Nea Makri/Ateena 17.8.2019

Kotiinlähtöpäivä. Yön nukutti hyvin, vaikka sänky jälleen oli nariseva trampoliini.

En nähnyt kertaakaan paikan omistajia. Mies luki aamulla kirjaa terasilla, kun kauhea muskeli-setä oli tullut portista pyörä kainalossa ja oli murahtanut vaan mennessään. Oli kuulema ollu pelottava ilmestys.

Kamat kasaan ja testaamaan kuinka matkalaukun pyörät pyörii rosoisella asfaltilla.

Kukas se sinne valoihin jäi?

Hienosti päästiin kilometri eteenpäin, leipomolle. Frapet ja kinkkupiiraat. Jälkkäriksi otin Pitsapalan ja appelsiinikakkua 😁 PT on mielissään kun palaan lomilta kotiin.

Appelsiinikakkua

Rannalle jos menisi viettämään aikaa, lentohan olisi vasta illalla.

Matkalla kohtasimme hämmentävän näyn. Tiedättehän, että kreikassa voi parkkeerata melkein mihin vaan. Mutta pistäppä parkkipaikka pystyyn ja siihe maksu 5€ auki 24h ei siihen varmasti parkkeeraa kukaan.

Parkkipaikka

Rannalta löysimme varjoisan palmun alusen. Leiri pystyyn. Eiliseltä oli jäännyt pari olutta, takanamme olevasta kioskista sitä sai lisää.. Viiniä myös.

Siinä sitten päivä

Alkoi tuulemaan. Se tunne iholla kun tuuli tuo suolan vedestä. Aurinkorasvan kanssa ihanan tahmaista.

Rantaa

Meri pauhasi vieressä, ylä puolella kaarteli lähtevät lennot. On luvattu ukkosta. Saas nähdä kuinka meidän kodittomien käy.

Rupesin lueskelemaan taksikyydeistä. Lentokenttälisä olisi 15€ luokkaa ja matka 30€ ajattelimme ottaa bussin Palliniin ja mennä siitä junalla kentälle, josko se tulisi halvemmaksi.

Mutta ensin pitäisi syödä. Proetros oli tavernan nimi.

Ranskalaisia ja varraslautanen. Olutta kylkeen. Oikein oiva valinta.

Varraslautanen
Ranskalaisia

Sitten kohti bussia. Kysyttiin vielä Metaxa ostoksilla marketista mistä pääsisimme bussiin. Joku ystävällinen asiakas osasi meitä neuvoa.

Odotettiin, odotettiin ja odotettiin. Bussi tuli, matkustettiinhan me sillä pysäkin väli. Oli nimittäin väärä bussi, tämä menisi Rafinaan.

Bussipysäkillä poika osasi meitä neuvoa, ottakaa oranssi bussi. Ja taas odotettiin, odotettiin ja odotettiin. Kunnes tuli valkoinen bussi, mihkä poika käski mennä.

Ystävällinen lipunmyyjä auttoi jäämään oikealla pysäkillä pois ja vielä muisti laukkumme bussin tavaratilasta. Maksoi yhteensä 6.40€

Pallini

Liput junaan ja odottamaan. Lippujen hinta 12€. Melkoinen häly kun moottoritie menee kummallakin puolella odotuslaituria.

Moottoritie

Kaikki sujui taas kentällä hyvin. Tässä sitä taas ollaan, jättämässä taakse jotain niin ihanaa ja rakasta.

Ateenan kenttä
Kentällä

Seuraavaan kertaan rakas Kreikka 💙

Λάουρα
Πιριστυσ

Korintti 9.8.2019

Yö oli mielenkiintoinen, lähinnä sängyn takia. Se oli kyllä tällä kertaa pehmeä mutta natis ja nitis niin että pelkäsin jalkojen taittuvan alle. Liikahtamatta nukuin yön. Aamulla havahduin siihen kun mies napsautti ilmastoinnin pois päältä, huminan tilalle tuli aallot, jotka lyö rantaan 💙 tähän oli hyvä herätä.

Hyvää huomenta Korintista

Vaatetta päälle ja etsimään markettia ja leipomoa.

Asunnon sijainti on sivussa paikallisten asuntojen kanssa samassa, joten rakennukset ja ympäristö on mitä on. Ei krääsä kauppoja vaan peruspalveluita ympärillä. Ei kyllä häiritse ollenkaan.

Löysimme kahvilan, josta saimme jotain leivän tapaista ja frapet. Marketista lähinnä haimme juotavaa ja sipsiä.

Frappea ja leipää

Sitten uimaan. Itsellä oli uimakengät mutta miehellä ei. Täällä jos jossa niitä tarvittaisiin. Olen lukenut varoituksia merisiilistä sekä meduusoista. Uimisen jälkeen päätimme lähteä etsimään myös miehelle kengät.

Ihania katuja

Shoppailu mahdollisuuksia täällä oli. Alennuksetkin hyvät. Ei vaan yhtään huvittanut ainuttakaan rättiä katsoa, juuri kun niistä oli päässyt eroon. Helppoa ei ollut kenkien löytäminenkään. Yksi kauppa löytyi jossa yhdet kengät, ne sitten lähti matkaan.

Autovuokraamosta tuli sähköposti, että auton tuominen myöhästyy puolella tunnilla. Ei haitannut. Menimme viereiseen kahvilaan odottelemaan. Mies otti Frapen ja itse tietenkin valitsin Mythoksen.

Vuokraamon nainen kurvasikin juuri sopivasti paikalle kun saimme juomat nautittua. Perus läpinät ja avainten luovutus. Kamat kasaan ja baanalle.

Nälän yllätettyä kurvasimme Archaio Limaniin tavernaan nimeltä Vounalakia. Tilaus tapaan en ollut ennen törmännyt. Eteemme annettiin paperinen menu johonka ympyröitiin kaikki mitä halusi. No olipa ainakin selkeää. Kreikkalainen salaatti, saganaki ja paistettua kurpitsaa puoliksi, vei nälän. Palvelu nopeaa ja vieressä iso rauhallinen ranta.

Taverna rannalla
Menu

Mahat täynnä suuntasimme Korintinkanavan itäiseen päähän ihmettelemään mitä sieltä näkyisi. Siinä päässä sijaitsee silta joka lasketaan laivojen tullen, alas 8 metrin syvyyteen.

Korintinkanavan itäinen pää
Silta

Sillan vieressä oli taverna, jossa käytiin limsalla ja odoteltiin risteilyalusta, joka oli juuri päässyt kanavaan. Reilun puolen tunnin kuluttua siirryimme toiselle puolelle kanavaa ku sillan lasku alkoi. Melkoisen kokoinen alus lipui hiljakseen hinaaja keulilla ohitsemme. Vaikuttavaa.

Silta laskeutumassa
Risteilijä
Risteilijä poistuu

Sen verta aurinko porotti, viilennys olisi tarpeen. Valitsimme rannaksi samaisen rannan jossa meillä piti olla se ensimmäisenä varattu Airbnb, joka sitte peruuntui. Paikka oli ihana, kylläkin syrjässä. Koppiin vaihtamaan uikkarit.. Tai no miehen osalta.. Mitkä uikkarit? Olin sitten unohtanut pakata ne matkaan rannalle. Koitin ehdottaa kalsareissa uimista, mutta niistä kuulema näkyi läpi, kun kastuvat. Collegeshortsit ajoivat sitten uimahousujen asemaa.

Kalamaki beach

Uinnin jälkeen päätimme käydä Asunnolla virkistäytymässä. Ajattelin heittää hetkeksi sängylle pitkäkseen.. Virhe. Nukahdin siihen sitten. Puoltoista tuntia iloisesti paahdin menemään, kunnes kuului oven pamaus ja ponkaisin pystyyn huutaen täysiä että, mitä helvettiä. Talon isäntä siellä vaan käytävällä kolisteli, hyvä ettei saannut sydäriä huutoni takia. Luulin varmaan jonkun pyrkivän sisälle.

Herättyäni horroksesta, harmittelin hieman hukkaan heitettyä aikaa. Lähdimme vielä kuitenkin ajelemaan kanavan ympäri.

Maisemat oli huikeita. Loutraki vaikutti selvästi hieman vilkkaammalta ja varakkaammalta alueelta.

Länteen päin
Loutraki
Kävelysilta
Öljytankkeri

Toisin ku Korintin alue. Auringonlaskua jahdatessamme kiinnittyi huomio jo parhaat päivänsä nähneisiin taloihin ja hotelleihin. Voisin sanoa et perus suomalaiselle turistille näistä ei kelpaisi yksikään asumukseksi. Ehkä joskus 70-80-luvulla tääl on ollut hehkeää ja hienoa.

Auringonlasku

En siis moiti vaan nautin

Ruokapaikan valinta tuotti jonkun verran pään vaivaa. Turistikohdehan tämä ei selkeästi ole sen huomasi esimerkiksi tripadvisorista. Naftisti arvosteluja. Tai viimeistään ravintolan menua tutkaillessa. Ei välttämättä englanninkielistä menua tai jos englantia löytyi, oli ne yksittäisiä sanoja.

Paljon ketjupaikan oloisia paikkoja. Ei perus tavernoja. Löysimme kuitenkin edullisen paikan mikä oli rankattu toiselle sijalle. Di Giorgio.

Kyllä maistui, sekä pasta että pitsa.

Pitsaa

Joissain välissä oli majapaikan isännältä tullut pahoitteleva viesti, jossa hän ilmoitti seuraavien vieraiden tulevan jo klo 11 aamupäivällä. No eihän se auta kuin lupautua alta pois. Olihan tämä paikka jo nähty. Kohti uusia seikkailuja.

Illan viimeiset juomat lähibaarissa (nimeltään Bistrot) vuorokausi takana paljon vielä edessä.