsenaali matkassa mukana. Eväskassi myös.

Kun päästiin köyden päähän, minua hieman epäilytti koko homma. Olin kyllä päättänyt laskeutua jos mies niin haluaisi.

Kaksi yritystä otin jolloin kumpikin tajuttiin et me ei tulla pääsee ales ehjänä tai saati sitten ylös.

Huomattiin samalla et alhaalla oli vuohen jäänteet. Et jos sekää ei oo selvinny hengissä, ei meidänkään kannattaisi uhmata kohtaloa tämän suhteen.

Lämpötila huiteli yli 40 astetta tässä vaiheessa.

Pakko oli raahautua takas autolle ja siirtyä lähimpään normaaliin rantaa.

Ei nyt ollu kyllä kuvausten mukainen paikka.

Takaisin päin mennessä, vastaan meitä polulla käveli nuori pari. Toivotin vaan good luck heille.

Tuntu kyllä hyvältä päästä vihdoin vilvoittavaan mereen.

Hetken maikoilun jälkeen valmistin meille kylmälaukun antimista lounasta.

Tuntui, että oli jotenkin erikoisen kuuma päivä.

Kuinkahan pärjään suomen kylmyydessä tämän jälkeen.

Pikkasen nyt oikasen ja laitan kuvakollaaseina asioita. Vie yllättävän kauan valita tuhansien kuvien joukosta juuri ne kuvat mitä tarvitsee. Kuvathan kokonaisuudessaan löydät Piristyksen Facebook-sivulta.

Illan menu koostui piirakasta ja lihasta. To Petrino oli pienen kylän ainoa taverna ja samalla myös paras sellainen.

Täysikuu meni, silti se jöllötti taivaalla upean punausessa sävyssä kun siirryimme takas Poroksen rantakadulle.

Oli mukava kuljeskella pitkin katua ja antaa ruuan sulaa. Samalla tietenkin seuraten rantakadun elämää.

Seuraavan päivän seikkailuihin kuului siirtyminen Keramieksen majapaikkaan ja matkan varrella olisi käynti Anninatan hyljätyssä kylässä.

Haikein mmielin jätin tämänkin majoituksrn, oli se niin ihana altaineen kaikkineen.

Anninatak kylä oli yksi niistä monista kylistä, jotka ison maanjäristyksen jälkeen autioitui.

Täällä oli jossain vaiheessa myös maastopalot riehuneet

Sanoin miehelle et tuntuu inhottavalta ajella täällä ku peljään et jos palot syttyy meitä syytettäisiin niistä vaikka järjellä aateltuna meillä ei mitenkään ole edes edellytyksia sellaiseen ku ei käsitellä tulta eikä polteta tupakkaa.

Tää on vähän sama ku meet lentokentällä turvatarkastukseen ja tulee tunne et nyt vien jotain ei sallittua mukanani vaikka hyvin tietää ettei sellasta laukussa oo.

Pienten kylien läpi ajeltuamme päädyimme jälleen ”koti” kulmille Vlachataan.

Heitin miehelle et mites olis lounas kolmekuuskymppisessä.

Ensin mies sanoi et ei oo nälkä. Mut muutaman kilsan jälkeen käännyttiin kuitenkin takaisin ja päädyttiin sinne lounas-ranskalaisille.

Kaupassa piti poiketa myös täydentämässä jääkaappia.

Aateltiin tehä vihdoin ruokaa ite, noh kaupastahan ei löytynyt ollenkaan jauhelihaa, eli lähimpään lihakauppaankin piti poiketa.

Seuraava majoittuminen oli varattu Blue White apartmentsiin.

Ihana paikka, vaikka hieman nuhjuinen. Sormet oikeen syyhys et päösisi vähä lakasee ja leikkaa pensaita.

Huone oli aika lailla tyyli 80-luku. Vähän sillee söpösti kaikki vinksallaa.

Piristysblogi täytti tänään 8 vuotta, jotenkinhan sitä oli juhlistettava.

Lähdimme illasta kyläjuhliin kohti Divarataa.

Pääsemme katsomaan kuinka tämän kylän juhlat on järjestetty.

Sama kaava toistui myös täällä. Paikka vähän pienempi.

Olimme jo ihan pro tässä hommassa. Mies pääs etunenään jonoon kun minä menin varaamaan pöytää.

Odotellessani juttusillani pistäytyi iloisen rempsakka kreikkalaisnainen, joka kysyi kohteliaasti, että jos hän löytäisi tuolin voisiko hän istua pöytäämme. Sanoin totta kai!

Naisesta tuli ihan mieleen meidän viime keväinen vuokraemäntä Efi 💚

Vähän ajan päästä saapui mies ruokien kaa, selitin hälle tilanteen, eikä häntäkään haitannut seura.

Kun olimme saanneet syötyä tuli mainitsemani nainen kahden tuolin ja yhden ystävänsä kaa pöytään. Seuraavana tuli tämän naisen poika perheineen ja 5min pääatä toisen naisen poika perheineen.

Meillä istui siis ilmeisesti koko suku samassa pöydässä.

He koittivat tarjoilla meille ostamiaan ruokia korvauksena siitä että pääsivät istumaan.

Oli pakko kieltäytyä kohteliaasti, koska mahat olivat aivan täydet.

Kello rupesi olemaan jo paljon kun tanssit taas alkoivat. Lähdimme siinä vaiheessa ajelemaan takaisin majapaikkaa kohden.

Ajaessa rupesin puhelin piippaamaan hätätiedotetta, jossa kehoitettiin varovaisuuteen alueella olevan maastopalon takia.

Perä jälkee kolme eri ilmoitusta huus miehen puhelimessa. Minulle niistä ei tullut ainuttakaan.

Kun pääsimme majapaikkaan kaukaa näkyi tulen lieskat ja kovasti savua.

Mitähän tästäkin seuraa.

Unta sai tovin ootella sinä yönä.