Kalymnos 16.8.2018

Aamulla ois nukuttanu pitempäänkin mutta siivoojilla alko jotku moppitsempalot käytävässä ja karhupumppua taidettiin tunkee jokaiseen hotellin reikään kun keittiön lavuaari hörskötti  siihe mallii, ku vetäis saapasta suosta ja hemmetin isoa semmoista. Joku porakin siinä teki hommiaan ja tällä kertaa en tarkoita miestäni. Prkl pakko kai se oli herätä tähän viimeiseen kunnon päivään.
Mies ei tienny maailman menosta mitään, tais eilinen rommi toimii sillä paremmin ku mulla.

Elena apartments rappuset ylös edellis yönä

Aamupalat ja Telendokselle rannalle. Pääsin neiti Ilveskeron seikkailuissa nyt pikkasen paljon pitemmälle ku parina viimesenä yönä.

Telendoksen rannalle pääsee ihanasti puitten varjoon

Taverna Rita tarjosi taas hyvät lounaat.

Huomaa varmaan et oon ollu ajatuksissa aika pellolla tän päivää, kun ei vaan huvita miettiä huomista ja kotiin menoo. Wilmaviestit kuitenkin ilmoittelevat, että täällähän se arki odottaa, tervetuloa!

Telendoksen reissun jälkee hotellille ja päätimme mennä altaalle pulahtamaan. Luulen, että altaan vesi on merivettä. Yksi virvoike siinä sivussa.
Uinnin jälkeen lähdimme tutkimaan aita tarjontaa.. Jaa siis mitä?

No ostin meille yhteisen huomenlahjan.. Tadaa rakkauslukko.. Joo tiiän on tylsä mutta ajattelin, että ripustaisimme sen häämatkalla jonnekkin.
Kassissa se on roikkunut mukana, mutta sopivaa paikkaa ei ole löytynyt.

Pienen tutkailun jälkeen löysimme täydellisen paikan.

Viime hetken ostokset piti kuitenkin vielä suorittaa ennen kuin pääsimme tekemään pahojamme.

Ei löytyny oikee mitää ihmeellistä. Mutta pääsimme kuokkimaan Kreikkalaisiin häihin, kun päätimme kiivetä kirkolle rappusia pitkin katsomaan auringonlaskua. Populaa oli niin maan perusteellisesti. Aikamoiset pippalot. 

Niin ja takaisin siihen lukkoon. Hotellilta menee rappuset rannalle, välissä portti ja pätkä kaidetta. Just hyvä paikka ei heti näkysällä mutta sellaisessa kohdassa, että pystyisimme viskaamaan avaimet mereen (anteeksi siitä).
Lukko sujautettin jemmaansa (jos joku löytää ja ottaa kuvan, lupaan tarjota törmätessä oluen)
Avainten viskaisu, ja siinä se oli. Pala meidän rakkautta ikuisesti kiinni palaa Kalymnosta.. Tai no ainakin niin kauan kun veli Jorgos tulee rautasahan kanssa leikkimään.

<3

Varasimme edellisenä iltana Thrimpi nimisestä ravintolasta pöydän ja sinne siis suuntaisimme. Yksi Mythos matkaan marketista ettei ny suuta pääsis kuivaa.

Matkalla siinä rupesin katselemaan tien toiselle puolen jossa seisoskeli nainen joka yritti repiä kovaa muovipakettia ilmeisesti jonkun herkun ympäriltä, niin ahnasta oli meno. Paketin ku hän sai auki niin surutta viskaisi sen maahan.. No voi jumalauta, ikää naisella oli sen verta, että varmasti oli kuullut sellaisesta kuin roskis.

Nälissään tietty ihminen tekee kaikkee, mutta tuo oli anteeksi antamatonta. Mies otti pari askelta taakse päin, kun sanoin, että nyt kyllä lähtee.. roskat. Luuli varmaan, että hyökkään naisen kimppuun ja pistän poimimaan roskan, mut ei, kävelin naisen luo joka mussutti toivottavasti jotain mistä saa karmean ripulin. Mulkaisin, poimin roskan ja kiikutin sen lähimpään roskikseen. Tässä vaiheessa toivon, että se auki loksahtanut leuka jäisi jumiin ja herkku jäisi syömättä.. Hah Laura 1 roskatäti 0. Saisko tällä anteeksi ne viskatut avaimet.

Hetken matkaa kiukutti, mutta kiukku laantui kun kävelimme kaupan ohi, jossa näytti olevan kaikkea paikallista. Miksi näistä ei kukaan kerro missään.. No nyt kerron, eli Wooden Roots oli kauppa josta sai irtona kaikkea mahdollista oreganosta teehen. Jopa paikan pitäjän isän tekemää viiniä oli myynnissä.. Onneksi ostin lisäkiloja laukkuihin.
Olisin löytänyt sieltä vaikka mitä mutta mies jo toppuuteli, että eihän sillä tätillä ois enää töitä jos kaupan ostais tyhjäksi.

Menkää oikeasti käymään! 

Niin joo ja se pöytävaraus.
21.50 olimme paikalla, tarjoilija neiti toivotti tervetulleeksi ja kertoi että pöytä odotti meitä. Oikein sydämin koristeltu varattukyltti pöydässä.

Varattu

Alkuun leipää tomaatilla. Bruchetta olisi nimi jos olisimme italiassa. Luulen ettei siellä kyllä tarjoiltaisi mitään näin jumalaista. Miten voikin niin yksinkertaisista jutuista saada aikaan tämmöistä.

Tomaattia ja leipää

Mies halusi täytettyjä tortelineja, mulle kanan rintaa qvinoan kanssa.

Tää on siitä jännä paikka, et voisin kuvitella et nää on ihan perinteisiä ruokia mutta tuotuna vain tähän päivään.

Ruuat maistui ja jälkkärille jäi tilaa. Panna cotta jäi listalta mieleen. Se oli valitettavasti loppu mutta tarjoilija kertoi jäljellä olevan vielä creme bruleeta.. Vain yksi.. Ei se mitään oltiikin jo päätetty, että puoliksi vain jälkkäri. Tää oli taas näitä.. Näin oli tarkoitettu juttuja.
Jälkkäri tuli pöytään, samalla alkoi Telendokselta viuhumaan raketit.. Hei ei ny taas ois tarvinnu 😀

Talon puolesta hedelmää ja samalla tarjoilija neiti tuli haastelemaan meidän kanssa, perinteiset mistä olette, mitä piditte? Kruunattuna esittelyillä, että minkä nimisiä ollaan.
Tarjoilija oli otettu kun mieheni mainitsi minun pitävän blogia. Halusi ottaa meistä vielä kuvan. Ehkä muistoksi et nää oli ne suomalaiset jotka ei lämmenneet talon erikoisille.. No ei nyt sentää. Jos vähän Tripadvisoriin juttua ja kuvaa.

Kun olimme lähdössä tarjoilija neiti tuli moiskauttamaan kunnon Kreikkalaiset poskipusut ja toivotti meidät tervetulleeksi seuraavallakin reissulla.

Bucketlistiltä yksi kohta taas ruksattu. Saa Kreikkalainen poskisuudelma. [X]

Azulin kautta tiemme vei, ei tynnyreitä tällä kertaa. Mies otti jotain pienpanimo olutta, mulle yksi ’ennen myrskyä’ Aika tiukka.. Tummaa rommia inkivääriä ja limee. Tais jäädä ikenet sinne drinksulasiin.

Ennen myrskyä

Jotain ne täällä tunkee noihi juomiin, kun tuota miestä aina näin ”kotimatkalla” rupee hyppelyttää.. Ja hotellille ku päästään niin nukuttamaan..

Ette arvaa missä istun.. Ja ei, en Pyhän Lauran kanssa, se loppui jo.. Nyt mul on lasissa joku.. Hyvästi jää Kalymnos, huomenna vituttaa viini.
Kai se olis herätystä asennettava puhelimeen. En nyt vielä kuitenkaan periks anna vaa jään fiilistelee ja muistelee tän reissun kohokohtia.

Pilviä on kerääntynyt saaren ympärille. Ihan kuin olisin ukkosen jyrinää kuullut jostain.. Se olisi mahtava loppu huipentuma kyllä.

Kalymnos 13.8.2018

   

Viime yönä nukkumaan mennessä laitoin äänikirjan kuulumaan korvanappeihin. Jossain vaiheessa havahduin, luoteja viuhui ja veri lensi.. Jaahas Hilja Ilveskero oli jossain ammuskelussa. Hän on siis päähenkilö Leena Lehtolaisen äänikirjassa jota kuuntelin. Ehkä ei pitäisi näitä harrastaa kun puol kirjaa menny ohite. Onneks voi kelata takaisin päin.

Aamupala taasen partsil. Auto pitäisi luovuttaa illalla tai viimeistään aamusta, joten tästä päivästä kaikki ilo irti.

Kalymnos travel groupin toimistoon pikapysähdys ja huomiselle varattiin reissu Lerokselle. Se on kuulema hyvä valita, koska huomenna juhlittaisiin Neitsyt Marian kuolonuneen nukkumisen päivää ja juhlivia ihmisiä olisi siis liikenteessä.

Eilen suunnittelimme reittiä missä ensimmäinen pysähdys olisi, eli Palionissoa beach olisi paikka.

Joo eipä olis mönkkärillä ollu tänne asiaakaan, ainakaan minun kantilla. Ensimmäiset maisemat kun avautuivat, oikein henkeä salpas. Seuraavaksi iski paniikki ja melkein itku. Jalkoja kylmäs, kun etenimme tiellä. Kuis musta nyt näin arkajalka on tullut??
Vihdoin alhaalla, ajoimme suoraan rantaan jossa oli hyvin tilaa parkkeerata. Kannattaa muuten kysyä autovuokraamolta minne kaikkialle autolla pääsee, koska tännekkin tultaessa piti olla jonkun verran maavaraa autossa.

Saint Panormitis
Saint Panormitis
Saint Panormitis
Hippo Potamus komeissa maisemissa
Jyrkät tiet eikä kaiteita

Rannan ympäristössä sijaitsi ainakin neljä tavernaa, ranta oli aika autio näin heti aamusta. Ei rantatuoleja mikä hieman harmitti, koska ranta oli kiviranta. Apua olisi myös ollut uimakengistä, joita emme tietenkään omistaneet.
Pikainen pulahdus viileään veteen ja kohti seuraavaa paikkaa.

Palionissoa beach
Palionissoa beach

Kääk, taas edessä se hirveä tie, mies ehdotti että ottaisin kylmälaukusta Mythoksen helpottamaan tuskaa, en pistänyt vastaan.

Emporios olisi suuntamme, koitimme katsella Mahdollista hiekkarantaa, minne olisi päässyt chillailemaan. Kartta näytti pientä rantaa nimeltä Kalamies. Jyrkähkö mäki ales rantaan, Hippo parkkiin ja tutkimaan paikkaa. Ranta osottautui taas kivirannaksi mutta tällä kertaa tuoleilla. Ensimmäisestä tavernasta kuului reggae, se houkutteli. Kysyimme ”sisäänheittäjältä” paljonko tuolit kustantaisi, saimme vastauksen ei mitään jos tilaisimme jotain.. Mahtavaa koska näin meinasimme. Toastit, miehelle frappe ja mulle iso Mythos.
Muutama tunti vierähti, tein myös tieteellisiä kokeiluja sopiiko rommi Frappeen, no sopihan se.
Todella mielyttävä paikka oli tämä.

Jyrkkä mäki Kalamieksen rantaan
Hauska kyltti bungalovien portilla
Hymyilyttää kyllä tällä rannalla
Kalamies beach
Virvokkeita
Frappe

Emprios oli seuraavana kohteena. Tarkoituksemme oli mennä syömään kehuttuu  Harry’s Paradise ravintolaan, sinne ku pääsimme oli ovella kyltit. Tarjoillemme lounasta ja ruokaa Tiistaisin, Torstaisin ja viikonloppuna. No tätähän ei Tripadvisor kertonut, samassa kyltissä luki bar open, no mennääpä katsomaan. Puitteet ihanat, vehreitä kukkia ja yrttejä plus Kaskaat, niitä en ole liiemmin kuullut tällä saarella. Ketään ei kuitenkaan näkynyt missään, joten totesimme baarin olevan kii. Ei muuta kun seuraavaan paikkaan.

Harry’s Paradisen kukkia
Harry’s Paradisen kukkia

Ei meillä kummallakaan nälkä vielä ollut, joten virvokkeita siis. 

Artistico oli paikan nimi johon päädyimme, ihan vain siksi että mieheni bongasi kitaran tavernasta ja samalla myös huomasimme, että itse isäntä siellä myös soittelee. Mies päätti mennä kysymään kitaraa lainaan kun musisointi oli ohi, vedoten ikävää omaa kitaraansa kohtaan. Tavernan isäntä innostui.

Artistico taverna

’Tottakai, mikä nimesi on? Minä olen Jorgos.’ 😀

Mieheni esitteli itsensä ja sai kitaran soitellakseen. Jorgos oli haltioissaan, jonkun ajan päästä hän tuli sanomaan, että koska tahansa tuletkin tänne, saat kitaran lainaan. Jos paikalla en ole minä, kysy poikaani hän antaa kitaran sinulle. No näin!

Mies ja kitara

Mies sai soittelukiintiönsä täyteen ja totesi nälän saapuvan. Check please ja eteenpäin, Jorgoksen saattelemana ja vielä kerran lupaukset kitaran lainasta

On the road sopisi teemaan ruokapaikkana soittelun jälkeen ja olihan se niin hyvä, kuin oli hehkutettu. Souvlakia gyrosta ja halloumisalaattia, uppos nälkäisten roadtrippaajien kitusiin.

Kuva muistpksi kohdasta jossa On the road sijaitsi

Nähtiin jossain vaiheessa iso supermarket ja mietittiin, että sieltä on haettava muutama juttu.
Eli Metaxaa, jolla frappe kokeilut jatkuu, sekä miehelle sipsiä, niitä kun kunnon kulinaristin kuuluukin nauttia.

Auringonlaskun kävimme katsomassa Kantounissa Agios Athanasios kirkon pihalla, ihana paikka.

Kantounin rantaa
Agios Athanasios
Kirkko auringon laskiessa

Hippo Potamuksen palautus olisi käsillä, se olisi nyt vietävä koska aamulla vuokrafirma aukeaisi vasta ysiltä ja meidän olisi suunnattava kohti Lerosta jo ennen sitä.

Sovittiin miehen kaa, että jättää mut hotellille purkaa kamat ja hän palauttaisi auton, kesken ajon mies totesi, että kylhän meidän pitäisi vielä päästä pimeällä ajelemaan. Josko ne siel firmas oliski jo aikasemmin aamulla paikalla vastaanottamassa autoa.. Toivotaan näin..

Onnistuin aikaisemmin rannalla saamaan jonkun piikin vedessä jalkapohjaan, joten jäin hotellille purkaa kamat ja leikkimään kirurgia piikin kanssa. Pikkusen vaati kanttia ronklata outo piikki pois, mutta onnistuin hyvien varusteiden avulla. Neula, pinsetit ja desinfiointiainetta.

Hetken päästä mies jo ilmestyi takaisin autonavaimia kilkutellen, eli yön selkään ja kohti Vlichadiaa ja siellä olevaa ravintola Paradisiota. Koska ruokaahan oli taas saatava.

Tuon pöydän olisin voinnut viedä kotiin

Rauhallinen paikka vaikka lapsia oli enempi kuin aikuisia, kerrankin en ärsyyntynyt tästä.

Ruoka oli erittäin hyvää. Suosittelen lämpimästi.

Saganaki
Kesäkurpitsa palloja
Possunpihvi ja ihanan paljon sipulia

Tänään oon taas moneen otteeseen tappanu ajatuksia loppu viikosta ja kotiin lähdöstä. (Mitähän sekin on?) Samalla kun olen koittanut tsempata itteeni et: hei nythän on vasta Maanantai.
Katsotaan kumpi ajatus voittaa.

Massut täynnä lähdimme hotellia kohti, avo-auton katto alhaalla ajelimme pimeässä. Katse suuntautui taivaalle, tähtien loisteessa taas tämä herkkis vieritti kyyneleet juuri tälle hetkelle ja tunteelle, kuinka mieheni taas onnistui luomaan täydellistä tästäkin. Ilmankos rakastan häntä niin paljon ❤️

Huomenna juhlitaan neitsyt Mariaa, en tiedä miten, mutta eiköhän se selviä.

P. S taas oon miettinyt talollemme nimeä. Tänään se pätkähti Villa Jorgos, se oli pakko olla se. Asuuhan meillä kummituskin nimeltä Jorgos.. Siitä sitten joskus toiste!


Kalymnos 12.8.2018

Aamiainen parvekkeella oli hyvä aloitus tähän päivään. Hyvin meni kurkusta ales ilman kaipaamiani leipomojuttuja.

Aamupalaa


Aamiaisen jälkeen mies lähti hakemaan autoa, josta pidin hieman jännityksessä porukkaa. Avo Nissan oli kuin tarkoitettu meille. Mies saapui takaisi hotellille hykerrellen..


’sä tuut niin tykkää siitä autosta’ oli sanat.


Niin muute tykkäsin, lempparivärini on sininen, niin kuin myös auto oli. Autoillamme on aina nimet. Tämän ristimme Hippo Potamukseksi.

Nissan Micra/Hippo Potamus


Suunta kohti Pothiaa, Kalymnoksen pääkaupunkia. Saapuessamme kaupungin laidalle rupesimme arpomaan oikeaa tienristeystä ja tietenkin valitsimme juuri sen väärän. Kadut kapeni kujiksi, kunnes onnistuimme saamaan itsemme sellaiseen paikkaan, että oli kaivettava kartta esiin. Kartta kun löytyi ilmeistyi eteemme kuin tyhjästä isä Jorgos, suoraan sunnuntaimessusta taivaanlahjana meille. Paasaus alkoi kuulumaan kreikaksi.. Taas.. Pakko oli pahoitella ja pyytää englantia please. Kerta numero kaksi tällä reissul ku miestäni luullaan kreikkalaiseksi.
Isä Jorgoksella (nimi muutettu) ei oikein englanti sujunu, tähän ongelmaan tuli apu samantie kun kokonainen kreikkalainen perhe ryntäsi tulkkaus avuksi. Oikea suunta löytyi. Täytyy kiittää tästä vielä kerran isää iltarukouksessa.

Tyytyväiset autoilijat


Yksi väärä suuntima ja taas oli avulias setä meitin apuna. 


Vihdoin satama häämötti. Auto parkkiin ja käppäilemään. Suosittelen Kalymnosta jaettuna kahtiin. Pothiaan ne ketkä haluu pikkusen enempi menoo ja muualle ne ketkä haluavat vain rauhaa (ja rakkautta, peace) Mukava paikka oli kyllä tämä satamakaupunki. 

Pothian satamaa
Ag. Savvas luostarille näkymät
Chez Nikos katedraali
Pothia



Uimaanhan tälleen keskipäiväl oli hyvä mennä siihen kelpasi paikka nimeltä Vlyxadia. Pieni ranta, pari tavernaa, paljon lapsia. Pikainen pulahdus viilensi mukavasti, merivesi oli aika viileää.

Vlyxadia


Vathia on moni kehunut joten Hippo Potamuksen nokka sitä kohden. Huikeat maisemat ja hyvä kuntoiset tiet tekivät tästäkin roadtripistä elämyksen.

Tien kunto on hyvä
Näkymät merelle
Vathi

 
Tie kaarsi suoraan satamaan josta äkkiseltään ei löytynyt parkkipaikkaa, kunnes tavernasta setä Kostas rupesi huitomaan että tuohon vaan, suoraan rappusten eteen parkkiin. Noudatimme neuvoa, tais olla tarkoituksensa tälläkin, koska sai meidät asiakkaikseen tavernaansa. Eilisestä viisastuneena otimme kreikkalaisen salaatin puoliksi ja yhden souvlakivartaan.Nälkä lähti.

tavernassa
Lasi viiniä ruuan kanssa
Vathin satama
Vathin satama
Uimapaikka Vathin satamassa


Ihana paikka, jotenkin mieli rauhoittui siellä. Olisin vaan voinut istua siinä ja ihmetellä pitempäänkin. Mutta Hippopotamicra nissanux houkutti parkissa niin paljon että päätimme kiertää saaren takaisin Massouriin.

Saaren ainoa vehreys Vathin laaksossa
Vuoristo maisemaa
Vuoristotie


Nopea virkistäytyminen hotellissa ja suunta kohti suositeltua musta hiekkaista rantaa, Platy Gialosta. Melkoinen aallokko vähän hirvitti, mutta mentävähän sinne oli. Aallot paiskoi meikäläistä kevyesti. Ei vissiin oo tarpeeksi nautittu gyrosta ja Mythosta 😀

Platy Gialos
Platy Gialos
Platy Gialos


Auringonlaskuaika läheni, ajellessamme näimme hyvän pysähtymispaikan lähellä Arginontaa, josta se varmasti näkyisi täydellisesti. No niinhän se myös teki. Koskaan en ole sellaista auringonlaskua nähnyt. Hieman harmitti kun paikalle eksyi autolastillinen äänekkäitä ihmisiä hillumaan. Lähtivät onneksi pois ennen h-hetkeä. Voikun osaisi ottaa kunnon kuvia, että tunnelma välittyisi teillekkin.

Auringonlasku
Auringonlasku


Olimme lähtöä tekemässä kun kuulin tuttua kilkatusta, vuohia parisen kymmentä jolkotteli pitkin tietä. Iso sarvisin koitti ottaa katsekontaktia niin, että mieheni painui pelosta penkkiinsä kiinni. Mahtava lisä tuli näistä vuohista valokuviimme. 

Nälkäiset vuohet
Tuijotus


Olisi aika jättää auto parkkiin ja suunnata syömään illan viimeiselle aterialle. Paikka vaihtui moneen otteeseen, kävellessämme tuli nenään voimakkaan valkosipulituoksu, se leijaili ravintolasta nimeltä La Kambusa. Pastaa ja pitsaa, päädyimme kumpikin pastaan. Pieni neiti leili saapui pöytään, kohteliaana mies kaatoi sitä lasiini. (lue kumosi pitkin pöytää) onko karmamme kääntynyt? 
Mies pastafriikkinäoli todella tyytyväinen annokseensa. Minulla hieman tökkii pikkusen liian raa’aksi jäännyt pasta kai se oli sitten al dente vai miten sitä sanotaan. Maut oli kyllä kohdillaan.

pastaa kynttilänvalossa


Matka takaisin hotellille tuntui pitkältä, joten välipysähdys oli paikallaan Australialaisessa baarissa nimeltään Mickis. Kyseisen paikan omistaja näki meidät levähdyspaikalla aikaisemmin ja rupesi juttelemaan miehelleni alkuun Kreikaksi.. Eli tapaus numero kolme.

Koko päivän on pyörinyt mielessä Ouzo, semmoinen sitten. Mies otti Kreikkalaista luomuolutta nimeltä Nissos. Kumpikin maistui, miehelle nopeammin kuin minulle. Lisäilin vettä joka siemauksen jälkeen lasiin. Mies jo hoputteli, että yhtään et oo juonnu, no siltähän se näytti.


Seuraavana mies olikin jo kumonnut juomat, kirjaimellisesti. Otti tukea pöydästä kun korjasi asentoaan tuolissa, pöytä kippasi ja siinä olis sitte kaikki levällää ja kummankin varpaissa pienet Ouzo ödöörit. Hiljaa pyysin laskun, tarjoilijan pyyhkiessä pöytää, se varmaan ajatteli että hemmetin suomalaiset ördääjät.


Aamupala-aineita lisää kaupasta ja hotelliin. Tuttu kaava toistaa itseään. Minä partsil, mies nukkumassa. 
P. S Kävin jo nettiautos kattelee mitä tommone menopeli kustantaisi 💙