Nea Makri/Ateena 17.8.2019

Kotiinlähtöpäivä. Yön nukutti hyvin, vaikka sänky jälleen oli nariseva trampoliini.

En nähnyt kertaakaan paikan omistajia. Mies luki aamulla kirjaa terasilla, kun kauhea muskeli-setä oli tullut portista pyörä kainalossa ja oli murahtanut vaan mennessään. Oli kuulema ollu pelottava ilmestys.

Kamat kasaan ja testaamaan kuinka matkalaukun pyörät pyörii rosoisella asfaltilla.

Kukas se sinne valoihin jäi?

Hienosti päästiin kilometri eteenpäin, leipomolle. Frapet ja kinkkupiiraat. Jälkkäriksi otin Pitsapalan ja appelsiinikakkua 😁 PT on mielissään kun palaan lomilta kotiin.

Appelsiinikakkua

Rannalle jos menisi viettämään aikaa, lentohan olisi vasta illalla.

Matkalla kohtasimme hämmentävän näyn. Tiedättehän, että kreikassa voi parkkeerata melkein mihin vaan. Mutta pistäppä parkkipaikka pystyyn ja siihe maksu 5€ auki 24h ei siihen varmasti parkkeeraa kukaan.

Parkkipaikka

Rannalta löysimme varjoisan palmun alusen. Leiri pystyyn. Eiliseltä oli jäännyt pari olutta, takanamme olevasta kioskista sitä sai lisää.. Viiniä myös.

Siinä sitten päivä

Alkoi tuulemaan. Se tunne iholla kun tuuli tuo suolan vedestä. Aurinkorasvan kanssa ihanan tahmaista.

Rantaa

Meri pauhasi vieressä, ylä puolella kaarteli lähtevät lennot. On luvattu ukkosta. Saas nähdä kuinka meidän kodittomien käy.

Rupesin lueskelemaan taksikyydeistä. Lentokenttälisä olisi 15€ luokkaa ja matka 30€ ajattelimme ottaa bussin Palliniin ja mennä siitä junalla kentälle, josko se tulisi halvemmaksi.

Mutta ensin pitäisi syödä. Proetros oli tavernan nimi.

Ranskalaisia ja varraslautanen. Olutta kylkeen. Oikein oiva valinta.

Varraslautanen
Ranskalaisia

Sitten kohti bussia. Kysyttiin vielä Metaxa ostoksilla marketista mistä pääsisimme bussiin. Joku ystävällinen asiakas osasi meitä neuvoa.

Odotettiin, odotettiin ja odotettiin. Bussi tuli, matkustettiinhan me sillä pysäkin väli. Oli nimittäin väärä bussi, tämä menisi Rafinaan.

Bussipysäkillä poika osasi meitä neuvoa, ottakaa oranssi bussi. Ja taas odotettiin, odotettiin ja odotettiin. Kunnes tuli valkoinen bussi, mihkä poika käski mennä.

Ystävällinen lipunmyyjä auttoi jäämään oikealla pysäkillä pois ja vielä muisti laukkumme bussin tavaratilasta. Maksoi yhteensä 6.40€

Pallini

Liput junaan ja odottamaan. Lippujen hinta 12€. Melkoinen häly kun moottoritie menee kummallakin puolella odotuslaituria.

Moottoritie

Kaikki sujui taas kentällä hyvin. Tässä sitä taas ollaan, jättämässä taakse jotain niin ihanaa ja rakasta.

Ateenan kenttä
Kentällä

Seuraavaan kertaan rakas Kreikka 💙

Λάουρα
Πιριστυσ

Epidauros/Poros 11.8.2019

Leipomon kautta liikenteeseen, taitaa olla enempikin sääntö kuin poikkeus.

Suuntamme olisi tänään Poros, Epidauruksen kautta.

Epidauruksen teatteri oli vaikuttava paikka. Äänen kantavuus oli uskomaton. Kuulin ylhäällä kuinka kolikko tiputettiin alhaalla keskelle estraadia. Myytti on kuulema murrettu, ettei se ole mahdollista.. Hmm kumma juttu.

Epidauruksen teatteri
Teatteri ylhäältä

Kierreltiin jonkun verran ympäristöä. Olihan siellä vaikuttavia juttuja, siitä kuinka rahalla on saannut. Täällä haettiin terveyttä, lisänä saatiin elämykset.

Raunioita
Museon hieno valo
Stadion

Epidauruksen kylä oli ihana pieni paikka, syömisen verran siellä kulutti aikaa.

Epidauruksen kylä

Hyvät ruuat, Miken ravintolassa. Briam ja Souvlaki täytti mahamme täysin.

Briam
Souvlaki

Matkalla pistäydyimme Metamorphosen beach:llä uimassa. Hieno pitkä ranta, ihmisiä ei juuri yhtään. Kylläpä virkisti!

Metamorphose beach
Metamorphose beach

Poros siis odotteli. Koitamme kerätä mahdollisimman monta saarta käytyjen listalle, taas olisi yksi lisää.

Poros
Poros

Lautta matka kestää Galataksesta noin 10 minuuttia, maksaa euron per ihminen, halpaa.

Paikka näytti juuri niin ihanalta kuin olin kuvitellut. Pieniä kujia, vanhoja ränsistyneitä taloja. Muistui mieleen Paxos. Hienoja laivoja parkissa satamassa. Täällä menis viikko hienosti, totesin. Mies vastasi: ’tai jopa muutama vuosi’

Poros

Pysähdyimme virvokkeille yhteen satamakahvilaan. Oikein hyvä Aperol taas tarjoiltiin minulle.

Aperol Spritz
Aperol Spritz

Pieni tutkimusmatka kujilla ja paljon kuvia.

Love
Kuja
Siitä hieno talo

Illaksi kuitenkin tukikohtaan.

Automatka takaisin päin sujui kivasti höpötellen. Mietiskeltii kreikkalaisia iltoja ja livemusiikkia.

Matkalla

Pääsimme hotellille ja vastassa oli mainos. Tänään kreikkalainen ilta, souvlakia ja juomaa. Mikä sattuma.. Joku kai kuunteli meitä.

Tripadvisorin neuvoa noudattaen valitsin kuitenkin ravintolan. Kuljimme sitä kohti, kun yhden ravintolan kohdalla totesin, että tämä näyttää kivalta ja sehän se oli juuri minkä valitsin.

Valkoviiniä

Yllätys, muhinoivat italialaiset istuivat viereisessä pöydässä. Pakko oli vilkaista ettei vaan lautasella ollut ostereita.. Luojan kiitos ei.

Mies valitsi ison pihvin. Itse halusin kanaa. Ravintola oli aika täysi, joten annosten saamisessa hieman kesti, oli se kuitenkin odottamisen arvoista.

Kanaleike

Siinä syödessä totesin jalkojeni olevan aika kipeät, fish spa olisi tarpeen. Mies kuuli, että halusin vispaa. Luuli raukka väsyneenä,minun menevän vielä kreikkalaiseen iltaan joraamaan. Ehkä olisin voinut mennäkkin, olen vaan huono yksin tekemään sellaista. Vispaamiset jääköön.

Rannan kautta hotellille. Kreikkalainen ilta jatkui näköjään iloisesti. Hain Ouzon baarista itselleni huoneeseen, juuri samalla hetkellä kun olin maksamassa katkesi sähköt. Petros kovasti pahoitteli tilannetta ja kaivoi omasta taskustaan vaihtorahat, kun kassa ei toiminut. Olisi pitänyt jättää tippiä. Tälläkin oli joku tarkoitus.

Ouzo

Tiukkaa on Ouzo, mutta se pistää myös nukuttamaan mukavasti.

Mitähän huominen tuo tullessaan?

Korintti 9.8.2019

Yö oli mielenkiintoinen, lähinnä sängyn takia. Se oli kyllä tällä kertaa pehmeä mutta natis ja nitis niin että pelkäsin jalkojen taittuvan alle. Liikahtamatta nukuin yön. Aamulla havahduin siihen kun mies napsautti ilmastoinnin pois päältä, huminan tilalle tuli aallot, jotka lyö rantaan 💙 tähän oli hyvä herätä.

Hyvää huomenta Korintista

Vaatetta päälle ja etsimään markettia ja leipomoa.

Asunnon sijainti on sivussa paikallisten asuntojen kanssa samassa, joten rakennukset ja ympäristö on mitä on. Ei krääsä kauppoja vaan peruspalveluita ympärillä. Ei kyllä häiritse ollenkaan.

Löysimme kahvilan, josta saimme jotain leivän tapaista ja frapet. Marketista lähinnä haimme juotavaa ja sipsiä.

Frappea ja leipää

Sitten uimaan. Itsellä oli uimakengät mutta miehellä ei. Täällä jos jossa niitä tarvittaisiin. Olen lukenut varoituksia merisiilistä sekä meduusoista. Uimisen jälkeen päätimme lähteä etsimään myös miehelle kengät.

Ihania katuja

Shoppailu mahdollisuuksia täällä oli. Alennuksetkin hyvät. Ei vaan yhtään huvittanut ainuttakaan rättiä katsoa, juuri kun niistä oli päässyt eroon. Helppoa ei ollut kenkien löytäminenkään. Yksi kauppa löytyi jossa yhdet kengät, ne sitten lähti matkaan.

Autovuokraamosta tuli sähköposti, että auton tuominen myöhästyy puolella tunnilla. Ei haitannut. Menimme viereiseen kahvilaan odottelemaan. Mies otti Frapen ja itse tietenkin valitsin Mythoksen.

Vuokraamon nainen kurvasikin juuri sopivasti paikalle kun saimme juomat nautittua. Perus läpinät ja avainten luovutus. Kamat kasaan ja baanalle.

Nälän yllätettyä kurvasimme Archaio Limaniin tavernaan nimeltä Vounalakia. Tilaus tapaan en ollut ennen törmännyt. Eteemme annettiin paperinen menu johonka ympyröitiin kaikki mitä halusi. No olipa ainakin selkeää. Kreikkalainen salaatti, saganaki ja paistettua kurpitsaa puoliksi, vei nälän. Palvelu nopeaa ja vieressä iso rauhallinen ranta.

Taverna rannalla
Menu

Mahat täynnä suuntasimme Korintinkanavan itäiseen päähän ihmettelemään mitä sieltä näkyisi. Siinä päässä sijaitsee silta joka lasketaan laivojen tullen, alas 8 metrin syvyyteen.

Korintinkanavan itäinen pää
Silta

Sillan vieressä oli taverna, jossa käytiin limsalla ja odoteltiin risteilyalusta, joka oli juuri päässyt kanavaan. Reilun puolen tunnin kuluttua siirryimme toiselle puolelle kanavaa ku sillan lasku alkoi. Melkoisen kokoinen alus lipui hiljakseen hinaaja keulilla ohitsemme. Vaikuttavaa.

Silta laskeutumassa
Risteilijä
Risteilijä poistuu

Sen verta aurinko porotti, viilennys olisi tarpeen. Valitsimme rannaksi samaisen rannan jossa meillä piti olla se ensimmäisenä varattu Airbnb, joka sitte peruuntui. Paikka oli ihana, kylläkin syrjässä. Koppiin vaihtamaan uikkarit.. Tai no miehen osalta.. Mitkä uikkarit? Olin sitten unohtanut pakata ne matkaan rannalle. Koitin ehdottaa kalsareissa uimista, mutta niistä kuulema näkyi läpi, kun kastuvat. Collegeshortsit ajoivat sitten uimahousujen asemaa.

Kalamaki beach

Uinnin jälkeen päätimme käydä Asunnolla virkistäytymässä. Ajattelin heittää hetkeksi sängylle pitkäkseen.. Virhe. Nukahdin siihen sitten. Puoltoista tuntia iloisesti paahdin menemään, kunnes kuului oven pamaus ja ponkaisin pystyyn huutaen täysiä että, mitä helvettiä. Talon isäntä siellä vaan käytävällä kolisteli, hyvä ettei saannut sydäriä huutoni takia. Luulin varmaan jonkun pyrkivän sisälle.

Herättyäni horroksesta, harmittelin hieman hukkaan heitettyä aikaa. Lähdimme vielä kuitenkin ajelemaan kanavan ympäri.

Maisemat oli huikeita. Loutraki vaikutti selvästi hieman vilkkaammalta ja varakkaammalta alueelta.

Länteen päin
Loutraki
Kävelysilta
Öljytankkeri

Toisin ku Korintin alue. Auringonlaskua jahdatessamme kiinnittyi huomio jo parhaat päivänsä nähneisiin taloihin ja hotelleihin. Voisin sanoa et perus suomalaiselle turistille näistä ei kelpaisi yksikään asumukseksi. Ehkä joskus 70-80-luvulla tääl on ollut hehkeää ja hienoa.

Auringonlasku

En siis moiti vaan nautin

Ruokapaikan valinta tuotti jonkun verran pään vaivaa. Turistikohdehan tämä ei selkeästi ole sen huomasi esimerkiksi tripadvisorista. Naftisti arvosteluja. Tai viimeistään ravintolan menua tutkaillessa. Ei välttämättä englanninkielistä menua tai jos englantia löytyi, oli ne yksittäisiä sanoja.

Paljon ketjupaikan oloisia paikkoja. Ei perus tavernoja. Löysimme kuitenkin edullisen paikan mikä oli rankattu toiselle sijalle. Di Giorgio.

Kyllä maistui, sekä pasta että pitsa.

Pitsaa

Joissain välissä oli majapaikan isännältä tullut pahoitteleva viesti, jossa hän ilmoitti seuraavien vieraiden tulevan jo klo 11 aamupäivällä. No eihän se auta kuin lupautua alta pois. Olihan tämä paikka jo nähty. Kohti uusia seikkailuja.

Illan viimeiset juomat lähibaarissa (nimeltään Bistrot) vuorokausi takana paljon vielä edessä.

Parga 14.5.2019 part. 1

Heräsin ennen seitsemää, mies halusi vielä nukkua, joten kirjoittelin blogia. Yöllä paleli hiukan, mutta sain kuitenkin nukuttua, villasukat jalassa tietenkin.

Aamu valkeni

Nälkä rupesi kahdeksan aikaan vaivaamaan niin pahasti, että oli lähdettävä liikenteeseen. Tallusteltii mäkiä alas suoraan rantakadulle, ei ketään missään. Välillä tuli vettä kaatamalla ja välillä vain ripsi.

Jatka lukemista ”Parga 14.5.2019 part. 1”