Nafplio/Tolo/Drepano 14.8.2019

Keinutti melkoisesti koko yön. Välillä olin Silja Europalla ja välillä jollain jokilaivalla paparazzina kuvaamassa, jotain Kreikkalaista julkkista. Kuka lie sitte oli, se ei selvinnyt.

Nafplion päätä jos koluais tänään jonkun verran.

Palamidin linnoitus valloitukseen.

Nafplio
Kello ja lippu

Olimme taas hyvään aikaan liikenteessa. Ei ollut vielä niin kuuma, eikä ihmisiä paljoa. Nyt varustauduin kunnon kengillä 😁

Ihanat maisemat

Huikeita maisemat oli ja ihmeteltävää olisi riittänyt pitemmäksikin aikaa.

Turvalliset turvakaiteet

Kuumahan siinä valloituksessa tuli. Kunnioitan suuresti niitä ihmisiä, jotka kipuavat linnoituksen toista puolta rappusia, joita on yli 800 kappaletta. Niin ja vielä +37 asteen lämmössä. Jäis minulta tekemättä.

Näistä aukoista on aina pakko ottaa kuva
Linnaketta

Linnoituksesta alas katsottuna näkyi kivan oloinen uimaranta, viilentymään siis.

Bourtzi oikealla ja uimaranta vasemmalla

Arvanitias oli rannan nimi, muutama rantabaari, missä oli mukavasti tilaa ja loistava palvelu. Rannalta löytyi myös pukukopit, ei tarvinnu puskassa ruveta vaihtamaan. Mun onnella tuuli veis pyyhkeen ja istuisin seuraavaksi siellä kuuluisassa kreikkalaisessa putkassa.

Arvanitias beach
Arvanitias beach

Meinas Lauran elämä loppua lyhyeen ennen rannalle tuloa. Pala eilistä pitsaa, jossa maissia. Maissi otti ja eksyi väärälle reitille nielussa. Henki salpautui täysin. Mies oli jo pysäyttämässä autoa kun sain lyömällä itseä rintaan maissin irtoamaan. Oli aika pelottavaa.

Myöhäistä lounasta vietimme To Omorfo tavernassa.

Saganaki

Tämän reissun paras saganaki alkuun ja kanaa pääruuaksi. Itse otin sitruunaisen perunoilla, mies valitsi tomaattisen pastalla.

Sitruunakanaa
Tomaattikanaa

Isot maukkaat annokset ja oikein mukava palvelu.

Vispaa vispaa, huusi Laura ja Mies teki työtä käskettyä 😁. Etsi siis Fish span minulle ja paineli itse sotamuseoon. Oikein hyvä suunnitelma.

Fish spa

Istuin vartin kalanruokana kympillä, lähtiessä jalat ku vauvan posket, Hipsin museon viereen kahvilaan ja tilasin Sangrian.

Sangria

Mies oli tyytyväinen omaan retkeensä. Sotilaallisen jäykkä museo, kolme euroa sisään. Nähtävää oli sen edestä.

Nafplion arkkitehtuuria

Leppoisa on paras sana kuvaamaan Nafplioo. Kävelyt kaduilla ja kujilla. Vähäsen ihmisiä, tekemistä löytyy jos haluaa. Isoin osa kaupoista myi pelkkiä rukousnauhoja, täällä oli myös karkkikauppoja, missä siis ihan kunnon karkkia. Sellaisiin en ole ennen törmännyt.

Arkkitehtuuria Nafpliossa
Näissä vois kulkea pitkään
Ihania rakennuksia
Karkkikauppa
Kuja Nafpliossa

Hotellin altaalle pääsi vielä hetkeksi. Eilis iltana saapui todella iso italialais perhe. Ilmeisesti isovanhemmista lähtien monta saman suvun perhettä. Altaassa oli äkkiseltään laskettuna 16 lasta. Apua. Melkoinen meno. Urhoollisesti kuitenkin pulahdin ja nautin Petroksen tarjoileman rommikolan.

Rommikola

Iltaa lähdimme viettämään Drepanoon. Se on pieni kylä lähellä Toloa.

Sitä ennen kuitenkin poikettiin kirkossa. Siellä oli menossa jumalanpalvelus. Neitseen Marian kuolonuneen nukkumisen päiva olisi huomenna.

Olin odottanut, että pääsen osallistumaan messuun. Hienot puitteet, mutta syyllinen olohan siinä tuli, ku väärän uskontokunnan ihminen siellä toljotti. Pois, pois pois laulo Sabrina joskus.

Mies oli valmiiksi katsonut Drepanosta ravintolan, jonka pasta carbonara oli kuulema tehty juuri sillä oikealla tavalla. Otin itselle taas pitsaa, en muuta keksinyt. Uusi mahollisuus, korjatkoon kuolo jos haluaa.

Kylä oli aika vilkas. Autoja hieman liikaa ahtaille kaduille. Vihdoin, kun löysimme parkkipaikan, saimme samalla todeta sen olevan juuri kyseisen ravintola Da Boscon vieressä.

Täytetyt herkkusienet

Pöytä järjestyi ahtaudesta huolimatta samantien.

Alkuun otimme täytetyt sienet. Mies oli saannut syötyä annoksensa, kun minun vasta tuli. Olin jo ähkynä pelkästä katsomisesta. Osa jäi siis hotellille viemisiksi. Jälkkäriksi ravintolan itse tekemää Limoncelloa. Sain juua miehenkin naukun. Hyvää!!

Diavola pizza
Limoncello

Olin luvannut eräälle Kreikka-ryhmäläiselle, että käyn ottamassa kuvia heidän mahdollisesti tulevasta majapaikasta. Majapaikka löydettiin ja samalla etsintäreissulla löysimme myös ihanalle rannalle. Dantis beach.

Rantabaari

Matka takaisin oli melkoista lyllertämistä, kesken matkan juttumme ajautui jostain syystä markka-aikaan ja siihen onko ollut 5 markan seteliä. Totesin, että kyllä varmaan silloin ennen meitä, nelkyt vuotta sitten on ehkä ollut.

Täysikuu

Sit se iski.. Kriisi.. Apua.. Nelkyt vuotta saakeli.. Ei.. En halua..

Mies nauroi isoon ääneen.

Takaisin hotellilla avasin aikaisemmin ostamani kettusiiderin. Saas nähä tuleeko tällä kertaa punaisia paholaisia näkysälle.

Sain tänään palautetta blogista. Kielioppivirheistä. Kiitoksia kun annatte palautetta, tiedän, että joku edes lukee.

Blogi on ollut minulle oppimisprosessi, joka jatkuu vielä varmasti pitkään. Minua kiinnosti enempi sluibaaminen kun koulunkäynti, joten äidinkieli lunttaamalla läpite.

Sen varmasti huomaa. Varmasti olen tämän asian selittänyt aikaisemminkin. Tykkäsin kirjoittaa, sellaista ajatusten juoksua, missä millään opilla ei olisi väliä. Se tuntui hyvältä.

Sen takia myös kopioin blogini aluksi juuri ne tekstit, mistä kaikki alkoi. Silloin voisin käydä vertaamassa kehitystä. Blogin aloittaminen jo itsessään oli iso askel.

Mies nyt puolueellisena sanoo kehittyneeni alkuajasta. Ehkä näin on.

Laittakaa palautetta kommenttiosioon.

Virheitä teen varmasti vielä paljon. Tärkeintä minulle on se fiilikseni, jonka toivon välittyvän kirjoitusten mukana.

Olihan nyt pilkut kohdallaan? 😁

Korintti 9.8.2019

Yö oli mielenkiintoinen, lähinnä sängyn takia. Se oli kyllä tällä kertaa pehmeä mutta natis ja nitis niin että pelkäsin jalkojen taittuvan alle. Liikahtamatta nukuin yön. Aamulla havahduin siihen kun mies napsautti ilmastoinnin pois päältä, huminan tilalle tuli aallot, jotka lyö rantaan 💙 tähän oli hyvä herätä.

Hyvää huomenta Korintista

Vaatetta päälle ja etsimään markettia ja leipomoa.

Asunnon sijainti on sivussa paikallisten asuntojen kanssa samassa, joten rakennukset ja ympäristö on mitä on. Ei krääsä kauppoja vaan peruspalveluita ympärillä. Ei kyllä häiritse ollenkaan.

Löysimme kahvilan, josta saimme jotain leivän tapaista ja frapet. Marketista lähinnä haimme juotavaa ja sipsiä.

Frappea ja leipää

Sitten uimaan. Itsellä oli uimakengät mutta miehellä ei. Täällä jos jossa niitä tarvittaisiin. Olen lukenut varoituksia merisiilistä sekä meduusoista. Uimisen jälkeen päätimme lähteä etsimään myös miehelle kengät.

Ihania katuja

Shoppailu mahdollisuuksia täällä oli. Alennuksetkin hyvät. Ei vaan yhtään huvittanut ainuttakaan rättiä katsoa, juuri kun niistä oli päässyt eroon. Helppoa ei ollut kenkien löytäminenkään. Yksi kauppa löytyi jossa yhdet kengät, ne sitten lähti matkaan.

Autovuokraamosta tuli sähköposti, että auton tuominen myöhästyy puolella tunnilla. Ei haitannut. Menimme viereiseen kahvilaan odottelemaan. Mies otti Frapen ja itse tietenkin valitsin Mythoksen.

Vuokraamon nainen kurvasikin juuri sopivasti paikalle kun saimme juomat nautittua. Perus läpinät ja avainten luovutus. Kamat kasaan ja baanalle.

Nälän yllätettyä kurvasimme Archaio Limaniin tavernaan nimeltä Vounalakia. Tilaus tapaan en ollut ennen törmännyt. Eteemme annettiin paperinen menu johonka ympyröitiin kaikki mitä halusi. No olipa ainakin selkeää. Kreikkalainen salaatti, saganaki ja paistettua kurpitsaa puoliksi, vei nälän. Palvelu nopeaa ja vieressä iso rauhallinen ranta.

Taverna rannalla
Menu

Mahat täynnä suuntasimme Korintinkanavan itäiseen päähän ihmettelemään mitä sieltä näkyisi. Siinä päässä sijaitsee silta joka lasketaan laivojen tullen, alas 8 metrin syvyyteen.

Korintinkanavan itäinen pää
Silta

Sillan vieressä oli taverna, jossa käytiin limsalla ja odoteltiin risteilyalusta, joka oli juuri päässyt kanavaan. Reilun puolen tunnin kuluttua siirryimme toiselle puolelle kanavaa ku sillan lasku alkoi. Melkoisen kokoinen alus lipui hiljakseen hinaaja keulilla ohitsemme. Vaikuttavaa.

Silta laskeutumassa
Risteilijä
Risteilijä poistuu

Sen verta aurinko porotti, viilennys olisi tarpeen. Valitsimme rannaksi samaisen rannan jossa meillä piti olla se ensimmäisenä varattu Airbnb, joka sitte peruuntui. Paikka oli ihana, kylläkin syrjässä. Koppiin vaihtamaan uikkarit.. Tai no miehen osalta.. Mitkä uikkarit? Olin sitten unohtanut pakata ne matkaan rannalle. Koitin ehdottaa kalsareissa uimista, mutta niistä kuulema näkyi läpi, kun kastuvat. Collegeshortsit ajoivat sitten uimahousujen asemaa.

Kalamaki beach

Uinnin jälkeen päätimme käydä Asunnolla virkistäytymässä. Ajattelin heittää hetkeksi sängylle pitkäkseen.. Virhe. Nukahdin siihen sitten. Puoltoista tuntia iloisesti paahdin menemään, kunnes kuului oven pamaus ja ponkaisin pystyyn huutaen täysiä että, mitä helvettiä. Talon isäntä siellä vaan käytävällä kolisteli, hyvä ettei saannut sydäriä huutoni takia. Luulin varmaan jonkun pyrkivän sisälle.

Herättyäni horroksesta, harmittelin hieman hukkaan heitettyä aikaa. Lähdimme vielä kuitenkin ajelemaan kanavan ympäri.

Maisemat oli huikeita. Loutraki vaikutti selvästi hieman vilkkaammalta ja varakkaammalta alueelta.

Länteen päin
Loutraki
Kävelysilta
Öljytankkeri

Toisin ku Korintin alue. Auringonlaskua jahdatessamme kiinnittyi huomio jo parhaat päivänsä nähneisiin taloihin ja hotelleihin. Voisin sanoa et perus suomalaiselle turistille näistä ei kelpaisi yksikään asumukseksi. Ehkä joskus 70-80-luvulla tääl on ollut hehkeää ja hienoa.

Auringonlasku

En siis moiti vaan nautin

Ruokapaikan valinta tuotti jonkun verran pään vaivaa. Turistikohdehan tämä ei selkeästi ole sen huomasi esimerkiksi tripadvisorista. Naftisti arvosteluja. Tai viimeistään ravintolan menua tutkaillessa. Ei välttämättä englanninkielistä menua tai jos englantia löytyi, oli ne yksittäisiä sanoja.

Paljon ketjupaikan oloisia paikkoja. Ei perus tavernoja. Löysimme kuitenkin edullisen paikan mikä oli rankattu toiselle sijalle. Di Giorgio.

Kyllä maistui, sekä pasta että pitsa.

Pitsaa

Joissain välissä oli majapaikan isännältä tullut pahoitteleva viesti, jossa hän ilmoitti seuraavien vieraiden tulevan jo klo 11 aamupäivällä. No eihän se auta kuin lupautua alta pois. Olihan tämä paikka jo nähty. Kohti uusia seikkailuja.

Illan viimeiset juomat lähibaarissa (nimeltään Bistrot) vuorokausi takana paljon vielä edessä.

Parga 15.5.2019

Yöllä oli taas satanut, nukkuessa mulla oli jopa hetken sen verta lämmin, kiitos ilmastoinnin, ettei paksuimpaa peittoa tarvinnut ja olin potkinut villasukatkin jaloista pois.

Aamupala nautittiin parvekkeella, mukavan raikkaassa ilmassa. Sopivasti oltiin saatu syötyä, kun autovuokraamon ihminen jo kolkutteli ovella ja toi auton meille. Paperit valmiiks ja baanalle. Kuvatkaa auton mahdolliset vauriot ja pyytäkää merkkaamaan ne papereihin etukäteen, niin ette joudu turhaan maksu mieheksi.

Jatka lukemista ”Parga 15.5.2019”