Musta tuntu et aamullakin oli vielä ähky.

Pakko oli vaan ähräytyä ylös sängystä, kotona voi sit nukkua 😁

Ei meillä oikein ollut käsitystä siitä, mitä tämä päivä tuo tullessaan.

Joskus se on vain hyvä seikkailla ilman tarkkaa suunnitelmaa.

Ainut ajatus oli vain, että mantereen puolelle mentäisiin.

Kamat kasaa ja autoon.

Nyt otettiin leipomosta aamupalaa, niin ei menisi aamiaisen valmistamiseen ylimääräistä aikaa.

Lefkadaan päästyämme oli meitä vastassa silta joka oli pystyssä ja poikittain, olin aivan unohtanut tän liikkuvan sillan täällä.

Ei siinä kauaa nokka tuhissu, kun kymmenkunta venettä oli päästetty puolin ja toisin läpi ja silta oli takaisin paikallaan.

Mitenhän käy jos sillan kuski lyö hanskat tiskiin, kun lakko tulee?

Miehelle iski Prevezassa niin kova vessahätä, että oli pakko pysähtyä ensimmäiseen setämies kahvilaan.

Vieressä oli onneksi lauantaimarkkinat, minä painelin sinne, en kehannu jäädä paikallisten kaa istuskelee kafeneioon.

Todella edullisesti olisi täältä saannut tuoretuotteita, paino siis sanalla tuore. Harmi kun loppuloman ostokset jo tehty.

Matka jatkui eteenpäin kohti Nikopolista, sieltä pitäisi löytyä akvedukti, jonka haluaisin nähdä.

Et oo ollu Kreikassa jos et oo käynny Jumbossa. Näin pääsin juuri sanomasta miehelle, kuin tyhjästä keskellä ei mitää pellolla eteemme tuli Jumbo.

Selvennyksenä siis, Jumbo on sekatavarakauppa josta saat mitä vaan todella edullisesti.

Pienet ostokset tällä kertaa. Ei löytynyt sitä mitä etsin.

Ei löytynyt myöskään akveduktia,pelkkä läpäisemätön pusikko vain, en olis halunnutkaan nähdä. Ei jäisi harmittamaan.

Samalla päätimme kiertää koko lahden, koska täällä asti olimme jo.

Seuraava etappimme oli, Amvrakikoksen lahden laidalla oleva luonnonpuisto alue Salaora.

Kapea tie meni vesistön keskellä.

Käytiin ekana katsastamassa kivaa uima/lepopaikkaa meille, sitä ennen olisi kuitenkin syötävä.

Koronisiassa auki oli kolme tavernaa ja jokainen niistä oli kalataverna, niin mun tuuria.

No ohan tässä tuhdisti syöty muutenkin.

Salaattia ja paistettuja kesäkurpitsasiivuja päätyi lautaselle.

Mahat täynnä oli hyvä mennä rannalle pötköttämään.

Ei edes telttaa viitsitty laittaa kun aurinkopedit oli ilmaiset. Toinen syy, aikaisemmin mainitsemani tyyni keli oli vaihtunut navakkaan tuuleen. Oli mielenkiintoista koittaa vaihtaa uikkareita päälle auton vieressä koska koppia ei ollut.

Näin taas ne kauhukuvat, kun alushousuni leijailisivat tuulessa päätyen jonkun rannalla makaavan päälle.

Tää oli ehkä muutenkin erikoisin ranta missä koskaan olen ollut. Toisella puolella vesi oli kuin suistossa ja toisella meressä.

On tää mun rannalla oleminen varmaan aika huvittavan näköistä puuhaa. Oon ku muurahainen pesää tekemässä. En vain osaa rauhoittua.

Kuuntelin siinä samalla vieressä olevien lasten puhetta, vaikka kreikkaa puhuivatki sain puheesta selvää paljon helpommin kuin aikuisten, jotka puhuu paljon nopeammin ja käyttävät täytesanoja.

Tarpeeksi kun olin ”rentoutunut” oli aika jatkaa matkaa.

Arta/ Ambrakia osui sopivasti kohdalle, joten olihan siellä pysähdyttävä.

Ei yhtään huono kohde ollenkaan pysähtymiselle.

Paikalta löytyi meinaan mahtava iso vanha silta.

Tarina kertoo, että sillan rakentajan vaimo olisi haudattu sillan rakenteisiin.

Mietittiin, että nyt olisi järkevin väli syödä, muuten menisi liian myöhäiseksi.

Sillan vierestä löytyi pizza/pasta paikka. Ajattelin sen olevan todella kallis, kun sijaitsee sellaisella paikalla.

Yllätykseksi huomattiin hintojen olevan huomattavasti halvemmat kuin muualla tällä reissulla. Pasta annos 8e.

Pöytään istuessa huomasin maassa sentin kolikon, ruokaa odotellessa päätin heittää sen toivomuskolikkona virtaavaan veteen.

Hetken päästä heitosta, ajelehti kohdalta valvavan kokoinen valkoinen höyhen.

Toiveeni oli siis kuultu.

Taas kerran aivan taivaallista pastaa.

Ja vaikka annos näyttää pieneltä oli se valtava. Kunnon kermasta ja voista tehty.

Lähtiessä löytyi jälleen maasta kolikko, sentti oli muuttunut euroksi, se ei kyllä päätynyt veteen vaan nuoren miestarjoilijan tipin jatkeeksi.

Amvrakikoksen lahden itäisellä laidalla löytyy kylä nimeltä Menidi, kylän laidalla on vuoren päällä hieno näköalapaikka.

Paikka oli todella absurdi. Sieltä löytyi meinaan vanha vanha hävittäjä.

Hävittäjän vieressä oli jalkapallokenttä jossa pienet pojat pelailivat.

Kaiken huipuksi puskasta ilmestyi valkoinen hevonen, joka ei ollut edes kiinni missään.

Vielä oli aikaa auringonlaskuun, muuten tämä paikka olisi ollut täydellinen jäädä katselemaan.

Hiljainen tie oli ajella, muutama auto tuli vastaan ja nyt aurinko rupesi laskemaan pikku hiljaa.

Seuraavana kohdalle osui Amfilochia, aivan hellyyttävä pikku kaupunki rantakatuineen. Olen täällä halunnut käydä jo pitkään, ihan vain sen takia, että paikan nimen lausuminen tuntuu kivalta suussa.. Nää on näitä mun hölmöjä juttuja.

Pysähdyttiin jäätelöt ostamaan. Tää vaikuttaa siltä, että tänne on palattava.

Kerkesimme ajamaan Lefkakselle asti ennen kuin aurinkoi paineli kunnolla mailleen.

Käymättä nyt jäi Vonitsa, se jääköön ensi kertaan.

Mieli aina rauhoittuu näillä roadtripeillä. Itse kun ei voi autosta liikkua mihkään, istuu vain tiukasti penkissä, mutta aivot saa työtä vaihtuvien maisemien myötä. Yhä vahvemmin olen sitä mieltä, et omaan luonteenpiirteenä jonkun ”muoti”lyhenteellä kuvaavan asian.

Auto parkkiin hotellille, nopea freesaus ja ihmettelemään Ligian yöelämää.

Hiljaista oli kylänraitilla.

Kohdalle kuitenkin osui paikallinen Art cafe, jossa pyöri jalkkispeli. Tunnelma tuntui pysähtymisen paikalta.

Siinä sitten ihan asiantuntijana istuskeltiin paikallisten kaa jalkkista kattoo. Välillä nosteltiin käsiä ja huudeltiin oxia. Hyvin sulauduttu.

Väsy alkoi painamaan pitkän päivän jälkeen, hiljakseen jos kävelisi takaisin hotellille.

Matkan varrella alkoi kuulumaan iloinen Repedika musiikki. Mandela nimisen baarin kohdalla huomasimme puutarhan puolella olevan käynnissä esitys.

Pakkohan sitä oli pysähtyä katselemaan ja kuuntelemaan.

Koko baari oli niin mukana tässä, taputtivat ja tanssivat. Tunnelma oli ihan mahtava. Harmi kun ei aikasemmin tähän eksytty.

Olipahan laidasta laitaan tapahtumaa tässäkin päivässä. Niin saa, kun liikkuu.