Tolo/Nafplio 12.8.2019

Täällä tosi usein kysytään mistä päin olemme ja kun kysyjä kuulee vastauksen tulee siihen aina joku lisä. Lähileipomon mies vinoilli kylmyydestä, kylläkin naureskellen. Koitti sanoa lähtiessämme vielä kiitos.. Tack.. Pakko oli korjata sen olevan ruotsia.

Ehkä me sitten erotumme kaikkien italialaisten joukosta.

Ostimme eilen marketista aamupalatarpeita leipä vaan siis puuttui. Mainio aamupala tuoreista aineista on vaa NIIN ❤️

Aamupalaa

Vessapaperin pahainen loppui aamusta, mies ei jaksanut hakea ja minä en taas kehannut kun ajattelin, että vähän noloo jos vaikka Petros on työvuorossa. Mies nauroi minulle isoon ääneen.

Leveää tietä

Karathona beach vaikutti käymisen arvoiselta löhöilypaikalta. Liikkeellä kannattaa olla ajoissa, pienellä järjestelyllä meille löytyi vielä paikat. Mies valitsi paikan varjon alta. Minä jäin aurinkoon. Pedit sai käyttöönsä ostamalla juotavaa rantabaarista.

Biitsille suunta

Ranta oli porukan paljoudesta huolimatta väljä. Vedessä sai olla ihan rauhassa. Pohja oli täysin hiekkaa ja matalaa pitkälle. Parhaimpia rantoja missä olen käynnyt.

Karathona beach

Uimme vuorotellen, oman vuoroni jälkeen olin juuri menossa pedille, kun tyhjästä ilmestyi aivan likomärkä koira irrallaan. Se meni juuri mieheni viereen. Kerkesin huutamaan ’varo’ mutta mies ei siihen kerennyt reagoimaan, kun koira oli jo räväyttänyt vedet hänen päälle. Pieni karjaisu kuului. Ympärillä naurettiin, minä mukaan lukien, miestä ei naurattanut niinkään.

Karathona beach

En malttanut kuunnella edes äänikirjaa, baarista kuului hyvä musiikki, puheensorina italiaksi ja kreikaksi ympärillä. Nenään tuli hiekan, meren ja aurinkorasvan tuoksu. Tuntui hyvältä olla juuri tässä. Nämä pienet jutut on niitä, joita jää kaipaamaan.

Makoilun jälkeen oli nälkä. Olimme valinneet Nafplion keskustasta ravintolan. Kuitenkin kun saavuimme paikalle ei muita asiakkaita ollut. Siirryimme siis muutaman ravintolan päähän paikkaan nimelta Pidalio. Siellä näytti istuvan tyytyväisiä asiakkaita.

Nafplio palamidi linnake

Ruori logossa olisi pitänyt paljastaa jotakin. Mies vielä vitsaili, osuttiinko taas kalaravintolaan. Tottahan toki pöytään paiskastiin isossa astiassa tuoretta kalaa. Onneksi listalla oli muutakin. Kunnon hiilari tankkaus pastan muodossa kelpasi mainiosti. Ihanat jälkkärit talon puolesta. En nimiä tiedä sen paremmin, mutta kerrankin muuta kuin vesimelonia. Oli niin nälkä että kuvat unohtui ottaa.

Huomenna olisi täys tohina päivä, tänään voisi vain rentoutua. Hotellin altaalle siis.

Nafplio

Tällä kertaa maltoin kuunnella kirjaa. Kuului se sirkkojen siritys kuullokkeista läpikin.

Nukahdin onnellisesti. Heräsin siihen kun mies onnistui jotenkin rämäyttämään aurinkotuolinsa kasaan. Seuraava näkökenttääni osunut asia oli ne muhinoivat italialaiset, jotka taas oli samassa touhussa altaalla. Saakeli käyn laittaa jotain jarrua niitten ruokaan 😂

Niinpä

Ehdotin miehelle lähtemistä vaeltamaan. Eli vain menemään ilman päämäärää. Tai no oli minulla päämäärä.. kaulakoru. En kuskaa juurikaan koruja mukana. Kreikkalippu korvikset ja Zakynthoksen rannekoru on yleensä mukana, mutta nyt tarvitsin reissu kaulakorun.

Maisemia

Toka kauppa ja iskin silmäni ihanan siniseen koruun. Matkaan tarttui myös uusi huivi.

Uus koru

Väillä pysähdyimme juomille Ippocampukseen

Sangria @Ippocampus
Tolo
Maisemia

Vaeltelimme sinne asti mistä Tolon niin sanottu rantakatu alkaa. Sieltä löysimme myös ravintolan jota oli kehuttu.

Tolo
Pieni puu ja mies

Chez Gilles saisi tänä iltana tarjota meille parhaintaan. Ja niinhän se teki. Toki odottamaan joutui, mutta Pork Au Diable osottautui juuri niin mausteiseksi kuin halusinkin. Sain vielä sitruunaa kylkeen.

Menu
Kunnon lihaa por au diable
Jälkiruokaa

”kotimatkalla” Katseltiin hotellimme alapuolella olevaa, luultavasti saksalaisille suunnattua hotellia. Se mainosti edullista olutta, sinne siis. Tai no mies otti saksalaisen oluen minä tyydyin.. Potiri lefko krasi. Kattoterassi oli kivan oloinen. Pitää tulla tänne kun on valoisaa.

Kattoterassilla
#love

Huomenna ajoissa ylös, jos nyt hetken fiilistelee parvekkeella. Ihmetellen perseidejä ja kahta altaalla nukkuvaa ihmistä.. . Ei.. Ne ei ole onneksi ne italialaiset

Perseidejä metsästämässä

Kalinihta! Ps. Aivastin just tosi kuuluvasti.. Tietenkin niitten italiaanojen parvekkeelta kuulu perään Ela! Oletan et oli mulle tarkoitettu.. Terveydeksi 😂

Korintti 9.8.2019

Yö oli mielenkiintoinen, lähinnä sängyn takia. Se oli kyllä tällä kertaa pehmeä mutta natis ja nitis niin että pelkäsin jalkojen taittuvan alle. Liikahtamatta nukuin yön. Aamulla havahduin siihen kun mies napsautti ilmastoinnin pois päältä, huminan tilalle tuli aallot, jotka lyö rantaan 💙 tähän oli hyvä herätä.

Hyvää huomenta Korintista

Vaatetta päälle ja etsimään markettia ja leipomoa.

Asunnon sijainti on sivussa paikallisten asuntojen kanssa samassa, joten rakennukset ja ympäristö on mitä on. Ei krääsä kauppoja vaan peruspalveluita ympärillä. Ei kyllä häiritse ollenkaan.

Löysimme kahvilan, josta saimme jotain leivän tapaista ja frapet. Marketista lähinnä haimme juotavaa ja sipsiä.

Frappea ja leipää

Sitten uimaan. Itsellä oli uimakengät mutta miehellä ei. Täällä jos jossa niitä tarvittaisiin. Olen lukenut varoituksia merisiilistä sekä meduusoista. Uimisen jälkeen päätimme lähteä etsimään myös miehelle kengät.

Ihania katuja

Shoppailu mahdollisuuksia täällä oli. Alennuksetkin hyvät. Ei vaan yhtään huvittanut ainuttakaan rättiä katsoa, juuri kun niistä oli päässyt eroon. Helppoa ei ollut kenkien löytäminenkään. Yksi kauppa löytyi jossa yhdet kengät, ne sitten lähti matkaan.

Autovuokraamosta tuli sähköposti, että auton tuominen myöhästyy puolella tunnilla. Ei haitannut. Menimme viereiseen kahvilaan odottelemaan. Mies otti Frapen ja itse tietenkin valitsin Mythoksen.

Vuokraamon nainen kurvasikin juuri sopivasti paikalle kun saimme juomat nautittua. Perus läpinät ja avainten luovutus. Kamat kasaan ja baanalle.

Nälän yllätettyä kurvasimme Archaio Limaniin tavernaan nimeltä Vounalakia. Tilaus tapaan en ollut ennen törmännyt. Eteemme annettiin paperinen menu johonka ympyröitiin kaikki mitä halusi. No olipa ainakin selkeää. Kreikkalainen salaatti, saganaki ja paistettua kurpitsaa puoliksi, vei nälän. Palvelu nopeaa ja vieressä iso rauhallinen ranta.

Taverna rannalla
Menu

Mahat täynnä suuntasimme Korintinkanavan itäiseen päähän ihmettelemään mitä sieltä näkyisi. Siinä päässä sijaitsee silta joka lasketaan laivojen tullen, alas 8 metrin syvyyteen.

Korintinkanavan itäinen pää
Silta

Sillan vieressä oli taverna, jossa käytiin limsalla ja odoteltiin risteilyalusta, joka oli juuri päässyt kanavaan. Reilun puolen tunnin kuluttua siirryimme toiselle puolelle kanavaa ku sillan lasku alkoi. Melkoisen kokoinen alus lipui hiljakseen hinaaja keulilla ohitsemme. Vaikuttavaa.

Silta laskeutumassa
Risteilijä
Risteilijä poistuu

Sen verta aurinko porotti, viilennys olisi tarpeen. Valitsimme rannaksi samaisen rannan jossa meillä piti olla se ensimmäisenä varattu Airbnb, joka sitte peruuntui. Paikka oli ihana, kylläkin syrjässä. Koppiin vaihtamaan uikkarit.. Tai no miehen osalta.. Mitkä uikkarit? Olin sitten unohtanut pakata ne matkaan rannalle. Koitin ehdottaa kalsareissa uimista, mutta niistä kuulema näkyi läpi, kun kastuvat. Collegeshortsit ajoivat sitten uimahousujen asemaa.

Kalamaki beach

Uinnin jälkeen päätimme käydä Asunnolla virkistäytymässä. Ajattelin heittää hetkeksi sängylle pitkäkseen.. Virhe. Nukahdin siihen sitten. Puoltoista tuntia iloisesti paahdin menemään, kunnes kuului oven pamaus ja ponkaisin pystyyn huutaen täysiä että, mitä helvettiä. Talon isäntä siellä vaan käytävällä kolisteli, hyvä ettei saannut sydäriä huutoni takia. Luulin varmaan jonkun pyrkivän sisälle.

Herättyäni horroksesta, harmittelin hieman hukkaan heitettyä aikaa. Lähdimme vielä kuitenkin ajelemaan kanavan ympäri.

Maisemat oli huikeita. Loutraki vaikutti selvästi hieman vilkkaammalta ja varakkaammalta alueelta.

Länteen päin
Loutraki
Kävelysilta
Öljytankkeri

Toisin ku Korintin alue. Auringonlaskua jahdatessamme kiinnittyi huomio jo parhaat päivänsä nähneisiin taloihin ja hotelleihin. Voisin sanoa et perus suomalaiselle turistille näistä ei kelpaisi yksikään asumukseksi. Ehkä joskus 70-80-luvulla tääl on ollut hehkeää ja hienoa.

Auringonlasku

En siis moiti vaan nautin

Ruokapaikan valinta tuotti jonkun verran pään vaivaa. Turistikohdehan tämä ei selkeästi ole sen huomasi esimerkiksi tripadvisorista. Naftisti arvosteluja. Tai viimeistään ravintolan menua tutkaillessa. Ei välttämättä englanninkielistä menua tai jos englantia löytyi, oli ne yksittäisiä sanoja.

Paljon ketjupaikan oloisia paikkoja. Ei perus tavernoja. Löysimme kuitenkin edullisen paikan mikä oli rankattu toiselle sijalle. Di Giorgio.

Kyllä maistui, sekä pasta että pitsa.

Pitsaa

Joissain välissä oli majapaikan isännältä tullut pahoitteleva viesti, jossa hän ilmoitti seuraavien vieraiden tulevan jo klo 11 aamupäivällä. No eihän se auta kuin lupautua alta pois. Olihan tämä paikka jo nähty. Kohti uusia seikkailuja.

Illan viimeiset juomat lähibaarissa (nimeltään Bistrot) vuorokausi takana paljon vielä edessä.

Parga 19.5.2019

Mikähän siinä on, että sitä pesää pitää ruveta rakentaa niin hirveällä kolinalla ja ramppaamisella.

Itse jos menen yöllä hotelliin koitan olla hyvin hiljakseen, muita häiritsemättä. Ei siitä sen enempää.

On sunnuntai. Maanantai-iltana lähtee lento, eli noin puolitoista vuorokautta aikaa repiä tästäkin loput ilot irti.

Jatka lukemista ”Parga 19.5.2019”

Parga 14.5.2019 part 2

Jotain aurinkoahan siel altaal tarttuikin matkaan. Niin ja nälkä myös, joten ykköstä ylle ja kohti keskustaa.

Joku muistaakseni kreikka-ryhmässä suositteli Ostria -nimistä ravintolaa rantakadulla. Jos siis pastaa tekisi mieli. Miehellä tekee sitä aina mieli. Ei siis tarvinnut arvuutella illan ravintolaa enempää.

Jatka lukemista ”Parga 14.5.2019 part 2”