Tolo/Nafplio 12.8.2019

Täällä tosi usein kysytään mistä päin olemme ja kun kysyjä kuulee vastauksen tulee siihen aina joku lisä. Lähileipomon mies vinoilli kylmyydestä, kylläkin naureskellen. Koitti sanoa lähtiessämme vielä kiitos.. Tack.. Pakko oli korjata sen olevan ruotsia.

Ehkä me sitten erotumme kaikkien italialaisten joukosta.

Ostimme eilen marketista aamupalatarpeita leipä vaan siis puuttui. Mainio aamupala tuoreista aineista on vaa NIIN ❤️

Aamupalaa

Vessapaperin pahainen loppui aamusta, mies ei jaksanut hakea ja minä en taas kehannut kun ajattelin, että vähän noloo jos vaikka Petros on työvuorossa. Mies nauroi minulle isoon ääneen.

Leveää tietä

Karathona beach vaikutti käymisen arvoiselta löhöilypaikalta. Liikkeellä kannattaa olla ajoissa, pienellä järjestelyllä meille löytyi vielä paikat. Mies valitsi paikan varjon alta. Minä jäin aurinkoon. Pedit sai käyttöönsä ostamalla juotavaa rantabaarista.

Biitsille suunta

Ranta oli porukan paljoudesta huolimatta väljä. Vedessä sai olla ihan rauhassa. Pohja oli täysin hiekkaa ja matalaa pitkälle. Parhaimpia rantoja missä olen käynnyt.

Karathona beach

Uimme vuorotellen, oman vuoroni jälkeen olin juuri menossa pedille, kun tyhjästä ilmestyi aivan likomärkä koira irrallaan. Se meni juuri mieheni viereen. Kerkesin huutamaan ’varo’ mutta mies ei siihen kerennyt reagoimaan, kun koira oli jo räväyttänyt vedet hänen päälle. Pieni karjaisu kuului. Ympärillä naurettiin, minä mukaan lukien, miestä ei naurattanut niinkään.

Karathona beach

En malttanut kuunnella edes äänikirjaa, baarista kuului hyvä musiikki, puheensorina italiaksi ja kreikaksi ympärillä. Nenään tuli hiekan, meren ja aurinkorasvan tuoksu. Tuntui hyvältä olla juuri tässä. Nämä pienet jutut on niitä, joita jää kaipaamaan.

Makoilun jälkeen oli nälkä. Olimme valinneet Nafplion keskustasta ravintolan. Kuitenkin kun saavuimme paikalle ei muita asiakkaita ollut. Siirryimme siis muutaman ravintolan päähän paikkaan nimelta Pidalio. Siellä näytti istuvan tyytyväisiä asiakkaita.

Nafplio palamidi linnake

Ruori logossa olisi pitänyt paljastaa jotakin. Mies vielä vitsaili, osuttiinko taas kalaravintolaan. Tottahan toki pöytään paiskastiin isossa astiassa tuoretta kalaa. Onneksi listalla oli muutakin. Kunnon hiilari tankkaus pastan muodossa kelpasi mainiosti. Ihanat jälkkärit talon puolesta. En nimiä tiedä sen paremmin, mutta kerrankin muuta kuin vesimelonia. Oli niin nälkä että kuvat unohtui ottaa.

Huomenna olisi täys tohina päivä, tänään voisi vain rentoutua. Hotellin altaalle siis.

Nafplio

Tällä kertaa maltoin kuunnella kirjaa. Kuului se sirkkojen siritys kuullokkeista läpikin.

Nukahdin onnellisesti. Heräsin siihen kun mies onnistui jotenkin rämäyttämään aurinkotuolinsa kasaan. Seuraava näkökenttääni osunut asia oli ne muhinoivat italialaiset, jotka taas oli samassa touhussa altaalla. Saakeli käyn laittaa jotain jarrua niitten ruokaan 😂

Niinpä

Ehdotin miehelle lähtemistä vaeltamaan. Eli vain menemään ilman päämäärää. Tai no oli minulla päämäärä.. kaulakoru. En kuskaa juurikaan koruja mukana. Kreikkalippu korvikset ja Zakynthoksen rannekoru on yleensä mukana, mutta nyt tarvitsin reissu kaulakorun.

Maisemia

Toka kauppa ja iskin silmäni ihanan siniseen koruun. Matkaan tarttui myös uusi huivi.

Uus koru

Väillä pysähdyimme juomille Ippocampukseen

Sangria @Ippocampus
Tolo
Maisemia

Vaeltelimme sinne asti mistä Tolon niin sanottu rantakatu alkaa. Sieltä löysimme myös ravintolan jota oli kehuttu.

Tolo
Pieni puu ja mies

Chez Gilles saisi tänä iltana tarjota meille parhaintaan. Ja niinhän se teki. Toki odottamaan joutui, mutta Pork Au Diable osottautui juuri niin mausteiseksi kuin halusinkin. Sain vielä sitruunaa kylkeen.

Menu
Kunnon lihaa por au diable
Jälkiruokaa

”kotimatkalla” Katseltiin hotellimme alapuolella olevaa, luultavasti saksalaisille suunnattua hotellia. Se mainosti edullista olutta, sinne siis. Tai no mies otti saksalaisen oluen minä tyydyin.. Potiri lefko krasi. Kattoterassi oli kivan oloinen. Pitää tulla tänne kun on valoisaa.

Kattoterassilla
#love

Huomenna ajoissa ylös, jos nyt hetken fiilistelee parvekkeella. Ihmetellen perseidejä ja kahta altaalla nukkuvaa ihmistä.. . Ei.. Ne ei ole onneksi ne italialaiset

Perseidejä metsästämässä

Kalinihta! Ps. Aivastin just tosi kuuluvasti.. Tietenkin niitten italiaanojen parvekkeelta kuulu perään Ela! Oletan et oli mulle tarkoitettu.. Terveydeksi 😂

Ummikkona Ateenaan osa 4

Niin kuin uumoilin edellisessä kirjoituksessa niistä ongelmista, tulihan niitä. Viimeinen viikko ennen lomaa alkoi aivan karmealla kuumeisella flunssalla, mikä ilmeisesti aiheutui edellisellä viikolla ottamastani keltakuume rokotuksesta. Se onnistui alentamaan vastustuskykyäni sen verran , että jokun pöpö paholainen löysi tiensä perille.

Kirjoittelin asiasta Kreikka-ryhmässä. Sain flunssan parantamiseen paljon hyviä neuvoja, laidasta laitaan. Perus inkivääri, sitruuna, c-vitamiini ja valkosipulit tuli tutuksi viikon aikana. Huvittavin neuvo oli ottaa valkosipulinkynsi leikata palat päistä pois, uittaa se oliiviöljyssä ja nyt se paras kohta.. Työntää se sinne mihkä ei päivä paista 😂 jännä homma, mutta en kokeillut.

Sunnuntaina viikon makaamisen jälkeen uskaltauduin nousemaan ylös ja varovasti raottelemaan matkalaukun kansia. Niihin kai pitäisi jotain laittaakkin. Suurin osa tarvikkeista laukuissa olikin jo valmiina edellisestä reissusta, vaatteet vaan perään.

Auringonkukka

Heti loman alkuun muutama päivä töitä, tuskaisesti mutta tulipahan hoidettua.

Keskiviikkona lähdimme matkaan, totuttuun tapaan kohti Espoota, jossa yövyimme ennen lentoa.

Odottaminen on suurin osa kyllä matkaa, jännitys on aika minimaalista. Ainut mikä jännittää on, että kerkeäisimmekö jompaan kumpaan viimeiseen junalähtöö Ateenan kentältä kohti Korinttia.

Autovuokraamosta laitettiin sähköpostia ajan ja paikan varmistamiseksi. Samoin kahden ensimmäisen yön Airbnb paikan omistaja kyseli aikaa koska tulisimme. Viimeisen yöpymis paikan omistaja lähestyi kreikankielisellä viestillä joka kääntäjällä kuului seuraavasti: Huomenta! Odotamme sinua! Löydät avaimen ovelta. Kiitos! Pistoketappi lähellä rauhaa 2-18, Nea Makri 190 05, perässä mapsiosoite. Mitähän lie tuolla haettiin 😁 Englanniksikaan ei tuo kääntyny kovin häävisti. Noh ei vielä mietitä sitä vikaa yötä.

Kentällä kaikki sujui joustavasti. Itse tulosteltiin liput ja laput laukkuihin, sekä jätetiin laukut. Kerettin hyvin vielä nauttimaan virvokkeita ja katselemaan hulinaa kentällä. Vettä satoi kaatamalla. Satakoon vaikka seuraavat puol toista viikkoo minun puolesta

Sateinen Helsinki-vantaa
Perus skumpat
Odottelua
Kohta mennään
Norwegian

Parga 20.5.2019

Paleli koko yön, aamulla painelin ensimmäisenä kuumaan suihkuun.

Aamupalan valmisteluja ja lisää laukun pakkaamista. Laukkuni painaa kaksi kiloa vähemmän kun tullessa, mihkä lie kilot hävinneet. Vielä mahtuisi viisi kiloa tavaraa, mutta laukku on ääriään myöten täynnä. Onneksi miehen laukussa on tilaa.

Jatka lukemista ”Parga 20.5.2019”