Lähtö stressissä tein taas jotain ihan hölmöä.

Oli tarkoitus mennä altaalle heräilee yöunilta.

Noh minä siinä sitten menin eeltä..

Jossain vaiheessa havahun luudanvarresta, kun mies pamahtaa paikalle kysyen et: ’Mitä hittoa sää teet?’

’No aattelin täs aikani kuluks lakasta tän allas-alueen ku kukaan muu ei näköjää tälle viiti tehä mitään…..’ 😁

En saannu sitä rituaalia kauaa suorittaa. Mä nyt vähän aattelin et ois muillakin kivempi.

Paljollakohan ne myis tän paikan.

Vanha omistaja pariskunta ei jaksa ja tytärtä joka yli 40-vuotias nii sitä ei selvästi kiinnosta, ku makaa vaan altaalla.

No minua kiinnostas, toki saattasin minäkin siinä altaalla olla, mut varmasti myös tekisin jotain muiden viihtymisen eteen myös.

Tänää ois taas majotuksen vaihto, toka vika sellanen.

Kylläpä tässä on muutettukkin.

Toisaalta se sopii meille kyl hyvin.

En jaksa laukkuja purkaa ja asetella mitää kaappeihin. Paitsi jääkaappiin.

Siirtymämatka tehtäisiin vuoriston läpi.

Miehen vessareissut vie meidät aina mitä ihmeellisimpiin paikkoihin.

Tällä kertaa pysähdyttiin jossain kylässä missä ei ollut muuta kuin kaksi kauppaa. Toisen kaupan yhteydessä oli pieni myymälä.

Wc:n käytön korvauksena ostin Mastihaa pienen pullon.

Ja olihan se pakko käydä myös kurkkaa miehen kehumat vessa-näköalat.

Nyt meistä on kumpikin saannut mieleisensä näköalan. Minä suihkun ja mies vessan 🤣🤣

Käyntilistalla siirtymisessä olisi vanha Valsamata, San Gerasimoksen kirkko ja Ainos Oroksen vuorenhuippu.

Vanhan Valsamatan läpi piti mennä tie, mutta se oli aivan hävinnyt jonnekkin maan uumeniin.

Oli sitten jalkapatikalla tutkittava paikkoja.

Poikki olevan tien varressa oli jykevä vanha kirkko, tai no rauniot siitä.

Tämä pitäisi kyllä tutkia tarkemmin.

Portin takaa aukeni iso vanha hautausmaa.

Todella kuuma päivä, se ei ehkä ole järkevin päivä täällä käydä hautausmaalla. En kyllä kovin tuoreita hautoja siitä kohin löytäny mistä mentiin, mutta haju kertoi jotain muuta.

Tämäkin kirkko tuhoontunu siinä isossa maanjäristyksessä, mikä täällä on ollu. Samoten koko tämä kylä.

Olispa ollu kiva törmätä ihmiseen, joka olisi ollut täällä ennen ja jälkeen järistyksen ja kertonut tämänkin kylän elämästä.

Uudemman hautausmaan puolella oli upeasti toteutettu patio-alue levähtämiseen.

Täällä kun kerran oltiin, niin halusin käydä katsomassa San Gerasimoksen kirkon sisältä.

Ja onneksi menimme.

Harvoin jään sanattomaksi, nyt oli kuitenkin sellainen hetki.

Ei tuota paikkaa pysty sanoin kuivailemaan.

Huikea on paras sana varmaan kuvaamaan tätä.

Olis pitäny ottaa tuplupaketti mukaan.

Paikalla oli huonekalujen kunnostaja mies, joka kiilloteltuaan pöytää ja tuolia vetäs jotain niistä lattiaa pitkin niin et koko kirkko raikas.

Voin vaan kuvitella millanen saundi on ku tääl lauletaan.

Valsamataan vie tie jonka varrella kasvaa liikenneympyrässä iso puu.

Ollaan tätä puuta ollaan Geoquesrr pelissä ihmetelty monesti ja mistään ei oikein löytynyt tietoa siitä.

Nyt päästiin livenä lukemaan kyltti puun vieressä.

Puu on siis pyhän Gerasimoksen istuttama puu. Noh olishan tän jotenkin voinu päätellä 🤣

Tän päivän viimeinen kohde on Ainos oros.

Kun käännyimme sinne johtavalle tielle olin hetken sitä mieltä et olikohan tää ny kuitenkaa hyvä ajatus.

Onneks tie kuitenkin parani loppua kohden huomattavasti, vaikka kuski kyllä sai olla koko ajan kielikeskellä suuta.

Korkeimmalla kohdalla minne autolla pääs oli näky huikea.

Ihan sellainen ’maailman laidalla’ olo tuli.

Tällä kohdalla korkeus oli n. 1600 metriä

Korkeimmalla kohdalla sijaitsi myös antennimastoja.

Uusi ja vanha.

Ne piti sellaisia ääniä, että täällä en ois ollu kovalla tuulella sekuntiakaan.

Toisesta antennista oli tippunut lautasiakin maahan.

Varjoissa täällä oli aika viileä.

Matkalla näkyi myös kylttejä joissa kuvana oli ketjut renkaan ympärillä.

Ilmeisesti tänne saattaa sataa hyvinkin lunta talvella.

Hyvin saatiin sovitettua aikataulu siihen, että saataisiin huone seuraavasta majoituksesta, kun oltiin perillä.

Nähtyäni majoituksen minua harmitti.

Ei se et millainen se oli, vaan se ettei oltu otettu sitä aiemmi.

Koska se oli täydellinen.

Olitiin skipattu tää siksi aikaisemmin, kun joku oli arvosteluissa laittanut miinukseksi sen, että viereen tulee bussilasteittain ihmisiä, koska Drogkarátin luola sijaitsi vieressä.

Sanoin mmiehelle et eihän ne sinne meijä majotukseen tule tai altaalle, ne menee sinne luolaan. Ei se meitä haittaisi.

Laukut kun saatiin sisälle, mentiin katsomaan allas puolta.

Ravintola, joka oli altaan yhteydessä tarjoili kyl hyvän lounaan.

Lounaan jälkeen painelin ite altaalle kuuntelee äänikirjaa ja mies jäi koisii huoneeseen.

Tällä kertaa kuuntelussa on ulkolaista.

Kirja ei nyt oikein tempassu mukaansa. Sijoittuu Italiaan, ihan jees mut ruotsalaiset nimet ja italiaiset nimet ovat nii epäsopusoinnussa etten pysy hahmoista perillä..

En aio kuitenkaa luovuttaa kirjan suhteen.

Mukavasti päivä kääntyi iltaa siinä vaiheessa kun mies kömpi paikalle.

Se onneks skippas sen kaiken hulinan mikä tääl altaalla oli.

Hulina ei minua haitannut, kuulokkeet korvissa.

Pulahdusten jälkeen illalliselle ajoimme Poulatan kylään.

Auto parkkiin ja ihmettelemään.

Ekana silmiin osui vihanneskauppias tavernan edessä.

Oiva tilaisuus ostaa tuoreita herkkuja.

Varmaan vähän veettiin turrea nenästä ku onneton kassillinen makso vitosen

Mies valitsi illallispaikan.

Robolis grill. Tää paikka myi pääasiassa kiloittain ruokaa.

Menin jotenkin hämilleen tästä enkä osannut ajatella mitä tilaisin.

Mies onneksi hoiti asian.

Tirokafteri ja Riganada alkuun ja joku mix plate pääruuaksi.

Alkupalat oli niin hyvät niin sain niistä onneksi mahan täyteen koska pääruuan lautanen sisäls oikeestaa kaikkee mitä en syö. Jotain silkosta lihaa ja kanaa löyty mulle palat..

Onneks miehellä on pohjaton maha.

Ajeltiin vielä jälkiruualle Samin sataman liepeille.

Aina on yhden Amaretto sourin mentävä rako ruuan päälle.

Se illan ilo loppu lyhyeen ku muistin et hei mullahan on pyykit koneessa..olin siis aiemmin saannu laittaa siivoojien koneeseen pyykit pyörii.

Tää oon ihan perussettiä kotonakin.

Just ku oot nukahtamassa ni muistat.

Takas kämpillä mies paineli taas nukkumaan ku minä raahauduin koneelle hakemaan pyykit.

Uhmasin kohtaloa ja laitoin toisetkin pyykit vielä pyörimään. Kaippa ne joku pelastais koneesta jos nukahtaisin.

Edelliset pyykit oli nosteltu pois koneesta odottamamaan ripustamista.

Yllärinä pyykkien seasta löyty haarukka, meille kuulumaton sukka ja lasten pikkuhousut.

Kone oli tyhjä kun pyykit sinne laitoin.

Yleensä käy nii et ainakin se yks sukka katoo eikä lisäänny. Mysteeri oli tämä.

Unihan ei meinannu millään tulla joten kirjoittelin ja oottelin vielä sen toisenkin koneellisen pyörimistä.

Nappasin samalla kuvan mun taannoisista ostoksista.

Kirjoittamisen lomassa leikin myös pelastavaa ritaritarta.

Mies tuhisi sängyssä onnellisen tietämättömänä siitä millainen saalistaja hämähäkki sitä vaani.

Minä sitten aattelin et eipä sen siitä tarvii tietääkkään vaan heivaan ton melko isokokoisen otuksen pihalle.

Kovasti se pisti vastaan kun lasin ja paperin avulla saattelin sitä ulos. Niin siis hämähäkkiä en miestä.

Illan puhteet kun oli suorittettu varmaan noin klo 04 (hyvä minä) raahauduin sänkyyn odottelemaan unta.