Nea Makri/Ateena 17.8.2019

Kotiinlähtöpäivä. Yön nukutti hyvin, vaikka sänky jälleen oli nariseva trampoliini.

En nähnyt kertaakaan paikan omistajia. Mies luki aamulla kirjaa terasilla, kun kauhea muskeli-setä oli tullut portista pyörä kainalossa ja oli murahtanut vaan mennessään. Oli kuulema ollu pelottava ilmestys.

Kamat kasaan ja testaamaan kuinka matkalaukun pyörät pyörii rosoisella asfaltilla.

Kukas se sinne valoihin jäi?

Hienosti päästiin kilometri eteenpäin, leipomolle. Frapet ja kinkkupiiraat. Jälkkäriksi otin Pitsapalan ja appelsiinikakkua 😁 PT on mielissään kun palaan lomilta kotiin.

Appelsiinikakkua

Rannalle jos menisi viettämään aikaa, lentohan olisi vasta illalla.

Matkalla kohtasimme hämmentävän näyn. Tiedättehän, että kreikassa voi parkkeerata melkein mihin vaan. Mutta pistäppä parkkipaikka pystyyn ja siihe maksu 5€ auki 24h ei siihen varmasti parkkeeraa kukaan.

Parkkipaikka

Rannalta löysimme varjoisan palmun alusen. Leiri pystyyn. Eiliseltä oli jäännyt pari olutta, takanamme olevasta kioskista sitä sai lisää.. Viiniä myös.

Siinä sitten päivä

Alkoi tuulemaan. Se tunne iholla kun tuuli tuo suolan vedestä. Aurinkorasvan kanssa ihanan tahmaista.

Rantaa

Meri pauhasi vieressä, ylä puolella kaarteli lähtevät lennot. On luvattu ukkosta. Saas nähdä kuinka meidän kodittomien käy.

Rupesin lueskelemaan taksikyydeistä. Lentokenttälisä olisi 15€ luokkaa ja matka 30€ ajattelimme ottaa bussin Palliniin ja mennä siitä junalla kentälle, josko se tulisi halvemmaksi.

Mutta ensin pitäisi syödä. Proetros oli tavernan nimi.

Ranskalaisia ja varraslautanen. Olutta kylkeen. Oikein oiva valinta.

Varraslautanen
Ranskalaisia

Sitten kohti bussia. Kysyttiin vielä Metaxa ostoksilla marketista mistä pääsisimme bussiin. Joku ystävällinen asiakas osasi meitä neuvoa.

Odotettiin, odotettiin ja odotettiin. Bussi tuli, matkustettiinhan me sillä pysäkin väli. Oli nimittäin väärä bussi, tämä menisi Rafinaan.

Bussipysäkillä poika osasi meitä neuvoa, ottakaa oranssi bussi. Ja taas odotettiin, odotettiin ja odotettiin. Kunnes tuli valkoinen bussi, mihkä poika käski mennä.

Ystävällinen lipunmyyjä auttoi jäämään oikealla pysäkillä pois ja vielä muisti laukkumme bussin tavaratilasta. Maksoi yhteensä 6.40€

Pallini

Liput junaan ja odottamaan. Lippujen hinta 12€. Melkoinen häly kun moottoritie menee kummallakin puolella odotuslaituria.

Moottoritie

Kaikki sujui taas kentällä hyvin. Tässä sitä taas ollaan, jättämässä taakse jotain niin ihanaa ja rakasta.

Ateenan kenttä
Kentällä

Seuraavaan kertaan rakas Kreikka 💙

Λάουρα
Πιριστυσ

Korintti/Tolo 10.9.2019

Laitoin illalla kellon soimaan, eihän sitä tarvittu, heräsimme jo ennen kahdeksaa. Aamupalaksi haimme taas frapet ja leipomon herkkuja.

Pegasosaukio Korintissa

Tuntui hassulta alkaa pakkaamaan tavaroita. Samalla innolla odotin sitä, millaisen paikan olin meille seuraavaksi valinnut.

Ensin oli kuitenkin käytävä ihailemassa maisemia Akrokorinthin linnakkeella.

Akrokorinthos

Kannattaa laittaa kunnon lenkkarit jalkaa, itse epäröin autolta lähtiessä. Sandaalit ei olleet hyvä valinta. Polku linnakkeelle oli tehty todella liukkaista kivistä. Jotenkin pääsi vielä ylös, alaspäin tultaessa oli haastetta. Linnan portilla oli tulostettuja karttoja joista pystyi jättämään pienen kolehtin. Kannatuksen vuoksi.

Slippery road
Linnoitulsen aukioloajat
Kartta & kolehti
Korintinlahti
Linnoitusta
Kreikka 💙
Myytin mukaan Pegasos potkaisi lähteen esiin linnoituksella

Klo 14 pääsi kirjautumaan uuteen majapaikkaa, joten lähdimme paahtamaan koti Toloa. Noin tunnin ja yhden tietullin jälkeen saavuimme perille.

Ajoimme rantakatua pitkin, paikka muistutti hieman Nidriä. Mies kehui valintaani. Olin itsekkin tyytyväinen.

Matkalla
Vanha kirjasto

Hotelli löytyi helposti vaikkakin auton parkkeeraus mietitytti, selkeätä merkkiä parkkipaikalle ei ollut, joten jätimme auton kahden rakennuksen väliin oliivipuun alle.

Majapaikka koostui kolmesta osasta. Hotellista, huoneistoista ja pienasunnoista. Varaus vaiheessa en sen paremmin perehtynyt näihin vaihtoehtoihin joten yllätykseksi meille osui hotellihuone ja oikein mukava sellainen.

Huone
Suihku ja vessa

Omistaja kertoikin jo odotelleensa meitä. Vaikka olimme puolituntia etuajassa.

Hotellilla on pieni mukavan oloinen allasalue. Nopeasti kuulosteltuna pelkkiä italialaisia vieraita meidän lisäksi.

Hotelli

Laukkujen purkamisen jälkeen oli mielessä ruoka. Mies valitsi Tripadvisorin perusteella tavernan. Bikakis sijaitsi pienen mäen alla, joten matka ei ollut pitkä.

Istuimme pöytään ja tarjoilija kysyi ensimmäisenä haluaisimmeko nähdä kalat.. Ekskusemuaa miksi? Niin tämä oli kalataverna… Mä en voi sietää kalaa. Hyvä valinta. Onneksi tarkoitukseni olikin vain syödä salaattia.

Alkuun tarjoilija toi taivaallisen makuista munakoisoa tomaatti-valkosipulikastikkeessa ja leipää. Lisäkai tilasimme Saganakia. Se tarjoiltiin yllättäen limen kanssa. Ei ollenkaa huono.

Paistettua munakoisoa
Saganaki limellä

Marketin kautta huoneeseen vaihtamaan uikkarit. Päästyämme altaalle omistaja tuli luoksemme kysymään haluaisimmeko kylmää juotavaa, yes please. Omistajan veli Petros huudettiin tiskin taa….Nam ja olutkin oli hyvää 😉

Nam

Ihan kuin loma olisi alkanut alusta. Aiemmin olemme olleet aina vain yhdessa paikassa per loma. Tämä taktiikka vaikutti ainakin tähän asti hyvältä.

Paikanhan valitsin vain yhden kuvan perusteella, jonka olin nähnyt kolme vuotta sitten. Vene, kirkkaassa turkoosissa vedessä, kyljessä luki Tolo. Silloin ajattelin, että ei mitään mahdollisuutta päästä sinne, mutta täällä sitä vaan ollaan.

Allasalue

Altaalla lisäksemme oli kaksi lasta, joten aika rauhallista. Lasten lähdettyä, paikalle saapui italialais pariskunta. Olen kuullut, että ne on kiihkeetä kansaa, mutta en tajunnut niiden olevan niin kiihkeitä, että täydet puuhat oli käynnissä vedessä hetken päästä. Mitäs siinä sitten, en seurannut sitä esitystä sen enempää, keskityin oluseen ja muihin ”maisemiin”

Kukkuu

Suihkun kautta ykköset päälle, katselemaan elämää ja paikkaa.

Tässä jää Parga vikaksi mun listalla. Oon ihan myyty. Toki täällä on nyt ne krääsäkaupat ja muut turistit, mut heti tää tunnelma on viennyt mut jo mennessään.

Tolo

Pienen tutkailun jälkeen valitsimme illallispaikaksi Maria’s nimisen paikan.

Tolo

Matkalla kun katselimme menuja, totesin kaikkien olevan aika kalavoittoista… Apua..

Löysin kuitenkin todella hyvää pastaa listalta. Tilasin myös ekaa kertaa kreikaksi juoman.. Miso kilo lefko krasi ja sain mitä halusin eli leilin valkkaria.. Nam taas.

Miso kilo lefko krasi
Hyvää pastaa
Mies joka sopii maisemaan

Syödessämme suunnittelimme mitä tehtäisiin tulevien päivien aikaan. Tullessa kävimme jo ostamassa tiistaille liput HydraSpetses risteilylle, maksoi 68€ yhteensä, mutta uskon olevan sen arvoista.

Marian kuolonuneen nukkumisen päivä osui taas matkallemme 15.8 josko täällä sitä juhlittaisiin toisin kuin Kalymnoksella.

Vielä ennen nukkumaan menoa palan painikkeet. Cuba libre ja Aperol Spritz.

Cuba Libre & Aperol Spritz

Jälleen kerran on ihmisen hyvä olla.. Istumassa partsilla.. Edessä potiri kokkino krasi. Kalinihta!

Korintti 9.8.2019

Yö oli mielenkiintoinen, lähinnä sängyn takia. Se oli kyllä tällä kertaa pehmeä mutta natis ja nitis niin että pelkäsin jalkojen taittuvan alle. Liikahtamatta nukuin yön. Aamulla havahduin siihen kun mies napsautti ilmastoinnin pois päältä, huminan tilalle tuli aallot, jotka lyö rantaan 💙 tähän oli hyvä herätä.

Hyvää huomenta Korintista

Vaatetta päälle ja etsimään markettia ja leipomoa.

Asunnon sijainti on sivussa paikallisten asuntojen kanssa samassa, joten rakennukset ja ympäristö on mitä on. Ei krääsä kauppoja vaan peruspalveluita ympärillä. Ei kyllä häiritse ollenkaan.

Löysimme kahvilan, josta saimme jotain leivän tapaista ja frapet. Marketista lähinnä haimme juotavaa ja sipsiä.

Frappea ja leipää

Sitten uimaan. Itsellä oli uimakengät mutta miehellä ei. Täällä jos jossa niitä tarvittaisiin. Olen lukenut varoituksia merisiilistä sekä meduusoista. Uimisen jälkeen päätimme lähteä etsimään myös miehelle kengät.

Ihania katuja

Shoppailu mahdollisuuksia täällä oli. Alennuksetkin hyvät. Ei vaan yhtään huvittanut ainuttakaan rättiä katsoa, juuri kun niistä oli päässyt eroon. Helppoa ei ollut kenkien löytäminenkään. Yksi kauppa löytyi jossa yhdet kengät, ne sitten lähti matkaan.

Autovuokraamosta tuli sähköposti, että auton tuominen myöhästyy puolella tunnilla. Ei haitannut. Menimme viereiseen kahvilaan odottelemaan. Mies otti Frapen ja itse tietenkin valitsin Mythoksen.

Vuokraamon nainen kurvasikin juuri sopivasti paikalle kun saimme juomat nautittua. Perus läpinät ja avainten luovutus. Kamat kasaan ja baanalle.

Nälän yllätettyä kurvasimme Archaio Limaniin tavernaan nimeltä Vounalakia. Tilaus tapaan en ollut ennen törmännyt. Eteemme annettiin paperinen menu johonka ympyröitiin kaikki mitä halusi. No olipa ainakin selkeää. Kreikkalainen salaatti, saganaki ja paistettua kurpitsaa puoliksi, vei nälän. Palvelu nopeaa ja vieressä iso rauhallinen ranta.

Taverna rannalla
Menu

Mahat täynnä suuntasimme Korintinkanavan itäiseen päähän ihmettelemään mitä sieltä näkyisi. Siinä päässä sijaitsee silta joka lasketaan laivojen tullen, alas 8 metrin syvyyteen.

Korintinkanavan itäinen pää
Silta

Sillan vieressä oli taverna, jossa käytiin limsalla ja odoteltiin risteilyalusta, joka oli juuri päässyt kanavaan. Reilun puolen tunnin kuluttua siirryimme toiselle puolelle kanavaa ku sillan lasku alkoi. Melkoisen kokoinen alus lipui hiljakseen hinaaja keulilla ohitsemme. Vaikuttavaa.

Silta laskeutumassa
Risteilijä
Risteilijä poistuu

Sen verta aurinko porotti, viilennys olisi tarpeen. Valitsimme rannaksi samaisen rannan jossa meillä piti olla se ensimmäisenä varattu Airbnb, joka sitte peruuntui. Paikka oli ihana, kylläkin syrjässä. Koppiin vaihtamaan uikkarit.. Tai no miehen osalta.. Mitkä uikkarit? Olin sitten unohtanut pakata ne matkaan rannalle. Koitin ehdottaa kalsareissa uimista, mutta niistä kuulema näkyi läpi, kun kastuvat. Collegeshortsit ajoivat sitten uimahousujen asemaa.

Kalamaki beach

Uinnin jälkeen päätimme käydä Asunnolla virkistäytymässä. Ajattelin heittää hetkeksi sängylle pitkäkseen.. Virhe. Nukahdin siihen sitten. Puoltoista tuntia iloisesti paahdin menemään, kunnes kuului oven pamaus ja ponkaisin pystyyn huutaen täysiä että, mitä helvettiä. Talon isäntä siellä vaan käytävällä kolisteli, hyvä ettei saannut sydäriä huutoni takia. Luulin varmaan jonkun pyrkivän sisälle.

Herättyäni horroksesta, harmittelin hieman hukkaan heitettyä aikaa. Lähdimme vielä kuitenkin ajelemaan kanavan ympäri.

Maisemat oli huikeita. Loutraki vaikutti selvästi hieman vilkkaammalta ja varakkaammalta alueelta.

Länteen päin
Loutraki
Kävelysilta
Öljytankkeri

Toisin ku Korintin alue. Auringonlaskua jahdatessamme kiinnittyi huomio jo parhaat päivänsä nähneisiin taloihin ja hotelleihin. Voisin sanoa et perus suomalaiselle turistille näistä ei kelpaisi yksikään asumukseksi. Ehkä joskus 70-80-luvulla tääl on ollut hehkeää ja hienoa.

Auringonlasku

En siis moiti vaan nautin

Ruokapaikan valinta tuotti jonkun verran pään vaivaa. Turistikohdehan tämä ei selkeästi ole sen huomasi esimerkiksi tripadvisorista. Naftisti arvosteluja. Tai viimeistään ravintolan menua tutkaillessa. Ei välttämättä englanninkielistä menua tai jos englantia löytyi, oli ne yksittäisiä sanoja.

Paljon ketjupaikan oloisia paikkoja. Ei perus tavernoja. Löysimme kuitenkin edullisen paikan mikä oli rankattu toiselle sijalle. Di Giorgio.

Kyllä maistui, sekä pasta että pitsa.

Pitsaa

Joissain välissä oli majapaikan isännältä tullut pahoitteleva viesti, jossa hän ilmoitti seuraavien vieraiden tulevan jo klo 11 aamupäivällä. No eihän se auta kuin lupautua alta pois. Olihan tämä paikka jo nähty. Kohti uusia seikkailuja.

Illan viimeiset juomat lähibaarissa (nimeltään Bistrot) vuorokausi takana paljon vielä edessä.

Parga 16.5.2019

Herättiin kasin aikoihin pirteinä. Aamupalan jälkeen suuntasimme auton nokan kohti vesiputousta. Pientä kinttupolkua myöten meno hieman hirvitti.

Tämä oli vielä hyvä tie

Paikalle päästyämme mietin, että jos tämä vesinoro olisi tässä, niin kyllä olisi vituttanut kävellen tänne tulla. Pari valokuvaa otettiin. Paikalla oli kiva kahvila ja joku museo. Myllyn vasemmalta puolelta jatkui todella jyrkkä tie, jota pitkin jatkoimme matkaamme. En ole vissiin maininnut, että tälläisissä tilanteissa stressaan aika paljon, en niinkään itseni puolesta vaan auton.

Jatka lukemista ”Parga 16.5.2019”