Muuttopäivä jälleen, kiva päästä vähän väljempään asuntoon.

Pestä vähän pyykkiä ja istuskella terassilla katsellen rantakadun elämää.

Empäs tienny mitä päivä tuo tullessaan.

Pienellä jännityksellä pakattiin jääkaapin sisältö kylmälaukkuun siinä toivossa, että ne pysyisi perille kylmänä.

Seuraavan paikan vuokratyypiltä tuli viesti, että asuntoon voisi mennä.

Tämä oli hyvä ni saadaan kamat kaappiin heti miten.

Nopee stoppi matkalla Jumboon.

Nopee ja nopee.. menihän siinä tunti joka tapauksessa. Vaikka kuinka yritettiin olla nopeita.

Rahaa meni vaan 50e. Vähä asuntoautoon osteltii tavaraa.

Asunto, jonne siirryimme sijaitsi Lixourissa.

Sinne liikkumiseen oli kaksi vaihtoehtoa, joko lautalla Argostolista lahden toiselle puolen tai sitte kiertämällä autolla koko lahti.

Valitsimme jälkimmäisen.

Ei ehkä järkevää.

Oli taas kuuma päivä eikä viititty availla kylmälaukkua, joten joku kioski ja kylmää juotavaa.

Matkalla ei ollut ainuttakaan sellaista.

Vasta Lixourissa seuraavat.

Perillä yritettiin etsiä asuntoa muutamastakin eri paikasta, maps vaan ei viennyt perille.

Jotain kautta sitten mies löysi yhden mahdollisen asunnon sijainnin mikä oli ihan toisella puolen missä olisi pitänyt.

Rantakatua tämä paikka ei ollut nähnykkään.

Kun avasimme oven, nenään kantautui todella paha kosteuden ja homeen haju.

Seuraavaksi kiinnitettiin huomiota siihen kuinka nuhjuisessa kunnossa kämppä oli.

Vissiin siivoojalla ollu kiire.

Lakanatkin oli edellisen jäljiltä.

Hetken mietitiin et mitähän oikeen tehtäis. Mikä juttu tää oikein on.

Mies otti tuumastauon vessassa kun minä pyörin ympyrää.

Seuraavassa hetkessä keskellä olohuonetta seisoi kaksi Albaanialas naista, olivat tulleet omilla avaimilla.

Yritin heille englantia, kreikkaa ja muutaman sanan päästelin suomeksikin ku ei nyt oikein tajunnu mitä tässä tapahtuu.

Katharistis sai toinen nainen sanottua, jolloin selvisi et nää leidit oliki siivoojia.

Samalla mietin tilannetta vessassa, kun mies kuuli että siivoojat tulee, kuinka paniikissa hän siellä on ku aikasemmin huuteli et eihän tääl oo roskiksessa pussiakaan, kai siel ees vessapaperia oli. Paukkaisko ne siivoojat just sillä sekunnilla sinne vessaa.

Koominen tilanne.

Sit jo Albaanialaiset soitteli vuokratyypille.. sanoivat jotain ja tyrkytti mulle puhelinta.

Voihan kettu, mitä mä nyt sinne puhelimeen sanon ku oon ihan pihalla.

Inhoon muutenki puhuu puhelimessa saati karjua kaiuttimeen keskellä katua jonne vaivihkaa siivojia johdatin et mies sais viimeisteltyä asiansa.

En loppupelis ees tiiä mite tää homma meni ku sit ne naikkoset häippäs, äkkiä sisään ja vetäsin oven kii.

Mies pääs tässä vaiheessa vessasta ja oli kans ihan pää pyörällä mitä tässä tapahtuu.

Ruvettii miettii et ehkä ne naiset olis pitäny päästää sisälle siivoo. Sitäkö ne olikin vailla.

No mut ku en mä voinu sanoo niille et saa tulla, ku sä istuit tortulla ja en halunnu et ne änkee sinne vessaa sun kaa.

No mitäs nyt sitte?

No koitetaan soittaa vuokratyypille.. Ei vastausta

Mennää sit kadulle ettii niit naisii.

No onneksi ovee avatessa ne ilmestyikin kulman takaa, joten ei muutaku kääntäjä esille ja selittää et hei me häivytään nyt tästä syömää. Siivotkaa te sillä aikaa.

Tämä oli ok.

Sit jo vuokratyyppi soittelikin et siivoojat tulee kohta et kämppä ei olukkaa kunnos.. Joo se kyl huomattiin..

Täs vaihees ei viel tajuttu sanoo ettei todellakaa jäädä tähä.

Kyröksille ku istuttii raflaan rupes mies kirjottaa viestiä bookingiin ja vuokratyypille et nyt oli kusetuksen kusetus et kämppä väärässä paikassa, siivoomatta ja se viel on umpihomees.

Vastausta ei kuulunu.

Syönnin jälkee käveltii vaan lähimpää kauppaan vilvottelee ja seisoo hyllyjen välii oottelee vastausta.

Ainut paikka missä pysty olee täl hetkel, koska lämpö huiteli 40 astees ulkona. Ja ketutti sen verta huolella et autossa ei huvittanu istuu.

Eipä kuulunu mitää vaikka ootellessa kerettiin tutkii koko kauppa läpi.

Ei jaksanu enempää seistä kaupassa ja mentii takaisin kämpille, sieltä siivoojat olivat juri lähdössä.

Kiitti kiva hei.

Ovea avatessa lemahti nenäämme aivan jäätävä kemikaalinhaju kera laventelin.

Siis se haju oli aivan karmea.

Oltii tutkittu tän kämpän arvosteluja ne oli melki 10 luokkaa, yksi oli valittanu hajusta muut vaan kehuivat.

Mitä hitsiä?

No ehkä ne muut ei ollu haistanu näiden kemikaalien läpi tätä.

Rupesin tutkii kaappeja ja sieltähän löytyi sitten todiatusaineistoo tälle showlle.

Tutkin muutenkin vähä tarkemmin niin jotain ihme kasvustoo oli seinän rajassa ja lattialaatoissa. Sellaista pehmeää valkoista möhnää.

Mietittiin et jos nyt varausta ei voi peruu niin sit valitetaa Visalle millä maksettu ja otetaan hatkat. Koska terveyttä ei pysty enempää vaarantaa.

Migreeniä pukkas jo tähän väliin kiitos kemikaalinhajun.

Onneksi puhelin piippas viestiä ja vuokratyyppi ilmoitti että peruu varauksen ilmaiseksi.

Pikku uhkailut bookingista auttoi. Toivottavasti booking tutkii paikan tiedot koska ilmotettiinhan me sinne joka tapauksessa tästä.

Ei muutaku lennosta joku uus paikka.

Keli oli niin kuumaksi luvattu että ehdotin hotellia altaalla, sellainen löydettiin ja vielä aamiaisella.

Ihan sama mitä kustantaa, mä haluun tän järkytyksen jälkeen nauttia.

Lähimmästä kaupasta nyt sitä kylmää juotavaa matkalle ja sitten menox.

Jaa minne? No melki sinne takas mistä lähetteenki tänää aamulla tai noh vähän viel eteenpäin eli Porokseen

Ei jaksanu enää kiertää sitä helvetin lahtea, joten eka lautta joka Lixourista lähtisi saisi kuljettaa meidät Argostoliin. Se lyhentäisi kivasti tätä siirtymää.

Lautta makso 10.50e yhteesä. 7e auto ja kuljettaja ja yksi matkustaja 2.50e

Tässä vaiheessa koko episodi rupes jo ehkä naurattaa.

Onneksi asia järjestyi eikä meidän tarvinnu kärsiä kolmee yötä homeisessa kämpässä.

Tehtiin nyt tämmönen ranskalainem visiitti Lixourissa ja pikku saitsiinki kaupan päälle.

Onneks meillä ei niin tarkkoja suunnitelmia yleensä ole, siinä vaihees tää ois voinu ketuttaa enempikin.

Ajeltiin sellaista kautta Porokseen et saatiin ainakin osittain uusia maisemia.

Päiviteltiin vielä matkalla tapahtunutta ja koitettiin myös suunnata ajatusta siitä pois, tulevaan.

Hiljaista etenemistä mutkissa. Välillä piti pysähtyä vuohien takia.

Vihdoin perillä ihanassa Poroksessa.

Hotelli Oceanis tarjoaisi meille palvelunsa seuraavaksi kolmekai päiväksi.

Huone oli pieni mutta todella siisti.

Heti ekana altaalle. Nyt kaikki irti tästä ihanuudesta.

Illallis aika läheni joten freesautumaan huoneeseen ja kylille.

Mies paineli suihkuun ja minä purin laukkua.

Yhtäkkiä kuulu kauhee rysähdys ja kiroaminen päälle.

Hetken mietin et onko ne albaanialaissiivoojat tullu mukana ja yrittivät ikkunasta sisään vessaa.

Ei sentään. Suihkutanko vaan verhoineen oli rysähtäny miehen päälle.

Poroksen rantakatuun ihastuin jo läpi ajaessa ja se oli juuri sellainen illalla mitä ajattelin.

Paikallisten kokoontumispaikka

Ei juurikaan meitä turreja ollu.

Nyt olisi miso kilon paikka.

Ja alkuun tietenkin Saganaki-juusto.

Pääruuaksi päädyttiin pastaan.

Ruuat oli todella maittavat ja tunnelma kerrassaan loistava.

Sain katsella rantakadun elämää syömisen lomassa. Juuri sitä mistä nautin eniten.

Hotellimme sijaitsi aivan Poroksen sataman yläpuolella, joten sieltä käsin oli myös kiva seurata satamassa poikkeavia laivoja.

Tämä paikka oli kyllä loistava valinta.