Yllätyyys.. Taas muutetaan.

Tällä kertaa vähän kauemmaksi, Plakaan, Almyridan yläpuolelle.

En voi muuten uskoa, että ollaan oltu Kreikassa jo viikko. Onneksi ei tarvitse lähteä huomenna kotiin.

Taas mentiin aamupala tyyliin: eilisen jämät.

Ei meinaan Kostas the personal raineri tullut myslipatukoiden mukana aamulla.

No ei mua oliskaan huvittanu nyt alkaa laihikselle.

Yöllä satoi aika kovaakin, aamulla sitä ei edes huomannut. Isäntä parin hyvästelyt ja tien päälle. Leonidas rooms, voin suositella. Buukatkaa suoraan hotellista, ei vie kukaan välistä.

Tovin ajelun jälkeen..

Maleme, tuo kehuttu paikka, olihan se käytävä katsomassa.

Isolta tieltä Geraniin päin ja siitä Malemeen. Aika karun näköistä suoraa, hiljaista tuntuu olevan.

Maleme imperial on monen suomalaisen suosiossa. Piti sekin vilkaista.

Meinattiin poiketa Lidlissä, miehen koti-ikävää laannuttamassa. Ei onnistunut, sen verta pitkä jono oli. Lidlit on jänniä paikkoja, voit hetkessä siirtyä paikkakunnalta toiseen, tai jopa maasta toiseen. Näky sama ainut, että Kreikkalaisen Lidlin narauttaa runsas viina-ja viinihylly. Vaadin niitä Suomeenkin.

Käytiin siinä Kuuluisaa tohtori Vittorakista morjestamassa,ihan muuten vaan. Mukava kaveri. Ei ollu kuulema vikaa meillä..Kummassakaan päässä.

Joo eiköhän nämä kulmat ole nähty. Viikon päästä sitten lisää.

Matka jatkui kohti Almyridaa ja Plakaa.

Ensin eksyttiin Kalyvesin kapealle kadulle.. Malakat taas lenteli, hitto sehän rupee jo oppimaan tän homman.. Kuski meinaan.

Kahden välistä jääneen sydämenlyönnin jälkeen pääsimme Almyridaan.

Oi, että ja taas Lauran sydäntä viedään.

Melkoisen sokkelon jälkeen pääsimme pääpaikalle Plakaan.

Betreat-Inn, tykästyin heti alkuun.

Paineltiin portista sisään, rappuset ylös, toisesta portista sisään, rappuset ylös.. Missähän tääl on resepsuuni?

Aikamme siinä pyörittiin hoomoilasena, sitten mies keksi jostakin palmun takaa oven johon koputettiin.

Melkoinen vastaanotto, heti oven auetessa. Paljon karvoja ja märkää säären nuolemista, Chicolta.

Kumpikohan oli onnellisempi tästä tapaamisesta, minä vai koira ?

Koiraa seurasi rouva, joka johdatti meidät huoneeseen.

Huoneeseen kun päästiin, totesin jälleen.. Missäs on se meidän keittiö?

Onhan meillä jääkaappi kuitenkin, totesi mies. Katsotaan mitä kolmas kerta sanoo.

Ei sinällään haittaa, ettei tarvi lomalla kokata, olisin vaan halunnu ihan vähän säästää.

Istahdettiin parvekkeelle hengähtämään hetkeksi. Taisin olla janoisen näköinen, kun omistaja rouva riensi mehulasien ja kakkupalojen kaa perään.

Hyvin vieraanvaraista.

Herkkujen äpöstämisen jälkeen oli pakko mennä korkkaamaan allas.

Ensimmäinen allas lajiaan, jonka matalassa päässä voi istuskella vedessä.. Love it.

Hetken pulikointia ja nälkähän sieltä taas saapui.

Plakassa on kehuttu tavernoja, kävimme katsastamassa tarjontaa.

Monenmoista lajia oli saatavilla näissä, silti askel vietti syrjempään.

Ajattelin jo kohta olevamme takaisin lähtöpisteessä, kunnes kyltti ohjasti meidät kafeneioon.

Sanoin miehelle, että jos siellä istuu yksikin paikallinen, ei mennä häiritsemään.

No ei ollu paikallisia, muuta ku britti-pariskunta.

He sitten auliisti antoivat penkeistään pehmusteet ja jatkoivat matkaa, saate sanoilla: täällä on kylän kylmin olut!

Kiitos, good to know. Oliko taas niin ja..

Pakkohan se oli kokeilla.. Kysyin talon emännältä ruokavaihtoehtoja.

Meillä on VAIN mezejä.

Ei haittaa, tuo niitä. Ei iso nälkä ollutkaan. Jano vissiin vain. Eka kerta ku en katsokkaa menua.

Nopeasti pöytään tuotiin lautasellinen kaikkea.

Aika vaatimatonta omistajalta sanoa VAIN mezejä. Koska ne oli aivan törkeen hyviä. Juuri sopiva annos. Söin muuten lammastakin.

Täydellinen lounas.

Kaupassa piti taas käydä, joten ei muuta, kun Synka markettiin. Nyt mulle tarjottiin jo bonuskorttiakin, sen verta monta kertaa käynny 🤣

Nopeasti kamat huoneeseen ja auringonlaskua katsomaan.

Ollaan jo nähty viikossa monta erilaista laskua 😁 auringossa, ravintolassa jne.

Parempaa Lidliä ylle ja baanalle. Kävellen.

Hotellinaulassa oli taskulamppuja tarjolla, ihmettelin miksi. No täällä on aika huono valaistus jos haluaa liikkua pimeällä.

Katseltiin koko rantakadun menut läpite, yksi paikka kuitenkin iski syvälle.

Don Nikos Trattoria.. Ei, tänään en ota pizzaa.

Loistava valinta, ikinä koskaan en ole syönnyt niin hyvää pastaa.

Itse otin herkkusienillä ja mies jonkun kinkkupohjaisen.

Viereisen ravintolan britit äityivät vetämään Oasiksen parhaat, hataralla muistilla ja jäätävällä kännillä. Kertosäkeet kyllä raikas. Sääli paikan pyörittäjiä tosta ördäämisestä.

Laskun maksun ja ylistysten aika. Saatiin vielä hyvää jälkiruokaa. Palvelu oli mahtavaa.

Joku kertoi joskus kävelleensä Almyridasta Plakaan.. Tie naamassa. Pakkohan se oli lähteä kokeilemaan.

Sitä ennen menovettä. Löysin samalla täydellisen apuvälineen kelluntaan.

Pimeässä suunnistaminen on hankalaa. Ohjastin meidät mielestäni perille.

Yksi rasti hutiin.

Oikea kohde, kun löydettiin, oli kuvio sama: mies meni moottorisahaksi sänkyyn ja minä fiilistelee parvekkeelle.

Ihana hiljaisuus loppui lyhyeen, kun kuulin niiden brittien äänen kantautuvan tänne. Miten ihmeessä? Ne jäi drinkkibaariin ja me kipusimme 1.5 kilsaa ylös.. Voi luoja.