Pikana Tallinnaan

Pienenä pohjustuksena seuraavalle tekstille:

Pitäs kirjottaa, mutta ei vaan luonnistu, tämä ajatus pyörii päässä. Mietin etukäteen koska meinaan ruveta hommaan, mutta ei siltikään. Älä yritä väkisin totesin itselleni.

Mulla menikin tähän seuraavaan yli kuukausi.
Oli oikein huono omatunto, kun ei vaan pystyny kirjoittamaan uutta tekstiä. Kirjoittaminen ottaa aikansa.

Luovien ihmisten huonoin aika on syksy ja pimeä. Sen olen kyllä jo monena syksynä tunnistanut muissa, mutta en koskaan itsessäni. Enhän minä ole luova. 😀

Mun pakokeino syksyn harmauteen on reissut, tai ainakin niiden suunnittelu. Haikailen aina jonnekkin, jos en kauas lämpimään ni lähelle jonnekkin… Levoton sielu.

Mut eka kerta kun kirjoitan näistä aiheista.

Loman ja kaiken Joulukiireen jälkeen rauhoituin yhtenä iltana katsomaan elokuvaa, jossa kirjailija tuskaili kirjoittamisen kanssa. Elokuvassa sanottu lause laukaisi innostuksen ja näppäimistö alkoi sauhuamaan.

’Kauheinta olisi menettää lukijansa laiskuuden vuoksi’.

Airbnb Tallinnassa

Oli kesältä jääneet lomapäivät meneillään. Eli kesäloma, sää senkin mukainen 😁 ehkä tämän syksyn/loman toistetuin lause minun suusta on ollut: ’Tahon johki, tehään jotain, kun ei kerta lämpöseen ni mennää ees risteilylle’ En tiedä oliko tällä vaikutusta seuraavaan.

Minä yläkerrassa taisin vaan lorvia, mies teki alhaalla töitä. Puhelin väris, huomasin alhaalta tulleen viestin:

’Pääsisitkö lauantaina lähtee töistä jo 13.30 ni ehtisit junaan mikä lähtee 13.50?’
’Öö joo ehkä… Miks?’
’No mä löysin meille kivan Airbnb:n Tallinnan vanhasta kaupungista’.
’Öö okei?’
’Jos viittisit kattoo jonku purtilon, joka liikkuu kuuden maissa’.
Selvä!
No ei mennyt kauaa sen tiedon etsimiseen.
’Europalla pääsis 18.30?’
’Eiku sellain nopee’.. (Snif ei Europa)
’Joo löyty, lähtee 19.30 ja perillä 21.30 riittääkö?’
(mehän ei matkusteta muilla kuin Tallink Siljan botskeilla)
’Joo, varaa se!’

No semmone sitte pistettii, viiden päivän varoajalla ja lähes nollabudjetilla pystyyn.. Kiitos Tallink Siljan Club One kultakorttilaisten joululahjakortin, vanhaksi menevien Vr:n sarjakorttien ja edullisen Airbnb:n.
Mieshän olisi jo tuossa vaiheessa Helsingissä, koska työpaikan pikkujoulut vaati, siksi junalla tämä reissu. Minä sitten seuraan perästä.

Meri ei odota

Perjantai, vein mieheni aamulla junalle ja suuntasin itse takas hetkeks kotiin ennen töitä. Pikku torkut ja töihin, huominen pyöri mielessä, että mitenhän kaikki onnistuu ja kerkeenkö junaan. Ei olla koskaan kuitenkaan tällee menty.

Työpäivä ohi, päätin suuntaa ajatukset muualle käymällä bingossa ja karaokessa. Illalla katoin viel reissukassin kasaan. Eli tyhjä reppu vetolaukkuun muitten tavaroiden sekaan. Hyvin sai unen tuon touhun jälkeen.

Junalla Helsinkiin

Pääsin karkaamaan töistä ajoissa. Auto parkkiin asemalle ja laiturille odottamaan… Oli muuten aivan sika kylmä!

Jämsän asemalla
Vielä tovi odotusta

Mies oli varannut minulle paikan ravintolavaunun yläkerrasta, oli aika luksuspaikka, yksittäinen penkki jota pystyi kääntelemään juuri siihen suuntaan kun halusi. Inhoan selkämeno suuntaan matkustamista. Paikassa oli myös se etu, että siihen sai hakea ravintolavaunusta evästä.

Tablelta leffaa ja matkaolut

Ehkä alkuun se oli hieman outoa, kun noin en oo koskaan menny. Aattelin että vieressä olijat kyttää mitä teen tablella, mut aika kun kului ja sain haettua oluen ni eipä mua paljoo kiinnostanu mitä kukakin aatteli,
(vaikka ehkä pienoinen puna nousi kasvoille kun katsomassani leffassa tuli joku äkkinäinen ”romanttinen” kohtaus)
Loppumatkasta kun vierustoverit oli lähteneet, käänsin viereissä olevan penkin vastakkain omaani, nostin jalat toiselle penkille siinä oli vielä mukavampi katsella leffaa. Liian nopeasti oltiin Stadissa.

Mies laiturilla jo odotteli, kun saavuin <3
Olin aiemmin luvannut Espoossa asuvalle serkulleni, että mennään heidän kaa kamppiin johki kahville kun pääsen perille. Saisin samalla nähdä tulevan kummityttöni joka juuri täyttäisi kuukauden.

Tungosta tuntui olevan Kampin käytävillä. Viidennestä kerroksesta löytyi tilaa muiden joululahjashoppailijoiden välistä La Torrefazionesta.
Kahvi vaihtui glögiin. Kuulumiset vaihdettiin ja matka jatkui kohti länsisatamaa, jossa odotti meille uusi lähtöterminaali ja Tallink Star.

Glögiä.. kokonaisilla manteleilla olisi ollut parempi

Tai no ei se Terminaali ihan uusi kokemus ollut Ollaan sinne joskus menty Tallinasta tullessa kun se oli juuri auennut. Mutta eka kerta näin päin.

Check in toimi ongelmitta ja ilman jonoa. Terminaalissa oli yksi ravintola auki josta otin ajan kuluksi oluen, kun näytti, että jono lähti vetämään hypättiin völjyyn. Jonon mukana satuttiin laivassa juuri sopivaan paikkaan eli kaapeille, jonne voi jättää tavarat matkan ajaksi. Se maksoin 4e, mutta kiva kun ei tarvi takki päällä olla. Kamat kaappiin ja etsimään ekana vessaa, tokana jotain jotain virvoketta. Seaport pubista löytyi tilaa, miehelle olut kera pähkinöiden ja minulle laivan skumppaa.

Laiva skumppaa ja olutta
Ihana olla reissussa

Tovin siinä istuimme ja nautimme, kun ei ollut kiire minnekkään. Seuraavana kävimme katsastamassa tax freen tarjonnan, että mitä sieltä tarttuisi mukaan takasin päin tullessa. Laivassa oli aika hiljaista, kiertelimme paikkoja ja löysimme tilaa ylemmältä kannelta pienestä baarista ja päätettiin ottaa rommikolat. Näin jälkeen päin en löytänyt tietoa mikä baarin nimi on mutta sijaitsi aivan comfort loungen vieressä.
Matka taittui kivasti, rento tunnelma ja rakkaan seura, mikä parasta.

Hieman ennen satamaa tilasimme Uberin viemään meitä majapaikkaan. Terminaalissa oli remontti menossa ja ulospääsy oli vaihtanut paikkaa. Kyyti kohti majapaikkaa jo odotteli , matkahan taittui sujauksessa..taisi maksaa jopa 3€

Uberkyyti

Airbnb paikkamme oli todella siistissä talossa vanhassakaupungissa, numerolukon takaa avain ja muutama kerros ylös huoneeseen.

Kamat purkuun ja nälkä kurni joten liikkeelle etsimään ravintolaa.

Monessa paikassa käymisen jälkeen meni hermo kun saimme jälleen kerran vastaukseksi ’ei tarjoilla enää ruokaa’. Päästin ilmoille lauseen, että missä vitussa me saatas sitte ruokaa. No en ehkä muistaakseni ollut noin jyrkkä, mutta joku tehosi kun käteeni ojennettiin Post-it lappu jossa luki Hell Hunt.. Nyökkäsin kiitokseksi ja suuntasimme ulos.

Hetken piti miettiä, että oliko tämä kosto hermojen menetyksestä vai mikä oli homman nimi. Ei muuta ku maps esille ja kohti helvettiä. Saapuessamme paikalle tarjoilija viittelöi, että pöytään vaan.. Ah.. Vihdoin ruokaa. Ulkonakin oli aika viileää, mutta tässä paikassa lämmintä. Ihana miljöö, paikassa ainoana vapaana pöytänä oli syrjässä kahden istuttava pikkuinen pöytä kuin tehty meitä varten. Tämä oli tarkoitettu. Muut ravintolassa olijat olivat selvästi tai no vähemmän selvästi viettäneet jo tovin iltaa, mutta se ei ollenkaan haitannut. Eka tilaisimme juomat ja alkuruuaksi jalapenopoppersit dipin kera sitten listalta pääruuaksi burgerit

Annokset oli maittavat ja tunnelma paikassa oikein mukava, voin suositella lämpimästi. Olisimme istuneet pidempääkin, mutta väsy jo alkoi painamaan, joten kohti majapaikkaa ja huomenna päivä uus.

Aamulla heräsimme ajoissa, aamupalaa pitäisi jostain saada. Muistelin joulutorin laidalla olleen kivan kahvilan aukeavan hyvissä ajoin, kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Ravintolan nimi oli Rae, alkuun tilasimme kahvit. Mies otti cappuccinon, itse otin Vana Tallinn kahvin. Aamiaiseksi otin egg Benedict ja mies lohta ja leipää. Ai että oli hyvää!

Syömisen jälkeen lähdimme kiertämään ihanan tunnelmallista joulutoria kuumat glögikupposet käsissä lämmittämässä. Ei oikein muita löytöjä ollut, kuin miehelle jouluksi Italialaista juustoa.

Hetken kävimme lämmittelemässä majapaikassa ja samalla pakkasimme laukut, koska huoneen luovutus olisi käsillä. Seuraavana lähdimme kiertelemään pitkin vanhaakaupunkia näpsien kuvia ja fiilistellen.

Tovin kun olimme kävelleet, rupesi jo nälkä taas kurnimaan vatsoissa. Olimme jollain kerralla eksyneet vanhassa kaupungissa pitseriaan nimeltä Pizza Americana ja sinne halusin ehdottomasti uudestaan. Suuret mehevät pitsat houkutti, hinnatkaan eivät ollet korkeat. Paikka oli muuttanut väljempiin tiloihin vanhan kaupungin laidalle vanhaan funkkistyyliseen taloon. Oli kyllä oiva paikka sille, harmi kun en muistanut ottaa kuvaa.

Uberin tilaus paikalle jo totuttuun tapaan ja kohti satamaa. Pikainen käynti ostoskeskus Nauticassa, Sneakersin myymälässä oli todella hyvät alennukset ja sieltä tarttui matkaan uudet työkengät. Rimistä sipsiä ja vähän viemisiä.

Taas jotain edellisistä reissuista oppineena suuntasimme Kochi Aidad nimistä panimoravintolaa, kerkeäisimme hyvin juoda siellä yhdet heidän mahtavaa Vunk lageria ennen kuin laiva meidät noutaisi pois. Terminaalissa pääsimme suoraan laivaan ja viemään taas maksulliseen kaappiin takit ja tavarat.

Tällä kertaa laiva oli täynnä, oikein missään ei ollut tilaa ja porukka oli osin aika humalassa. Tässä vaiheessa olisin halunnut olla siellä comfort loungessa. Löysimme istumapaikan ja siitä sitten vuorotelle kävimme tax free ostoksilla. Trubaduuri esiintyi myös, mutta ei siinä mölinässä siitä oikein selvää saanut.

Lasi viiniä matkalle

Satamaan päästyämme hyppäsimme raitiovaunuun ja sillä päästelimme keskustaan..yllätys yllätys..syömään 😀 Mies oli Belgradin reissullaan käynyt Vapiano nimisessä ravintolassa ja halusi että minkäin pääsis kokeilemaan kyseistä paikkaa.

No paikkahan oli mielenkiintoinen, heti sisään mentäessä sait kortin jolle jokainen tilaus kirjattaisiin ja lähtiessä kortin tietojen mukaan myös maksettaisiin. Ruuat tehdään asiakkaan nenän edessä ja eri ruokalajeille oli omat tiskinsä mistä ne tilattaisiin.

Jonkun verran oli jonoa ja oman vuoron saaminen kesti, jätin miehen jonottamaan ja suuntasin itse juomatiskille. Löysin meille tyhjän pöydän, mutta ravintolan ollessa aika täysi saimme samaan pöytään myös muitakin (en ollut kovin mielissään tästä)

Ruuassa ei valittamista, otin itselleni Crema de fungi pastan kanafileellä ja mies otti Carbonaran. Oikein maukkaita annoksia. Vielä jäi tovi aikaa ennen junan lähtöä, joten suuntasimme Molly Malones nimiseen irkkubaariin, heti sisään astuessa tuli tunne kuin olisi astunut ulkomaille. Ihana irkkumusiikki oli vallannut baarin ja tunnelma oli mahtava. Otimme siinä oluet ja nautimme paikan erilaisuudesta, pieni haikeus tietenkin ilmassa…kohta kotiin.

Kotia kohti

Juna matka taittui leffaa katsoessa, kotona oltiin myöhään. kyllä uni maittoi. Seuraavalle kerralle muistiin: Ota kunnolla vaatetta päälle Tallinnassa on aina kylmä!

Silja Europa risteily 8-9.9.2018

Mieheni bändiporukalla on tapana lähteä kerran vuodessa saarireissulle päijänteelle, yleensä istua möllötän tällöin yksin kotona, paitsi tällä kertaa.

Haaveissa oli risteily. Pienen kartoituksen jälkeen päätin varata risteilyn Tallinnaan Silja Europalla. Alkuun kyselin matkaseuraa, mutta kukaan ei oikein innostunut, joten päätin lähteä matkaan yksin.

Ihastukseni tähän laivaan kantaa jo kaukaa, olen käynnyt kyseisellä laivalla kymmeniä kertoja hyvän ystäväni kanssa…silloin hurjina vuosina 😉

Lähtö olisi lauantaipäivänä yhteiskuljetus bussilla. Kyytiin pääsisin ihan omalta paikkakunnalta, joten se helpottaisi huomattavasti lähtöä. Hintaa toki kyydille tuli 50 euroa mutta sillä pääsisi suoraan satamaan ja pois.

En ole koskaan matkustanu suunnitellusti yksin ulkomaille ja nyt kun haaveilin omasta ulkomaanreissusta niin tämä kävisi hyvästä harjoituksesta.

Perjantai siis menisi möllötellessä ja suunnitellessa mitä reissulla teen. Varasin ensimmäiseen buffetkattaukseen pöydän, koska viime reissulla totesin buffetin tason nousseen ja  saisin nauttia ihan rauhassa jonkun toisen tekemää ruokaa 😀 Aamiainen meni myös varaukseen.

Perjantai koitti, tunsin pienen jännityksen kasvavan sisälläni. Päivä töissä meni siinä, kun ajatukset vain harhaili. Tämä kyllä loppui hyvin lyhyeen, koska töistä lähtiessäni sain männävuosien risteilykamultani viestin, että varaa mullekkin paikka. No huh huh, tämähän kääntyi aivan päälaelleen koko homma.

Ei olla 8 vuoteen risteily, eikä hän ole käynnyt koskaan Europalla, kun se siirtyi Tallinna-reitille. Mukava yllätys tästä tuli. Pienen säätämisen jälkeen oli myös ystävälläni liput ja ruokavaraukset tehtynä.

Silja Europa Täältä tullaan!

Ystäväni saapui meille hyvissä ajoin ja toinen ystävä kyyti meidät bussipysäkille. Muutamat matkaeväät kassissa odottelimme bussin saapuvan. Kun bussi kaarsi pysäkille pistin heti merkille,että nyt on bussissa lapsia ja kuskikin oli aika nuori.

Hiljainen oli tunnelma, kun istuimme penkkiimme. yleensä tässä vaiheessa heti huomaa millainen bussimatka olisi tulossa. Tällä kertaa rauhallinen.

Jo ennen Kuhmoista huomasin Bussikuskin kevyen kaasujalan ja varovaisen ajotavan, mikä sinällää ei ole huono vaan se tiesi sitä, että terminaalissa olisimme juuri siinä pahimmassa ryysiksessä.

Aika kului kivasti kuulumisia vaihdellen ja muutamat siiderit nauttien. Lahden jälkeen laskeskelin perilläoloajaksi klo 17.15. Tämä piti paikkaansa. Onneksi emme olleet ottaneet matkatoimiston kautta lippuja vaan suoraan Tallinkilta, joten pääsimme lähtemään ennen muita bussista pois.

Club one gold jäsenille tarjotaan oma check in -luukku, jonne ei ollut yhtään jonoa, sinne siis. kaikki sujui oikein mallikkaasti. Nappasimme risteilyohjelman tiskiltä mikä toi mukanaan yllätyksen, olimme varanneet itsellemme paikat euroviisuristeilyltä 😀

Aloimme katselemaan ympärillemme, mutta ihan tavallisen näköistä sakkia vain näkyi. Euroviisuteema ei siis tässä vaiheessa näkynyt. Laivaan pääsy oli vasta 17.35 aikaa ja meidän buffetkattaus alkoi jo 17.30, joten pika pikaa hyttiin kamat ja buffaa kohti. Ravintolan ulkopuolella on aina myytävänä kuohuviiniä hintaan 2€ lasi, ne matkaan ja omien paikkojen etsintä.

Löysimme pöytämme ja samalla muistin kiusallisen asian, meinaan se, että viereemme luultavasti laitettaisiin kaksi täysin tuntematonta ihmistä ja näinhän siinä kävi. Hetken päästä mukava miespariskunta istahti pöytäämme, eikä tullut ollenkaan kiusallista tilannetta vaan juttu lähti luistamaan välittämästi jopa niin hyvin että loppujen lopuksi istuimme yliaikaa ja tällä pariskunnalla oli vielä jälkiruuat syömättä.

Ruuan taso oli kyllä hyvä (ei ees muistanu kuvia ottaa täysistä lautasista), muutakin kuin sitä perinteistä paahtopaistia oli tarjolla. Paljon itämaista ja mausteista ruokaa. Juomatkin olivat parantuneet ruokailuunhan kuuluu hanasta juomat eli valko-ja punaviini sekä olut joka oli vaihtunut Lapinkullasta Karhuun, jokaista piti tottakai maistella. Oli siellä myös alkoholittomiakin juomia tarjolla.

Ähkyissämme päätime poiketa hytissä miettimässä mitä seuraavaksi. Suunnitelmaksi kehleytyi seuraava: Karaokebaariin oluelle ja sen jälkeen taxfree.

Matkalla karaokeen rupesi hahmottumaan muut risteilijät, näitä miespareja vilisi silmissä, reipasta menoa siis luvassa. Tavallisessa karaokessa ei juuri ollut porukkaa koska samaan aikaan oli viereisessä baarissa euroviisukaraoke. Euroviisuista kun en tiedä yhtään mitää valitsin tavallisen puolen listalta Tuomari Nurmion Ramona kappaleen laulettavaksi. Hetken odottelun jälkeen pääsin stagelle veivaamaan oman viisuni, meni todella hyvin se, oon tainnu muutaman kerran harjotella.

Taxfreestä tarttui ainoastaan olutta matkaan, seuraavana hyttiin ja siistiytymään.

Trubaduuri on aina ykkösjuttu risteilyllä, sitä tunnelmaa ei voita mikään. Sea pub on todella kiva ja rento paikka olla vaan ja ihmetellä ja niin tietenkin kuunnella esiintyjää. Tauon tultua päätimme lähteä seikkailemaan pitkin laivaan ja jos vaikka löytäisi uusia tuttavuuksia.

Markus Pätsi
Megastar saapui yöpymään satamaan

Ocean clubissa oli täyden bileet päällä. Aikaisemmin olimme ihmetelleet ihmisten kasvoilla olevia glittermeikkejä ja syy siihen löytyikin nurkkapöydästä, jossa kaikki meikkitaiteilijaa väsäilivät näitä pientä korvausta vastaan. hetken päästä naamaamme koristi mahtipontiset maalaukset, pitihän sitä sulautua joukkoon.

Glittermeikit
Joku Euroviisulaulaja 😀 (Mikolas Josef)

Monen eri ihmisen kanssa tuli juteltua ja monta tarinaa kuulimme myös tästä euroviisuinnostuksesta. Emme olleet koskaan osanneet yhdistää euroviisuja ja homoja. Näin sitä oppii kaikkea uutta.

Jossain vaiheessa ystäväni katosi hyttiimme ja itse totesin, että pitsapala oli saatava yöpalaksi. Tämä onnistui Fast lane ravintolassa jossa tarjoiltiin yöpalaa. Ostin sieltä myös mukaani buffetissa tarjoiltua viiniä laatikollisen, hintaa tällä oli 13,90€.

Yöpalaa

Huomenta Tallinna!

Aamukoitti, olin unohtanut laittaa herätyksen keretäksemme aamiaiselle. Onneksi emme olleet hukanneet kuin puolituntia tehokasta syömisaikaa.

Buffetaamiaisen hinta oli etukäteen ostettuna 10.50€, tällä ei saisi Coffee & co. kahvilasta juuri mitään, jo pelkästään tuoremehua meikäläisellä meni neljä lasillista (johtuiko lie eilisestä tankkauksesta).

Maittavan aamiaisen jälkeen lähdimme satamaan ostoksille. Rimi tarjoaa ison valikoiman erilaisia juomia ja ruokia. Miehelle tuliaisiksi 4 pussia sipsiä, itselle muutamaa erikoista juomaa. Niin ja Tallinnamagneetit tietenki.

Nudisti siideriä

Terminaalin edessä huomasimme bussimme ja muistimme että sehän ottaa vastaa ostokset, joten meidän ei tarvisi näitä raahata mukanamme. Alkoholia bussiin ei saisi jättää, mutta muut kyllä.

Nyt janotti, satamassa on panimoravintola nimeltaan Kochi aidad, emme olleet kumpikaan siinä koskaan käyneet, joten pitihän se mennä tarkistamaan millainen paikka olisi kyseessä. Otimme panimon omaa vaaleaa lageria tuopilliset. Oli muuten aivan nappi valinta, koskaan en ole juonut niin hyvää olutta. Kyselin henkilökunnalta, että onko heillä aamupalatarjoilua, on klo. 8-11 välisenä aikana. Tämä on hyvä tietää ensi reissua varten. Sen verta tyytyväisen näköisiä ruokailijoita ravintolassa oli. Juomat nautittuamme ennen laivaan siirtymistä kävin hakemassa vielä kaksi pulloa mainiota olutta matkaan.

Bingo on toinen kohokohta risteilyssä, on sieltä joskus tullut voittokin. Mukavasti osallistujia oli tuossakin lajissa, mutta tällä kertaa jäi voitot saamatta.

Vielä kerran kuuntelemaan trubaduuria Sea pubiin, siinähän se risteily sitten olikin jo lopuillaan. Miksi aika kuluu niin nopeasti?

Tavarat hytistä ja hissiä tilaamaan. No tietenkään sitä ei tullut tai se oli täysi, ei millään olisi jaksanut lähteä rappusia alas päin raahaamaan pakaaseja. Viimein tovin odottelun jälkeen hissi tuli.

Anteeksi pyydellen saavuimme vihdoin bussille, siellä oltiin jo meitä jonkin aikaa odoteltu. Tavarat kyytiin ja kotimatka alkakoon. Olimme aika hilpeissä tunnelmissa koko matkan. Vierustoverit olivat varmasti todella tyytyväisiä. Anteeksi heille vielä kerran, näin jälkikäteen. Mies haki pysäkiltä, taisi sekin olla aika tyytyväinen, varsinkin kun unohdin ilmoittaa miltä pysäkiltä piti hakea.

Matkan jatkumista odotellen

Mutta olipas se silti hauska reissu!