Kätköilyreissu 22.8.2018

Tytär kyseli pientä reissua tehtäväksi vielä loman aikaan, hän kun ei ollut päässyt vielä mihinkään reissun koko kesänä. Hän osaa arvostaa luontoa ja sitä, että kaiken ei tarvitse maksaa maltaita.

Päätimme siis tytön toiveesta lähteä Geokätköilemään lähi kuntiin ja päätteeksi kävisimme pitsalla Jyväskylässä.

Tällä kertaa aika kuva painotteinen kirjoitus, koska en halua keneltäkään sen paremmin spoilata Geokätköjä.

Lähdimme siis liikkeelle hyvissä ajoin kotoa, ajelimme hieman sivuteillä, pysähtyen ensimmäisenä Saakoskelle ihailemaan paikkoja.

Tästä matkamme jatkui isoa tietä sivuten, kunnes törmäsimme kylttiin Haanpään kesäkahvila, alpakoita. Monesti kyltin kohdalla on mielessä käynnyt poiketa kyseisessä paikassa, mutta aina joku muu tekeminen on voittanut. Nyt pääsisimme siellä käymään.

Ensimmäisenä vastaamme jolkottelee jäätävän kokoinen kukko, joka osottautui hyvinkin kiltiksi. Pihalta löytyi myös tavallisia kanoja, silkkikanoja, lampaita ja niitä alpakoita. Ihana ja idyllinen paikka. Kyllähän siinä piti kupit kahvia nauttia ja tietenkin jäätelöä. Lähtiessämme kävimme vielä alpakka-aitauksen tykönä, jossa alpakka ruokaili suoraan omenapuusta omenoita. Tästäkin minulla oli video pätkää, mutta kiitos uuden täysin p***** Nokia merkkisen puhelimeni sitä ei ollut tallentunut.

Seuraavana suuntamme oli Korpilahdelta Tikkalan kautta Jyväskylään. Kaikki kätköt tuli reitin varrelta löydettyä ja jänniä paikkoja taas nähtyä, se on se hienous kätköilyssä, ei näihin paikkoihin muuten tulisi mentyä.

Matkamme paras kohta saavutettu, eli Kauppakadun Kebab pitseria. Ahneuksissani otin nopeasti kuvan järkyttävän kokoisesta pitsasta niin, että se oli aivan tärähtänyt, mutta ruuat olivat täällä erinomaisen hyviä, suosittelen! Kotia kohti seuraavaksi, kivoja myös tämmöiset pienet seikkailut ei niin kaukana kotoa.

Silja Europa risteily 8-9.9.2018

Mieheni bändiporukalla on tapana lähteä kerran vuodessa saarireissulle päijänteelle, yleensä istua möllötän tällöin yksin kotona, paitsi tällä kertaa.

Haaveissa oli risteily. Pienen kartoituksen jälkeen päätin varata risteilyn Tallinnaan Silja Europalla. Alkuun kyselin matkaseuraa, mutta kukaan ei oikein innostunut, joten päätin lähteä matkaan yksin.

Ihastukseni tähän laivaan kantaa jo kaukaa, olen käynnyt kyseisellä laivalla kymmeniä kertoja hyvän ystäväni kanssa…silloin hurjina vuosina 😉

Lähtö olisi lauantaipäivänä yhteiskuljetus bussilla. Kyytiin pääsisin ihan omalta paikkakunnalta, joten se helpottaisi huomattavasti lähtöä. Hintaa toki kyydille tuli 50 euroa mutta sillä pääsisi suoraan satamaan ja pois.

En ole koskaan matkustanu suunnitellusti yksin ulkomaille ja nyt kun haaveilin omasta ulkomaanreissusta niin tämä kävisi hyvästä harjoituksesta.

Perjantai siis menisi möllötellessä ja suunnitellessa mitä reissulla teen. Varasin ensimmäiseen buffetkattaukseen pöydän, koska viime reissulla totesin buffetin tason nousseen ja  saisin nauttia ihan rauhassa jonkun toisen tekemää ruokaa 😀 Aamiainen meni myös varaukseen.

Perjantai koitti, tunsin pienen jännityksen kasvavan sisälläni. Päivä töissä meni siinä, kun ajatukset vain harhaili. Tämä kyllä loppui hyvin lyhyeen, koska töistä lähtiessäni sain männävuosien risteilykamultani viestin, että varaa mullekkin paikka. No huh huh, tämähän kääntyi aivan päälaelleen koko homma.

Ei olla 8 vuoteen risteily, eikä hän ole käynnyt koskaan Europalla, kun se siirtyi Tallinna-reitille. Mukava yllätys tästä tuli. Pienen säätämisen jälkeen oli myös ystävälläni liput ja ruokavaraukset tehtynä.

Silja Europa Täältä tullaan!

Ystäväni saapui meille hyvissä ajoin ja toinen ystävä kyyti meidät bussipysäkille. Muutamat matkaeväät kassissa odottelimme bussin saapuvan. Kun bussi kaarsi pysäkille pistin heti merkille,että nyt on bussissa lapsia ja kuskikin oli aika nuori.

Hiljainen oli tunnelma, kun istuimme penkkiimme. yleensä tässä vaiheessa heti huomaa millainen bussimatka olisi tulossa. Tällä kertaa rauhallinen.

Jo ennen Kuhmoista huomasin Bussikuskin kevyen kaasujalan ja varovaisen ajotavan, mikä sinällää ei ole huono vaan se tiesi sitä, että terminaalissa olisimme juuri siinä pahimmassa ryysiksessä.

Aika kului kivasti kuulumisia vaihdellen ja muutamat siiderit nauttien. Lahden jälkeen laskeskelin perilläoloajaksi klo 17.15. Tämä piti paikkaansa. Onneksi emme olleet ottaneet matkatoimiston kautta lippuja vaan suoraan Tallinkilta, joten pääsimme lähtemään ennen muita bussista pois.

Club one gold jäsenille tarjotaan oma check in -luukku, jonne ei ollut yhtään jonoa, sinne siis. kaikki sujui oikein mallikkaasti. Nappasimme risteilyohjelman tiskiltä mikä toi mukanaan yllätyksen, olimme varanneet itsellemme paikat euroviisuristeilyltä 😀

Aloimme katselemaan ympärillemme, mutta ihan tavallisen näköistä sakkia vain näkyi. Euroviisuteema ei siis tässä vaiheessa näkynyt. Laivaan pääsy oli vasta 17.35 aikaa ja meidän buffetkattaus alkoi jo 17.30, joten pika pikaa hyttiin kamat ja buffaa kohti. Ravintolan ulkopuolella on aina myytävänä kuohuviiniä hintaan 2€ lasi, ne matkaan ja omien paikkojen etsintä.

Löysimme pöytämme ja samalla muistin kiusallisen asian, meinaan se, että viereemme luultavasti laitettaisiin kaksi täysin tuntematonta ihmistä ja näinhän siinä kävi. Hetken päästä mukava miespariskunta istahti pöytäämme, eikä tullut ollenkaan kiusallista tilannetta vaan juttu lähti luistamaan välittämästi jopa niin hyvin että loppujen lopuksi istuimme yliaikaa ja tällä pariskunnalla oli vielä jälkiruuat syömättä.

Ruuan taso oli kyllä hyvä (ei ees muistanu kuvia ottaa täysistä lautasista), muutakin kuin sitä perinteistä paahtopaistia oli tarjolla. Paljon itämaista ja mausteista ruokaa. Juomatkin olivat parantuneet ruokailuunhan kuuluu hanasta juomat eli valko-ja punaviini sekä olut joka oli vaihtunut Lapinkullasta Karhuun, jokaista piti tottakai maistella. Oli siellä myös alkoholittomiakin juomia tarjolla.

Ähkyissämme päätime poiketa hytissä miettimässä mitä seuraavaksi. Suunnitelmaksi kehleytyi seuraava: Karaokebaariin oluelle ja sen jälkeen taxfree.

Matkalla karaokeen rupesi hahmottumaan muut risteilijät, näitä miespareja vilisi silmissä, reipasta menoa siis luvassa. Tavallisessa karaokessa ei juuri ollut porukkaa koska samaan aikaan oli viereisessä baarissa euroviisukaraoke. Euroviisuista kun en tiedä yhtään mitää valitsin tavallisen puolen listalta Tuomari Nurmion Ramona kappaleen laulettavaksi. Hetken odottelun jälkeen pääsin stagelle veivaamaan oman viisuni, meni todella hyvin se, oon tainnu muutaman kerran harjotella.

Taxfreestä tarttui ainoastaan olutta matkaan, seuraavana hyttiin ja siistiytymään.

Trubaduuri on aina ykkösjuttu risteilyllä, sitä tunnelmaa ei voita mikään. Sea pub on todella kiva ja rento paikka olla vaan ja ihmetellä ja niin tietenkin kuunnella esiintyjää. Tauon tultua päätimme lähteä seikkailemaan pitkin laivaan ja jos vaikka löytäisi uusia tuttavuuksia.

Markus Pätsi

Megastar saapui yöpymään satamaan

Ocean clubissa oli täyden bileet päällä. Aikaisemmin olimme ihmetelleet ihmisten kasvoilla olevia glittermeikkejä ja syy siihen löytyikin nurkkapöydästä, jossa kaikki meikkitaiteilijaa väsäilivät näitä pientä korvausta vastaan. hetken päästä naamaamme koristi mahtipontiset maalaukset, pitihän sitä sulautua joukkoon.

Glittermeikit

Joku Euroviisulaulaja 😀 (Mikolas Josef)

Monen eri ihmisen kanssa tuli juteltua ja monta tarinaa kuulimme myös tästä euroviisuinnostuksesta. Emme olleet koskaan osanneet yhdistää euroviisuja ja homoja. Näin sitä oppii kaikkea uutta.

Jossain vaiheessa ystäväni katosi hyttiimme ja itse totesin, että pitsapala oli saatava yöpalaksi. Tämä onnistui Fast lane ravintolassa jossa tarjoiltiin yöpalaa. Ostin sieltä myös mukaani buffetissa tarjoiltua viiniä laatikollisen, hintaa tällä oli 13,90€.

Yöpalaa

Huomenta Tallinna!

Aamukoitti, olin unohtanut laittaa herätyksen keretäksemme aamiaiselle. Onneksi emme olleet hukanneet kuin puolituntia tehokasta syömisaikaa.

Buffetaamiaisen hinta oli etukäteen ostettuna 10.50€, tällä ei saisi Coffee & co. kahvilasta juuri mitään, jo pelkästään tuoremehua meikäläisellä meni neljä lasillista (johtuiko lie eilisestä tankkauksesta).

Maittavan aamiaisen jälkeen lähdimme satamaan ostoksille. Rimi tarjoaa ison valikoiman erilaisia juomia ja ruokia. Miehelle tuliaisiksi 4 pussia sipsiä, itselle muutamaa erikoista juomaa. Niin ja Tallinnamagneetit tietenki.

Nudisti siideriä

Terminaalin edessä huomasimme bussimme ja muistimme että sehän ottaa vastaa ostokset, joten meidän ei tarvisi näitä raahata mukanamme. Alkoholia bussiin ei saisi jättää, mutta muut kyllä.

Nyt janotti, satamassa on panimoravintola nimeltaan Kochi aidad, emme olleet kumpikaan siinä koskaan käyneet, joten pitihän se mennä tarkistamaan millainen paikka olisi kyseessä. Otimme panimon omaa vaaleaa lageria tuopilliset. Oli muuten aivan nappi valinta, koskaan en ole juonut niin hyvää olutta. Kyselin henkilökunnalta, että onko heillä aamupalatarjoilua, on klo. 8-11 välisenä aikana. Tämä on hyvä tietää ensi reissua varten. Sen verta tyytyväisen näköisiä ruokailijoita ravintolassa oli. Juomat nautittuamme ennen laivaan siirtymistä kävin hakemassa vielä kaksi pulloa mainiota olutta matkaan.

Bingo on toinen kohokohta risteilyssä, on sieltä joskus tullut voittokin. Mukavasti osallistujia oli tuossakin lajissa, mutta tällä kertaa jäi voitot saamatta.

Vielä kerran kuuntelemaan trubaduuria Sea pubiin, siinähän se risteily sitten olikin jo lopuillaan. Miksi aika kuluu niin nopeasti?

Tavarat hytistä ja hissiä tilaamaan. No tietenkään sitä ei tullut tai se oli täysi, ei millään olisi jaksanut lähteä rappusia alas päin raahaamaan pakaaseja. Viimein tovin odottelun jälkeen hissi tuli.

Anteeksi pyydellen saavuimme vihdoin bussille, siellä oltiin jo meitä jonkin aikaa odoteltu. Tavarat kyytiin ja kotimatka alkakoon. Olimme aika hilpeissä tunnelmissa koko matkan. Vierustoverit olivat varmasti todella tyytyväisiä. Anteeksi heille vielä kerran, näin jälkikäteen. Mies haki pysäkiltä, taisi sekin olla aika tyytyväinen, varsinkin kun unohdin ilmoittaa miltä pysäkiltä piti hakea.

Matkan jatkumista odotellen

Mutta olipas se silti hauska reissu!

Kalymnos 17.8.2018

Aamulla heräsin jo ennen kellon soittoa, mitenkäs muuten. Koitin olla ajattelematta, että illalla olisin jo kotona.

Viimeinen haikea aamu

Mies halusi aamupalaksi vain pelkän frapen ja minä kumosin yöllä pöydälle jääneen Mythoksen, sitähän ei viemäriin kaadeta.

Kamojen pakkailua. Olin siis ostanut lisäkiloja laukkuuni ja tähän mennessä ei kokonaispaino edes ylittänyt ilmaisen rajaa, joten kaupoille katselee mitä vielä löytyisi.

Eipä sieltä tarttunut matkaan juuri mitään, koska tarjontahan oli aika kiipeily painotteista. Hotellille ja kassit kiinni, bussi tulisi hakemaan kello 9.40.

Hotellivero oli 10.50e, ei nyt mitenkään paha kun sitä kaikki kauhisteli.

Sain siinä aulassa odotellessa ajatuksen, siirtymiä olisi muutama joten matkaevästä pitää hakee. Yksi Mythos bussiin Pothiaan ja yksi  lautalle Kalymnoksesta Kosille. Idea toimi vallan mainiosti. 

Hyvästi jää Kalymnos

Siirtymät meni ihan hyvin, en ees itkenyt vaikka haikealta tuntuikin, Masticharin satamassa tehtiin vielä pieni kierros kaupoissa ja sen jälkeen menimme syömään samaan paikkaan, mistä lähtiessäkin, eli taverna Nostos. (saimme säilyttää kauppakierroksen ajan laukkuja taas siellä) Mies otti leipää ja kreikkalaisensalaatin, minä olisin halunnut vielä viimeisen gyroksen, mutta heidän listaltaan ei sitä löytynyt, joten oli tyydyttävä pitsaan. Pitsa oli kyllä vallan mainio, siinä oli pelkkää juustoa ja herkkusieniä. Iso kylmä Mythos kylkeen. Bussi saapui hieman etuajassa, laukut kyytiin ja kohti lentokenttää.

Viimeinen Mythos

Lentokenttä olikin alkuun yksi kaaos, pitkiä jonoja kiemurteli ulkopuolella eikä oikein henkilökuntakaan tiennyt miten niiden olisi pitänyt mennä. Taas olis pitäny olla niitä ämpäreitä ja suomalaisia.

Uutta lentokenttää pukkaa

Laukkujen luovutus ja turvatarkastus hoitui ihan hyvin. Odotusaula olikin sitten taas ihan täynnä. Taxfreestä piti hakee vielä namia. Olisin ottanut odotellessa vielä lähtöjuoman mutta jonottaessa menikin niin kauan aikaa, että jäin kuivin suin. Koneessa odotti jälleen hyvät paikat, isoilla jalkotiloilla. Lento lähti taas ajoissa, leffa pyörimään ja kohta oltiinkin jo Suomessa.

Suomessa

Serkkuni oli taas meitä vastassa ja lähdimme hakemaan omaa autoamme heiltä. Mäkkärin kautta kotia kohti. Yksi pikavoitto väliltä kruunasi alkavan vitutuksen.

Mikä siinä onkin,  että heti ku on Suomen maankamaralla rupee pukkaa puhelimen täydeltä kaiken mahollisia pyyntöjä ja viestejä, olis tehny mieli viskata puhelin ikkunasta.

Kotona avasin matkalaukun, sieltä pöllähti nenään se ihana Kreikan tuoksu..hiekka..aurinkorasva..merivesi…silloin vierähti kyynel.  Otin ison lasin valkkaria, menin oman peiton alle ja mietin…

Oli täydellinen häämatka <3

P.s Kiitos mukana matkanneille lukijoille 

 

Kalymnos 16.8.2018

Aamulla ois nukuttanu pitempäänkin mutta siivoojilla alko jotku moppitsempalot käytävässä ja karhupumppua taidettiin tunkee jokaiseen hotellin reikään kun keittiön lavuaari hörskötti  siihe mallii, ku vetäis saapasta suosta ja hemmetin isoa semmoista. Joku porakin siinä teki hommiaan ja tällä kertaa en tarkoita miestäni. Prkl pakko kai se oli herätä tähän viimeiseen kunnon päivään.
Mies ei tienny maailman menosta mitään, tais eilinen rommi toimii sillä paremmin ku mulla.

Elena apartments rappuset ylös edellis yönä

Aamupalat ja Telendokselle rannalle. Pääsin neiti Ilveskeron seikkailuissa nyt pikkasen paljon pitemmälle ku parina viimesenä yönä.

Telendoksen rannalle pääsee ihanasti puitten varjoon

Taverna Rita tarjosi taas hyvät lounaat.

Huomaa varmaan et oon ollu ajatuksissa aika pellolla tän päivää, kun ei vaan huvita miettiä huomista ja kotiin menoo. Wilmaviestit kuitenkin ilmoittelevat, että täällähän se arki odottaa, tervetuloa!

Telendoksen reissun jälkee hotellille ja päätimme mennä altaalle pulahtamaan. Luulen, että altaan vesi on merivettä. Yksi virvoike siinä sivussa.
Uinnin jälkeen lähdimme tutkimaan aita tarjontaa.. Jaa siis mitä?

No ostin meille yhteisen huomenlahjan.. Tadaa rakkauslukko.. Joo tiiän on tylsä mutta ajattelin, että ripustaisimme sen häämatkalla jonnekkin.
Kassissa se on roikkunut mukana, mutta sopivaa paikkaa ei ole löytynyt.

Pienen tutkailun jälkeen löysimme täydellisen paikan.

Viime hetken ostokset piti kuitenkin vielä suorittaa ennen kuin pääsimme tekemään pahojamme.

Ei löytyny oikee mitää ihmeellistä. Mutta pääsimme kuokkimaan Kreikkalaisiin häihin, kun päätimme kiivetä kirkolle rappusia pitkin katsomaan auringonlaskua. Populaa oli niin maan perusteellisesti. Aikamoiset pippalot. 

Niin ja takaisin siihen lukkoon. Hotellilta menee rappuset rannalle, välissä portti ja pätkä kaidetta. Just hyvä paikka ei heti näkysällä mutta sellaisessa kohdassa, että pystyisimme viskaamaan avaimet mereen (anteeksi siitä).
Lukko sujautettin jemmaansa (jos joku löytää ja ottaa kuvan, lupaan tarjota törmätessä oluen)
Avainten viskaisu, ja siinä se oli. Pala meidän rakkautta ikuisesti kiinni palaa Kalymnosta.. Tai no ainakin niin kauan kun veli Jorgos tulee rautasahan kanssa leikkimään.

<3

Varasimme edellisenä iltana Thrimpi nimisestä ravintolasta pöydän ja sinne siis suuntaisimme. Yksi Mythos matkaan marketista ettei ny suuta pääsis kuivaa.

Matkalla siinä rupesin katselemaan tien toiselle puolen jossa seisoskeli nainen joka yritti repiä kovaa muovipakettia ilmeisesti jonkun herkun ympäriltä, niin ahnasta oli meno. Paketin ku hän sai auki niin surutta viskaisi sen maahan.. No voi jumalauta, ikää naisella oli sen verta, että varmasti oli kuullut sellaisesta kuin roskis.

Nälissään tietty ihminen tekee kaikkee, mutta tuo oli anteeksi antamatonta. Mies otti pari askelta taakse päin, kun sanoin, että nyt kyllä lähtee.. roskat. Luuli varmaan, että hyökkään naisen kimppuun ja pistän poimimaan roskan, mut ei, kävelin naisen luo joka mussutti toivottavasti jotain mistä saa karmean ripulin. Mulkaisin, poimin roskan ja kiikutin sen lähimpään roskikseen. Tässä vaiheessa toivon, että se auki loksahtanut leuka jäisi jumiin ja herkku jäisi syömättä.. Hah Laura 1 roskatäti 0. Saisko tällä anteeksi ne viskatut avaimet.

Hetken matkaa kiukutti, mutta kiukku laantui kun kävelimme kaupan ohi, jossa näytti olevan kaikkea paikallista. Miksi näistä ei kukaan kerro missään.. No nyt kerron, eli Wooden Roots oli kauppa josta sai irtona kaikkea mahdollista oreganosta teehen. Jopa paikan pitäjän isän tekemää viiniä oli myynnissä.. Onneksi ostin lisäkiloja laukkuihin.
Olisin löytänyt sieltä vaikka mitä mutta mies jo toppuuteli, että eihän sillä tätillä ois enää töitä jos kaupan ostais tyhjäksi.

Menkää oikeasti käymään! 

Niin joo ja se pöytävaraus.
21.50 olimme paikalla, tarjoilija neiti toivotti tervetulleeksi ja kertoi että pöytä odotti meitä. Oikein sydämin koristeltu varattukyltti pöydässä.

Varattu

Alkuun leipää tomaatilla. Bruchetta olisi nimi jos olisimme italiassa. Luulen ettei siellä kyllä tarjoiltaisi mitään näin jumalaista. Miten voikin niin yksinkertaisista jutuista saada aikaan tämmöistä.

Tomaattia ja leipää

Mies halusi täytettyjä tortelineja, mulle kanan rintaa qvinoan kanssa.

Tää on siitä jännä paikka, et voisin kuvitella et nää on ihan perinteisiä ruokia mutta tuotuna vain tähän päivään.

Ruuat maistui ja jälkkärille jäi tilaa. Panna cotta jäi listalta mieleen. Se oli valitettavasti loppu mutta tarjoilija kertoi jäljellä olevan vielä creme bruleeta.. Vain yksi.. Ei se mitään oltiikin jo päätetty, että puoliksi vain jälkkäri. Tää oli taas näitä.. Näin oli tarkoitettu juttuja.
Jälkkäri tuli pöytään, samalla alkoi Telendokselta viuhumaan raketit.. Hei ei ny taas ois tarvinnu 😀

Talon puolesta hedelmää ja samalla tarjoilija neiti tuli haastelemaan meidän kanssa, perinteiset mistä olette, mitä piditte? Kruunattuna esittelyillä, että minkä nimisiä ollaan.
Tarjoilija oli otettu kun mieheni mainitsi minun pitävän blogia. Halusi ottaa meistä vielä kuvan. Ehkä muistoksi et nää oli ne suomalaiset jotka ei lämmenneet talon erikoisille.. No ei nyt sentää. Jos vähän Tripadvisoriin juttua ja kuvaa.

Kun olimme lähdössä tarjoilija neiti tuli moiskauttamaan kunnon Kreikkalaiset poskipusut ja toivotti meidät tervetulleeksi seuraavallakin reissulla.

Bucketlistiltä yksi kohta taas ruksattu. Saa Kreikkalainen poskisuudelma. [X]

Azulin kautta tiemme vei, ei tynnyreitä tällä kertaa. Mies otti jotain pienpanimo olutta, mulle yksi ’ennen myrskyä’ Aika tiukka.. Tummaa rommia inkivääriä ja limee. Tais jäädä ikenet sinne drinksulasiin.

Ennen myrskyä

Jotain ne täällä tunkee noihi juomiin, kun tuota miestä aina näin ”kotimatkalla” rupee hyppelyttää.. Ja hotellille ku päästään niin nukuttamaan..

Ette arvaa missä istun.. Ja ei, en Pyhän Lauran kanssa, se loppui jo.. Nyt mul on lasissa joku.. Hyvästi jää Kalymnos, huomenna vituttaa viini.
Kai se olis herätystä asennettava puhelimeen. En nyt vielä kuitenkaan periks anna vaa jään fiilistelee ja muistelee tän reissun kohokohtia.

Pilviä on kerääntynyt saaren ympärille. Ihan kuin olisin ukkosen jyrinää kuullut jostain.. Se olisi mahtava loppu huipentuma kyllä.

Kalymnos 15.8.2018

Tänään suuntana oli Telendos.
Pieni kävelymatka Myrtiesin satamaan josta n. 10 minuutin venematka Telendokselle.

Kalymnos Telendoksen satamasta kuvattuna

Kustantaa 2€ per läpi ja veneitä menee puolen tunnin välein. Siinä veneessä odotellessa rupes kuulumaan tutut soundit, jaahas Elvis heräsi viereisestä botskista…ja kovaa.

Ajateltiin mennä rannalle, mies oli jo katsellut valmiiksi mahdolliset vaihtoehdot. Paradise beach olisi suuntamme.

Kuja tavernojen läpi rantakallioiden tykönä menevälle polulle. Polku oli paikoin aika kivikkoinen, sai olla varuillaan.

Telendoksen huippu

Perille päästyämme kirosin tyhmyyteni, en ollut ostanut marketista yhtään Mythosta, sillä nyt ne olisivat tarpeen.

Siinä oli sitten Aatamia ja vähän Eevaakin, jos tiedätte mitä tarkoitan.
No ei kai siinä, vaatteet pois ja rantapedille.

Hetken oli kyllä hieman vaivautunut olo, samalla mietin että taitaa tulla lyhyt blogi tälle päivälle.

Meno oli kuitenkin aika lailla sama ku normi rannalla. Yks tekee ristikkolehtee, toine lukee kirjaa, kolmas kuuntelee musiikkia, ei sen ihmeellisempää.

Uinti se olikin astetta kivempaa sitten. Inhoon märkiä epämukavia bikineitä. 
Kaks tuntia vierähti mukavasti ja olo oli aika rentoutunut.

Kalymnos

Nälkähän se taas hiipi jostain kiven takaa joten kuteet niskaan ja tavernaan.
Rita oli paikan nimi. Alkupalat pökkiin, lämmin fetasalaatti, pääruuiksi valikoitui Arrabiata pasta. Juomaksi vaihdoimme olutmerkin välillä Alfaan.
Oikein mainiot sapuskat, suosittelen.

Lämmin fetasalaatti

Arrabiata

Tavernassa

Ruuan jälkeen lähdimme kiertämään polkua saarella, eksyimme pieneen kirkkoon joka oli jyrkkien rappusten alapäässä kivikkoisessa rannassa. Todella upea paikka.

Meidän oliivipuusormukset

Koitimme etsiä toista uimapaikkaa mutta mikään ei oikein miellyttänyt joten palasimme paikkaan A.
Väki oli vähentynyt joten vaatteet veks ja mereen..

Lähtö Telendokselta viivästyi, koska lähtövuorossa ollut taksivene oli täysi. Noh onneksi puolen tunnin päästä lähtisi uusi ja olin varustautunut isolla pullolla Mythosta. Ei tuntunu odottelu niin rankalta.

Hei hei Telendos, ehkä näemme joskus

Takaisin hotellilla, rutiinit eli suihkua ja virvokkeita. Tällä kertaa kova ääninen musiikki kuului Massourin puolelta, olisikohan bileet tällä puolen tänään..

Telkkari on tossa iltaisin pauhannut kiinnittämättä siihen sen kummemmin huomioo, yhtäkkiä havahduin, että mitä hittoa? Tällä kertaa ohjelmassa oli siittiön retket ja ilmeiseti ehkäisy oli aiheena. Eipä kai sillä väliä ole kuha joku jolkottaa Kreikkaa taustalla 😀 .

Sama kai se on mitä telkasta tulee kuhan se on kreikaksi

Paskahalvaus meinasi tulla kun mies yht’äkkiä pomppas ylös ja sanoi että syömissuunnitelma valmis. No eihän siinä auttanut kun todeta että luotan suhun.

Sit mentiin, tällä kertaa hotellista vasemmalle.. Outo suunta.. Jotenkin meni heti pasmat sekasi, voiko täällä olla mitään.

Kuljimme kohti tavernaa josta kuului kauhea lapsen itku ja kiljuminen. Mies pysähtyi.. Tää ois nyt tässä… Meinas tulla heti toinen paskahalvaus perään.. Onneks se oli vitsi.

Oikean paikan nimi oli Thrimpi, ensi vaikutelma siisti ja tasokas. Heti alkuun pitkä lause Kreikaksi ja taas oltiin ihan hoomoilasina, että mitähän neiti koitti sanoo meille.

Mäkin rupeen kohta leikkii Kreikkalaista. Oon kateellinen tolle miehelle.

Paikka oli Ihan kuin Exantas Skiathoksella.

Pikku huom. Tämä on lähellä Elena Villagea joten ei tartte rämpii meijän huonompien pulliaisten luo Massouriin.

Eipä oo koskaan tarjoiltu mulle kuormalavalta alkupaloja, mutta nyt sekin on koettu.

Alkupalat

Nyt tulee tärkeä tiedotus..
Tämä on ensimmäinen Kreikkalainen ravintola jossa minun EI tarvitse lisätä ruokaan suolaa. Ehkä olen suolan suurkuluttaja mutta oli ruoka mikä vaan, pitää olla etsimässä suolapurkkia.

Lasi oikein suun mukaista roseta uppos pelkän alkupalan aikana. Otimme siis paahdetut leivät kyntelillä ja oliiviöljyllä.

Itse valitsin possua minestronella. Plus lisää viiniä. Hetken mietin että mitähän soppaa sieltä pöytään saapuisi, mutta annos yllätti. Juvetsissa käytettävää pastaa todella hyvässä kastikkeessa ja kaksi isoa palaa ylikypsää possua.
Miehelle saapui nuudelit, menun mukaan viidessä minuutissa Shanghaista.

Ihan uskomatonta sapuskaa!!

Jälkiruoka tuli talon puolesta, lautasellinen erilaisia hedelmiä, mistä tunnistimme passion ja hunajamelonin. Ehdotin miehelle, että jos ei hätä yllättäisi 48 tuntiin voisimme suorittaa toimet omaan hedelmätarhaamme ja katsoa mitä söimme.. seuraavana kesänä.

Matkalla takaisin hotellille mies pysäytti meidät Azul nimisen paikan kohdalla. Jyrkät rappuset ales..Tämä olisi kuulema meidän puoli välin krouvi. Huom oli tuolihissi huono jalkaisille.

No sinne sitten. Huomasin heti olevani kuin kotona. Tunnelma oli jännä, musiikki hieman häröä. Tästä ei puuttuisi kuin höpöheinää polttavat rastatukat! Jälkiruokaviini vaihtui ”yllättäen” kahtee tynnyrilliseen rommia. Niinpä niin..
Ne oikeesti tarjoiltiin tynnyreistä.

Taas uusi ihmetyksen aihe..naisten vessa oli invavessa tavernassa, kerrankin vessa johon meikäläisenkin ahteri mahtuu..taas oli ongemia valojen kanssa, vaikka kotona homma hoituu ilman niitä

Drinksut oli kyllä niin tiukkoi, että oikein tunsi kuin naamassa lihakset valahtaa rentoutuneeseen asentoon.

Palaamme huomenna kumpaankin edellä mainittuun paikkaan. Mikäli täältä nyt edes hotelliin päästään. Kaippa parille juopuneelle hipille löytyisi joku penkinalunen. Niin ja olihan se tuolihissi. 

Olin just lähtiessämme sanomassa miehelle et sää sit taluutat mut. Kun se pirulainen kerkes sanoo saman lauseen eka.

Matkalla puimme aikaisempaa kokemusta rannasta. Aika ristiriitaiset tunteet.

Päästiin kuitenkin hotellille ehjin nahoin.

Huomenna on se päivä jota kukaan matkaaja ei halua.. Eli viimeinen päivä ja ilta. Koitan tsempata itseäni…

Moottorisaha ei käynnistynyt tänään. Mutta minä menen vielä partsille hetkeksi ihmettelemään

Kalymnos 14.8.2018

Hippo Potamuksesta piti luopua jo heti aamusta, tuli suru puseroon. Oli se niin täydellinen.

Hippo Potamus

Luovutuksen jälkeen siirryimme satamaan odottelemaan venekyytiä Lerokselle.
Tuntia liian aikaisin tietenkin, en tiiä mitä olin kuullut ajasta kun varasin retkeä. Käytettiin sekin aika Frappea siemaillen sataman tavernassa

Pääsimme ekoina laivaan valitsemaan parhaimmat paikat. Täysi botski starttasi ja kapu laittoi lähtömusiikiksi Elvistä (ja kovaa) 😀

Merelle

Telendoksen suojassa oli mukavan leppoista menoa, kunnes pääsimme avomerelle. 
Keinutti niin et heikompaakin hirvitti, ei se että se botski kaatuis vaan se, että oksennus lentäisi.
Itse pystyin pidättelemään, mutta vieressäni istunut italialaistyttö purskautti purjot hienosti kaaressa laidan yli. Kerkesi sentäs kääntymään, jos ei olisi, niin meikäläisellä olisi ollut kunnon kuorrutus kerran syötyä aamupalaa ylläni.

Pantelin satamaan kesti matka noin 1.5h siinäkin puolet liikaa.

Keskiaikainen linnoitus korkealla

Ensimmäisenä markettiin katsomaan löytyisikö perinteistä karttaa, sellaisen kun saimme käsiimme ruvettiin tutkimaan minne?
Salamana paikalle kaarsi taksi, jonka innokas kuljettaja olisi kyydinnyt meidät vaikka kuuhun ja todella kalliilla. Päätimme kävellä.. 20metriä eteenpäin, samainen taksi oli taas neuvottelemassa kanssamme kyydistä.. Taas 20 metriä eteenpäin hinta oli jo tippunut jopa 5€. Sekään ei kelvannut meille, kuski kaasutti vihaisena matkoihinsa, samalla varmaan kuuluttaen kaikille kuskeille radiolla, että tätä pariskuntaa ei sitte kyyditä.

Panteli

Muutamaan otteeseen olimme taas ihan hakoteillä vaikka apunamme oli sekä paperinen että digiversio kartasta. Ollaan me vaan hyviä.

Suuntamme oli siis kohti Lakki nimistä paikkaa ja siellä huudeilla sijaitsevaa sotamuseota.
Puolessa välin matkaa rupes ajatus kalliistakin taksikyydistä miellyttämään.

Kerrankin sellainen tilanne, että matkalla ei ollut ainuttakaan Tavernaa tai supermarkettia, josta janoisen uppiniskaiset tallustajat olisivat saanneet virvokkeita.

Mies yritti jopa liftata, jonka kyllä lopetti nopeasti kun rupesi miettimään, että saattasko se tarkottaa ihan jotain muuta täällä kuin kyytiin pääsemistä.

Takseja suhasi ohi, varmaan naureskelivat partaansa ku talsimme.

Vihdoi perillä, marketista juotavaa ja jätskit. Istuimme satamaan tauolle, mies siinä googletteli sota museon sijaintia, minkä takia olimme tänne tulleet. Oliskohan pitäny tarkistaa moneltako se menee kii? No ei tietenkään, siinä suharin lumoissa tajuttu.

Lakki

Kiinnihän se meni klo. 13.30.

Kello näytti tässä vaiheessa 13.19. Saakeli toivottavasti joku taksijumala rankaiseen ja puhkaisee sen suharin renkaat, joka sekoitti meidät.

Hattu kourassa pyyhälsimme takaisin päin kohti sataman taksijonoa. Samalla toivoen, että edellä mainittu kuski ei olisi jonossa ekana. Eikä ollenkaa.
Huh, säästyimme siltä häpeältä ja kysyimme kyytiä vromolithos beachille. 5€ oli vastaus. Ajattelimme että siellä viimeistään pulahtamaan ja juomaan huurteiset. Tottakai joka peti täynnä..

Ihana ovi

Muuri

Jatkoimme siis kävellen kiipeämistä saapuen paikkaan, mistä alunperin lähdimmekin.
Castello tavernan rantatuoleille äkkiä ja nyt isot Mythokset. Vesi virkisti  myös uimaria kummasti.

Tämän jälkeen ruokapaikaksi valikoitui Pirofani taverna.
Virheistä taas oppineina jaoimme Kreikkalaisen salaatin ja täytetyt tomaatit ja paprikat. Maha tuli sen verta täyteen, että sillä jaksaisi iltaan.
En tiiä mitä höpöheinää ruoka sisälsi mutta kumpikin meistä meinasi nukahtaa pöytään laskua odotellessa.
Kun homma hoitui, äkkiä veneeseen odottelemaan lähtöä ja ehkä hieman voisi ummistamaa silmiä.

Ei veneessä ollu kunnon löhöpaikkoja kuin auringossa, mutta minä sain paikkani kullan vierestä, pää polvella. En kyllä nukkunut yhtään paluumatkalla, se oli kuitenkin helpompi reissu kun sai pitää silmät kiinni.

Sanotaanko näin että saari oli isompi kuin oletin mutta ei mitenkään valmis turistimassoille. Jos haluaisi saada kaiken irti paikasta tarvisi siellä viettää muutama vuorokausi, viikossa varmaan koluttu loppuun. Rentoutujalle hyvä.

Hotellille virkistäytymään ja odottelemaan auringonlaskua, niin ja illan juhlia. Huomenna siis pitäisi olla pyhä ja kaikki kiinni joten kauppaan se olisi tähdättävä koska Pyhä Laura on tyhjentynyt uhkaavasti.

Huomasin muuten, että välimerenilmasto ilmeisesti sopii kitukasvuiselle pöheikölleni.. ja siis tällä tarkoitan hiuksia 😀 , olen kasvattanut näköjään muutamassa päivässä otsatukan?!?

Kävimme tekemässä kuitenkin pöytävarauksen, matkatoimiston tädin vakuutteluista huolimatta Miltos nimiseen tavernaan, se oli ihan järkevä peliliike koska suurin osa pöydistä oli buukattu. Hah, Laura 1 toimistontäti 0

Pikku pullo skumppaa korkattiin juhlan kunniaksi parvekkeella kuutamon kajossa.
Jostain kai se nälkäkin taas oli keksittävä.

Tavernalle päästyämme ilmeni, että pöytämme oli annettu meidän edeltä, eipä paljoo haitannut koska korvaukseksi saimme paikan parhaan pöydän.

Niinhän se oli, oikea paikka

Nyt rupee sujuu jo tää tilaaminen (vuodessa voi unohtaa paljon). Kehutut Springrollsit ja viinietikka-hunaja herkkusienet puokkii. Mies otti jotakin näpsijä kalaa pääruuaksi (nimestä en oo yhtään varma, kuulosti nii hölmöltä). Itse en voi sietää kalaa, joten uunikanaa sitruunakastikkeessa minulle.

Kevät rullat, tai siis oli

Sieniä

Kana annos

Joka paikassa on se yksi ravintola johon haluaa palata ja minulle se on tämä. Voin suositella, hinnat kohillaan ja sydämellä tehtyä ruokaa. Kortilla maksamisen mahdollisuus oli iso plus.
Ruuat syötynä alkoi Telendoksella ilotulitus, no ei nyt meidän takia olisi tarvinnut 😀

Mies ähkyissään taas moitti tapaani tilata se neiti puolikas viinileili, kun hän kerkeäisi juomaan kuitenkin kaksi Mythosta siinä ajassa.. Vaikka yleensä se asia on toisin päin.

Nukkumaan oli sana, joka hieman lannisti meikäläistä. Ei kai nyt juhlapäivänä mennä näin ajoissa nukkumaan. No tokkiisa. 

Mies jäi hotellihuoneeseen kun minä vaatteiden vaihdon jälkeen päätin rikkoa perinteitä ja lähteä yksin viereiseen Ambience baariin oluelle.

Sain listan nenän eteen ja siellähän se huuteli mun nimeä, ei Mythos, vaan herra Kreikkalainen tohtori (nimetään nyt hänet vaikka Yannikseksi) Sellainen sitten.
Maistuu vähän mustaherukkasimalle. Ei paha.

Juomamenu

Herra tohtori

Nyt istuskelen tässä baarissa ja kuulostelen onko täällä juhlat vai ei.. Onneks nää ei tiedä miten Suomessa juhlitaan, lopettaisivat omansa heti alkuunsa. 

P.s Harmittaa, kun juuri ennen reissua tuli hommattua uusi puhelin, jossa sysipaska kamera, tarkentaa mihin sattuu ja jättää kuvat ottamatta..sen takii nää huonot kuvat. Ei se Nokia kyl enää oo yhtään mitään.

Kalymnos 13.8.2018

   

Viime yönä nukkumaan mennessä laitoin äänikirjan kuulumaan korvanappeihin. Jossain vaiheessa havahduin, luoteja viuhui ja veri lensi.. Jaahas Hilja Ilveskero oli jossain ammuskelussa. Hän on siis päähenkilö Leena Lehtolaisen äänikirjassa jota kuuntelin. Ehkä ei pitäisi näitä harrastaa kun puol kirjaa menny ohite. Onneks voi kelata takaisin päin.

Aamupala taasen partsil. Auto pitäisi luovuttaa illalla tai viimeistään aamusta, joten tästä päivästä kaikki ilo irti.

Kalymnos travel groupin toimistoon pikapysähdys ja huomiselle varattiin reissu Lerokselle. Se on kuulema hyvä valita, koska huomenna juhlittaisiin Neitsyt Marian kuolonuneen nukkumisen päivää ja juhlivia ihmisiä olisi siis liikenteessä.

Eilen suunnittelimme reittiä missä ensimmäinen pysähdys olisi, eli Palionissoa beach olisi paikka.

Joo eipä olis mönkkärillä ollu tänne asiaakaan, ainakaan minun kantilla. Ensimmäiset maisemat kun avautuivat, oikein henkeä salpas. Seuraavaksi iski paniikki ja melkein itku. Jalkoja kylmäs, kun etenimme tiellä. Kuis musta nyt näin arkajalka on tullut??
Vihdoin alhaalla, ajoimme suoraan rantaan jossa oli hyvin tilaa parkkeerata. Kannattaa muuten kysyä autovuokraamolta minne kaikkialle autolla pääsee, koska tännekkin tultaessa piti olla jonkun verran maavaraa autossa.

Saint Panormitis

Saint Panormitis

Saint Panormitis

Hippo Potamus komeissa maisemissa

Jyrkät tiet eikä kaiteita

Rannan ympäristössä sijaitsi ainakin neljä tavernaa, ranta oli aika autio näin heti aamusta. Ei rantatuoleja mikä hieman harmitti, koska ranta oli kiviranta. Apua olisi myös ollut uimakengistä, joita emme tietenkään omistaneet.
Pikainen pulahdus viileään veteen ja kohti seuraavaa paikkaa.

Palionissoa beach

Palionissoa beach

Kääk, taas edessä se hirveä tie, mies ehdotti että ottaisin kylmälaukusta Mythoksen helpottamaan tuskaa, en pistänyt vastaan.

Emporios olisi suuntamme, koitimme katsella Mahdollista hiekkarantaa, minne olisi päässyt chillailemaan. Kartta näytti pientä rantaa nimeltä Kalamies. Jyrkähkö mäki ales rantaan, Hippo parkkiin ja tutkimaan paikkaa. Ranta osottautui taas kivirannaksi mutta tällä kertaa tuoleilla. Ensimmäisestä tavernasta kuului reggae, se houkutteli. Kysyimme ”sisäänheittäjältä” paljonko tuolit kustantaisi, saimme vastauksen ei mitään jos tilaisimme jotain.. Mahtavaa koska näin meinasimme. Toastit, miehelle frappe ja mulle iso Mythos.
Muutama tunti vierähti, tein myös tieteellisiä kokeiluja sopiiko rommi Frappeen, no sopihan se.
Todella mielyttävä paikka oli tämä.

Jyrkkä mäki Kalamieksen rantaan

Hauska kyltti bungalovien portilla

Hymyilyttää kyllä tällä rannalla

Kalamies beach

Virvokkeita

Frappe

Emprios oli seuraavana kohteena. Tarkoituksemme oli mennä syömään kehuttuu  Harry’s Paradise ravintolaan, sinne ku pääsimme oli ovella kyltit. Tarjoillemme lounasta ja ruokaa Tiistaisin, Torstaisin ja viikonloppuna. No tätähän ei Tripadvisor kertonut, samassa kyltissä luki bar open, no mennääpä katsomaan. Puitteet ihanat, vehreitä kukkia ja yrttejä plus Kaskaat, niitä en ole liiemmin kuullut tällä saarella. Ketään ei kuitenkaan näkynyt missään, joten totesimme baarin olevan kii. Ei muuta kun seuraavaan paikkaan.

Harry’s Paradisen kukkia

Harry’s Paradisen kukkia

Ei meillä kummallakaan nälkä vielä ollut, joten virvokkeita siis. 

Artistico oli paikan nimi johon päädyimme, ihan vain siksi että mieheni bongasi kitaran tavernasta ja samalla myös huomasimme, että itse isäntä siellä myös soittelee. Mies päätti mennä kysymään kitaraa lainaan kun musisointi oli ohi, vedoten ikävää omaa kitaraansa kohtaan. Tavernan isäntä innostui.

Artistico taverna

’Tottakai, mikä nimesi on? Minä olen Jorgos.’ 😀

Mieheni esitteli itsensä ja sai kitaran soitellakseen. Jorgos oli haltioissaan, jonkun ajan päästä hän tuli sanomaan, että koska tahansa tuletkin tänne, saat kitaran lainaan. Jos paikalla en ole minä, kysy poikaani hän antaa kitaran sinulle. No näin!

Mies ja kitara

Mies sai soittelukiintiönsä täyteen ja totesi nälän saapuvan. Check please ja eteenpäin, Jorgoksen saattelemana ja vielä kerran lupaukset kitaran lainasta

On the road sopisi teemaan ruokapaikkana soittelun jälkeen ja olihan se niin hyvä, kuin oli hehkutettu. Souvlakia gyrosta ja halloumisalaattia, uppos nälkäisten roadtrippaajien kitusiin.

Kuva muistpksi kohdasta jossa On the road sijaitsi

Nähtiin jossain vaiheessa iso supermarket ja mietittiin, että sieltä on haettava muutama juttu.
Eli Metaxaa, jolla frappe kokeilut jatkuu, sekä miehelle sipsiä, niitä kun kunnon kulinaristin kuuluukin nauttia.

Auringonlaskun kävimme katsomassa Kantounissa Agios Athanasios kirkon pihalla, ihana paikka.

Kantounin rantaa

Agios Athanasios

Kirkko auringon laskiessa

Hippo Potamuksen palautus olisi käsillä, se olisi nyt vietävä koska aamulla vuokrafirma aukeaisi vasta ysiltä ja meidän olisi suunnattava kohti Lerosta jo ennen sitä.

Sovittiin miehen kaa, että jättää mut hotellille purkaa kamat ja hän palauttaisi auton, kesken ajon mies totesi, että kylhän meidän pitäisi vielä päästä pimeällä ajelemaan. Josko ne siel firmas oliski jo aikasemmin aamulla paikalla vastaanottamassa autoa.. Toivotaan näin..

Onnistuin aikaisemmin rannalla saamaan jonkun piikin vedessä jalkapohjaan, joten jäin hotellille purkaa kamat ja leikkimään kirurgia piikin kanssa. Pikkusen vaati kanttia ronklata outo piikki pois, mutta onnistuin hyvien varusteiden avulla. Neula, pinsetit ja desinfiointiainetta.

Hetken päästä mies jo ilmestyi takaisin autonavaimia kilkutellen, eli yön selkään ja kohti Vlichadiaa ja siellä olevaa ravintola Paradisiota. Koska ruokaahan oli taas saatava.

Tuon pöydän olisin voinnut viedä kotiin

Rauhallinen paikka vaikka lapsia oli enempi kuin aikuisia, kerrankin en ärsyyntynyt tästä.

Ruoka oli erittäin hyvää. Suosittelen lämpimästi.

Saganaki

Kesäkurpitsa palloja

Possunpihvi ja ihanan paljon sipulia

Tänään oon taas moneen otteeseen tappanu ajatuksia loppu viikosta ja kotiin lähdöstä. (Mitähän sekin on?) Samalla kun olen koittanut tsempata itteeni et: hei nythän on vasta Maanantai.
Katsotaan kumpi ajatus voittaa.

Massut täynnä lähdimme hotellia kohti, avo-auton katto alhaalla ajelimme pimeässä. Katse suuntautui taivaalle, tähtien loisteessa taas tämä herkkis vieritti kyyneleet juuri tälle hetkelle ja tunteelle, kuinka mieheni taas onnistui luomaan täydellistä tästäkin. Ilmankos rakastan häntä niin paljon ❤️

Huomenna juhlitaan neitsyt Mariaa, en tiedä miten, mutta eiköhän se selviä.

P. S taas oon miettinyt talollemme nimeä. Tänään se pätkähti Villa Jorgos, se oli pakko olla se. Asuuhan meillä kummituskin nimeltä Jorgos.. Siitä sitten joskus toiste!

Kalymnos 12.8.2018

Aamiainen parvekkeella oli hyvä aloitus tähän päivään. Hyvin meni kurkusta ales ilman kaipaamiani leipomojuttuja.

Aamupalaa

Aamiaisen jälkeen mies lähti hakemaan autoa, josta pidin hieman jännityksessä porukkaa. Avo Nissan oli kuin tarkoitettu meille. Mies saapui takaisi hotellille hykerrellen..

’sä tuut niin tykkää siitä autosta’ oli sanat.

Niin muute tykkäsin, lempparivärini on sininen, niin kuin myös auto oli. Autoillamme on aina nimet. Tämän ristimme Hippo Potamukseksi.

Nissan Micra/Hippo Potamus

Suunta kohti Pothiaa, Kalymnoksen pääkaupunkia. Saapuessamme kaupungin laidalle rupesimme arpomaan oikeaa tienristeystä ja tietenkin valitsimme juuri sen väärän. Kadut kapeni kujiksi, kunnes onnistuimme saamaan itsemme sellaiseen paikkaan, että oli kaivettava kartta esiin. Kartta kun löytyi ilmeistyi eteemme kuin tyhjästä isä Jorgos, suoraan sunnuntaimessusta taivaanlahjana meille. Paasaus alkoi kuulumaan kreikaksi.. Taas.. Pakko oli pahoitella ja pyytää englantia please. Kerta numero kaksi tällä reissul ku miestäni luullaan kreikkalaiseksi.
Isä Jorgoksella (nimi muutettu) ei oikein englanti sujunu, tähän ongelmaan tuli apu samantie kun kokonainen kreikkalainen perhe ryntäsi tulkkaus avuksi. Oikea suunta löytyi. Täytyy kiittää tästä vielä kerran isää iltarukouksessa.

Tyytyväiset autoilijat

Yksi väärä suuntima ja taas oli avulias setä meitin apuna. 

Vihdoin satama häämötti. Auto parkkiin ja käppäilemään. Suosittelen Kalymnosta jaettuna kahtiin. Pothiaan ne ketkä haluu pikkusen enempi menoo ja muualle ne ketkä haluavat vain rauhaa (ja rakkautta, peace) Mukava paikka oli kyllä tämä satamakaupunki. 

Pothian satamaa

Ag. Savvas luostarille näkymät

Chez Nikos katedraali

Pothia

Uimaanhan tälleen keskipäiväl oli hyvä mennä siihen kelpasi paikka nimeltä Vlyxadia. Pieni ranta, pari tavernaa, paljon lapsia. Pikainen pulahdus viilensi mukavasti, merivesi oli aika viileää.

Vlyxadia

Vathia on moni kehunut joten Hippo Potamuksen nokka sitä kohden. Huikeat maisemat ja hyvä kuntoiset tiet tekivät tästäkin roadtripistä elämyksen.

Tien kunto on hyvä

Näkymät merelle

Vathi

 
Tie kaarsi suoraan satamaan josta äkkiseltään ei löytynyt parkkipaikkaa, kunnes tavernasta setä Kostas rupesi huitomaan että tuohon vaan, suoraan rappusten eteen parkkiin. Noudatimme neuvoa, tais olla tarkoituksensa tälläkin, koska sai meidät asiakkaikseen tavernaansa. Eilisestä viisastuneena otimme kreikkalaisen salaatin puoliksi ja yhden souvlakivartaan.Nälkä lähti.

tavernassa

Lasi viiniä ruuan kanssa

Vathin satama

Vathin satama

Uimapaikka Vathin satamassa

Ihana paikka, jotenkin mieli rauhoittui siellä. Olisin vaan voinut istua siinä ja ihmetellä pitempäänkin. Mutta Hippopotamicra nissanux houkutti parkissa niin paljon että päätimme kiertää saaren takaisin Massouriin.

Saaren ainoa vehreys Vathin laaksossa

Vuoristo maisemaa

Vuoristotie

Nopea virkistäytyminen hotellissa ja suunta kohti suositeltua musta hiekkaista rantaa, Platy Gialosta. Melkoinen aallokko vähän hirvitti, mutta mentävähän sinne oli. Aallot paiskoi meikäläistä kevyesti. Ei vissiin oo tarpeeksi nautittu gyrosta ja Mythosta 😀

Platy Gialos

Platy Gialos

Platy Gialos

Auringonlaskuaika läheni, ajellessamme näimme hyvän pysähtymispaikan lähellä Arginontaa, josta se varmasti näkyisi täydellisesti. No niinhän se myös teki. Koskaan en ole sellaista auringonlaskua nähnyt. Hieman harmitti kun paikalle eksyi autolastillinen äänekkäitä ihmisiä hillumaan. Lähtivät onneksi pois ennen h-hetkeä. Voikun osaisi ottaa kunnon kuvia, että tunnelma välittyisi teillekkin.

Auringonlasku

Auringonlasku

Olimme lähtöä tekemässä kun kuulin tuttua kilkatusta, vuohia parisen kymmentä jolkotteli pitkin tietä. Iso sarvisin koitti ottaa katsekontaktia niin, että mieheni painui pelosta penkkiinsä kiinni. Mahtava lisä tuli näistä vuohista valokuviimme. 

Nälkäiset vuohet

Tuijotus

Olisi aika jättää auto parkkiin ja suunnata syömään illan viimeiselle aterialle. Paikka vaihtui moneen otteeseen, kävellessämme tuli nenään voimakkaan valkosipulituoksu, se leijaili ravintolasta nimeltä La Kambusa. Pastaa ja pitsaa, päädyimme kumpikin pastaan. Pieni neiti leili saapui pöytään, kohteliaana mies kaatoi sitä lasiini. (lue kumosi pitkin pöytää) onko karmamme kääntynyt? 
Mies pastafriikkinäoli todella tyytyväinen annokseensa. Minulla hieman tökkii pikkusen liian raa’aksi jäännyt pasta kai se oli sitten al dente vai miten sitä sanotaan. Maut oli kyllä kohdillaan.

pastaa kynttilänvalossa

Matka takaisin hotellille tuntui pitkältä, joten välipysähdys oli paikallaan Australialaisessa baarissa nimeltään Mickis. Kyseisen paikan omistaja näki meidät levähdyspaikalla aikaisemmin ja rupesi juttelemaan miehelleni alkuun Kreikaksi.. Eli tapaus numero kolme.

Koko päivän on pyörinyt mielessä Ouzo, semmoinen sitten. Mies otti Kreikkalaista luomuolutta nimeltä Nissos. Kumpikin maistui, miehelle nopeammin kuin minulle. Lisäilin vettä joka siemauksen jälkeen lasiin. Mies jo hoputteli, että yhtään et oo juonnu, no siltähän se näytti.

Seuraavana mies olikin jo kumonnut juomat, kirjaimellisesti. Otti tukea pöydästä kun korjasi asentoaan tuolissa, pöytä kippasi ja siinä olis sitte kaikki levällää ja kummankin varpaissa pienet Ouzo ödöörit. Hiljaa pyysin laskun, tarjoilijan pyyhkiessä pöytää, se varmaan ajatteli että hemmetin suomalaiset ördääjät.

Aamupala-aineita lisää kaupasta ja hotelliin. Tuttu kaava toistaa itseään. Minä partsil, mies nukkumassa. 
P. S Kävin jo nettiautos kattelee mitä tommone menopeli kustantaisi 💙

Kalymnos 11.8.2018

Aamulla heräiltiin ysin maissa ja lähdettiin katselemaan leipomoa. Todettiin siinä matkan varrella, että ei sellaista ole. Jokaisessa kaupassa oli pieni vitriini leipomotuotteita.

Telendos

Päädyimme sitte suoraan hotellia vastapäätä olevaan Prego nimiseen ravintolaan buffet-aamiaiselle. Maksoi 7€ per läpi ja oli ihan jees perus juttu. Päätty vaan hieman kesken, kun taas kerran saimme jäätävän kokoisia ampiaisia ruokiemme kimppuun.

Ah aurinko

Kyselimme myös heti aamusta etsintäreissulla mönkkäriä vuokralle, eipä natsannut, ensi viikon perjantaina olisi vasta mahdollista. Noh keksitään jotain muuta sitten.

Aamiaisen jälkeen altaalle, meille sanottiin siellä olevan infotilaisuus klo. 11.30. Kello 11 opas rupesi puhumaan ryhmälle ihmisiä tanskaksi jotain. Kun he lopettelivat kävin kysäisemässä, että koska se englannin kielinen osuus alkaisi, sepäs oli juuri ollut se.. Tanskaksi. Hah, empäs olis ymmärtänyt senkään vertaa, harmitti kun meni tervetulojuomat ohi suun.

Allas-aluetta

Seuraavana ajateltiin lähteä katsomaan retkitarjontaa. Biitsin läpi kävely osoittautui hyväksi vaihtoehdoksi, bongattii muutama kiva paikka minne mennä iltadrinksuille.
Kello näytti jotain yli yksi iltapäivällä, monessa ovessa lappu aukioloista. Siesta-aika oli siis käsillä 13-17. Tää oli hyvä tietää.

Hotellille takasinpäin mentäessä poikkesimme supermarkettiin ostamaan omat aamupalatarpeet, ei tarvi etsiä enempää.
Löysin itselle pullon viiniä, 2 litraa 😂 merkki oli Santa Laura. Kohtalo sanon minä.

Santa Laura

Viini valikoimaa marketissa

Siinä maksua suorittaessa kiinnitimme huomion pöydällä olevaan omistajan frappekuppiin, aina välillä hän painoi nappia kupin kyljestä… Eli siis kuppi missä suoraan voi tehdä frapen.. Kätevää. Pakko oli saada sellainen.
Niitä kuppeja löytyi samaisen kaupan hyllystä. Tämäkin oli kohtaloa koska mies oli juuri viisi minuuttia aikaisemmin sanonut haluavansa frapen, no nyt hän sai ja vielä ihan itse tehdyn.
Kaupasta frappeaineet sekä jäät mukaan ja hotellille.

Pakastinlokero aukaisu tuotti pettymyksen, se oli umpi jäässä ja jääpalapussi ei sinne mahtuisi. Mitäs sitte? Laatikosta löytyi iso leipäveitsi, ei muuta ku sahaushommiin, kätevä emäntä kun olen, hetken päästä tilaa tuli, joten jäät pelastettu!

työkalu jäiden irroitukseen

Pikku välipala olisi tarpeen, selailimme tripadvisoria ja sieltä suositeltii raflaa, joka oli aivan vieressä. Minulle pitagyros ja mies otti kebabgyroksen (ei muuten ollu ranskalaisia sisällä), jaettiin Kreikkalainensalaatti annos puoliksi ja Mythosta kylkeen. Olipa vallan mainio tämä Barbayiannis, suosittelen.

Gyrokset

Lähdettiin viel kävelylle toiveissa mönkkäri tai ehkä auto vuokralle jossain vaihees lomaa. Mies oli katsellut netistä, että yksi firmoista vuokraisi avo-Nissania. (mun heikkokohtanihan on Nissanit kun miehellä taasen Citroënit) Naureskelimme, et ei varmaan saatavilla.
Vuokraamolle saavuimme häntä koipien välissä anova katse silmissä, josko joku menopeli, please kruunaamaan häämatka.
Itse en kestä näitä tilanteita jos yhtään tarvii jännittää, menin kadun toiselle puolen katselemaan bussi-aikatauluja, kunnes kuulin miehen äänen..

’Et arvaa?’
’No arvaan, ei yhtään autoa’
’No oli yksi, mut vuokraamon mies sano et se on niitte kallein auto’
’Niin? Paljonko?’
’75€/vrk, otetaanko?’
’No hitto otetaan’

Taasko se kohtalo siel puuttuu peliin, ehkä me päästään viel jonnekkin.

Tästä oli hyvä jatkaa parvekkeelle odottelee auringonlaskuu.. Rommi-colat ja yatzia muutama kierros, jonka jälkee suihkun kautta kohti rantabaaria, mikä aikaisemmin bongattiin.

Ales ku päästiin niin eipä siel ollu ketää, luultii et paikka on kiinni, mut päättelimme, että siellä porukka viihtyi vaan päivisin. Joten seuraavaan paikkaan, Mario Bros. (omistaja lienee fanaattinen Nintendon pelaaja) siellä näin pöydissä mainokset Kreikkalaisesta siideristä, mitä oli kehuttu, facebookin kreikka – ryhmässä, semmonen sitte mulle ja miehelle venhäolutta. Kumpiki  oli tyytyväisiä valintaansa.

Loputkin auringosta painui Telendoksen taakse, aallot hakkasivat rantaan. Muutama pärske tavoitti myös varpaamme, kylhän tää on parasta mitä häämatkaltaan voi toivoo.
Juomat juotuna lähdimme pitkin hiekkarantaa tähtitaivaan alla tallustamaan eteenpäin.

Piti kai sitä syödäkkin vielä. Ajateltiin, että jos ottas jotku makeat drinksut, niin nälkä nousis, menimme siis johonkin rokki-baariin. Pakko todeta, että nimeä en muista mutta lisäämpähän sen tähän jossain vaiheessa. Scorpionshan se oli.

Drinksut

Valinnan vaikeus iski ja siinä päätöstä tehdessä kerkesimme vetää kaks kippoo poppareit.. Virhe… Se vielä kostautuu

Driksut oli jees, samalla kun nautimme niitä pelasimme Neljän suoraa. Arvatkaas kuka voitti? Mä NIIN osaan taktikoida ja kattoo kauas kantosemmin 😀.
Miestähän toki söi häviö ja selitteli sitä sillä, ettei olis pelannu pelii ku kerran lapsena.

Pakkoo viel sanoo et musiikki oli hyvää täs baaris.. Gunnnareita, ja soi siel jopa Nightwish. Omistaja oli selvästi vanha heviäijä.. Tai no selvästä tiiä..

Pien nälkä oli havaittavissa, joten ajauduimme Panos nimiseen ravintolaan. Tietenkin meidät pistettiin suomalaisten viereiseen pöytään istumaan. Koitin olla kuuntelematta arkee liittyviä tilityksiä, koska ite oon ainakin sulkenu ne kaikki off-vaihteelle loman ajaks.

Saganakia alkuun ja juomaks neiti leili.. Tai no minusta roseviini vois saada jonku astetta paremman nimityksen jos punkku olis Rouva leka.. Ehdotelkaas.

Saganaki cheese

Päätin ottaa steak mexicanan ja mies otti Panoksen pastaa.. Siinä vaihees ku annokset tuotiin, oli tämä neitikin hiljainen. Edes jouluna en ole nähnyt kenenkään lautasella noin paljoa ruokaa, veikkaisin et mieheni lautanen painais noin kilon ja omani yli sen.

1/3 sai ahdettuu, siin vaihees ku totesin miehelle, et nyt oon aivan täys, toi tarjoilija neiti toisen puolikkaan roselekan pöytään.. Repesin nauruun, koska tää on varmasti taas joku opetus sikailulle.

Uskollisesti koitin hörii viiniä samalla, kun viereisen pöydän suomalaisnainen sai tuulen ansiosta omat viinit syliinsä. (oliskohan tääki ollu joku näpäytys hälle, et nyt ollaa lomalla eikä ruotimas arkee)

Oman viinin sain juotua ja talon tarjoamasta lasillisen, kunnes mies totesi et nyt piisaa… Prkl, ei kai nyt pöytää jätetä juomatonta alkoholia.. No niin siinä vaan kävi..

Nyt taas hotellin patiolla näpyttelemässä näitä tekstejä. Toivotaan et joku edes hyötyy näistä jorinoista. 

Kalinihta

Kalymnos 10.8.2018

Lähdimme matkaan jo torstai iltapäivänä, koska aioimme yöpyä serkkuni luona Espoossa. Lento lähtee perjantaina klo. 9.50  joten minä panikoivana, että myöhästyisimme en todellakaan haluaisi lähteä aamuyöllä ajelemaan keski-suomesta. Perillä Espoossa kävimme Isossa omenassa vielä hakemasssa viime hetken tarpeita eli roisketiivistä otsalamppua ja lomalukemista.

Uni rupesi itsellä painamaan vasta klo. 01.30 yöllä ja herätys olisi aamulla kuudelta, pienillä unilla siis.

Hetki meni aamulla kunnes silmät aukeni ja sai aamutoimet tehtyä. Serkku oli ihana ja vei meidät kentälle. Kuppi kahvia ja sämpylää kentällä. Käsitys maitovara on ilmeisen hukassa monella kassatarjoilijalla. Ei, se ei tarkoita että kuppi jätetään senttiä vajaaksi.

Check in

Huomenta

Perinteinen  skumppa Oak barrel pubissa vei onneksi hieman jännitystä.
Hetken odottelun jälkeen pääsimme koneeseen. Varasimme koneen etuosasta paikat isommalla jalkatilalla koska mieheni on aika pitkä ja näin hänen olisi helpompi istua. Huonoksi onneksemme saimme lapsilauman ympärillemme. En kyl ymmärrä miksi annetaan lapsille varata isommat paikat.

Kosin lentokenttä on kuulutuksen mukaan perjantaisin hyvin ruuhkainen joten lento lähtisi 20 minuuttia myöhässä.

Kohta lähtee

Lento meni muuten jees paitsi että yksi niistä lapsista päätti pistää kunnot itkupotkuraivarit muutamaan otteeseen pystyy, äitihän ei tätä herranterttua edes kunnolla komentanut. Samainen mukelo roikkui apinan lailla selkänojalla niin että lasit oli vaarassa kaatua ja tabletti lähteä lentoon. Pikkuse kiristy hermot.

Kos

Kentälle päästyämme vessa oli tietenkin eka pitstop, no ei ne ihmiset vaan osanneet jonottaa taaskaan. Olin jonossa ekana, jonon perästä tuli mummukka kyynärpäätaktiikkaa käyttäen ja meni suoraan aukeavasta ovesta sisään vaikka olin  jo sinne kävelemässä. Kiittelin isoon ääneen, no onneksi seuraava vessa vapautui, jonne  pujahdin, sain sitte haukut siitäkin että muka etuilen… Argh.

Bussilla kohti Masticharin satamaa jossa 1.5h odotus että päästään lautalle.
Pakko oli saada syötävää ja ne Mythokset. Eka mynttinen uppos ikeniin oli pakko tilata toinenkin. Saatiin juuri syömiset päätökseen kun lauttamme kurvasi satamaan, en kyllä odottanut sen olevan niin pieni. Oli siis tiedossa varmasti keinutusta.

Eka Mythos

Lautan lähtemisessä kesti… Ja kesti.. Viimein liikkeellä.. Miehelle iski jo ärrinmurrin keske reissun.. Huomattiin että eka suuntammehan olikin Pserimos, tulee sielläkin sit käytyy.

Aurinkorasva olisi kannattanut varata kassiin, eikä jättää matkalaukkuun. Aurinko poltti aika mukavasti.

Pothiaan päästyämme jouduimme kaivamaan jäävuoren kokoisesta matkalaukku kasasta omamme, bussiin ohjattiin suoraan mutta siihe tuli stoppi. Matkalaukut piti tarkasti täyttää juuri oikeassa järjestyksessä.. Sen ymmärrän, mutta en sitä että matkalaisia ei ohjattu suoraan oikeaan järjestykseen. Kolme kreikkalaista bussikuskia selitti yhteen ääneen kuinka meidän oli odotettava vuoroamme. Noh siinähän pääsi katsomaan montako suomalaista tuli samaan hotelliin meidän lisäksi. Kolme pariskuntaa, toivottavasti ei törmäillä kovinkaan paljoa.

Pothia

Miehellä oli tässä vaiheessa jo jäätävä Ketutus päällänsä, on näköjään unohtanut vuodessa miten nämä Kreikkalaiset toimivat.

Ajoimme pothian läpi kohti hotelliamme. Pothia oli täysin autio. Ei ihmisen ihmistä, ihan kuin zombiet olisi hyökäänneet kylään ja syönny kaikki.Bussi suhaili ees taas ja välillä pysähyttii morjestelee tuttuja.

Mutkaisia teitä

Kun vihdoin pääsimme hotellille nimeltä Elena aprtments, oli vastaanotto hieman nuivaa. Avaimet saimme samantien ja huone osoittautui todella siistiksi, parveke oli juuri niin iso kuin kuvittelin ja näkymät aivan mahtavat. Ilmeisesti lähettämäni sähköposti oli jollainlailla tavoittanut hotellin henkilökunnan, kyselin siinä hyvän huoneen sijainnin perään koska olimme häämatkalla.

Näkymät parvekkeelta

Telendos vastapäätä

Huoneessa oli pullo punaviiniä odottamassa ja jääkaapissa iso pullo vettä. Varusteina kahvinkeitin, vedenkeitin, mikro ja jääkaappi. Mikron ansiosta vois saaha jotain pikaista syömistä aikaiseksi.

Uikkarit päälle ja altaalle. Aika kävi vain vähän tiukille koska allas ja baari suljettaisiin klo 19 pikauinti ja Fix siihen päälle riitti vallan mainiosti. Vähän maisemien ihailua ja super marketin etsintään. Sellainen löytyikin vähän matkan päästä. Leipomoa ei bongattu mutta ehkä sekin vielä löytyy.

Kunnon lomakuvassa on varpaat maisemat olutta ja horisontti vinossa

Supermarket reissulla katsottiin meille suositellun Prego nimisen ravintolan menua, pitsanälkähän siinä yllätti, joten kamat hotelliin ja pitsalle. Paikka todella siisti, tarjoilijat hyvin ystävällisiä, ruoka kohtuu hintaista ja tunnelma ++ tapasin myös vanhan ystäväni vuoden takaa..leilin  A. K. A neiti viinileili. Meillä juttu luisti alusta loppuun todella hyvin 😀

Mexicana pizza

Neiti Viinileili

Jälkkäriksi vielä Pannacottaa.. Ah..
Olisin itse vielä halunnut lähteä katselemaan iltamenoa mutta mies totesi sängyn kutsuvan, joten kaadoin itselleni lasin viiniä ja päätin mennä istumaan kynttilän valoon meidän jumalattoman suurelle parvekkeelle /patiolle.

Jotenkin vieläkin epätodellinen olo et me ollaan täällä. Mut kai se on uskottava.. Kreikka ❤️

Ps. Kuvat lisään myöhemmin