Syntymäpäivä on risteilypäivä

Tietenkin kun aamulla olisi saannu nukkua pidempään niin tämä neiti raotti luomensa ennen kuutta. Tätä päivää olen odottanut, ei sillä et on syntymäpäiväni vaan siksi että pääsen jokavuotiselle Commodore-luokan päivä Tukholmassa-risteilylle Silja Symphonylle.


Olen tässä viimeisen puolen vuoden aikana tuskaillut nykyistä puhelintani joka on hidas ja kamera toimii miten sattuu, siihen tuli juuri muutos kun rakas mieheni oli ostanut minulle lahjaksi Honor 10 puhelimen. Pääsee heti testaamaan kameran toimivuutta reissulla.

Laukut oli jo pakattu edellisenä päivänä joten ei tarvitsisi kuin syödä aamupala ja lähteä kohti Helsinkiä. Tarkoituksenä pysähtyä Keravalla hakemassa pieni neulenuttu tulevalle kummi-tytölleni, joka kastetaan sunnuntaina. Eli meillä on kaksi kärpästä yhdellä iskulla taktiikka. Sekä ristiäiset ja risteily samalla suunnalla kun ovat.

Ihan ei yhden pysähdyksen taktiikalla päästy kun pitihän automatkalle saada yksi juhlajuoma ja pussi pähkinöitä, Padasjoen ABC on ihan kiva paikka nopealle pysähdykselle.

Keravalla pikapysähdys ja kuulumisien vaihdot nutun tekijän kanssa. Mäkkäristä pari purilaista ja matka jatkuu.

Olympiaterminaalissa olimme klo:14.15.
Minä jäin tekemään check-in:n ja mies lähti viemään autoa kasarminkadunparkkihalliin.

Toiveeni toteutui kun saimme hytiksi keula Commodoren, jossa emme koskaan ole olleet. Yleensä meillä on ollut parvekkeellinen Commodore Balcony hytti, mutta näin talvella se on melko turha.

Commodore-luokan laivaan pääsy on puolta tuntia aiemmin kuin muiden hyttiluokkien, eli klo: 15.00
Oltiin ekana jonossa ja myös laivassa, äkkiä kohti hissiä, itse jäin kymppikerrokseen Commodore loungeen varaamaan saunavuoroa VIP-saunaan illaksi, nimittäin ne vuorot menee nopeaan. Mies jatkoi 11 kerrokseen viemään laukkuja. Saunan varaus onnistui heti ekaan vuoroon klo20-21.


Täähän menee aika nappiin!
Loungessa on aina tarjolla ilmaiseksi pientä purtavaa suolaista ja makeaa sekä automaatista erilaisia kuumia juomia.
Hyödynnämme nämä heti ensi alkuun, koska luultavammin syöminen olisi vasta saunan jälkeen.
Loungessa chillailun jälkee lähdimme hyttiin avaamaan skumpan ja istuskelemaan hyttimme erkkeri-ikkunalle katselemaan laivan lähtöä.
Totesin monta kertaa hytin olevan nappivalinta.

Pimeän tullen päätimme lähteä käymää katselemaan kauppojen tarjontaa. Jotain pientä sieltä tarttui mukaan.
Ruokailu paikaksi valikoitui Grill house, jonne meinasimme ennen saunaa mennä, se jäi kyllä jonon takia yritykseksi. Menimme sen sijaan Sea pubiin oluelle, ruuan vuoro olisi saunan jälkeen.

Ilta Silja Symphonylla

Hytistä löytyy kylpytakit ja töppöset, jotka puimme ja hipsimme saunaan. Sauna oli rempattu sitten viime kerran. Kiuas oli uusittu sekä lauteet. Merinäköalahan saunassa oli, mutta näin pimeällä siitä ei iloa ole. Edukseen se olisi aamulla kun laiva saapuisi satamaan. Silloin on naisilla ja miehillä omat saunat ja vuorot jos haluaa niitä hyödyntää.
Löylyt oli leppoisat olisihan siinä kulunut tovi jos toinenkin mutta nälkä rupesi jo kurnimaan vatsoissa eli hyttiin pukeutumaan ja syömään.


Pääsimme suoraan sisään Grill Houseen jonottamatta. Listalla oli hyviä vaihtoehtoja monta, päädyimme kuitenkin Dry-aged beef sirloiniin, joka tarjoiltaisiin Bearnaisekastikkeen kanssa. Tätä pitäisi vähintään kahden tilata, syytä en tiedä. Ravintolaan tullessa, lasikaapissa suolapalkkien kanssa roikkui iso pala tuota lihaa. En nyt tiedä oliko se siinä jonossa olevalle ihmiselle ruokahalua nostava vai laskeva asia, aika rujo näky.
Mutta hyvää se oli, heittämällä paras ja isoin pihvi ikinä mitä olen syönnyt, tai no en pystynyt sitä kokonaan edes syömään ku maha tuli täyteen. Täysi kymppi tälle annokselle.


Myöhään syöminen saunan päälle aiheuttaa varmasti yhden asian, meinaan väsymyksen ja niin siinä kävi että löysimme itsemme hytistä, unta ei tarvinnut odotella. Olisin nukkunut ikkunalla, mutta totesin sen hieman liian viileäksi paikaksi.

Päivä Tukholmassa

Mikä siinä on, kun sais nukkua niin on hereillä jo viideltä siis ruotsin aikaan, siirryin pötköttelemään ikkunalle ja katselemaan hämyistä saaristoa hetken päästä sain mieheni tuhisemaan viereeni. Seiskalta alkaisi aamupala, olipas taas jo nälkä.

Kohti sateista Tukholmaa

Bon vivant erikoisaamiainen on suppeampi kuin buffetin mutta pikkuisen enempi luksusta. Lämpimiä aamiaisvaihtoehtoja on noin 4-5 mitkä tilataan keittiöltä. Kyllä taas maistui, Tilasin itselle Bon Vivant lautasen ja munakkaan kinkulla. Niin ja tietenkin aamiaiseen kuuluu kuohuvaa…Nam

Toisenlaisen kuohuva elämyksen sain myös kokea, mieheni oli edellis iltana ostanut jotain valkosipulilla maustettuja chili-salamitankoja jotka olivat aukaistussa pussissa jääkaapissa ja tietenkin aukaistun skumppapullon kanssa. Voin sanoo et oli aika erikoinen tuo valkosipulinen Brioso kuohuva.

Niin kuin edellä jo mainitsin aamulla oli mahdollisuus saunaan, tämä käytettiin hyväksi. Yksin sain saunoa naisten puolella ja nyt näkyi myös maisemat.

Meillä ei sen parempaa suunnitelmaa ollut, mitä maissa tehdään paitsi pakolliset käynnit ICA:ssa ja Pizzeria Värttanissa, josta saa parhaimmat pitsat Ruotsin puolella.

Olen jo pitkään haaveillut käymistä Vasa-museossa ja sinne sitte päätimme lähteä Uberin kyydittämänä. Uber maksoi n. 14€ ja sisäänpääsyn museoon sai Club one-kortilla halvemmalla 11€

Vasa-museo ulkoapäin

Aikaa kannattaa varata kiertelyyn runsaasti. Me käytimme reilu kaksi tuntia siihen ja vielä olisi jäännyt nähtävää. Upea paikka.

Tuli otettua paljon kuvia ne kertokoon puolestaa!

Vasa-laivan koristeissa on nähty vaivaa, paljon pieniä yksityiskohtia. Joitakin osia on tehty kokonaan uusiksi.

Hylyistä löytyineitä luurankoja oli myös vitriineissä. Ne oli nimetty löytöjärjestyksessä aakkosittain

Uber kyyti takaisin sataman likelle ICAan hakemaan hyviä sipsejä bearnaisekastikkeita ja kapriksia, niitä kun ei suomesta saa.

Sipsi ostoksilla ICA:ssa, miksi Suomesta ei saa mitään hyviä makuja?

Scandic hotellin alakerrassa on todella hyvä pitseria, Pizzeria Värtän, joidenka pitsoja ei voi missata jos Tukholmassa on ja pitsat eivät tälläkään kertaa pettäneet. Ihanan ohut pohja maukkaalla kastikkeella ja hyvät täytteet kyytipojaksi olut, nam!

Paras reitti pitseriasta takas Silja linen terminaaliin kulkee hotellin läpi, eli alakerrasta hotellin aulaan ja siitä toimistorakennuksen puolelle josta alkaa putki kohti terminaalia, ei tarvitse tuulessa ja tuiskussa rämpiä, varsinkaan näin talvella.

Reitti terminaaliin hotellin aulasta

Ostokset hyttiin ja uimaan Sunflower Oasikseen, oli seuraava suunnitelma.
Kello oli likempänä kolmea joten arvasin että jonotteluksihan se menee. Saunaosaston aukeamisen aikaan on paras tulla, jos jonoilta haluaa välttyä.
Lipun hintaa kultakorttilaisille kuuluu alkoholittomat juomat, ne kyllä yleensä maistuu saunan päälle.
Paljon oli porukkaa osa enempi osa vähempi humalassa, mukava tunnelma kuitenki ja aika kului nopeasti.
Hämmentävintä oli, että tapasin juuri tuolla vanhan lapsuuden kaverini, jota en ole nähnyt pitkälti yli 20 vuoteen. Samoiten kun törmäsin tuttuun, jonka kanssa ollaan tavattu Raaka-Aine yhtyeen keikoilla satunnaisesti. Oli oikein mukava nähdä heitä ja vaihtaa kuulumiset!

Polskuttelujen jälkeen hetken lepo hytissä, Tax freestä vielä muutamat ostokset ja jouten oloa.

Buffetti tosiaan tuli varattua miehen toiveesta, häntä houkutti kala ja juusto tarjonta. Itse en niistä niinkään välitä, mutta oli taas todettava kuinka ruuan taso oli noussut.
Hyvänä vinkkinä on se, että kannattaa hakea reilua puolta tuntia aiemmin pöytäkartta, jota vilauttamalla pääsee jonon ohitse samalla on mahdollisuus saada hyvät ikkuna paikat!

Jälkkäriä

Oikein maukkaita makuja ja muutakin kuin pohjoismaalaisia herkkuja.
Pöytäseuraksi saimme kaksi Amerikkalaista rouvaa, heidän kanssaan muutaman sanasen vaihdoin, kovin kehuivat englanninkielen taitoani. En kyllä omasta mielestä mikään hyvä ole puhumaan, mutta kai se on nyt uskottava!

Synttäridrinksu

Eiliseltä jäi harmittamaan, että väsymyksen myötä jäi trubaduuri kuulematta, se asia korjaantui kyllä. Oikein taitava irlantilaismies soitteli paljonkin toivekappaleita vaikka yleisöä oli niukalti.
Yökerhon puolella soitti jo entuudestaan tuttu Indigga band. Hittejä laidasta laitaan. Itse jäin hetkeksi kuuntelemaan kun isäntä jo läksi nukkumaan. En kauaa jaksanut minäkään, kai sitä vanhuus jo painaa ?

Aikamoista keinutusta oli taas koko yö, minua se vain nukutti hyvin.

Bon vivant aamiainen odotteli, saapuessamme ravintolaan eiliset amerikkalais rouvat tervehtivät meitä iloisesti, muuten ravintolassa ei juuri muita ollutkaan. Nautiskelin pitkän kaavan mukaan, kun mies vielä kiirehti aamusaunaan.

Pieni haikeus taas valtasi mielen, lohduttelin itseäni ajatuksella että ei olisi kuin 92 päivää odotettavaa seuraavaan reissuun.

Laukkujen pakkaus ja viime hetken merimaisemien ihailu, satamassa odottelimme pahinta ryysistä ohimeneväksi, ilmeiseati moni muukin oli näin aatellut kun löysimme itsemme kauheasta massasta keskeltä putkea.

Ja niin se laivareissu oli siinä, matkamme jatkui kohti Espoota ja pienen neidin ristiäisiä.

Pikana Tallinnaan

Pienenä pohjustuksena seuraavalle tekstille:

Pitäs kirjottaa, mutta ei vaan luonnistu, tämä ajatus pyörii päässä. Mietin etukäteen koska meinaan ruveta hommaan, mutta ei siltikään. Älä yritä väkisin totesin itselleni.

Mulla menikin tähän seuraavaan yli kuukausi.
Oli oikein huono omatunto, kun ei vaan pystyny kirjoittamaan uutta tekstiä. Kirjoittaminen ottaa aikansa.

Luovien ihmisten huonoin aika on syksy ja pimeä. Sen olen kyllä jo monena syksynä tunnistanut muissa, mutta en koskaan itsessäni. Enhän minä ole luova. 😀

Mun pakokeino syksyn harmauteen on reissut, tai ainakin niiden suunnittelu. Haikailen aina jonnekkin, jos en kauas lämpimään ni lähelle jonnekkin… Levoton sielu.

Mut eka kerta kun kirjoitan näistä aiheista.

Loman ja kaiken Joulukiireen jälkeen rauhoituin yhtenä iltana katsomaan elokuvaa, jossa kirjailija tuskaili kirjoittamisen kanssa. Elokuvassa sanottu lause laukaisi innostuksen ja näppäimistö alkoi sauhuamaan.

’Kauheinta olisi menettää lukijansa laiskuuden vuoksi’.

Airbnb Tallinnassa

Oli kesältä jääneet lomapäivät meneillään. Eli kesäloma, sää senkin mukainen ? ehkä tämän syksyn/loman toistetuin lause minun suusta on ollut: ’Tahon johki, tehään jotain, kun ei kerta lämpöseen ni mennää ees risteilylle’ En tiedä oliko tällä vaikutusta seuraavaan.

Minä yläkerrassa taisin vaan lorvia, mies teki alhaalla töitä. Puhelin väris, huomasin alhaalta tulleen viestin:

’Pääsisitkö lauantaina lähtee töistä jo 13.30 ni ehtisit junaan mikä lähtee 13.50?’
’Öö joo ehkä… Miks?’
’No mä löysin meille kivan Airbnb:n Tallinnan vanhasta kaupungista’.
’Öö okei?’
’Jos viittisit kattoo jonku purtilon, joka liikkuu kuuden maissa’.
Selvä!
No ei mennyt kauaa sen tiedon etsimiseen.
’Europalla pääsis 18.30?’
’Eiku sellain nopee’.. (Snif ei Europa)
’Joo löyty, lähtee 19.30 ja perillä 21.30 riittääkö?’
(mehän ei matkusteta muilla kuin Tallink Siljan botskeilla)
’Joo, varaa se!’

No semmone sitte pistettii, viiden päivän varoajalla ja lähes nollabudjetilla pystyyn.. Kiitos Tallink Siljan Club One kultakorttilaisten joululahjakortin, vanhaksi menevien Vr:n sarjakorttien ja edullisen Airbnb:n.
Mieshän olisi jo tuossa vaiheessa Helsingissä, koska työpaikan pikkujoulut vaati, siksi junalla tämä reissu. Minä sitten seuraan perästä.

Meri ei odota

Perjantai, vein mieheni aamulla junalle ja suuntasin itse takas hetkeks kotiin ennen töitä. Pikku torkut ja töihin, huominen pyöri mielessä, että mitenhän kaikki onnistuu ja kerkeenkö junaan. Ei olla koskaan kuitenkaan tällee menty.

Työpäivä ohi, päätin suuntaa ajatukset muualle käymällä bingossa ja karaokessa. Illalla katoin viel reissukassin kasaan. Eli tyhjä reppu vetolaukkuun muitten tavaroiden sekaan. Hyvin sai unen tuon touhun jälkeen.

Junalla Helsinkiin

Pääsin karkaamaan töistä ajoissa. Auto parkkiin asemalle ja laiturille odottamaan… Oli muuten aivan sika kylmä!

Jämsän asemalla
Vielä tovi odotusta

Mies oli varannut minulle paikan ravintolavaunun yläkerrasta, oli aika luksuspaikka, yksittäinen penkki jota pystyi kääntelemään juuri siihen suuntaan kun halusi. Inhoan selkämeno suuntaan matkustamista. Paikassa oli myös se etu, että siihen sai hakea ravintolavaunusta evästä.

Tablelta leffaa ja matkaolut

Ehkä alkuun se oli hieman outoa, kun noin en oo koskaan menny. Aattelin että vieressä olijat kyttää mitä teen tablella, mut aika kun kului ja sain haettua oluen ni eipä mua paljoo kiinnostanu mitä kukakin aatteli,
(vaikka ehkä pienoinen puna nousi kasvoille kun katsomassani leffassa tuli joku äkkinäinen ”romanttinen” kohtaus)
Loppumatkasta kun vierustoverit oli lähteneet, käänsin viereissä olevan penkin vastakkain omaani, nostin jalat toiselle penkille siinä oli vielä mukavampi katsella leffaa. Liian nopeasti oltiin Stadissa.

Mies laiturilla jo odotteli, kun saavuin <3
Olin aiemmin luvannut Espoossa asuvalle serkulleni, että mennään heidän kaa kamppiin johki kahville kun pääsen perille. Saisin samalla nähdä tulevan kummityttöni joka juuri täyttäisi kuukauden.

Tungosta tuntui olevan Kampin käytävillä. Viidennestä kerroksesta löytyi tilaa muiden joululahjashoppailijoiden välistä La Torrefazionesta.
Kahvi vaihtui glögiin. Kuulumiset vaihdettiin ja matka jatkui kohti länsisatamaa, jossa odotti meille uusi lähtöterminaali ja Tallink Star.

Glögiä.. kokonaisilla manteleilla olisi ollut parempi

Tai no ei se Terminaali ihan uusi kokemus ollut Ollaan sinne joskus menty Tallinasta tullessa kun se oli juuri auennut. Mutta eka kerta näin päin.

Check in toimi ongelmitta ja ilman jonoa. Terminaalissa oli yksi ravintola auki josta otin ajan kuluksi oluen, kun näytti, että jono lähti vetämään hypättiin völjyyn. Jonon mukana satuttiin laivassa juuri sopivaan paikkaan eli kaapeille, jonne voi jättää tavarat matkan ajaksi. Se maksoin 4e, mutta kiva kun ei tarvi takki päällä olla. Kamat kaappiin ja etsimään ekana vessaa, tokana jotain jotain virvoketta. Seaport pubista löytyi tilaa, miehelle olut kera pähkinöiden ja minulle laivan skumppaa.

Laiva skumppaa ja olutta
Ihana olla reissussa

Tovin siinä istuimme ja nautimme, kun ei ollut kiire minnekkään. Seuraavana kävimme katsastamassa tax freen tarjonnan, että mitä sieltä tarttuisi mukaan takasin päin tullessa. Laivassa oli aika hiljaista, kiertelimme paikkoja ja löysimme tilaa ylemmältä kannelta pienestä baarista ja päätettiin ottaa rommikolat. Näin jälkeen päin en löytänyt tietoa mikä baarin nimi on mutta sijaitsi aivan comfort loungen vieressä.
Matka taittui kivasti, rento tunnelma ja rakkaan seura, mikä parasta.

Hieman ennen satamaa tilasimme Uberin viemään meitä majapaikkaan. Terminaalissa oli remontti menossa ja ulospääsy oli vaihtanut paikkaa. Kyyti kohti majapaikkaa jo odotteli , matkahan taittui sujauksessa..taisi maksaa jopa 3€

Uberkyyti

Airbnb paikkamme oli todella siistissä talossa vanhassakaupungissa, numerolukon takaa avain ja muutama kerros ylös huoneeseen.

Kamat purkuun ja nälkä kurni joten liikkeelle etsimään ravintolaa.

Monessa paikassa käymisen jälkeen meni hermo kun saimme jälleen kerran vastaukseksi ’ei tarjoilla enää ruokaa’. Päästin ilmoille lauseen, että missä vitussa me saatas sitte ruokaa. No en ehkä muistaakseni ollut noin jyrkkä, mutta joku tehosi kun käteeni ojennettiin Post-it lappu jossa luki Hell Hunt.. Nyökkäsin kiitokseksi ja suuntasimme ulos.

Hetken piti miettiä, että oliko tämä kosto hermojen menetyksestä vai mikä oli homman nimi. Ei muuta ku maps esille ja kohti helvettiä. Saapuessamme paikalle tarjoilija viittelöi, että pöytään vaan.. Ah.. Vihdoin ruokaa. Ulkonakin oli aika viileää, mutta tässä paikassa lämmintä. Ihana miljöö, paikassa ainoana vapaana pöytänä oli syrjässä kahden istuttava pikkuinen pöytä kuin tehty meitä varten. Tämä oli tarkoitettu. Muut ravintolassa olijat olivat selvästi tai no vähemmän selvästi viettäneet jo tovin iltaa, mutta se ei ollenkaan haitannut. Eka tilaisimme juomat ja alkuruuaksi jalapenopoppersit dipin kera sitten listalta pääruuaksi burgerit

Annokset oli maittavat ja tunnelma paikassa oikein mukava, voin suositella lämpimästi. Olisimme istuneet pidempääkin, mutta väsy jo alkoi painamaan, joten kohti majapaikkaa ja huomenna päivä uus.

Aamulla heräsimme ajoissa, aamupalaa pitäisi jostain saada. Muistelin joulutorin laidalla olleen kivan kahvilan aukeavan hyvissä ajoin, kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Ravintolan nimi oli Rae, alkuun tilasimme kahvit. Mies otti cappuccinon, itse otin Vana Tallinn kahvin. Aamiaiseksi otin egg Benedict ja mies lohta ja leipää. Ai että oli hyvää!

Syömisen jälkeen lähdimme kiertämään ihanan tunnelmallista joulutoria kuumat glögikupposet käsissä lämmittämässä. Ei oikein muita löytöjä ollut, kuin miehelle jouluksi Italialaista juustoa.

Hetken kävimme lämmittelemässä majapaikassa ja samalla pakkasimme laukut, koska huoneen luovutus olisi käsillä. Seuraavana lähdimme kiertelemään pitkin vanhaakaupunkia näpsien kuvia ja fiilistellen.

Tovin kun olimme kävelleet, rupesi jo nälkä taas kurnimaan vatsoissa. Olimme jollain kerralla eksyneet vanhassa kaupungissa pitseriaan nimeltä Pizza Americana ja sinne halusin ehdottomasti uudestaan. Suuret mehevät pitsat houkutti, hinnatkaan eivät ollet korkeat. Paikka oli muuttanut väljempiin tiloihin vanhan kaupungin laidalle vanhaan funkkistyyliseen taloon. Oli kyllä oiva paikka sille, harmi kun en muistanut ottaa kuvaa.

Uberin tilaus paikalle jo totuttuun tapaan ja kohti satamaa. Pikainen käynti ostoskeskus Nauticassa, Sneakersin myymälässä oli todella hyvät alennukset ja sieltä tarttui matkaan uudet työkengät. Rimistä sipsiä ja vähän viemisiä.

Taas jotain edellisistä reissuista oppineena suuntasimme Kochi Aidad nimistä panimoravintolaa, kerkeäisimme hyvin juoda siellä yhdet heidän mahtavaa Vunk lageria ennen kuin laiva meidät noutaisi pois. Terminaalissa pääsimme suoraan laivaan ja viemään taas maksulliseen kaappiin takit ja tavarat.

Tällä kertaa laiva oli täynnä, oikein missään ei ollut tilaa ja porukka oli osin aika humalassa. Tässä vaiheessa olisin halunnut olla siellä comfort loungessa. Löysimme istumapaikan ja siitä sitten vuorotelle kävimme tax free ostoksilla. Trubaduuri esiintyi myös, mutta ei siinä mölinässä siitä oikein selvää saanut.

Lasi viiniä matkalle

Satamaan päästyämme hyppäsimme raitiovaunuun ja sillä päästelimme keskustaan..yllätys yllätys..syömään 😀 Mies oli Belgradin reissullaan käynyt Vapiano nimisessä ravintolassa ja halusi että minkäin pääsis kokeilemaan kyseistä paikkaa.

No paikkahan oli mielenkiintoinen, heti sisään mentäessä sait kortin jolle jokainen tilaus kirjattaisiin ja lähtiessä kortin tietojen mukaan myös maksettaisiin. Ruuat tehdään asiakkaan nenän edessä ja eri ruokalajeille oli omat tiskinsä mistä ne tilattaisiin.

Jonkun verran oli jonoa ja oman vuoron saaminen kesti, jätin miehen jonottamaan ja suuntasin itse juomatiskille. Löysin meille tyhjän pöydän, mutta ravintolan ollessa aika täysi saimme samaan pöytään myös muitakin (en ollut kovin mielissään tästä)

Ruuassa ei valittamista, otin itselleni Crema de fungi pastan kanafileellä ja mies otti Carbonaran. Oikein maukkaita annoksia. Vielä jäi tovi aikaa ennen junan lähtöä, joten suuntasimme Molly Malones nimiseen irkkubaariin, heti sisään astuessa tuli tunne kuin olisi astunut ulkomaille. Ihana irkkumusiikki oli vallannut baarin ja tunnelma oli mahtava. Otimme siinä oluet ja nautimme paikan erilaisuudesta, pieni haikeus tietenkin ilmassa…kohta kotiin.

Kotia kohti

Juna matka taittui leffaa katsoessa, kotona oltiin myöhään. kyllä uni maittoi. Seuraavalle kerralle muistiin: Ota kunnolla vaatetta päälle Tallinnassa on aina kylmä!