Tälle päivää ei oikein oo suunnitelmaa.

Jos poikkeis rannalla ja vaan ihmettelis loppu päivää.

Olinkin aikasemmin kattellu yhtä erikoisempaa uimapaikkaa.

Taas kerran.

En toki ollut katsellut tietä mikä sinne vie.

Ennenkin todettu ettei mapsiin ole aina luottaminen. Tälläkään kertaa.

Aivan järkyttävää reittiä alkoi maps meitä opastaa eikä takaisin päin viitsinyt kääntyä. Olin ihan varma ettei päästäisi perille.

Isoa kivenlohkaretta ja kuoppaa oli tie täys.

Mies vakuutteli, että on sinne päästävä, koska siellä oli asutustakin.

Päästiin joten kuten perille todetaksemme, että perille asti olis olku asfalttitiekin ja vielä lyhyempää reittiä

Paikka oli hauska. Kalliolla meren äärellä oli tuoleja ja varjoja. Tilaakin oli.

Snorklipaikkana varmaan todella hyvä.

Perille vei pieni puinen silta.

Tänne asti näkyi Kremmydin maastopalon savut.

Sammutushommat oli edelleen käynnissä. Paikalle kaarteli helikopteria ja lentokonetta.

Minua taas jännitti tämä uimapaikkana, veneistä tulevat aallot löi vasten kiviä.

Itsekkin uskaltauduin miehen perään, kun hän oli ensi tsekannut paikan turvalliseksi.

Ei oikeastaan näkynyt kuin vähän kaloja, mikä oli kyllä pettymys.

Rannalla tepasteli pienet ravut.

Pois päin lähtiessä hyödynsin rannan suihkun. Se oliki hienoin näköalasuihku missä koskaan olen ollut.

Meillä ei meinaan kämpillä tullu illalla vettä, joten nyt olis oiva tilaisuus heittää shampoot päähä.. (Oli ekologista ennen ku joku kerkee aattelee muuta.)

Sitä parempaa tietä sitten takaisin päin.

Poikettiin hakemaan Jumbosta paistinpannu, eihän sellaistakaan kämpiltä löytynyt. Olisi heikkoa paistaa jauhelihaa ilman pannua.

Samalla kaupasta jätskit välipalaks.

Seuraavana käyntilistalla oli majakka js sen läheisyydessä olevat sinkholet. Vajoamat tms. varmaan suomeksi.

Majakan ympäristössä sellainen hieman hipin oloinen mies kuljeskeli etsien jotain. Ihmettelin sitä hieman, kunnes pääsimme majakalle. Sieltä löytyi melkoinen korukokoelma maahan levitettynä.

Tämä oli siis miehen myymälä.

Korut oli tehty kaiken maailman luonnontuotteista.

Kiviä, simpukoita ja luuta.

Tää majakalla oleileva mies oli maailman matkaaja.

Hän on reissannut ympäriinsä ja kerännyt tarvikkeita koruihin, joita hän sitten vaimonsa kanssa valmistaa.

Taas todettava, että en yleensä ostele itelleni mitää turhuuksia mutta nyt haksahdin.

Ostin kaulakorun ja nilkkakorun.

Maksoi 30e. Tällä myydään muovista rihkamaa samalla hintaa.

Jotenkin halusin tukea tätä miestä. Hän teki juuri sitä mistä minä haaveilen. Nauttia elämästä juuri siellä missä sillä hetkellä tuntuu hyvältä ja pärjätä vähällä.

Keikka-illalle olisi korutkin nyt valmiina.

Vähän eteenpäin majakasta oli vajoamat, joista se vesi nyt siirtyisi sinne Melissani-järveen.

Tänne asti ku päästiin piti nyt käydä katsoo myös Acqui-divisioonan muistomerkki. Tätä ei vissii kauheesti arvosteta, koska muita ihmettelijöitä ei näkyny.

Mies sai tämän jälkee jonkun kuningasidean lähtee kattoo taas jotai jännää paikkaa..

Veikatkaa oliko se tie ennemminki jännä kuin se paikka.

Jotain veden syömää sorapolkua mentiin ja sellasta kivistä monttua jyrkässä mäessä etten ois ees kävellen uskaltanu siitä kulkea..

Miehen sanoilla… Onneks sitikassa on hyvä maavara.

Itsehän mietin et kui kiva on laittaa seuraavan reissun rahat tän auton korjaukseen.

Siinä oli ihan tarpeeks jänniä tälle päivää.

Parempi lähtee laittaa sapuskaa.

No sehän nyt ei sit ollu taas mikää helpoin homma

Vaikka hommattiin se paistinpannu niin se onneton hella kuumeni kaikkialta muualta ku levyiltä. Sitähän ei oltu tajuttu tarkistaa.

Saatiin me ny jotain mössöö aikaseks. Se keissi tappo kyllä viimesetki halut ruuanlaiton suhteen.

Ruuan laiton päälle lähdettiin katselee lentokentän liepeille auringonlaskua.

Löytämämme puistikko oli ihan mahtava paikka siihen hommaan.

Sopivasti muutamat koneetki lähti lentoon.

Puistikon laidalta löytyi pieni amfiteatteri, jossa oli alkamassa jonkinlainen esitys.

Jäimme mielenkiinnosta katsomaan millaista settiä olisi luvassa.

Esitys olisi voinut olla hauskempikin jos olisi ymmärtäny puheesta enemmän.

Jollain lailla pääpiirteet juonesta tuli selville.

Yleisöllä ainakin riitti hauskaa.

Jälleen kerran yksi kiva päivä tällä saarella takana.

Reilu viikko vielä edessä, sehän mene siiinä kun alkaa stressaa kotia menoo.