Piristys

Voin sanoo et oli elämäni kuumottavin tilanne. Koskaan portit ei oo soinnu mun kohalla ja nyt kävi niin. Käsistä näytteet ja kone huus räjähdysaineita.. Mietin hetken et oliko niin järkevää keräillä kasveista kaiken maailman siemeniä.. Uusinta tsekkaus uus hälytys. Mut kohta kuitenkin läpi pääsin.. Meinas itku päästä kun mietin itseäni jossain kreikkalaisessa putkassa

Hain Mythoksen. Ehkä se hieman tasoitti tuota äsköistä kokemusta

Seuraavaan reissuun on 79 päivää. Sekin tuntuu oudolta. Koskaan meillä ei ole ollut sellaista tilannetta, että oltais voitu kahta reissua tehdä saman vuoden aikaan.. Uusio perhe.

Istun tässä lentokentän penkillä ja mietin, ettei kohta ole mitään mikä minua sitoisi Suomeen tai ylipäätänsä yhteen paikkaan. Silloin olisi maailma avoinna.

Parga: pieni rinteinen paikka, ainakin toiselta puolelta. Hyvä tukikohta jos haluat liikkua muuallekkin. Muuten viikossa nähty. Jos mielit merelle, tarkista sää ja tuulet.

Hyttysiä.. ON! ota mukaan aloe rasvaa, hydrocortisonia allergialääkettä tai voitele puremasi Ouzolla.

Jos huono ilma, vuokraa auto.. Jos hyvä ilma rantoja piisaa.

Toukokuu on oiva aika, vähän ihmisiä. Jos tykkäät tungoksesta, mene elokuulla. Nyt paikalla oli pelkkiä kreikkalaisia turisteja ja paljon luokkaretkeläisiä lapsia.

Valtos ionion on ihana hotelli. Omistaja pariskunta ja heidän lapset❤️

Palvelu pelas. Ei paljoo passia kyselty ja luottoo oli täysin. Extra peittoo, eka lämmön takii, tokana sängyn pehmusteeksi. Respasta sai juomia mitä halus vaikka varsinaista baaria ei ollutkaan. Hotellivero oli huimat 50 senttiä per yö

Lentomatkasta ei oikeastaan mitään hyvää sanottavaa. Alkuun itse sekoilin paikkojen kaa. Lentoemo paiskoi mua viltillä vaik en pyytäny ees. Loppu matkasta alkoi se korvia raastava kiljuminen. Miksi niitä lapsia pitää kiduttaa?

Me ei meinattu päästä pois kentältä, liikennejärjestelyt ihan perseellään. Oon tainnu ne perisuomalaisetkin jumalat suututtaa

Pois kentältä, tämän alueen tukikohdassa. Ja nyt nukkumaan. Kilometrejä tuli muuten noin tuhat autolla, lentäen pikkuse enempi. Askeleita yli 90 000

Toinen juttu jos mun mielestä Parga on nähty viikossa ei se tarkoita etteikö teidän kannattaisi mennä sinne.

Ensi kertaan Kreikka

Paleli koko yön, aamulla painelin ensimmäisenä kuumaan suihkuun.

Aamupalan valmisteluja ja lisää laukun pakkaamista. Laukkuni painaa kaksi kiloa vähemmän kun tullessa, mihkä lie kilot hävinneet. Vielä mahtuisi viisi kiloa tavaraa, mutta laukku on ääriään myöten täynnä. Onneksi miehen laukussa on tilaa.

Sitruunoita, sipulia ja hunajaa tarvitsee vielä käydä hakemassa.

Huoneen luovutus on klo. 12 näyttäisi tulevan nätti päivä joten emme edes kysy lisäaikaa, mikäli saadaan vaan laukut johonkin jemmaan

Pieni tiedustelukierros omistajalta, laukut saa jemmaan, allas-aluetta saa käyttää ja sieltä löytyy myös wc, joten ei hätää 😂

Laukut vietiin vastaanottoon ja Pargan linnan kierrokselle, siellä ei olla vielä keretty käymään. Kiva suojaisi paikka, ei nyt mitään ihmeellistä nähtävää. Mukava paikka ottaa kuvia Valtos beachistä.

Aurinko rupesi paistamaan kunnolla.. Vihdoinkin. Yhdet oluet linnakkeen kahvilassa nautittiin.

Oliiviiöljymuseon viereiseen kauppaankin eksyttiin ihan vahingossa. Sitruunaoliiviöljyä tarttui matkaan

Tämän reissun vikat safkat söimme samaisessa ravintolassa mistä makumatkamme alkoikin. Eli Lithos.

Juvetsia minulle ja miehelle sardiineja. Viiniä lisukkeena.

Syömisen jälkeen haimme vielä muutaman tuliaisen ja päätimme sen jälkee poiketa vielä oluilla kehutussa Johnny’s baarissa. Iltaisin se on ollu täyden näköinen paikka mutta näin päivällä se kieltämättä oli paikallinen räkälä. Ja älkää ottako nyt tätä pahalla, edelleen viihdyn näissä paikoissa. En vaan ole koskaan vielä törmännyt kreikassa siihen, että paikalliset istuu baarissa turpa täys päivällä.

Pääsin muuten puhelinmyyjästäkin helposti eroon kun koitti energia asioissa soitella, Zorbas soi taustalla niin lujaa, että nainen sanoi soittelevansa toiste. En edes kerennyt sanomaan mitään.

Sit pitäs päästä hotelliin. Mies meinas mennä kävellen, minä vetäsin taksikortin hihastani. Saisipahan hetken olla pidempään altaalla.

Laukusta uikkarit ja altaalle. Vesi oli lämmennyt jo muutaman asteen ilma muutaman kymmentä. Narautin pikku pullon Ouzoa auki kun mies rupesi unille. Kyllä nyt kelpaa. Vitsailinkin, että me lämmiteltiin paikallinen väki ja ilma seuraavana tänne tuleville.

Oikeastaan ei edes kovin harmita lähteä kohti Suomea. Kerettiin tekemään ja näkemään… Paljon. Mutta eipä tällä paikalla olisi enempää meille annettavaa.

Taisin olla tosi rennolla otteella altaalla kun innostuin juttelemaan suomalaisen pariskunnan kanssa. He olivat vasta saapuneet.. Tietenkin sisäinen matkaoppaani heräsi ja rupesi kertoilemaan hyviä vinkkejä. Onneksi he olivat aika rennon oloisia eikä pahastuneet jutuistani.. Taitaa O-ou juoma toimia

Ja näin… Parga hiljenee osaltani…

Mikähän siinä on, että sitä pesää pitää ruveta rakentaa niin hirveällä kolinalla ja ramppaamisella.

Itse jos menen yöllä hotelliin koitan olla hyvin hiljakseen, muita häiritsemättä. Ei siitä sen enempää.

On sunnuntai. Maanantai-iltana lähtee lento, eli noin puolitoista vuorokautta aikaa repiä tästäkin loput ilot irti.

Mua lohduttaa suuresti se että n. 80 päivää kun seuraava reissu jo odottaa. Onhan tässä niin monta muuttujaa, että ei vielä kannata hehkuttaa.

Sitä ennen on verta, hikeä, kyyneleitä ja suuresti jännitystä, koska jollain tavalla uudet työkuviot odottaa.. Mutta ei siitäkään sen enempää.

Tähän päivään. Melu hiljeni talossa kahden jälkeen. Onneksi ei ollut mitää tähdellistä aamulähtöä ja sen takia nukuimme pitkään. Aamupala rauhakseen parvekkeella ja viimeisen päivän suunnittelua. Acheron valikoitui voittajaksi.

Tuttuja teitä pitkin paikalle. Sillan kohdalta valitkaa oikealle menevä tie. Ajakaa ihan sinne perälle missä muutava taverna. Viimeisen tavernan jälkeen alkaa polku. Saimme kävellä kahdestaan koko matkan kun taas tois puol jokkee oli Kreikkalaisten lomalaisten invaasio.

Jotain sudenkorennon tapaisia öttiäisiä lenteli polulla, sisiliskoja paljon. Virtaava vesi oli todella kirkasta. Rauhallisen kävelyn jälkeen päätimme kuitenkin sulloutua joen toiselle puolen. Siellä vasta äksöniä olikin.

Vaijerilla pääsee virran yli, lapsille jousiammuntaa, hevosella virtaan tai sitten kumiveneellä. Hinnat 2-7€.

Jotenkin olin saannut mielikuvan, että joessa mentiin kävellen.

Tällä puolen polku oli ihan erilainen ja tietenkin tungoskin. Kreikkalaiset naiset korkokengissään polulla. Voi nilkka parat.

Rupesin pikku hiljaa hahmottamaan hommaa, eli tältä puolen polun loppuun ja siitä veteen ja yläjuoksuun kävellen. Itsellä oli uimakengät mukana joten olihan siellä vähän kahlailtava. Kaunis paikka

Täällä tungoksessa ei varmastikkaan jääty syömään vaan bongasimme kehutun tavernan ylempänä rinteellä olevassa kylässä. Paikka näytti kyllä siltä että kiinni on. Päätin kuitenkin mennä likemmäksi tiedustelemaan aukioloa.

Omistaja rouva saapui ovella vastaan ja viittelöi sisälle, ei ketään muuta. Nainen otti pikapuhelun jonnekkin, arvatenkin ehkä miehelleen jolla juuri alkaisi tarjoiluvuoro.

Menussa oli monta hyvää vaihtoehtoa, rupesin kuitenkin miettimään, että jos me ainoina asiakkaina tilattaisiin kumpikin ihan eri ruokaa niin kuinka vaikeaksi se rouvalle menisi.

Siinä pähkäiltyäni hetken, saapui kun saapuikin tarjoilijamme. Otettiin nyt sitten kumpikin pitsaa. Tilaus puoli olikin aavistuksen hankalampaa koska tarjoilijamme haastoi meille italiaksi ja hieman kreikaksi. Vesi jäi saamatta, mutta kaikki muuten osui oikeaan. Pizza oli maukasta, sellainen rohea ja pannupitsaa mukaileva. En jaksanut ihan kaikkea syödä joten aattelin kokeilla pyytää loppuja mukaan. Pare makria. En tiiä oliko sinne päinkään mutta pitsapalat saapui pikkulaatikossa pöydälle. Kiitos.

Auton palauttaminen olisi yhdeksältä illalla, joten vielä kerettäisiin jonnekkin. Ehdotin Iguoumenitsaa ja sinne myös päädyttii.

Oletin jotenkin sen olevan vilkkaampi paikka mutta ihan yhtä hiljaista siellä oli kuin muuallakin. Noh nyt sekin oli nähty.

Ajo takaisin hotellille, vähän laukkujen pakkausta ja vaatteiden vaihtoa. Auton palautusreissulla ajoimme ensin Valtoksen rantaan katsomaan jumalattoman kokoisia aaltoja. Onneksi ei tänään oltu merellä.

Joku Kreikka-ryhmästi houkutteli menemään vilkuttamaan Pargan web camille ja niinhän me mentiin.

Hetkeksi satamabaariin istumaan drinksuille ja tuumailemaan ruokapaikkaa.

Muutamat ostokset ja viimeisen illan fiilistelyä.

Mies halusi ruuaksi jotain missä olisi reilusti kastiketta. Arvasinhan, että pastaa sen olla pitää.

Delizie ravintolaa ei oltu turhaan kehuttu. Alkuun halloumia grillattujen kasvisten kanssa ja pääruuaksi Arrabiata pastaa kera kapristen, joita pyysin ihan sen takia kun tarjoilija esitteli, että jokaista annosta voi muutella jos haluaa. Aivan törkeän hyvää pastaa ja vielä juuri sopivan tulista. Jälkiruokaa talon puolesta ja mahat oli täynnä.

Viikon aikana on houkuttanut kaksi paikkaa, missä miettittiin, että olisi pakko käydä. Sails in baari jossa voi istua pikku parvekkeilla ja toinen olisi Distillfry ylempänä.

Sails iniin pääsy oli helppo ja juomat maistui, mutta seuraava etappi olikin taas vinopino niitä hitsin rappusia. Ei tuu ikävä.

Tässä paikassa oli tunnelmaa, reggae soi ja talon itse tekemät juomat maistui. Nuijanukutuksen lailla nämä toimivat miehelle, itse olin vielä virkeenä miettimässä mitäs sitten.

No hotelliinhan sitten. Mitä sitä turhaan itseänsä kiduttaa, tästä on kuitenkaan paha pistää paremmaksi.

Ne isot aallot lyö rantaan edelleen kovaa. Tää on se mitä jään kaipaamaan.. Voikun voisi nukkua parvekkeella.. Mutta ne hyttyset..

Tänään merelle. Taktikoitu suunnitelma oli olla ajoissa botskilla, jotta saadaan hyvät paikat.

Autolla likemmäksi satamaa. Leipomosta aamupalaa ja suolaista mukaan. Frapet kahvilasta ja vettä marketista.

Olimme veneessä 50 minuuttia ennen lähtöä, joten saimme valita parhaat paikat. Aika kului hyvin äpöstäessä.

Aurinko paistoi, tuuli on kyllä viileä. Sen verta viileä, että lähtiessämme satamasta, vieressä istuva venäläisporukka narautti Finlandia vodkapullon auki ja rupesi vetämään snapsia isoista muovikipoista. Juomalaulujen raikuessa matkamme sai hauskan alun. Olisi minullekkin lämmike kelvannut.

Vaikka tuuleekin on meren käynti leppoisaa, yleensä minulla velloo, mutta tämän vielä kestää.

Mies taisi huomata kateellisen katseeni naapurijuomiin ja kohta hän ilmestyi lämmikettä käsissään. Kahvia ja teetä.. Purkista kun ei saannut niiden lisäksi muuta kuin kylmää olutta.

Kohta rupesivat ruotsalaisetkin kyselemään liten stänkaren perään. Joutuivat hekin tyytymään olueen, päivittelivät vain kuinka kauhealta tämä kotopuolessa näyttäisi kun puoli 12 juodaan olutta ja vielä vahvaa sellaista.

Ilmeisestikin kyselyitä oli lämmikkeestä tullut sen verta, että johan rupesi löytymään.. Valkoviiniä.. Jäillä 😂 no se saisi lämmittää.

Eka pysähdys Antipaxos. Uimamahdollisuus oli, ei saakeli vaan kyennyt jäiseen mereen. Puoli tuntia piisas sitä pysähdystä. Hieno paikka, upean värinen vesi.

Ajattelin, että nyt tähdätään kohti Paxosta, mutta ei. Väärään suuntaan lähdettiin eli luolien katsastus. Eihän ne miltään näyttäneet sen jälkeen mitä Lefkaksella ja Zakynthoksella oli. Mies rupesi jo tylsistymään tässä vaiheessa. Olis tarvinnut olla joku puuhapussi sille, niin kuin lapsille. Olisi saannut sen viihtymään.

Vihdoin Paxoksen pikku satama kylässä nimeltä Gaios. Paikan kiireettömyys näkyi ja tarttui. Pieni kiertely satamassa ja syömään. Sain vihdoin odottamani gyroksen.

Meinasimme etsiä kätköjä, mutta totesimme niiden olevan sellaisissa paikoissa, että luovutimme ja istuimme sataman baariin juomille. Siinähän se aika sitten olikin tällä saarella.

Ehdottomasti olisi hyvä, että tänne pääsisi jollain suoralla linjalla tulevalla veneellä. Olisi aikaa tehdä muutakin. Vicky 2 menee kolmella eri reitillä tätä. Vanavedessä tuli pienempi alus Gaios, jossa tuntui olevan menoa enempi jo heti alkuunsa, myös heidän satamassa olo aika oli puoli tuntia pidempi.

Voisin tulla tänne viettämään muutaman päivän vaikka Corfulta, mutta tällä tyylillä ei kiitos enää.

Aurinko pilkahti lupaavasti joten suuntasimme yläkannelle. Muitakin hyväuskoisia tuli perässä. Ekana luovuttivat ruotsalaiset ja painuivat alas. Seuraavana muutama muu euroopankansalainen. Viimeiseksi kannelle jäivät venäläiset ja suomalaiset. Siinä vaiheessa kun satamaan oli noin kilometri silmillä arvioiden, lähti venäläiset toppatakeissaan sisälle.. Oli siis oltava kylmä. En luovuta, flunssa on jo taattu, eli ei auta siirtyä enää mihkään.

Ulos päästyämme botskista suuntasin markettiin hakemaan Proseccoa, koska jääkaapissa odotti Meteorasta ostetut mansikat.

Pääsin ulos marketista ja selkäni takaa kuului huudahdus ’Hei Laura’ kaksi sydämen lyöntiä jäi väliin.. Mit.. Vit.. Kuka täällä huutaa mun nimee?

Ei hätää Kreikka-ryhmäläinen siis bongasi minut. Olin otettu, samalla hämmentynyt, kiva tavata uusia ihmisiä. Ja vaikka joskus olen jyrkkä noitten suomalaisten suhteen reissussa, oli tämä kokemus positiivinen.

Skumppa kylmään, sinne se sitten unohtuikin, koska mies halusi viedä minut Sivotaan syömään.

Matkan varrella poikettiin kylässä nimeltä Perdika. Siellä oli tavernat auki, mutta pelkkiä paikallisia istui niissä. Tunnelma oli täälläkin tosi mukava ja kylän laidalla ihanat maisemat.

Päätimme kuitenkin jättää kylän ja siirtyä Sivotaan. Hetki kierreltii ja otettiin kuvia. Rantakadun vasemmasta päästä eka taverna ja sitten syömään.

Ruoka oli makoisaa ja tunnelma mukava vaikka 30 tanskalaista jollotti menemään kuuma peruna suussa.

Ensimmäinen auringonlasku nähty tälle reissulle. Ihan perus. Kivan oloinen paikka tämä, Ammoudia oli kuin neuvostoliittoon olisi poikennut, tämä lähenteli Westendiä.

Lähtiessä mieleni rupesi tekemään kettusiideriä, tiedätte mitä se on. Löysin pullon marketista ja matka jatkui autolle kunnes tajusin kruunukorkin, noh olishan se auennut turvavyöllä tai hampailla, mutta ajattelin repiä siitäkin huumoria ja sanoin miehelle meneväni ostamaan sellaisen käteen sopivan avaajan. Siitä olisi hyötyä myöhemminkin. (ja oikeasti se menee jollekkin muulle kuin itelle omaan käyttöön)

Mies ajatteli, että olin jättänyt viimeisetkin järjen rippeet tavernaan (leilin myötä). Eka marketti, avaaja mukaan ja tiskille. Pakko oli vakuuttaa, että lahjaksi menee, niin varmaan.. oli myyjän ilme. Hän tarjosi minulle kaupanpäällisiksi vielä magneetin missä oli kolmi ”sarvinen” piru alastoman naisen kanssa. Tsiisus, että hävetti. Onneksi en varmaankaan tule tänne enää koskaan.

Seuraava tarina on tosi.

Avasin kettusiiderin ja samalla mietin miten Kreikka, kettu ja siideri liittyy toisiinsa. Kunnes kaksi mutkaa myöhemmin seisoi pullosta tuttu niin punainen kettu tiellä et en toista ole nähnyt. En mieti enää sen yhdistelmän uskottavuutta. Näitä samoja kaiffareita näimme neljä vielä lisää matkan varrella. Myös pari verenhimoista kulkukoiraa liikkui tiellä.

Pitkä päivä takana. Ekaa kertaa sain miehen partsille istumaan kanssani ❤️

Ollaan viikon verran mietitty hotellin omistajan palelemista. Eka sillä oli toppaliivi sitten se vaihtui toppatakkiin. Lyötiin vetoa, että koska takki lähtee.. Tänään nähtiin takki mutta ei omistajaa 😁

Ihana rauhallinen istuminen loppui lyhyeen kun bussi kaarsi hotellin pihaan ja omistaja ilmestyi esittelemään tulijoille tiluksia. Tietenkin ne saakelin aurinkomatkalaiset tuli just nyt.. Ekat kysymykset missä baari ja marketti. Sit nopea toteaminen että t-paidalla pärjää.. Onnea matkaan, toivottelin mielessäni, mutta ääneen sanoin vain kalispera, että en paljastanut itseäni. Onneksi oli hämärää. Mies karkasi paikalta vähin äänin..

Huomenna ei ole aamusta kiire, enkä tiedä mitä tapahtuu. Kaippa se olis aika ruveta suunnittelemaan siirtymistä Suomeen.

Yöllä takkus kaikki. Niin kuvien siirtäminen, kun nukkumaan meneminen. En meinannut millään saada unta.. Sitten kun sain en olisi halunnut herätä.. Herätys oli kuitenkin karu. Toiseen korvaan tuuttas täpöllä kreikkaradio.. Ja joka paikkaa kutisi.. Niin ne hyttyset.. Poskessa jäätävä patti ja joka ikinen sormi myös paukamilla.. Ens kerralla tarkista että poltat hyttyskynttilää partsilla tavallisen tuikun sijaan

Ei auttanu… Pakko oli lähteä liikenteeseen kohti Meteoraa.

Oli todella rauhallista tien päällä. Pienenä vinkkinä.. Ei kannata vuokrata litrasta kippanaa ja lähtee motarille.. Se ei lähe..

Kauniita maisemia paljon tunneleita ja kolme tietullia, hyvää harjoitusta elokuulle.

Vajaa kolme tuntia myöhemmin eteemme avautui henkeä salpaavat maisemat, jo pelkkien kivipaasien takia paikka on käymisen arvoinen.. Luostarit niitte päällä on extraa.

Ensimmäisen luostarin ovet eivät auenneet meille. Perjantaisin kiinni. Seuraavassa oli parempi tuuri.

Kolme euroa sisään per läpi. Joku kolttu ovensuulta hameeksi ja ihmettelemään. Luostari osottautui isoksi museoksi. Olin pettynyt, kun luulin siellä oikeasti munkkien tai nunnien kulkevat turistien keskuudessa.. Mutta ei.

Luostarin yhteydessä oli pieni kauppa, joka oli pakko katsastaa läpi. Ja tarkoitushan tälläkin oli.. Luostarissa tehtyä Propolista suoraan Lauran paukamiin. Kiitin taas jotain Kreikkalaista jumalaa.

Pieni kappeli tai miksikä sitä tässä uskonnossa sanotaan.. Teki minuun syvän vaikutuksen. Pitäisiköhän vaihtaa ittesä ortodoksiksi.

Ettekä arvaa mitä seuraavaksi.. No ruokaa, eka grilli kautta taverna mäen alla ja syömään. Kanaa ja souvlakia. Toimi eikä annoksetkaan olleet kalliita tässä taverna Boufidiksessa.

Vielä olisi mahdollisuus yhteen luostarikatselmukseen. Sain valita, joten se oli pyhän kolminaisuuden luostari, mikä on tuttu James Bond elokuvasta.

Itse luostarissa ei ollut paljoa katsottavaa, mutta maisemat olivat sitäkin huikeammat.

Rappusia oli taas mennen tullen niin paljon, että jopa toinen polveni ilmaisi korvia särkevällä rutinalla tämän riittävän.

Pargaa kohden siis. Nopea pysähdys kojulta hakemaan maniskoita.

Tiedättehän Kreikan mutkaisat tiet. Alkuun oli tyhjää tietä. Yhtäkkiä edessä oli rekka, bussi ja kolme henkilöautoa. Kukaan ei päässyt ohittamaan (paitsi moottoripyörät). Meidän taakse kertyi letka. Rekka ja kolme bussia. Siinä sitten köröteltiin sulassa sovussa motarille asti.

Takaisin päin ajelu moottoritiellä sujui joutuisammin. Tien varsilla olevat infotaulut varoittivat tiellä olevista eläimistä ja antoivat myös Amber alertin kadonneen äidin ja lapsen takia. Turvallista oli matka.

Yhteenvetona, jos vaan voitte menkää omin päin Meteoraan. Bussilla isolla lössillä voi olla aika puuduttavaa.

Hotellissa suihku ja sitten syömään. Ostria houkutteli, heidän henkilökunta oli aivan loistavaa ja ruuat aivan ❤️

Nyt kun oltiin kävellen liikenteessä sai mieskin ottaa muutaman Mythoksen, tais tehdä ihan hyvää. Juttelimme tarjoilijan kanssa pitkät pätkät kulttuureista ruuista ja matkustamisesta. Lupasin tulla heille sisäänheittäjäksi

Reippaasti ruuan jälkeen kipusimme rappuset takaisin hotelliin. No ei, kun lyllersimme rappunen kerrallaan ja minä kirosin, että ois voitu ottaa taksi.

Huomasimme hotellin vieressä olevan myynnissä tontin, heiteltiin vitsiä siitä kuinka laittaisimme pystyyn B&B paikan. Meidän markkinointitaustoilla kaikki muut paikat menisivät konkurssiin ja me eläisimme rikkaina elämämme loppuun asti.. Niin ja mies saisi heittää joka ilta keikkaa omassa raflassa. Välillä kitaralla ja välillä rummuilla. 😁 Lähtipäs taas lapasesta.

Huomenna kutsuu meri!

P.s tässä vielä Meteoran aukioloajat. Tarkistakaa mikä milloinkin on auki, osa vuoropäivinä kiinni.

Yöllä oli taas satanut, nukkuessa mulla oli jopa hetken sen verta lämmin, kiitos ilmastoinnin, ettei paksuimpaa peittoa tarvinnut ja olin potkinut villasukatkin jaloista pois.

Aamupala nautittiin parvekkeella, mukavan raikkaassa ilmassa. Sopivasti oltiin saatu syötyä, kun autovuokraamon ihminen jo kolkutteli ovella ja toi auton meille. Paperit valmiiks ja baanalle. Kuvatkaa auton mahdolliset vauriot ja pyytäkää merkkaamaan ne papereihin etukäteen, niin ette joudu turhaan maksu mieheksi.

Silloin kun olin varannut matkan Pargaan, mietin autonvuokraamista ihan vain sillä, että ajetaan Lefkakselle Nidriin ja mennään syömään Pomodoro ravintolaan, Diavola pitsaa ja arrabiattapastaa. Kävimme kyseisessä ravintolassa vuonna 2015 ja se jäi juuri näistä ruuista ja ihanasta henkilökunnasta mieleemme. Tämä toive toteutuu nyt.

Kyllähän siinä matkalla on paljon muutakin näkemistä, aloitimme siis Ammoudiasta. Se oli ollut matkavertailussa yhtenä vaihtoehtona. Paikalle kun päästiin suistonvartta pitkin, hiipi ensimmäisenä mieleen hyttysten määrä. Toisena, yleensä luotan heti omiin tuntemuksiini. Täällä ei vaan fiilis ollut kohdallaa. Yhtä iso camping-aluetta. Olin ihan tyytyväinen, että hylkäsin tämän vaihtoehdon.

• 

• 

• 

• 

Jonkun matkan päässä Ammoudiasta olisi Necromanteion eli kuolleiden oraakkeli. Liput sisälle maksoi 8€ per läpi. Ketään muuta siellä ei meidän lisäksi sitten ollutkaan. Jännä juttu, kun juuri nyt on ne parhaat hetket kierrellä nähtävyyksiä, kun ilmakin on viileämpi. Paljon katsottavaa löytyi tästä paikasta.

• 

• 

• 

• 

Poikkesimme päätieltä myös katsomaan Loutsa nimistä paikkaa, missä oli todella ihanan näköinen ranta nimeltään Vrachos beach. Ajaessamme paikan läpi emme nähneet muita kuin työmiehiä, ei ainuttakaan turistia. Jos tosiaan ei halua sitä tungosta ympärilleen on tämä toukokuu mainio aika matkustaa.

Muutama vuosi takaperin lueskelin surullisen tarinan Zalongon tanssista, tästä oli myös tehty patsas tapahtuma paikalle. En kerro tässä sen paremmin siitä. Käykää itse lukemassa. Mutta sen verta vaikuttava juttu, että paikalle oli päästävä. Sanoin miehelle jotain mitä itsekkään en uskonut: ’ei meidän kannata lähtee sinne ylös asti kiipeämään’ eipä! 410 askelmaa ja 20 minuuttia myöhemmin katsoimme ylhäällä huikeita maisemia ja vielä huikeampaa patsasta. Eiliset Pargan mäkien kiipeämiset olivat tehneet pohkeistani tönkkösuolatut sillit, silti tämä kyllä oli sen arvoista kiivetä. Vaikkakin matkalla meinasi loppua ne kuuluista uskot ja toivot.. Mutta ei rakkaus 😘

Ette ikinä arvaa? Jep.. Nälkä.. Ehkä hieman janokin. Nyt olisi oiva mahdollisuus katsastaa Prevezan kaupunki. Ei muuta kun rantakatua kohden siellä niitä ravintoloita piisaisi. Ilma oli jo lämmin, päätin luopua villatakista (mikä päällä olin aikaisemmin kiivennyt rappusia) sandaalitkin heitin jalkaan. Ensimmäinen ravintola, jossa näytti olevan eloa, oli nimeltään taverna Mythos. Kuulosti niin lupaavalta, että sinne siis.

Itse tilasin possunleikkeen sienikastikkeella mies otti kunnon pihvin, alkuun taas kerran, Sakanagi puoliksi. Siitä kun ei saa tarpeekseen. Oli oikein mainiot ruuat ja ne tarjoiltiin myös todella nopeasti. Taisin siinä siemaista pahimpaan janoon ison ja pienen Mythoksen 😁, kun mies raukka joi vain vettä hovikuskin ominaisuudessa.

Massut pullollaan harpoimme autolle miettien seuraavaa etappia. Vertailulistalta löytyi myös Paleros niminen paikka, koska olimme syönneet nyt niin isot satsit ei varmastikkaan pystytyäis Nidrissä menemään heti pöydän ääreen niin lähdimme sulattelukierrokselle.

Paleros.. Tiesin heti, että tämä on SE paikka minne haluan tulla vielä joskus viettämään aikaa. Ilma oli jopa kuuma tässä vaiheessa, täällä näkyi jopa ihmisiä meressä. Rantakadun kahvilat aukoivat varjojaan, istuimme yhden varjon alle tilaten oluen ja frapen. Tämä on muuten edullinen paikka. Kahvi 2€, olut 2.5€. Pargassa halvin olut on ollut 4,5€ muutenki kaikki meikäläisen makuun tyyristä siellä.

Tovin istuttuamme, oli pakko lähteä jatkamaan matkaa kohtia Nidriä. Haikein mielin kylläkin. Olisihan siellä voinut vaikka extempore yön viettää jos olisi kaikki tarvittava ollut mukana.

Hymy oli herkässä ja kyyneleet myös, kun saavuimme Nidriin.. Rantakadulla satamassa seisoivat tutut paatit, joilla oltiin tehty ihanat reissut. Odyseian risteilyä suosittelen edelleen. Käytiin kapteenille sanomassa moikat kerta paikan päällä oltiin.

Nälkä ei ihan vielä kurninut, joten ehdotin Tranquilo nimistä allasbaaria seuraavaksi paikaksi. Nyt kuskikin uskaltautui juomaan pienen oluen kun seuraavaan ajohetkeen olisi tovi. Itse otin Sangriaa. Kylläpä ne maistui, samalla juteltiin ja muisteltii meidän ensimmäistä yhteistä reissua juuri tänne samaiseen paikkaan. Juomat juotu ja sitten kohti Pomodoroa.

Juuri samaiset annokset joista aikaisemmin kirjoitin löytyivät menusta. Tarjoilija oli hieman hoomoilasena kun kekkasimme niin nopeasti mitä syömme. Pakkohan se oli sitten selittää, että olimme tääl aiemmin käynneet ja siitä muodostui reissun kantapaikka. Ja se, että nyt tulimme Pargasta asti tänne syömään. Olivat otettuja asiasta.

Ilta rupesi hämärtymään, joten meidänkin piti lähteä ajamaan kohti Pargaa ja omaa hotellia. Vikat heipat ja lupaukset tulla vielä takaisin.

Matka sujui verkkaisaan ja autossa oli onneksi hyvät valot. Kumpikin totesi tyytyväisenä, että olipa päivä! Kaikkea kerettiin näkemään. Kilometrejä kertyi 281. Tuntui kuin olisi ollut viikon jo reissussa, vaikka aikaa oli kulunut kaksi vuorokautta. Mies simahti melki heti, kaadoin itselleni lasin viiniä ja rupesin kirjoittamaan.

Parga kuittaa hetkeksi

Jotain aurinkoahan siel altaal tarttukin matkaan. Niin ja nälkä myös, joten ykköstä ylle ja kohti keskustaa.

Joku muistaakseni kreikka-ryhmässä suositteli Ostria nimistä ravintolaa rantakadulla. Jos siis pastaa tekisi mieli. Miehellä tekee sitä aina mieli 😂 ei siis tarvinnut arvuutella illan ravintolaa enempää.

Tunnelmallisia kujia pitkin löysimme perille. Aika täyden oloinen ravintola, mutta juuri yksi pöytä aitiopaikalla meitä varten.

Tilasin kana-herkkusienipastaa ja puoli litraa valkoviiniä 😜mies otti Carbonaraa. Totesimme melkein yhteen ääneen, että tänne on tultava uudestaankin vaikka ruokaa ei oltu edes maistettu.

Annokset kun saapui oli sekin päätös sinetöity. Ilta hieman viileni, onneksi olimme varustautuneet (sateenvarjoja myöten.. Ei satanut)

Olin jo ihan ähky puolen välin annoksen jälkeen ja mies söi loput. Sain jonku bläkärin sil kohil ku tarjoilija kysyi, että ottaisimmeko jälkiruokaa. No minä siihen, että tottakai! Mitä hittoa? Mihin mahaan? No Panna cottaa sinne uppos kyl.

Laskun maksu vaihees kadutti viimeistää viini sekä jälkiruoka. Tarjoilija toi talon puolesta pöytään pullon Tenturaa, kanelilla maustettua aperitiiviksi tarkoitettua Kreikkalaista likööriä. Voisin glögin vaihtaa tuohon koska vaan. Sain pienen lasin siemailtua, kunnes huomasin väsymyksen ja ähkyn painavan niin pahasti, että en tiennyt miten päin olisin lyllertäny ulos ravintolasta.

Jaaha, vai että mäkeä ylös.. Juu ei kiitos.. Kohti taksia, vitosella kuski tekee työn meidän puolesta.

Hetki niin olin hotellin ihanan lämpöisessä huoneessa.. Sängyssä.. Ja unessa.. Huomenna seikkailut jatkuu.

Heräsin ennen seitsemää, mies halusi vielä nukkua, joten kirjoittelin blogia. Yöllä paleli hiukan, mutta sain kuitenkin nukuttua, villasukat jalassa tietenkin.

Nälkä rupesi kahdeksan aikaan vaivaamaan niin pahasti, että oli lähdettävä liikenteeseen. Tallusteltii mäkiä alas suoraan rantakadulle, ei ketään missään. Välillä tuli vettä kaatamalla ja välillä vain ripsi.

Captain cafe bar oli ensimmäisten joukossa avannut ovensa, joten sinne. Kuppi kahvia ja toastit. Haetaan sitten myöhemmin aamupalatarpeet marketista. Kylläpä maistui hyvälle. Kaukana ”vastarannalla” näkyi kun aurinko paistoi. Some pisti tuutaten kuvia kahta aurinkoisemmista paikoista Kreikassa, no mitä sitten? Olin halunnut nähdä kreikan kevään ja tätä se nyt oli tällä kertaa.

Ihanan vehreää, kukat kukkii joka paikassa. Ilma on raikas ja kostea, mutta ei tunnu yhtään niin kylmältä, kun ajattelin. Katusadetakin kotiin jättäminen oli virhe. Muutama pitkähihainenkin ei olisi pahitteeksi.

Paikka tuo mieleen korkeuseroillaan Skiathoksen. Hotellin sijainti on toki aika syrjässä, mutta hotelli on juuri sellainen meidän tarpeisiin sopiva. Pieni ja kotoisa. Pihassa möngertää menemään kilpikonniakin 😊

Kahvien jälkeen seikkailimme etsimään isompaa supermarkettia, josta saataisiin aamupalatarpeet seuraaville aamuille. Ekana kuitenkin tuli leipomo vastaan ja vaikka juuri oltiin syöty, en voinut vastustaa kiusausta leipomon pitsapalasta, ah. Se oli juuri niin hyvää kuin muistin, eikä muuten kauaa näytellyt. Pohjaton vatsa, totesi mies.

Supermarketti löytyi, ostimme suihkusaippuaa, suolaa, kreikkalaista jogurttia, hunajaa, kurkkua, tomaattia, paprikaa, punasipulia,Mythosta,limsaa, tuoremehua ja ison satsin vettä. Leipä muuten unohtui.

Untuvatakki lähtiessä ei ollut yhtään liikaa. Takasin päin kivutessa huomasin hien puskevan pintaan ja kaulassa roikkuva villahuivi vaan liiskaantui ihoon kiinni. Hotellille kun päästiin oli omistaja taas vastassa. Kyseli kuulumiset hieman naureskellen. Näytimme uitetuilta koirilta.

Mahtipontisesti päätin, että altaaseen on päästävä tulkoon taivaalta vaikka mitä. No kävinhän mä varpaat siellä vedessä kastamassa. Kylmää oli kiitos 😁

Ilmastointi tuli hommattua, jotta kosteus huoneessa väistyisi. 7€ päivä.

Aurinkokin heräsi jostain, joten päätimme lähteä katsastamaan paikkoja paremmalla onnella. Seikkailimme Valtos beachia pitkin välillä varpaita meressä uittaen kohti oikoreittiä jota pitkin pääsisi kapeille kujille ja niiltä rantakadulle.

Nälkäkin siinä jo tuli, saavuimme pienelle aukiolle jossa sijaitsi Lithos niminen ravintola. Paikka näytti niin mukavan rauhaisalta ja ihmiset tyytyväisiltä, että iskimme pyllyt penkkiin ja tilasimme valkosipulileipää kreikkalaisen salaatin ja souvlakia puoliksi ja vihdoin ne kylmät isot Mythokset.

Ruoka oli NIIN hyvää, puhtaita makuja ja hyvät raaka-aineet, koskaan en ole syönnyt niin mehevää souvlakia. Suosittelen paikkaa lämpimästi.

Seikkaillessamme mietimme samalla viikon ohjelmaa, auton vuokraus on ollut päällimmäisenä mielessä. Meille kovasti suositeltiin Parga car hire toimistoa, joten lähdimme sieltä kysymään kulkupeliä. Sellaisen myös saimme viideksi päiväksi hintaan 140€. Ei jaksettu sitten sen paremmin lähteä kyselemään muualta olisiko alhaisempia hintoja saatavilla. Auton saamme toimitettuna hotellille keskiviikko aamuna klo 9.30

Jaaha se ois taas kipuaminen takaisin hotellille. Kyllä jäis menemättä jos lämpöö pukkais sen 30 astetta plussaa. Taksi muuten maksaa vitosen rantakadun tykö valtokseen. Ei minusta paha. Jos sitä vaikka joku ilta vetää ruokaöverit ni on ees joku kyyti hotellille.

Kiipeämisen loppu puolella on selvästi hyvä pitää tauko eilen tutuksi tulleessa Med Pargassa. Lasi sangriaa minulle ja miehelle punaista olutta. Kauniit oli maisemat. Samalla tutkailimme karttaa minne mentäisiin.

Hotellille kun päästiin vaihdettiin uikkarit ja altaalle. Nyt jo tarkenee. Vesi Altaassa jäätävän kylmää, mutta menin silti 😁 altaalla ei ole ketään muuta, aika VIP.

Lento meni kohtuu mukavasti, viimeisellä penkkirivillä. Tjäreborgilta tuli muutamaa päivää ennen lähtöä sähköposti jossa tarjottiin ruokia koneessa puoleen hintaan mennen tullen eli 5€ per ateria. Päätin tarttua tarjoukseen, vaikka hieman epäilevin mielin. Aivan turhaan kylläkin, ruuan ottaminen oli järkevin päätös koskaan. Siitä tuonnempana.

Alkupalaksi ruokaan kuului saaristolaisleipää savulohimoussella, mies sai syödä minunkin leivän, koska inhoan kalaa. Olin siis unohtanut ilmoittaa, että saisiko kalattoman version. Pääruokana pannupihviä ja perunamuussia, nyt kyllä pitää kehua kuinka maukas valmisruoka oli. Reilusti pippuria nami nami. Jäkiruuaksi sai valita kahvin tai teen sekä oli myös suklaamoussea, maistuivat nekin. Lisäksi annokseen sai lämmintä sämpylää (niin paljon kuin halusi,) oivariininapin, suolakeksiä ja koskenlaskijaa.

• 

• 

Loppu lennon ajan katsoimme sarjaa Netflixistä, ostamani vastamelukuulokkeet tuli tässä vaiheessa todella tarpeeseen, löytyihän se hermonsa menettävä vauvakin koneesta 😁

Melkoista rynkytystä oli laskeutuminen, mietin jo eikö se koskaan lopu. Sää oli tähänkin syynä.

Vettä, vettä, vettä oli näkymä kentälle päästyämme. Noh tämä olikin tiedossa jo. Laukut saapui nopeasti, kenttä oli todella siistiksi tehty. Sitten etsimään bussi ja kohti Pargaa

Noin tunnin kesti matka, heti alkuun oli tietulli, bussilta7, 5€. Bussissa rauhallinen tunnelma. Olin kuulevinani, että tällä bussilla pääsee kahteen hotelliin, meidän hotelliin eli Valtos Ionioniin ja sitten Ionian Beach hotelliin. Joku väläytti, että ensimmäiseen menisi 31 ja jälkimmäiseen 6 ihmistä, onneksi nämä lukemat oli juuri väärin päin!

Opas oli totuttuun tapaan ihan pihalla ja taas saimme etsi respaa, että missä se on, kuinka vaikeaa on jos kaksi hotellia niin osoittaa edes suunta minne täytyy mennä. Onneksi hotellin omistaja kekkasi meidät ja huhuili iloisesti oikeaa suuntaa. Omistaja vei kaikki henkilökohtaisesti huoneisiin ja opasti kartan avulla suunnat missä mitäkin. Partsin ovet kun aukeni kuulin ensimmäisenä Valtos Beachin rantaa lyövät aallot ❤️ vaikka mitään muuta pimeydessä ei sitten hahmottanutkaan

Minä halusin tietää lähimmän ravintolan, kello oli jo kuitenkin liki 12 yöllä, Gyros ja Mythos oli mielessä.

Yhden ravintolan osasi omistaja meille neuvoa joka olisi auki, Med Parga, sinne siis.

Ravintola löydettiin helposti, tosi hieno paikka näin yöllä. Sijaitsi rinteessä joten päivällä varmaan vielä hienompi. Ruokaa paikasta ei yöllä saannut, joten tässä vaiheessa kiitin itseäni fiksuudestani tilata koneeseen ruoka. Tilasimme sitten isot Alfat, kun osottautui että Mythosta ei ollut isona, no hetken päästä tarjoilija riensi takaisin kovasti pahoitellen, että Alfatkin oli loppu ja moni muukin olut. Sää oli tehnyt tepposet myös kuljetuksille. Valitsimme listalta Corfulaista punaista olutta, oli oikein makoisaa. Kylkeen tuli sipsiä ja pähkinää.

Uni rupesi painamaan joten takaisin hotelliin ja vällyihin. Outoa on tämä nihkeys kosteus tai miksikä tätä voisi kuvailla? Taidan kysyä ilmastointia jos vaikka sillä saisi huoneen kosteuden tasaantumaan lämmön avulla.