Tähän päivään mahtui taas paljon.

Aamusta mitäpä muutakaan, kuin muuttohommia.

Kamat kasaan ja autoon.

Aateltiin hyödyntää tämä päivä lähellä olevien paikkojen katseluun.

Ensimmäisenä listalla oli Odysseus theme park.

Paikan esittelystä eikä arvioista oikeen löytynyt selitystä oli paikka aikuisille vai lapsille.

Siitähän oli otettava selvää.

Hyvin olen myös pimennossa ollut, että tällä hetkellä kuulema pyörii joku Odysseus leffakin teattereissa, tarvii varmaan käydä katsomassa, kun Suomeen pääsee.

Parkkipaikalla oli yksi auto, eli ei siis tunkua.

Aamuaurinkokin lämmitti sillain kivasti, ei paahtavasti, olisi oiva aika käppäilyyn.

Sisäänpääsymaksuja oli eri suuruisia. Maksettiin 10e per pää vaikka minulle olisi kuulunut halvempi lippu, tajusin sen vasta jälestä päin.

Portilta sai myös ostaa mukillisen porkkanaa syötettäväksi eläimille.

Heti sisään päästyä huomasimme paikan olevan täysin moitteettomassa kunnossa ja eläimien olevan todella hyvin pidettyjä.

Puistoa kuljettiin läpi reittiä pitkin mikä ohjasi oikeaan suuntaan. Eläimien kohdalla oli aina esittelytaulu, jossa oli kerrottu tarinaa miten ne liittyvät Odysseukseen.

Myös näitä portilla nähtyjä hahmoja oli laitettu reitin varteen erilaisissa kokoo panoissa, täydentäen tarinaa.

Minulle tarina oli outo, saattaa olla että olen sen joskus kuullut, mutta en nyt vain muista.

Meidän lisäksi näin puistossa 4 muuta ihmistä. Aika erikoista jos kerta aihe on pinnalla. Ilmeisesti nämä kuuluisammat nähtävyydet vievät asiakkaat.

Jos postasit paikalta videon instagramiin sait sitä vastaan jäätelöpallon kioskista, minusta aika hauska idea, olihan se lunastettava.

Parhainta tietenkin minusta oli kolme aasia, jotka löysimme viime metreillä.

Olin säästänyt kaikki porkkanat niille.

Ei ois taas millään malttanut lähtee kavereiden luota, mutta seuraavaan paikkaan oli lähdettävä.

Kierros ei ollut pitkä, nähtävää riitti senkin edestä. Jaksoin kävellä hyvin, kun piti eläimien luona aina taukoja.

Nautical museum of Sami.

Paikan ohitse olemme nyt ajaneet monesti, kertaakaan emme ole nähneet ainuttakaan autoa pihassa.

Mikä on suuri sääli.

Paikan omistaa mies, joka on tehnyt veneiden pienoismalleja 25 vuotta ja nyt hän on rakennuttanut niille museon.

Ihan omakustanteisesti.

Ja mikä helmi tämä paikka olikaan.

Omistajamies innoissaan selitti meille kaikkea laivoista ja tilasta.

Hän toivoi suuresti lapsia vieraiksi ihastelemaan näitä aarteita.

Jokainen pienoismalli oli siitä erikoinen, että ne pystyi laittamaan vesille. Ne eivät uppoaisi.

Kuvia en laita enempää, jää jotain nähtävää jos satutte paikalle.

Harvoin mikään liikuttaa minua, mutta tämä paikka oli sellainen.

Me varasimme yhden yön Samin satamasta. Muuta ei oikein ollut tarjolla.

Hieman yli budjetin, mutta se korvaisi sen ettei yöllä Locomondon keikan jälkee tarvisi lähteä ajelemaan kauas.

Unohdin ottaa yöpaikasta kuvia, kun taas kerran häkellyin, kuinka voi pitää sellasia hintoja semmoisesta luukusta. Kuvat oli ilmoituksessa selkeästi olleet väärät. Noh ihan sama yksi yö vain.

Paikassa ei ollut parveketta eikä patioo yksi huone ja vessa.

Jotakin lounasta tähän väliin.

Muutama askel majoituksesta, Samin rantakadulla riitti tarjontaa.

Päivä oli kuuma, juuri minun makuun.

Porukka ei silloin paljoo liiku, mikä on kiva myös.

Silloin on paras aika saada hyvää ruokaa ja palvelua.

Valitsimme lounas paikaksi The Mermaid nimisen tavernan.

Ihana paikka, jota perhe on pyörittänyt pitkään.

Listalta valitsimme sitruunaista kanaa ja perunaa kera saganaki-juuston.

Nyt oli kyllä heittämällä reissun paras ruoka. Tätä olin kaivannut.

Jälkkäriksi talon puolesta iso meloni lautanen, toimii hyvin kuumana päivänä.

Hinnat oli edullisimmasta päästä myös.

Lounaan päälle lepäämään majoitukseen.

Tähän päivään on mahdutettu paljon, se ei haittaisi, sillä loppu ajalle meillä ei mitään olisikaan. Voisi vain levätä.

Donkey trekking Kefalonia, siellä olisi päässyt taluttelemaan aaseja ja viettää niiden kanssa piknik-päivää.

Näin kuumina viikkoina, mitä nyt on ollu ei se meidän tilanteessa olisi onnistunut.

Kysyimme kuitenkin paikan omistajalta olisiko mahdollista tulla silittämään ja ruokkimaan aaseja.

Sehän onnistui.

Olimme sopineet klo. 17 tapaamisen aasitilalla.

Ihme ja kumma omistaja kurvasi paikalle vain 2 minuuttia myöhässä.

Omistaja oli saksalaisnainen joten se varmaan selitti asian.

Olen matkan aika kerännyt kaikki ravintoloissa tuodut leivät ja kannikat mitä meiltä on jäännyt, niin pussiin, juuri tätä tilaisuutta varten. Kävin vielä kaupasta ostamassa säkin porkkanoita ja salaattia.

Omistajaa nauratti, ’taidat tietää mistä aasit tykkää’ joo tiiän myös et vesimeloni olis ollu parasta, mut en kyenny kantaa kaupasta sellasta 20 kilosta järkälettä.

Saimme paljon tietoa toiminnasta ja aaseista. Niitä oli muuten kahden hevosen lisäksi täällä 5 kappaletta.

Ei varmasti leiville tämä bisnes lyö mutta sillä elää. Ja kuinka terapeuttisia eläimiä aasit ovat.

Yksi aasieista teki tuttavuutta niin läheisesti, että meinas syyä mun aurinkolasitkin.

Toinen aaseista höpläsi siinä jutellessamme kättäni ja hieman innostui höpläämään pikkasen hampaitakin käyttäen. Kokeili varmaan oisko tää maukas nainen. Ei se onneksi edes sattunu.

Lähtiessä annoin vähän rahaa, jotta kavereille sais vähä lisää herkkuja ja jotain korvausta, siitä että nainen tuli varta vasten meidän takia paikalle.

Takaisin Samissa illan hulinat näkyi kadulla.

Täällä muutenkin on ahtaat kadut ja lautoilla tulee rekkoja tänne. Silloin liikenne yleensä seisoo.

Pieni lepotauko ja valmistautuminen keikalle.

Istuskeltiin tovi satamassa, ennen keikkapaikalle siirtymistä.

Keikkahan oli ilmaiskeikka. Mikä minusta aika uskomatonta.

Aurinkolaski juuri sopivasti.

Juomatarjontaa oli, mutta ruoka tarjonta oli suomalaiseen makuun epätyypillinen.

Loukomadeksia eri kastikkeilla oli kahdessakin kojussa tarjolla, mutta ei mitään suolaista.

Nälkä kyllä hieman oli, mutta ajateltiin keikan päälle vasta syödä jotakin.

Sinällään jännä myös ettei paikalla ollut ainuttakan vessaa, tokihan se hätä juuri silloin yllättää.

Kyselin hieman mistä löytyisi vessaa. Se kuulema olisi satamassa.

Ei auttanut kuin kävellä takaisin.

Näin muuten tänne kävellessä sen rouvan joka taannoisissa juhlissa oli tyonnut koko sukunsa pöytäämme.

Kalispeerasin häntä ja hän kehui kovasti illan asuani, tietenkin kreikaksi mutta jesta ku tuli hyvä olo, ku ymmärsin.

Takas tullessa mieheni viereen oli istahtanut joku häiskä.

Kovat oli keskustelut menossa.

Thessalonikista kotoisin oleva häiskä oli Karavomyloksessa tarjoilijana. Normaalisti hän työskentelee siinä merirosvolaivassa mikä seilaa Thessalonkin edustalla. Joo juuri se laiva jossa en saannut palvelua.

Kaks muusikkoa kun pääsee keskusteluissa vauhtiin niin eihän sitä meinaa mikään pysäyttää.

Onneksi kuitenkin lämppäribändi saapui lavalle ja aloitti soittamisen.

Mietin hetken aikaa, et voi olla katsojien olevan hetken ihmeissään kun astetta raskaampi rokki alkoi soimaan.

Hätäsimmät lähti pois paikalta. Onhan illan pääesiintyjä ihan eri genreä.

Lämppäri oli meidän makuun myös. Joku paikallinen bändi jonka nimeä en nyt enää muista.

Illan kohokohta saapui tovin päästä.

Locomondo.

Kaksi lempiasiaa, kreikankieli yhdistettynä reggaen sulosointuihin.

Mikä voisi olla parempaa.

Reggae musiikkilajinakin tuo kummallista voimaa.

Olin ihan transsissa.

Katsojia oli vauvasta vaariin. Kaikki sulassa sovussa. Kukaan ei töninyt, etuillut ja jopa varpaille astumisia pyydettiin anteeksi.

Missä Suomessa vois tällästä nähä.. Ei missään.

Melko pitkään jaksoin yleisön seassa seurata keikkaa ja kuunnella.

Vikojen biisien aikaan oli pakko siirtyä hetkeksi penkille hengähtämään.

Keikka oli aivan loistava.

Yksi unelma toteutui jälleen.

Olimme aiemmin katselleet keikkapaikalta hieman kauempana olevan ruoka-auton, jos sieltä vielä saisi näin myöhäisellä jotakin mahan täytettä.

Kävin heiltä ennen keikkaa ostamassa vettä ja he kehuivat, että saattaisi olla vielä ilta myöhään souvlakia tarjolla.

Pitkään ooteltii sitä ruokaa.

Tajusin et siinä ootellessa olis saattanu päästä tapaa bändiä, juuri sillä hetkellä heidän keikkabussi kurvasi pois. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis.

Pienessä ruoka-autossa mies aivan savun peitossa koitti tehdä jotain.

Annokset kun saapui näytti ne ihan hyvältä. Mutta ensi puraisulla huomsin lihasouvlakien olevan raakoja.

Lähetin ne takaisin kypsennettäviksi.

No ei hätää syyään sillä aikaa kanaversiot.

Eih… Niissä sama homma.

Erikoista koska paikalla oli todella hyvät arvostelut ja 5 tähteä.

Tarjoilija kampesi meille hyvityksenä olutta pöytään. Eihän se mihinkään nälkään auttanut.

Onneksi salaatti täytti mahaa sen verta, että sillä pärjäisi aamuun.

Mikä lie kiire tullu kokille, noh näitä sattuu totesin tarjoilijalle ja häivyttiin paikalta.

Olin sen verta hyvillä mielin keikasta, että tämä ei harmittanut.

Mies oli postaillu keikalta kuvia Instagramiin ja Locomondohan oli jälleen postannut niitä.

Miehelle oli myös laitettu viesti, että ens kerralla hän pääsee pressikortilla keikalle kun vain ilmoittaa. Olipa hieno ele.