Seuraavan rykäsyn jälkeen onki otettava taas iisimmin.

Jäi näille loppupäiville melkosesti kaikkee.

Olinkin kirjoittanut eiliseltä melko litannian muistiin, mutta en sitten ollut muistanut sitä tänne kirjoittaa. Seuraavaksi siis ennen tätä päivää aatoksia eiliseltä:

Siinä istuin yksinäni, vuohien kellot kilkkui jossain pusikossa.

Kaskaiden tiukka siritys oli vaihtunut hitaaseen tasaiseen, kuin unen omaiseen sirittävään ääneen.

Jossain kaukana haukkui koirat kilpaa.

Valoina loistivat kuu ja altaan valot. Kumpi lie kirkkaampana.

Ei muita kuin luonnon ääniä korvissa.

Jos siihen taannoiseen kellumiseen voisi jotain lisätä on tämä hetki.

Kävi mielessä mennä tuonne altaaseen vain kellumaan ja kuuntelemaan. Itsesuojeluvaisto sanoi tässä vaiheessa muuta.

Jos nyt edes yskäisisin niin tänä lumous rikkoontuisi.

Muutenkin tänään on ollut fiilis ihan eri.

Tää majoitus on loistava, Sami on ihana ja ootan viel sitä keikkaa, aaseja ja vaikka mitä.

Hetken oli se fiilis et ku saarella kerta palaa et pitäskö vaan lähtee kotio kattoo oisko se matkailuauto valmis, mut nyt taas jotenkin pääsin kii tähän hommaan.

Fiilis on paljon myös kii siitä majotuksesta. Jos kaikki on vähän sinne päin, eikä mikää oikei toimi ni viehän se fiilistä vaikka vaan kävisit kääntymässä.

Mies sano fiksusti et jos oltas oltu lyhemmän aikaa olis parempaa majotustakin ollu.

Noh se on VS. 2 vai 3 viikkoa. Kunnolla saari tutuksi vai vähän sinne päin. Toimivat hyvät kämpät vai vähän tilanteeseen sopeutumista.

Kaikella on puolensa.

Mieleeni tuli myös tässä yks asia miks rakastan olla muualla ku suomes. 

Voin olla tääl bikineis ja sellasis vaatteis ku haluun, ihan omana itsenäni. 

Mun ei tarvii kärsii niin ku suomes missä kommentoidaan aina mun pukeutumista. 

Millo oon teini, millo räppäri ja millo mun pitäis pukeutua Burkhaan. 

En ny tarkota et olisin tääl epäsiisti, vaan kepeän siisti. Sellanen mitä suomes katsotaan kieroon.

Ei värejä, ei muotoja, ei kuoseja. Sellaseen pitäs sopeutua. Ei oo mun juttu yhtään.

Ellet ole jotain 20 v. joka voi vetää se korsetti ja shortsit päällä. 

Sitä ihannoidaan..

Takaisin asiaan.

En muute muista koska olisin jaksanut istua näin myöhään.

Tää tilanne ja paikka tekee omansa.

Muutenkin huomaan sen jäätävän väsymyksen jotenkin nyt helpottuneen.

Toki olen ottanut nyt todella rauhassa. Vääntäny kaikkia vagushermo harjoituksia, aina mahdollisuuden tullen.

Jättänyt väliin paikkoja ja hetkiä joittenka epäilen viemän voimia.

Mut näköjää oon siinä jollain lailla onnistunut.

Fyysisesti siis helpottaa. Ainakin hetkeksi.

Tänkin filiksen ja ihanuuden nyt sitten tappoi naapuritorpan murtohälyytin

Prkl miten ärsyttävä piippaus. Eikö valo riittäis. Tarviiko terrorisoida koko naapurusto. Eiks niitä itteesä häiritse toi piippaus.

Loppuun vielä kirjoitin: Mietityttää et onko se oikein et pitää kuntouttaa itsensä työhön ja sen varjolla pitää kaikki muu rajata pois. Minusta se pitäisi mennä juuri toisinpäin. Kun sun elämään mahtuu se kaikki muu ja niihin jaksaminen sen jälkeen siihen lisätään vasta työtä. Ja sitäkin hyvin pienin askelin harkiten.

Amen.

Sellaista ajatuksen lentoa.

Tämä päivä aloitettiin vanhassa Vlachatassa.

Joo älkää kysykö miksi se on täällä tosi kaukana oikeasta Vlachatasta.

Raunioita riittää täälläkin.

Vaikka oltiin aikaste liikenteessä silti samaan aikaan osui joku ärsyttävä ranskalaisryhmä pörräämään.

Tietenkään ne ei voineet mennä samaan aikaan samaan suuntaan vaan niiden oli pakko hajaantua ympäriinsä ja terrorisoida joka ikistä kuvaa, videooja hetkee.

Kaivot on vissiin se juttu millä joku alueen varallisuus punnitaan. Niitä meinaan riitti.

Et vissiin käynny tällä saarella jos et oo käynny Melissani- järvellä.

Paljon varoiteltiin et vältä päiviä jolloin tulee risteilijät, sekä keskipäivä olisi myös toinen ajankohta.

No millos me siel oltiin? Tietenki keskipäivällä.

Sisäänkäynnin ympärille oli rakennettu kioski-rakennus, jota jono kiersi alusta loppuun.

Sinällään vaikka se jono on niin pitkä, niin alhaalla luolassa olevat ihmiset eivät olisi siel määräänaä enempää jolloin jononkin luulisi etenevän verkkaisaan.

Rakennuksen reunamat oli osittain katettu, ettei ihan tarvi suorassa auringonpaisteessa seistä.

Reilun tunnin jonottamisella päästiin ottaa ne miljoona samanlaista kuvaa ku kaikki muutkin.

Jos tää ois ollu reissun kohokohta. Olis koko reissu jäänny aika kuivaks.

Vihdoin ku päästiin kyytiin, oltiin siinä purkissa ku sillit suolassa.

Koko sen 15 min ajan mitä se kierros kesti.

Olisin ehkä odottanut jotain aavistuksen enemmän tältä paikalta.

Luolaihmisillä seikkailun jälkee nälkä.. Ugh.

Olin aiemmin kattonu jotain ruoka-autoa kovilla arvosteluilla. Aattelin et se varmaanki vois toimittaa meille jotain palan painiketta.

Mentii ekaan paikkaan joka vaan näytti siltä ruoka-autolta.

Hetken ihmettelin menua et poikkee melkosesti siitä mitä maps esitti.

Jälkeen päin tajusin et oltii ihan vääräs paikassa.

Päädyttiin sit hodareihin, mitkä oli kohtuu edullinen ja pikainen ratkaisu.

Lounas oli oikein onnistunut, vaikka sitä ei sen paremmin suunniteltukkaan.

Ruuansulatuslenkki suuntautui katsomaan millainen se kuuluisa Antisamoksen ranta olisi.

Huhujen mukaan ainakin tupattu täyteen aurinkotuolia.

Ja siltähän se näytti ylhäältä päin.

Ei tarvinnu ajaa ales asti todistaakseen tuota hässäkkää.

Seuraavana kurvailtiin Agrilian ladyn luostarin kupeeseen.

Tänne vinkkasi reittiä britti-rouva 360 baarista.

Kuulema hänen lempipaikkansa.

Jos vielä törmättäisiin voitas kertoo et käyty on.

Piti se nyt ajaa vielä vähän etiä päin. Fanenteksen linnaketta kurkkaamaan.

Joo oli siinä kivikassa riittämiin. Seuraavaksi tuliaisten pariin.

Täällä nyt on hittinä sellaiset puristeltavat voipötköt. Sellainen piti kaverin lapselle nyt löytää.

Samissahan oli kokonainen kauppa pyhitetty tämmöisille ihmeille.

Tässä majotuksessa on meillä näköjää sama rutiini. Mies menee ilmastoituun huoneeseen levolle. Ja minä painun makaamaan altaalle.

Illallistä päädyttiin syömään johonkin tienvarsi tavernaan.

Ruuasta ei varmaan tarvi mainita mitään erikseen 🙈🙊🤣

No olihan se piirakkaa ja pastaa.

Kaupassa käynnin yhteydessä törmättiin suomalaispariskuntaan, olipa outoa kuulla suomenkieltä pitkästä aikaa.

Tänään tuli uni ja täys stoppi tosi aikasin. Oli tarkoitus vielä istua ja kirjoittaa, mutta se on vaan kuunneltava kroppaansa.