Tietenkin kun aamulla olisi saannu nukkua pidempään niin tämä neiti raotti luomensa ennen kuutta. Tätä päivää olen odottanut, ei sillä et on syntymäpäiväni vaan siksi että pääsen jokavuotiselle Commodore-luokan päivä Tukholmassa-risteilylle Silja Symphonylle.

Olen tässä viimeisen puolen vuoden aikana tuskaillut nykyistä puhelintani joka on hidas ja kamera toimii miten sattuu, siihen tuli juuri muutos kun rakas mieheni oli ostanut minulle lahjaksi Honor 10 puhelimen. Pääsee heti testaamaan kameran toimivuutta reissulla.

Laukut oli jo pakattu edellisenä päivänä joten ei tarvitsisi kuin syödä aamupala ja lähteä kohti Helsinkiä. Tarkoituksenä pysähtyä Keravalla hakemassa pieni neulenuttu tulevalle kummi-tytölleni, joka kastetaan sunnuntaina. Eli meillä on kaksi kärpästä yhdellä iskulla taktiikka. Sekä ristiäiset ja risteily samalla suunnalla kun ovat.

Ihan ei yhden pysähdyksen taktiikalla päästy kun pitihän automatkalle saada yksi juhlajuoma ja pussi pähkinöitä, Padasjoen ABC on ihan kiva paikka nopealle pysähdykselle.

Keravalla pikapysähdys ja kuulumisien vaihdot nutun tekijän kanssa. Mäkkäristä pari purilaista ja matka jatkuu.

Olympiaterminaalissa olimme klo:14.15.
Minä jäin tekemään check-in:n ja mies lähti viemään autoa kasarminkadunparkkihalliin.

Toiveeni toteutui kun saimme hytiksi keula Commodoren, jossa emme koskaan ole olleet. Yleensä meillä on ollut parvekkeellinen Commodore Balcony hytti, mutta näin talvella se on melko turha.

Commodore-luokan laivaan pääsy on puolta tuntia aiemmin kuin muiden hyttiluokkien, eli klo: 15.00
Oltiin ekana jonossa ja myös laivassa, äkkiä kohti hissiä, itse jäin kymppikerrokseen Commodore loungeen varaamaan saunavuoroa VIP-saunaan illaksi, nimittäin ne vuorot menee nopeaan. Mies jatkoi 11 kerrokseen viemään laukkuja. Saunan varaus onnistui heti ekaan vuoroon klo20-21.

Täähän menee aika nappiin!
Loungessa on aina tarjolla ilmaiseksi pientä purtavaa suolaista ja makeaa sekä automaatista erilaisia kuumia juomia.
Hyödynnämme nämä heti ensi alkuun, koska luultavammin syöminen olisi vasta saunan jälkeen.
Loungessa chillailun jälkee lähdimme hyttiin avaamaan skumpan ja istuskelemaan hyttimme erkkeri-ikkunalle katselemaan laivan lähtöä.
Totesin monta kertaa hytin olevan nappivalinta.

Pimeän tullen päätimme lähteä käymää katselemaan kauppojen tarjontaa. Jotain pientä sieltä tarttui mukaan.
Ruokailu paikaksi valikoitui Grill house, jonne meinasimme ennen saunaa mennä, se jäi kyllä jonon takia yritykseksi. Menimme sen sijaan Sea pubiin oluelle, ruuan vuoro olisi saunan jälkeen.

Ilta Silja Symphonylla

Hytistä löytyy kylpytakit ja töppöset, jotka puimme ja hipsimme saunaan. Sauna oli rempattu sitten viime kerran. Kiuas oli uusittu sekä lauteet. Merinäköalahan saunassa oli, mutta näin pimeällä siitä ei iloa ole. Edukseen se olisi aamulla kun laiva saapuisi satamaan. Silloin on naisilla ja miehillä omat saunat ja vuorot jos haluaa niitä hyödyntää.
Löylyt oli leppoisat olisihan siinä kulunut tovi jos toinenkin mutta nälkä rupesi jo kurnimaan vatsoissa eli hyttiin pukeutumaan ja syömään.

Pääsimme suoraan sisään Grill Houseen jonottamatta. Listalla oli hyviä vaihtoehtoja monta, päädyimme kuitenkin Dry-aged beef sirloiniin, joka tarjoiltaisiin Bearnaisekastikkeen kanssa. Tätä pitäisi vähintään kahden tilata, syytä en tiedä. Ravintolaan tullessa, lasikaapissa suolapalkkien kanssa roikkui iso pala tuota lihaa. En nyt tiedä oliko se siinä jonossa olevalle ihmiselle ruokahalua nostava vai laskeva asia, aika rujo näky.
Mutta hyvää se oli, heittämällä paras ja isoin pihvi ikinä mitä olen syönnyt, tai no en pystynyt sitä kokonaan edes syömään ku maha tuli täyteen. Täysi kymppi tälle annokselle.

Myöhään syöminen saunan päälle aiheuttaa varmasti yhden asian, meinaan väsymyksen ja niin siinä kävi että löysimme itsemme hytistä, unta ei tarvinnut odotella. Olisin nukkunut ikkunalla, mutta totesin sen hieman liian viileäksi paikaksi.

Päivä Tukholmassa

Mikä siinä on, kun sais nukkua niin on hereillä jo viideltä siis ruotsin aikaan, siirryin pötköttelemään ikkunalle ja katselemaan hämyistä saaristoa hetken päästä sain mieheni tuhisemaan viereeni. Seiskalta alkaisi aamupala, olipas taas jo nälkä.

Bon vivant erikoisaamiainen on suppeampi kuin buffetin mutta pikkuisen enempi luksusta. Lämpimiä aamiaisvaihtoehtoja on noin 4-5 mitkä tilataan keittiöltä. Kyllä taas maistui, Tilasin itselle Bon Vivant lautasen ja munakkaan kinkulla. Niin ja tietenkin aamiaiseen kuuluu kuohuvaa…Nam

Toisenlaisen kuohuva elämyksen sain myös kokea, mieheni oli edellis iltana ostanut jotain valkosipulilla maustettuja chili-salamitankoja jotka olivat aukaistussa pussissa jääkaapissa ja tietenkin aukaistun skumppapullon kanssa. Voin sanoo et oli aika erikoinen tuo valkosipulinen Brioso kuohuva.

Niin kuin edellä jo mainitsin aamulla oli mahdollisuus saunaan, tämä käytettiin hyväksi. Yksin sain saunoa naisten puolella ja nyt näkyi myös maisemat.

Meillä ei sen parempaa suunnitelmaa ollut, mitä maissa tehdään paitsi pakolliset käynnit ICA:ssa ja Pizzeria Värttanissa, josta saa parhaimmat pitsat Ruotsin puolella.

Olen jo pitkään haaveillut käymistä Vasa-museossa ja sinne sitte päätimme lähteä Uberin kyydittämänä. Uber maksoi n. 14€ ja sisäänpääsyn museoon sai Club one-kortilla halvemmalla 11€

Aikaa kannattaa varata kiertelyyn runsaasti. Me käytimme reilu kaksi tuntia siihen ja vielä olisi jäännyt nähtävää. Upea paikka.

Tuli otettua paljon kuvia ne kertokoon puolestaa!

Vasa-laivan koristeissa on nähty vaivaa, paljon pieniä yksityiskohtia. Joitakin osia on tehty kokonaan uusiksi.

Hylyistä löytyineitä luurankoja oli myös vitriineissä. Ne oli nimetty löytöjärjestyksessä aakkosittain

Uber kyyti takaisin sataman likelle ICAan hakemaan hyviä sipsejä bearnaisekastikkeita ja kapriksia, niitä kun ei suomesta saa.

Scandic hotellin alakerrassa on todella hyvä pitseria, Pizzeria Värtän, joidenka pitsoja ei voi missata jos Tukholmassa on ja pitsat eivät tälläkään kertaa pettäneet. Ihanan ohut pohja maukkaalla kastikkeella ja hyvät täytteet kyytipojaksi olut, nam!

Paras reitti pitseriasta takas Silja linen terminaaliin kulkee hotellin läpi, eli alakerrasta hotellin aulaan ja siitä toimistorakennuksen puolelle josta alkaa putki kohti terminaalia, ei tarvitse tuulessa ja tuiskussa rämpiä, varsinkaan näin talvella.

Ostokset hyttiin ja uimaan Sunflower Oasikseen, oli seuraava suunnitelma.
Kello oli likempänä kolmea joten arvasin että jonotteluksihan se menee. Saunaosaston aukeamisen aikaan on paras tulla, jos jonoilta haluaa välttyä.
Lipun hintaa kultakorttilaisille kuuluu alkoholittomat juomat, ne kyllä yleensä maistuu saunan päälle.
Paljon oli porukkaa osa enempi osa vähempi humalassa, mukava tunnelma kuitenki ja aika kului nopeasti.
Hämmentävintä oli, että tapasin juuri tuolla vanhan lapsuuden kaverini, jota en ole nähnyt pitkälti yli 20 vuoteen. Samoiten kun törmäsin tuttuun, jonka kanssa ollaan tavattu Raaka-Aine yhtyeen keikoilla satunnaisesti. Oli oikein mukava nähdä heitä ja vaihtaa kuulumiset!

Polskuttelujen jälkeen hetken lepo hytissä, Tax freestä vielä muutamat ostokset ja jouten oloa.

Buffetti tosiaan tuli varattua miehen toiveesta, häntä houkutti kala ja juusto tarjonta. Itse en niistä niinkään välitä, mutta oli taas todettava kuinka ruuan taso oli noussut.
Hyvänä vinkkinä on se, että kannattaa hakea reilua puolta tuntia aiemmin pöytäkartta, jota vilauttamalla pääsee jonon ohitse samalla on mahdollisuus saada hyvät ikkuna paikat!

Oikein maukkaita makuja ja muutakin kuin pohjoismaalaisia herkkuja.
Pöytäseuraksi saimme kaksi Amerikkalaista rouvaa, heidän kanssaan muutaman sanasen vaihdoin, kovin kehuivat englanninkielen taitoani. En kyllä omasta mielestä mikään hyvä ole puhumaan, mutta kai se on nyt uskottava!

Eiliseltä jäi harmittamaan, että väsymyksen myötä jäi trubaduuri kuulematta, se asia korjaantui kyllä. Oikein taitava irlantilaismies soitteli paljonkin toivekappaleita vaikka yleisöä oli niukalti.
Yökerhon puolella soitti jo entuudestaan tuttu Indigga band. Hittejä laidasta laitaan. Itse jäin hetkeksi kuuntelemaan kun isäntä jo läksi nukkumaan. En kauaa jaksanut minäkään, kai sitä vanhuus jo painaa ?

Aikamoista keinutusta oli taas koko yö, minua se vain nukutti hyvin.

Bon vivant aamiainen odotteli, saapuessamme ravintolaan eiliset amerikkalais rouvat tervehtivät meitä iloisesti, muuten ravintolassa ei juuri muita ollutkaan. Nautiskelin pitkän kaavan mukaan, kun mies vielä kiirehti aamusaunaan.

Pieni haikeus taas valtasi mielen, lohduttelin itseäni ajatuksella että ei olisi kuin 92 päivää odotettavaa seuraavaan reissuun.

Laukkujen pakkaus ja viime hetken merimaisemien ihailu, satamassa odottelimme pahinta ryysistä ohimeneväksi, ilmeiseati moni muukin oli näin aatellut kun löysimme itsemme kauheasta massasta keskeltä putkea.

Ja niin se laivareissu oli siinä, matkamme jatkui kohti Espoota ja pienen neidin ristiäisiä.