Nyt tarkeni yön hyvin.

Kiitos illalla päälle saadun lämmittimen.

Aamupalan jälkeen oli suunnitelma lähtee valloittamaan Gran Canarian korkein kohta.

Cocodrilo park olisi myös hauska käyntikohde.

Tänään on muuten ystävänpäivä ja mikä parempaa voisi olla, kuin viettää se parhaan kaverin kanssa seikkailen.

Ei kauaa tarvinnut ajella ylös vuoristoon, kun korvat rupesi napsumaan lukkoon, vaikka korkein kohta oli vielä kaukana.

Päästyämme pilvien päälle osuimme jälleen vanhan kraaterin luo.

Caldera Los Marteles.

Pitkähavuiset puut piti korvia huumaavaa suhinaa, kun tuuli kävi niihin. Hetken mietin mikä tämä tunne täällä on, ennen kuin älysin, että sehän on kevät 💚

Levikkeellä vanhempi pariskunta laittoi juuri tuotteitaan esille. Pakkohan se oli mennä katsomaan mitä tarjolla.

No sehän oli ihan virhe.

Löytyi meinaan kaikkea kivaa, mojokastikkeesta hunajarommiin. Ihan vaan supportin vuoksi uppos tänne 30e.

Matka jatkui läpi palaneen alueen. Surkean näköistä.

Lämpötila oli tippunut yli 5 astetta, kun saavuimme määränpäähän.

Pico de las Nieves, on paikan nimi.

Tuuli tuiversi täällä niin kovaa, että kuvia ottaessa, oli puhelimesta tosissaan pidettävä kii ettei se lentänyt jontkaan.

Aamulla, kun pesin hiukset mietin, että kuivaisinko ne, onneks en, se olisi ollut turhaa, koska nyt se tapahtui luonnon toimesta.

Näköalatasanteelle kiivetessä sai olla kielikeskellä suuta ja hyvät kengät taas jalassa.

Ihan mahtava kokemus tämä, saa nähdä katsellaanko joku päivä tuolta Teideltä tänne päin.

Autossa ruvettiin katselemaan reittiä Cocodrilo parkiin, ja huomasimme sen olevankin juuri tänään kiinni. Perjantaina aukeaisi. Se jäisi nyt.

Noh eipä se mittään, ei ollut tarkoitettu juttu.

Varasuunnitelma kehkeytyi pian: kylä kierros. Koska Gran Canarian pikku kyliä on kehuttu kovasti.

Ensimmäinen varsinainen kylä jonne pysähdyttiin oli Vega De San Mateo

Ihastuin paikkaan välittömästi.

Kylä oli täynnä mitä upeampia taideteoksia.

Pieniä upeita yksityiskohtia siellä täällä.

Vastaan käveli iloisia ihmisiä, jotenkin koko paikka huokui sellaista hyvää oloa ja tyytyväisyyttä.

Lounas hiukohan se olisi. Kokeilimme onnea aukion laitamalla olevaan Ravintolaan.

Ystävänpäivän pöytävarauksia näytti olevan paikka täynnä, mutta myös meille löytyi pöytä.

Pääruuaksi otimme paistettuja juustoja ja leivitettyä Osterivinokasta.

Kummatkin annokset oli minulle aivan uusia tuttavuuksia, ai luoja niitä makuja. Mies alkuun epäili ettei nälkä noilla lähde, kuinkas kävikään.. Ei olisi palaakaan mahtunut näiden jälkeen.

Kesken syömisen rupesi kantautumaan korviin rempseä musiikki ja paikalle saapui soittajajoukko sonnustautuneena hienoihin pukuihin.

Karnevaaliaikahan on täällä kuumimmillaan. Saimme edes pienen osan siitä.

Lisää nurkkien koluamista syönnin päälle. Ilma kuitenkin on mitä mainioin.

Noita nurkkia ja kujia olisi voinut taas kiertää ja katsella vaikka kuinka kauan, edettävä olisi kuitenkin.

Ystävänpäivä kahvit kera jälkkärin, nautimme ennen seuraavaan paikkaan siirtymistä.

Teen tämän päivän kahdessa osassa, kuvia niin paljon.

Jatkuu…