Zakynthos 14.8.2017

Toinen päivä mönkkärillä aluillaan.. pelotti herätä…millanenhan koistinen on tullu kylään… ei onneks oikeestaa kummonenkaa, osasin tankata vettä kunnolla siis… Suunnaks otettiin Zante ja Bochali jossa vanha linnoitus..tätä paikkaa ei minusta oo kovinkaan paljon mainostettu missää ja sen huomas..sai ihan rauhakseen kävellä (tässä vaiheessa huomasin että vähän se eilinen viini painoi jaloissa 😬) neljän euron liput oli ihan kohtuulliset minusta.. noin tunti meni kiertäessä, hienot näkymät joka puolelle..

Pois lähtiessä pyörähdettiin Tsilivissä.. ihan jees paikka varmaan sekin.. isompi kuin olin kuvitellut… välissä päätettiin kurvata hotellille uimaan… todella tuulinen päivä..hetken mietin että ei kai nyt meree..no kyllä.. mies kertoi ettei koskaan ole uinut tuollaisissa aalloissa mitä tänään oli.. pakkohan se oli sitten testaa.. voi hitsi oisitte nähnyt kun hetkessä aikuisesta miehestä hyppäs esiin pieni poika joka kiljui innosta kun aallot heitteli.. olihan se ihanaa..

Virkistävän uinnin jälkeen päätimme suunnata Nikolaos Megalomatiksen raunioille jotka sijaitsevat noin 450 metriä merenpinnasta… tiiättekö tunteen kun oikeasti jalkoja rupee kylmää ja ne lyö loukkua… mennessä mäki vain jyrkkeni.. purin hammasta ja saattaa ehkä tuo miehen kyljestä löytyä mun sormen jäljetkin… päästiin kuitenkin hengissä raunioille. Mönkkä parkkiin ja pieni kipuaminen..minkä keskeytti yhtäkkiä kauhea kilkatus, no vuohiahan sieltä jolkkotteli monta kymmentä pitkin tietä… hauska näky.. maisemat pisti hiljaiseksi.. kuinka pieneltä voikaan tuntua.. koitin ottaa kuvia mutta eihän se niistä välity miltä siellä näytti.
paikasta olis päässy vieläkin ylemmäksi mutta ei viitsitty lähteä koska sieltä nouseva savu epäilytti, saarella oli menossa monta metsäpaloa, joista osa oli tahalleen sytytettyjä..

Alespäin mentäessä meinas päästä itku.. niinpäin matka oli pahempi.. alhaalla mies sitte sanoi että häntä pelotti yhtä paljon kuin minuakin, mutta ei uskaltanut myöntää kun pelkäsi että en nouse enää kyytiin 😂😀😬 

Vuoristoa


Auringonlaskuunhan oli pakko ajella sillä mönkkäri pitää luovuttaa aamulla.. kuinka mä jaksan odottaa taas ensi vuoteen 😢

Auringonlasku

Peppermintistä pöytävaraus ysiksi.. mentiin paikalle niin omistaja kutsui miestäni mr Piriksi, hämmästyin. Siihen oli kyllä selityskin.. Piri on kuulema helpompi tavata ulkomaanihmiselle kuin Hietanen.. minusta mr Piri kuulosti vallan hienolta.. voishan se nimi vaihtua minun puolesta joulukuussa 😘❤

Ihanaa ruokaa

Nyt istuskelen kynttilän valossa parvekkeella ja koitan olla miettimättä että kohta tämä ihanuus loppuu 😑

Kynttilän valossa

Nii joo piti vielä.lisätä… mua paleli äsken ku oltii syömässä?!?

Zakynthos 13.8.2017

Part. 1 ettette kyllästy..
Päätin että tämä päivä alkoi jo yöllä…
Näin unta..ihanaa.. unta että juttelin jonkun vanhemman kreikkalaisen naisen kanssa, hän kyseli osaanko kreikkaa. Kerroin osaavani oikeastaan vain perus kohteliaisuudet..nainen oli otettu ja kehui, koska kovin moni ei näitä jaksa edes opetella… miksihän mietin.. nämä ihmiset kuitenkin tekevät todella paljon työtä, että me saisimme mahtavan loman ja ihania elämyksiä…


Aamulla heräsin hyvillä mielin jo hyvissä ajoin.
Mönkkäri joka oli varattu pariks päivää piti hakea yhdeksältä, oltiinkin aika tasan ysi vuokraamolla.. mutta eipä mönkkäriä näkynytkään.. pieni tupla buukkaus.. noo ei onneks kuin vaan puoltuntii päällekkäin.. ei haitannu koska ei oltu keretty pakkaa kaikkee matkaan (kylmälaukkua 😁) joten meille jäi siihen kivasti aikaa.. puolelta oli mönkkäri valmiina lähtöön..


Ekaksi suuntasimme kohti Kalamakia.. paikkana vaikutti rauhalliselta. Jotenkin avarampi paikkana kuin argassi. Toki osansa siitä teki varmaan tasaisuus.. aakeeta laakeeta kuvais paremmin.. ihan kiva paikka varmastikki. Toisin kuin Laganas... lähestyessämme aistin jo paikan tunnelman… pikku hiljaa alkoi katukuvaan ilmestymään matelevia kirkkaan punaisia (k)rapulaisia ihmisiä… olivatko lie käyneetkään merrassa 😬 kadut todella siivottomat… klubia toisen perään.. kylmät väreet vaan meni.. onneksi olin lukenut varoituksia tästä kaupungista… kuitenkin kaupungin toisella laidalla oli paikka jonne oli pakko päästä, nimittäin Cameo island. Pieni saari puisen ”riippu”sillan päässä… muistelin että tämä huvi maksoi jotakin mutta eipä sen välii ei muutamasta kolikosta kii kun kerta tässä oltiin… kivuttua rappuset oli setä käsi ojossa.. 10€ no jollakinhan se silta on pidettävä kunnossa..mutta eihän se ollutkaan niin koska rahaa vastaan saimme liput joilla pystyi saaren baarista lunastamaan juoman.. kiva kiva.. baareja nopeesti laskettuna oli ainakin 4 niinkin pienellä saarella.. jossain olin nähnyt Mythoksesta radler version joten ehotin että mies ottais sitä koska ajoi, itse tietysti valitsin tavallisen Mythoksen.. mikä oli virhe.. radler versio oli aivan täydellistä ja raikasta (sehän on siis oluen ja sitruunalimsan sekoitus ja vain 2%) hieman harmitti..
Kun mythokset oli kietastu lähimme kipuamaan takaisin päin… rappussisa bongasin järkyttävän ison kilpikonnan killumassa lähellä saarta.. no nyt sekin on nähty..


Seuraavaksi mönkkäri starttasi aatoksissa päästä uimaan… siinä viilettäessämme oliivilehdon läpi koin niin suurta onnea, kiitollisuutta ja vapauden tunnetta että kyyneleet vaan valuivat valtoimenaan.. onneksi kukaan ei nähnyt.. 


Jossain kohin näytti kyltti että olis mahis rantautua joten sinne.. jyrkkä mäki kävellen alas ja siellä oli pieni ranta jossa vain kaksi ihmistä.. täydellistä pienelle pulahdukselle joka viilentäisi.. viileys oli kyllä vain hetkellistä..kyllä hiki lens kun punnersimme mäen takas mönkkärille 😌😌
Jossain välissä vilahti myös taverna.. kyltistä jäi mieleen… famous black wine.. pakko päästä maistamaan ja nälkäkin jo kurni.. kello oli jotain kolme kun astelimme tavernaan nimeltä Vardiola. Isännän oloinen mies toivotti tervetulleeksi ja ohjasi suoraan meidät varjoisampaan paikkaan. Ilmeisesti hikinorot perässämme paljasti että olimme sen tarpeessa.


Pienet ruuat vaan tilataan oli lause..ja sitä viiniä… viini osoittautui täydelliseksi…todella vanhoista rypäleistä tehtyä viiniä ja väri oli kyllä tosi liki mustaa…ruuan kanssa lähti taas ihan lapasesta.. ’otetaan yks saganaki puokkii… joo mut mä haluisin maistaa noita viininlehtikääryleitä.. no ota sää sitä ja syyään puoliks.. pääruuaks voitas ottaa possusouvlaki ja täytettyä paprikaa ja tomaattia’ joo no voi kun ne olis ollukkin ne.. talon puolesta pöytään paiskastiin vielä kahta erilaista leipää…ja siis ne annokset oli isot..oltiin siinä kuin kaksi isoa suomalaista porsasta ahneina mättämässä, tällä kertaa läävän sijasta ihana taverna.. ruuat oli täydellisiä.. kesken ruokailun tuli mieleen, että mehän oltiin varattu pöytä illaksi tavernaan jossa oli kreikkalainen ilta.. huh voipi tehä tiukkaa…


Kun olimme saanneet ruokailun päätökseen omistaja kysyi haluaisimmeko kuulla musiikkia..no todellakin… siihen sitten pöytään istui mies ja kitara.. laulu oli zakyntoksesta kertova…ja pitkä… mies ekan laulun jälkeen innoissaan kysyi haluammeko kuulla lisää.. pakko oli kieltäytyä kohteliaasti ja jatkaa matkaa (kysyin muuten viiniä ostettavaksi. ei onnistunut ku on ite tehtyä ja tynnyreissä). Matkalla takas Argasiin bongasimme lidlin. No pakkohan se oli käydä kävelemässä läpi.. hetken tuli fiilis että oli takas Suomessa… onneksi se järkytys meni nopeaan ohi…
Hotellille ku päästii niin äkkiä altaaseen… pikkasen niskaa kuumotti. Eihän sitä siinä vauhdin huumassa ja ilmavirrassa tullu mieleen et niska on koko ajan auringossa.. 50 kertoimet kuitenkin.. äkkiä aloevoidetta kerros.. ja valmistautumaan iltaan

Part 2
Päästiin privakuljetuksella korkealla vuorenrinteellä sijaitsevaan taverna Targettiin viettämään kreikkalaista iltaa. Näköalat oli mahtavat ja illan tansssiesitykset, jonka pyörteisiin minäkin jouduin.. Viiniä tuli pöytä täyteen siinä ne hienoudet.. En haluis valittaa, mutta jos nähdään noin iso vaiva niin olishan siihen ruokaan voinut panostaa.. kreikkalainensalaatti ilman mitään, ranut, souvlakivarras ja lihapulla. Sitten  se kaikkein naurettavin asia PAKASTERIISI-VIHANNESSEKOITUS oon kuullu et tätä tulee jossain vastaan, mutta että tollasessa paikassa.. harmi.. onneks oli pelastavat öljyt yms pöydässä joilla hieman pystyi korjaamaan annosta.. en tiiä oliko sit kenties tarkoitus näin.. nii ja tuli syötyä silloin päivemmällä hyvin..Ouzon ja jälkkärin puuttuminen pitää korjata jossain vaiheessa..
privakuljetus vei takaisin alas kaupunkiin.


Mä en tienny et myös kreikassa saa aikaiseksi ns. taksijonossa tappelun.. ihan hirveetä ku joutuu yli 5 minsaa venaa kuljetusta.. eukot karju jonossa niin et mies luikki sivummalle odottelee.. ite olin sen verta lepposissa tunnelmissa että vaan naureskelin vieressä. Mimoza baarin kautta hotellille ja maate, huhhuh saatoin olla hieman tuiskeessa.

Tiivistelmä päivän fiiliksistä tuli mönkkäri ajon lomassa mieleen..olen onnellinen tulevasta miehestäni, hän on auttanut minua saamaan aikaan sen että en epäröi ja arkaile vaan otan kaiken irti… seitsemän vuotta sitten en olisi voinut kuvitellakkaan olevani tässä ja nyt

Zakynthos 12.8.2017

Päivä kolme, Zakynthos Argassi. Niin kuin eilen jo mainitsin, buukattiin tälle päivälle saarikierros. Vasta buukkaamisen jälkeen eksyin Tripadvisoriin lukemaan arvosteluja, tämähän oli virhe. Eihän siitä retkestä juuri kellään ollut mitään hyvää sanottavaa. Silti sain uskoteltuu ittelleni että hyvähän tästä päivästä tulee. Aamu meni jo rutiinilla, eli leipomon kautta bussipysäkille.

Bussi oli vain 10min myöhäs toisin kun kauhukuvissa… yli tunnin… Satamaan päästiin aika nopsaa, kylläkin aivan toiselle puolelle mistä laivat lähti. Kaukaa jo katsoin kelluvia muurahaispesiä ja tuonnekko pitäisi itsensä ängetä? No reippain mielin astelimme botskiin, joka oli minusta jo aivan täynnä! Ylös, ulos vai ilmastoituun loungeen? Ei tarvii arvailla mistä löydettiin paikat.

Tässä vaiheessa silmäys ulkopuolelle sai mielen hetkeksi järkkymään: ulkona oli ainakin 70 ihmisen jono. Sisällä varmaan sen parisataa. Silloin meinas tää pariskunta ottaa ritolat. Jotenkin ihmeen keinolla istuttii kuitenkin takas ja matka sai alkaa. Tässä vaiheessa pohjustan sen verta että mehän päätettiin jo ennen reissua, ettei mihkään hylkyrannalle lähdetä ja siinä sitä sitten kuitenkin oltii menossa. Isäntä halus heti alkuun hakee virvokkeita, takas hän tuli mairea hymy kasvoillaan ’arvaa mitä löysin?’ Voitte tekin varmaan arvata? 🍷😘

Viiniä ja keksiä

Pieni uintitauko suotiin kilpikonnasaareen, eipä näkynyt konnia. Ihan hyvä, koska mulla vilkkuu vaan kauhukuvat et mistä ne koittais nappaa kii… varsinki miehillä 😂. Rannalta kun lähdettiin, hetken kuluttua kapu päätti ruveta änkee botskia johki julmettuun luolaan perä eellä. Ihan hieman panikoin. Kiva kokemus… näin jälkikäteen aateltuna.

Pysähdyttiin viel jossain välis uimaan ennen kun päästiin THE paikkaan. No senhän mä jo arvasinkin: muutama muukin kelluva muurahaispesä oli rantautunut sinne. Räps räps muutama kivat pikku selfiet tikkujen kaa oli jengin pääasia. (ainakin minusta tuntui siltä kun seurasin laivassa olevien brittien reissuu, nukkuivat koko matkan ja sit heräs kuvien ottoon).

No pakkohan se oli itekki mennä muutamat räpsäsyt ottaa. Eka ihmetys oli, kun jalat uppos hiekkaan, että ei se mitään hiekkaa ollu vaan pieniä pyöreitä kiviä, ihan kun ois marmorikuulilla koittanut kävellä. Ei siel kauaa kyl viihtiny sen verta pukkas hikee.

Kaikki vinossa

Hetken kesti ennen ku muurahaiset löys takas pesäänsä ja matka jatkui takas Zanten satamaan. Siellä bussit jo oottikin. Kesti hetken kyl tajuta mikä kuskaa mihinkin. Löydettiin kuitenkin oikeeseen, reissusta ei mitään valitettavaa. Hyvin rentoo menoo.

Äkkiä hotelliin, suola pois kropasta ja nälkähän oli täs vaihees kova. (Joku nimeltä mainitsematonhan raahas kylmälaukun käsipakaasina näitä retkiä varten, mut eipä se paljoo hotellihuoneen kaapissa auttanu). Nooh yhellä sipsi- ja karkkipussilla aattelin et pärjätään.

Hetken mietittiin minne syömään ja päätettiin lunastaa lupaus käydä kokeilemassa Peppermint -ravintolaa. Tästä lähtien jos joku mainitsee Zakynthos, mä sanon Peppermint. Palvelu erinomaista, ruoka taivaallista ja hinnat pienet.

Ateriallemme koitti taas osallistua sellanen hevosen kokoinen ampiainen, onneks ei kauaa koska omistaja tuli ritarin elkein huitomaan hevosen pois…(paremmasta puoliskostanihan tulee aivan hysteerinen kun nämä ötökät lähestyvät).

Jännä homma että täydellisen ruuan jälkeen vatsanpohjassa kutkutti ajatus pienestä jälkiruuasta, yleensä en makeaa syö. listassa oli nimenä outo crema catalana… sitähän sitten. En saannut sanoja suusta maistaessani jälkkäriä, taisin nielaista kielenikin siinä samalla. Ei vaan pysty kuvailemaan sitä täydellisyyttä. Creme brulee jää toiseks…

Crema Catalana

Illan päätteksi päädyttiin taas Mimoza-baariin lasilliselle. Siinä vaan rauhoittuu kivasti päivän päätteeks.

Huomiseksihan vuokrasimme mönkkärin. Katsotaan mihkä joudutaan.

Ajatuksen juoksu taas pääs valloilleen. kuvat täydentävät toivottavasti epäselvää tekstiä.

Leuhutin

P.s ostin muuten tollasen leuhuttimen jolle oon aina nauranu,voiko turhempaa olla. Kyllästyin leuhuttelee niillä tyrkytetyillä mainoksilla ja kuumuus silti vaivasi… kyllä toimii.

Zakynthos 11.8.2017

Tää päivä tiivistettynä. Päivä alkoi jo neljän aikaan yöllä ku heräsin siihen, että joku jodlaa niin maan perusteellisesti jotain kreikankielistä laulua, hetken pyörittyäni sängyssä tajusin laulun tulevan kuulokkeista mitkä olin laittanut korviini nukkumaan mennessä ja tietty kreikkaradio päällä. (pakko lisätä.. ja viinillähän ei ollut tämän kanssa mitään tekemistä 😂) Onneks sain sen jälkeen viel nukuttuu pari tuntia…

Aamusta hipsin kaupan kautta leipomoon hakee frappee ja jotain syötävää. Viereinen leipomo on kyl hyvä, en nyt muista nimee mut laitan sen tähän ku käyn kattoo (Grekas Bakery). Aamupalan jälkeen suunta Zakynthoksen kaupunkiin Zanteen bussilla, joka kulkee monen pysäkin kautta tästä Argassista, hintaa 1,80€ per läpi. Siellä pari tuntia vihkisormusjahdissa (ei löytyny viel 😑) ja tietty gyrokset päälle. Mittari näytti paikallisella bensa-asemalla +50c.

Tän reissun jälkee buukattiin meriretkee ja mönkkärii. Illasta käytiin Anadalis -nimisessä raflassa syömässä. Ei sytyttänyt. Hidasta palvelua, puitteet hienot, ketusti ampiaisia… myös niitä hevosen kokoisia 😦. Lisäksi kallis paikka: lasi viiniä 3,50€ (just ku mietin et nyt tilaan sen leilin)

Paluumatkalla Green Frogissa drinksut ja sieltä kun lähettii eksyttiin johki sivukujalle. Lyhdyin valaistu tie vei rantaan, missä muutama pöytä. Pakko oli pysähtyy ottaa lasi viiniä. Hetken istuttuani mietin miksi paikka oli niin erilainen… kynttilä pöydässä… joo no ei se…meren kohina… ei sekään… sit keksin.. DESPACITO! Siellä ei soinut minkäälainen musiikki, iloinen puheensorina vain. Ihana paikka tämä Mimoza Beach Bar.

Hotelliin ku päästiin vaihettiin uikkarit ja mentiin kuutamouinnille, täydelliseen kuunkajoon. Harmi ku oli muutama silmäpari rannassa muuten oisin vetäny nakuna 😁

Olipas lyhyt 😬 kalinihta

Zakynthos 2017

Pitää hieman pohjustaa näitä seuraavia tekstejä: Ne on hetken huumassa kirjoitettu, ilman ajatusta siitä, että onko oikeinkirjoitus kunnossa tai että kukaan muu näitä lukee. Jostain syystä innostuin matkalla vuonna 2017 kuitenkin laittamaan tekstit Facebookin Kreikka-ryhmään, jossa kirjoituksistani tuli pienimuotoinen hitti, ihmiset siis pyysivät lisää. Mieheni yllytti tämän Zakynthoksen reissun jälkeen että aloittaisin kirjoittamaan blogia ja melkein vuoden hauduttelun jälkeen näin sitten kävi.

9-10.8.2017

Ensimmäisenä tietenkin syömään Zorbas Argassissa. Voin suositella jo pelkästään tämän annoksen perusteella. Maksoi 7,50€,  sisälsi kreikkalaisen salaatin, pita-gyroksen ja perunat. Kylkeen tietenkin Mythosta.

Gyros ja Kreikkalainen salaatti

Meridien Beach Hotel. Alkuvaikutelma siisti. Huonetta jouduttiin oottaa 1,5h. Se aika vietettiin altaalla joka oli kivan kokoinen. Paljon aurinkotuoleja, joista kuitenkin suurin osa näytti olevan varattuina pyyhkeellä. Katsotaampa huomenna kuka siellä makaa 😁😁.

Muita suomalaisia ei tullut tähän hotelliin. Iso plussa tosiaan tuosta että pääsee altaalta suoraan mereen. Huoneissa sänkyjen patjat on hieman joustavammat ku yleensä. Pehmeyttä lisäs lakanan alle sujautettu päiväpeitto mikä löytyi kaapista. Vedenpaine näytti olevan hyvä.

Vanha telkkari huoneessa, jääkaapin keittotason ja vedenkeittimen lisäksi. Vieressä on leipomo. Siel oli herkullisia juttuja. Mönkkäri vuokra jos ottaa pidemmäks aikaa ku päiväks maksaa 35€. Aurinkomatkojen opas oli ihan kujalla. Liekö kuumuus sekoittanu pään. Ehkä ensi kertaan jätämme nämä palvelut.

Illasta syömään. Mä sit osaan tän.. ajatuksissani tilasin puolikkaan karahvin valkoviiniä. No luulin et se on sellanen perinteinen tinakipollinen. Ihmettelin tarjoilijan ilmettä.. mieheni tilasi siis oluen. Noh tämmönen järkyttävän kokoinen karahvi pamahti pöytää. Huh huh.

Viinikarahvi

Noniin Green Frog ravintola tuli testattua kun sitä täällä (Facebookin Kreikka-ryhmä) suositeltiin. Viiniepisodin varmaan luittekin 😁 😅😂, alkuun otettiin leipää ja erilaisia levitteitä.. ne oli namia.. pääruuaksi pastafriikki mieheni otti (taas) carbonaraa, minä sen sijaan päädyin kanalinjalle.

Täytettyä kanaa, sweet potatoes?? pyree ja VIINIkastiketta herkkusienillä.. edellinen tilaus pyöri tietty mielessä ja aattelin et kanaa ja perunapyreetä kunnes annos tuli nenän eteen. Hemmetti bataattia, noh en valittanut, aika makea annos ja pehmeitä aineksia. Maut oli kyllä kohdillaan. Ei oikeestaan harmittanut yhtään. Ruuat kun oli mätetty niin olin saannu kaksi lasillista viiniä kumottua, enkä muute varmasti sitä karahvia siihen jättäis laskun jälkee. (Tässä vaiheessa huomio se maksoi 4€ joten ei varmaan konkka ois tullu…)

Pubin puolella iloisen kuuloinen Alex huuteli että tietovisa alkaa, siirryimme sinne siis katselemaan ja kuuntelemaan… kunnes löysimme itsemme kirjoittelemasta vastauksia. Tähän väliin taas yksi huomio:  olemme tietovisafriikkejä. Noh eihän se menny ihan putkeen: voittajalla oli pisteitä 33 kun me taidettiin saada joku 23. Meni sitten ohi suun kilpikonnaveneretki 😑

Mutta siis kyllä voin suositella Green Frog ravintolaa Argassissa. Kunhan olette ajatuksella lukemassa sitä listaa 😂😂 anteeksi kirjoitusvirheet, se oli se viinileka joka kirjoittaa Laura sano jo hetki sitten, Kalinihta ja vetäs moottorisahan kainaloon… eikun miehensä siis. (tässä viitataan pakkauskeskusteluun edellämainitussa ryhmässä, löydät hakusanalla moottorisaha, jos kuulut siis ryhmään)

Mökkireissu – kolmas päivä

Aamulla heräsin yllättävän pirteänä jo aikaisin, on tämä Puumala kumma paikka. Mies halusi nukkua, joten lähdin vähin äänin mökin keittiöön mielessä kahvi. Noh, en sitten muistanut ostaa maitoa, kiva juttu. Hetken siinä tuumailtuani jääkaappia katsellen päätin avata oluen. Ulkona +28  astetta lämmintä jo heti aamusta eikä vielä kiire minnekkään niin mikäs siinä. Kaadoin oluen kahvikuppiin, se näyttäisi ehkä fiksummalta näin aamutuimaan. 😀

Patiolla

Siirryin patiolle aurinkotuoliin makaamaan ja pistin musat soimaan. Sai kuunnella juuri sitä musiikkia mitä tahtoi ja aivan oma rauha. Veneitä lipui hiljakseen ohitse, muutama pilvenhattara silloin tällöin meni auringon edestä, joku vesilintukin siinä kävi tekemässä tuttavuutta. Välillä kävin pulahtamassa viileässä vedessä, täyttämässä kahvikuppia ja takaisin aurinkoon. Ajantaju katosi. Tuli tunne että tämä on paras sunnuntai ikinä. Siinä meni parisen tuntia iloisesti, sitten olikin jo aika palata todellisuueten. Jälkien siivous, kamojen pakkaus ja tien päälle. Tänne me palaamme vielä!

Aamupalalla poikkesimme vielä Puumalan satamassa. Vety sekä kuppi kahvia. Taas uusi makuelämys!

Talon isäntä kertoi aiemmin Puumalan saaristoreitillä olevasta pyörälossista, jonka rannassa sijaitsee lettukioski, nehän piti nähdä.
Auton jätimme P-paikalle, tai niin ainakin luulimme, kävellen lossirantaan meni kuitenkin jonkin aikaa. Eli sinne meneville: autolla vain rohkeasti rantaan asti. Noh virheistä sitä oppii.

Nuori mies kokkaili pienessä kioskissa iloisena, joskin kuumuudesta uupuneena lettuja. Otimme yhden letun puoliksi, valitsin täytevaihtoehdoista itse tehdyn mansikkahillon. Oiva paikka herkuttelulle oli selvästi laiturilla lossin vierellä. Jalat järveen, ah kun viilensi kivasti. Lettu hukkui lautaselta nopeasti, juuri sopivan kokoinen ja aidon makuinen annos pienelle herkuttelulle, mieleen tuli mummin paistamat letut, nam!

Ylitykset teimme  Hätinvirranlossilla, lapsena viimeksi sitä huvia päässyt harrastamaan, Hailuotoon mentäessä. Harmi kun matka oli niin lyhyt. Saaristoreitillä oli huikeat maisemat ja nähtävää olisi riittänyt vaikka kuinka paljon. Kannattaa varata siis aikaa tähän.

Mikkeli osui paluumatkamme varrelle, kumpikaan ei siellä ollut ennen käynyt joten päätimme käydä katsastamassa paikat. Hiipihän sieltä ajatus myös ruuasta… taas. Eli kehuttu paikallinen grilli piti päästä testaamaan. Paikaksi valitsimme Sami Hedbergin ohjelmassakin esitellyn Eepin grillin. Makkaraperunat ruuaksi ja kaikilla mausteilla.

Eepin grilli

Odottaa sai tovin koska nälkäistä porukkaa piisasi. Onneksi torin laidalla oli marjamyyjien koju, jonka alle pääsimme varjoon odottamaan. Annos oli juuri sellainen kuin olin odottanut, rapsakka ja maistuva. Kuvaa en tajunnut ottaa. Suosittelen jos käytte Mikkelissä päin.

Syömisen jälkeen kello rupesi jo näyttämään siltä että kotiin olisi lähdettävä. Tätä olisi minun puolesta voinut jatkua vaikka viikon.

Kotimatkalla

Monta kokemusta rikkaampana kotona ja uudet reissut mielessä

Kolmannen reissupäivän reitti

Puumalan saaristoreitti

Mökkireissu – toinen päivä

Patteriradio ja viiniä

Aamulla hieman väsytti, enhän tietenkään malttanu saunan ja nuotiohetken päälle vielä mennä nukkumaan vaan halusin viettää tovin mökkielämää. Mies veteli hirsiä jo hetken päästä, kun painoi päänsä tyynyyn. Patteriradio soi hiljakseen, pöydällä paloi kynttilä. Päätin kaataa itselleni lasin punaviiniä. Radiosta tuli monta biisiä jotka olin jo unohtanut olevan olemassa. Muistoja.
Tasa tunnein tuttu radiojuontaja luki uutiset. Ei ihmeitä maailmalta.
En tiiä kauanko siinä istuin ja fiilistelin tunnelmaa. Tovi taisi mennä, sillä aamulla viiniä näytti olevan jäljellä enään lasillinen. Hups.

Kamat autoon ja nokka kohti Kangasniemen keskustaa. Siellä hetken pyörittyämme huomasimme pienen torin satamassa, lähdimme siis katsastamaan mahdollista aamupalaa. Ja niinhän sitä löytyi, lörtsyjä ja kahvia. Mies otti lohilörtsyn ja minä lihan, koska inhoan kalaa. Kympin maksoi tämä elämys, sai vielä santsikupitkin. Mitäs sillä rahalla olis saanut ketjuhuoltamolta? Toisesta kojusta ostettiin herneitä ja mansikoita, joita vielä sataman penkillä hetki nautittiin ennen matkan jatkumista.

Seuraavana otettiin suunta Puumalaan. Pysähdyimme Lietveden taukopaikalla kioskilla syömässä jäätelöt, rommi-rusinaa tietenkin. Matkan varrella päätimme pulahtaa kuuluisalla Pistohiekalla uimassa. Niissä maisemissa lienee moni saanut alkunsa 😉. Puskassa uikkareiden vaihto ja veteen, ihanan raikasta ja kirkasta vettä, muita siellä ei oikein ollutkaan. Syyn siihen huomasimme lähtiessämme,  se ihan oikea Pistohiekan ranta olikin hieman edempänä. 😄

Onkalo

Seuraavan toiminnan oli mies suunnitellut etukäteen, kerta kesään pitää edes yksi geokätkö etsiä. Ollaan kyl oltu laiskoja sen suhteen. Eli etsimään Loketononkaloa.

Mittasuhteita
Onkaloa
Loketononkalo

Kipuaminen kuumuudessa oli hieman rankkaa, meinasi puhti loppua. Mies houkutteli jatkamaan luvaten kylmän siiderin retken jälkeen 😂. Loppujen lopuksi oli ihan kiva paikka ja kätkökin löytyi. Seurana ”muutama” hyttynen kosteuden takia.

Puumalan silta

Eli kaupan kautta seuraavalle mökille. Mahtavat maisemat avautui Puumalan sillalta. Sillalla oli paljon porukkaa mikä selittyi  käynnissä olevilla venekilpailuilla.

Mökki löytyi helposti, samalla tontilla oli isäntä perheen ihana mansardikattoinen talo ja ne maisemat…huh! Silta näkyi suoraan, sekä satama, mökin rannassa oli mahtava patio, missä oli tuolit ja pöytä. Mökki oli täysin varusteltu ja hieno. Samassa rakennuksessa oli myös sauna. Pihapiiristä löytyi vielä pieni aittarakennus. Kamat purkuun ja nälkä jo kurni eli kohti jotain ravintolaa.

Possua

Vaihtoehtoja ei ollut monta, paikaksi valikoitui Ravintola Hovi. Porukkaa hirmuisesti liikenteessä, sehän tiesi pitkää odotusaikaa, mies oli tyytyväinen kun telkkarista tuli jalkkista ja minä olin tyytyväinen saadessani sen kylmän juoman vihdoin. Ruuat ei nyt olleet taaskaan kovin kummoiset, annettakoon se anteeksi kiireisestä päivästä johtuen.

Sen verran oli ravattu paikasta toiseen, että pesulle oli päästävä, joten sauna lämpiämään ja patiolle istumaan katselemaan ohi kulkevaa laivaliikennettä. Uimassa piti taas käydä. Vesi oli hyisen kylmää, mökin isäntä osasi selittää että johtuu siitä, kun Puumalansalmen molemmin puolin on noin 30-40 metriä syvää ja koko pohjoisen Saimaan vesi virtaa salmen läpi kohti etelää.

Proomu

Sauna lämmitettiin mökin puolelta, joten se kuumensi myös hyvin parven, jolla meidän oli tarkoitus nukkua. Onneksi talon isäntä tajusi sen ja kysyi haluaisimmeko nukkua aitassa. No todellakin haluttiin. Saunan päälle päätimme lähteä satamaan katsomaan auringonlaskua. Ravintola Satama, helteinen ilta, lasissa viiniä ja rauhallinen puheensorina ympärillä tuntui kuin olisi siirtynyt Kreikkaan.

Sehän olisi iltapala aika. Olimme kulkeneet aiemmin pienen baarin/ravintolan ohi jossa soi kovalla karaoke, nyt se oli hiljentynyt joten hiippailimme sinne. Tilatessamme pitsaa sanoi paikan isäntä tehneensä kuumassa pikku keittiössä päivän aikana jo 80 pitsaa. Huh huh.

Ravintola Virta

Tämä pitsa sen sijaan oli mainitsemisen arvoinen ja paikka myös eli Ravintola Virta. Ehkä hieman harmitti se karaoken loppuminen. Olisihan sitä voitu muutamat viisutkin veisata. Tykkään käydä eri paikkakuntien pienissä ravintoloissa tai baareissa, minun kielellä niiden nimi on ’joku paikallinen räkälä’. Tarkoittaen sitä että siellä näkee paikkakunnan ihmiset aidoimmillaan. Älkööt kukaan nyt loukkaantuko, tämä on minun mielestä positiivinen juttu. 😊

Terassilla kului aika kivasti, seuraten ihmisiä ja kuunnellen juttuja, halusimme kuitenkin poiketa vielä katsomassa Ravintola Hovin iltaelämää, siellä sitä kyllä riitti. Istahdimme aivan vieraan porukan pöytään ja juttu luisti kuin rasvattu, he jopa veivät meidät mökin rantaan veneellään, pienen suostuttelun jälkeen kylläkin. Kiitos heille vielä siitä jos satutte tätä lukemaan.

Uni kyllä tuli nopsaan kun päänsä tyynyyn painoi.

Toisen reissupäivän reitti
Puumalan mökki Airbnb:ssä

Mökkireissu – eka päivä

18 vuotta sitten viimeksi reissukassina ja nyt taas

Vihdoin koitti se odotettu mökkireissu jolloin pääsisimme kokeilemaan millaista se mökkeily on, ihan kahdestaan. Matkaan pääsimme vasta iltapäivällä, koska kummallakin oli töitä. Ei sinällään haitannut, mutta ainakin itsellä oli kova hinku jo päästä eteenpäin.

Kun auto oli pakattu, suuntasimme kohti Korpilahtea. Ajelimme Kärkisten kautta kauniissa maisemissa kohti Joutsaa, jossa sitten aioimme ruokailla. Googletin Joutsasta hyvää ruokapaikkaa – eihän niitä montaa ollut, joten päädyimme pitsalle Marmara Pizza & Kebab -nimiseen ravintolaan. Kovasti sitä oli netissä kehuttu, mutta tarvitsee todeta, että olen Suomessa syönyt huomattavasti parempaakin pitsaa.

Massujen täytyttyä oli seuraavana vuorossa kauppatarpeet mökille, paikallinen Supermarket ja Tokmanni riittivät siihen vallan mainiosti. Koska ensimmäisenä oleva mökki oli täysin sähkötön, päätimme ostaa makkaraa jota voisi nuotiolla paistella ja lihamestarin itse valmistamaa varhaisperunasalaattia. Itse lihamestari kehui tätä tuotostaan ylistävästi. Aamupala-aineita ei ostettu, vaan mentiin sillä riskillä et löydetään aamulla jotain hyvää

Sitten nokka kohti Kangasniemeä, jotenkin ajattelin matkan olevan pitempi ja yllätyksekseni olimmekin jo pienen tovin päästä perillä, keskellä ei mitään. Paikkojen tsekkaus ja päätös lähdöstä soutelemaan ja ongelle. Sitä ennen kuitenkin kytkimme löytämämme kaasujääkaapin päälle kaverin ohjeistaessa puhelimessa, koska itse ei olla sellaista koskaan käytetty. Nyt on! 

Keli oli peilityyni, saimme soudella aika rauhakseen, muutamasta rannasta kuului iloista puheensorinaa ja muutama pulahtelijakin näkyi. voi kun pääsisikin uimaan. Kalaa tuli, minulle 9, miehelle 1 😁🐟

Kyllä siinä soudellessa ja auringon laskiessa tunsi itsensä todella etuoikeutetuksi, että se oli minä joka tuon sai kokea. Takaisin rantaan soutaessa mietimme edelleen uimista, umpeenkasvaneet, kaislikkoiset ja mutaiset rannat kuitenkin estivät sen.

Kävellessä keksittiin, että meidän mökin naapurissa oli toinen mökki, minkä piha laskeutui rantaan. Käytettiin häikäilemättä sitä hyväksemme, kun eihän siellä ollut kukaan hetkeen käynyt. Vesi oli linnunmaitoa. Siitä suoraan saunan lämpöön, oli mahtavat löylyt. Peseytyä sai ihan alasti keskellä pihaa kun ei kukaan ollut katsomassa. 😄

Saunan päälle laitettiin notskit, että saadaan iltapalamakkaraa ja sitä lihamestarin kehumaa salaattia ja olihan se niin hyvää kun mestari kehui.

Kyllä tämmöinen mökkielämä kelpaisi pidelmältikin.

Ensimmäisen reissupäivän reitti
”Piilopirtti” Airbnb:ssä.

Mökkireissun suunnittelua

Olemme miehen kanssa monena kesänä haaveilleet pienestä mökkilomasta. Eli järven rannalla oleva mökki, saunomista, soutelua ja onkimista. Kellään tutulla ei oikein tällaista mahdollisuutta ollut tarjota joten turvauduimme ensimmäisen kerran Airbnb:n vaihtoehtoihin.

Vaihtoehtoja on tarjolla runsaasti, kiva että ihmiset ovat keksineet tarjota vuokralle omia ihania asuntoja ja mökkejä. Sen paremmin ajatusta meillä ei paikasta tai paikkakunnasta ollut, mutta vaihtoehtoja selatessa törmäsimme Puumalaan. Kumpikaan meistä ei ole koskaan siellä käynnyt joten se valikoitui ”pääkohteeksi”.

Saimaan rannalle

Mökki jonka valitsimme oli pienen, mutta viihtyisän näköinen. Nykyaikainen varustelu löytyi vaikka tämä ei ollut meidän ykköskriteeri. Hinta 40€ yö ja maisemat Puumalansalmen sillalle houkutti, eli yksi yö tässä mökissä, mutta missä toinen?

Edellisessä kirjoituksessa valotinkin hieman taustaamme uusioperheenä, meillä on noin joka toinen viikonloppu  ”lapseton” viikonloppu, jolloin siis lapset ovat toisissa kodeissaan. Jos tällaiselle viikonlopulle minulle osuu vapaa lauantai töistä on ensimmäinen ajatus: minne lähdetään? ja nyt meille osui se vaihtoehto, joten toisen mökin etsintään.

Piilopirtti

Lähtisimme perjantaina iltapäivästä ajelemaan kohti Puumalaa, matkaa kuitenkin kertyisi sen verran että ensimmäinen yö olisi varmaan fiksuinta viettää jossain matkan varrella. Karttaa katseltuamme ja reitin varrella olevia mökkivaihtoehtoja, silmiimme osui sana piilopirtti, tämä kuulostaa hyvältä.

Piilopirtti sijaitsee Kangasniemellä ja se on täysin ilman mitään herkkuja, sähköä ja vettä siis. Minulle tämä ei ole ongelma mutta veikkaan mieheni etsivän muutaman kerran pistoketta mihin sen puhelimen laturin laittaa kiinni 😂. Hinta yölle tällä mökillä on n. 50€

Sen parempia suunnitelmia emme varmaankaa tee, katsotaan sään ja fiiliksen mukaan. Tärkeintä kuitenkin on että haaveemme toteutuu ja saamme romanttisen mökkiviikonlopun. 😍

Häämatkan suunnittelua

Palattuamme edelliseltä matkalta siintää jo silmissä tottakai seuraava joka olisi tällä kertaa häämatka. Menimme siis naimisiin 30.12.2017 💕. Uusioperheenä meillä ei olisi matkaan käytettävissä kuin viikko ja ajankohta olisi kesällä 2018, joten pieniä paineita havaittavissa.

No mikä tulee ensimmäisenä mieleen: Santorini, tätä vaihtoehtoa pyörittelin mielessäni jonkin aikaa, paikka ja hotellikin oli jollain tavalla valmiiksi katsottuna jo edellisten vuosien suunnittelujen lomasta. Joku siinä kuitenkin vain tökki ja kysyin mieheltä myöskin mielipidettä (hänhän siis antaa minun suurin piirtein tehdä tutkimiset ja suunnittelut matkojen suhteen kokonaan <3). Miehenkin mielestä Santorini on liian selvä valinta häämatkakohteeksi. Joten näillä puheilla alkoi tutkiminen alusta.

Olen jollain tavalla vältellyt Turkin rannikolla sijaitsevia kohteita, ehkä Turkissa olleiden rauhattomuuksien tai sitten otsikoissa olleiden pakolaisvirtojen takia. Uskon kyllä että jälkimmäisistä ei ole haittaa, mutta en haluaisi koko lomaa surra näitä ihmisiä. Isompia saaria Kosia, Lesvosta ja Rodosta haluaisin nähdä turistikauden ulkopuolella ja nyt kun matkamme sijoittuisi elokuulle, suljin ne pois vaihtoehdoista.

Eli mitä pienempiä saaria olisi tarjolla?

Olemme aina olleet pakettimatkalla, joten tarjonnan mukaan mennään (kyllä me vielä joskus reissataan itse järjestetyllä, kun vain aikataulut antaisi periksi) Tjäreborgilla on tarjonnassaan Kalymnos, saari joka on noin puolta pienempi kuin Kos. Saarella on oma lentokenttä, mutta tämän ollessa sen verran pieni laskeutuvat lennot Kosille. No tässähän saamme hieman ensi makua myös sieltä.

Vaikka matka onkin Tjäreborgilta olisi lento TUIn koneella, mietin jo valmiiksi varaavani paikat isommalla jalkatilalla koska mieheni olisi pitkänä helpompi istua ja loma ei alkaisi kipeytyneillä paikoilla. Kalymnokselle siirtyminen tapahtuisi lautalla, ihanaa sillä meri ja vesi yleensä on minulle tärkeä elementti. Tässä vaiheessa suunnittelua olin jo varma tämä tulisi olemaan meidän häämatkan kohde.

Miestä ei tarvinnut puhua ympäri vaan laittaa faktat pöytään jonka perusteella varausnappia painetaan.

Kalymnos täältä tullaan!!

Pieni valinnan vaikeuksia oli hotellin suhteen, meille tärkeät asiat on:

  • Hotelli on keskeisellä paikalla
  • Uima-allas
  • Meri lähellä
  • Ilmastointi
  • Pieni perhehotelli
  • Jääkaappi

Kaksi vaihtoehtoa yhdeksästä jäi jäljelle, Elena Village ja Elena Apartments nämä olivat kylläkin saman perheen omistuksessa (http://elenahotels.com), heillä on yhteensä 3 hotellia Kalymnoksella. Ketju mutta pieni sellainen. Emme antaneet sen haitata.

Tripadvisor on tutuksi tullut apuväline näissä valinnoissa, kului tovi lueskeltuani arvosteluita. Näitä kannattaa lukea hieman harkinnalla. Useat paikat kirjoittavat kehuja itsestään ja suomalaiset ovat aika kärkkäitä arvostelijoita. Yhden ainoan arvostelun perusteella päädyimme Elena Apartmentsiin, syy tähän oli Elena Villagen todella pieni allas, jonka ympärille ei mahtunut kuin muutama aurinkotuoli, ei jaksaisi tapella pyyhkeellä koko päiväksi paikkansa varanneiden kanssa.

Noh, Elena Apartmentsin kohdalla oli sinänsä helppoa: kaikista huoneista olisi merinäköala, mutta minkä kokoisella parvekkeella huone otettaisiin? Oli todella iso parveke tai ehkäpä sitä pitäisi kutsua patioksi. Sitten pieni parveke. Nämä näyttivät kuvien perusteella olevan kulkureittien varrella samalla tasolla. Ei tuntunut hyvältä, olimme sen jo kerran kokeneet ummikkoina varatessamme Nidristä hotellia.

Eihän siellä hotellissa niinkään kuluteta aikaa, mutta häämatkan kunniaksi päädyimme siihen isoon patioon. Hintaa se nosti muutaman satasen mutta uskon maisemien olevan sen arvoista.

Noniin siinähän se sitten oli, suunnitelma valmis ja varattu. Kivi vierähti sydämeltä, nyt pääsisi seuraavaan vaiheeseen eli mitä lomalla tapahtuu.