Tänään vaan ajellaan ja ihmetellään.

Meni siinä sitten yö, aamu neljään parvekkeella. Oli taas pakotettava itsensä nukkumaan.

Koitin eilen katsella jotakin fiksua tekemistä ja näkemistä, olihan muutama paikka, jotenkin ei vaan nyt nappaa ja kaiken lisäksi epäilen paikkojen olevan kiinni nyt kun maastossa liikkuminen on kielletty sakon uhalla.

Käytiin siinä aamusta aiheuttamassa Kalyveksessa kunnon liikenneruuhka, nyrkit vaan heilu ikkunoista. Kumma kun ei ole kiertotietä

Paria raunioita käytiin ihmettelemässä, todetaksemme tosiaan kaikkien tämmöisten paikkojen olevan kiinni. No eipä niissä näkemistä, olet nähnyt yhden voit kuvitella loput.

Mies halusi kiivetä taas henkensä uhalla katselemaan, se oppii sit ku sattuu ja sehän sattuu.

Aika kuvapainotteista on, mutta en usko että lukijoita kiinnosta mitä me keskustellaan ku ajellaan.

Tyyliin:

Niku: ’Taas tulee yks Hiluxi vastaan’

Minä: ’VARO AUTO’

Niku: ’Onkohan joku joskus laskenu nää kaikki kirkot mitä täällä Kreikassa on? ’

Minä ’VARO HIRVEE MONTTU’

Minä: ’ Muistatko sillon kerran… VARO VUOHI… Kun Zakynthoksella ajeltiin tällee, ei missään ja törmättiin.. ÄLÄ MEE NÄIN REUNALLA… Niin siis siihen tavernaan josta sai mustaa viiniä.

Niku: ’No ei se kyllä siellä ollu, se oli Kalymnoksella!’

Minä: ’No olihan se Zakynthoksella… VARO VARO, EI TÄSTÄ MAHU.. Etsin sulle vaikka blogista kuvan siitä’

Ja homma jatkuu tuota rataa.. Todella mielenkiintoista.

Käytiin bongaamassa perinteisesti lentokoneita ja vilkuteltiin lähteville, miestä nauratti, torppasin sen naurun lyhyeen, kohta mekin oltais koneessa ja joku täällä nauraa meille.

Ei kai tämä kotio menemisen murehtiminen vielä ala?

Tietämättämme, Zorbaksen kuvaus paikasta, katsoimme ensin majoitusta Stavrosista, onneksi se ajatus tyssäsi. Oli sen verta ahistava paikka. Kuvan verran kehtas pysähtyä.

Josko jotain ruokaa..

Mies bongasi jonkun tienvarsi raflan, mikä vaikutti hyvältä.

Olihan se, loman ekat gyrokset ja specialranut. Huh huh. Nää osaa ainaki maustaa ruuan.

Seuraavana eksyttiin Styloksen kylään. Ihana pieni paikka.

Kuivunutta joen uomaa montakin, jossain kohti kuitenkin pulppusi puhdasta kylmää vettä.

Jossain kohtaa selvisi, Samarian vesipullojen vesihän on täältä.

Seuraavat kuvat puhuvat puolestaan.

Ette arvaakkaa… No syömään.. Kyllä.. Kostasta ei oo vielkää näkyny, reklamoin edelleen. Jos joku tietää hyvän firman josta sais PT:n tai hyvän suolihuuhtelun, vinkatkaa🤣😁

Majapaikan telkkari jumiutui yhdelle kanavalle.

Taitaa olla omistajalla näppinsä pelissä asian suhteen😁

Joojoo, laihdutan laihdutan,

Kunnes..

Eilinen ravintola johon ihastuimme houkutti, se oli kuitenkin täynnä, tunnin päästä kuulema tilaa.

Käytimme ajan hyväksi pistäytymällä virvokkeilla.

Maanantai-iltaan sopii hyvin Ouzo.. Sitäpä sitten.

Sain siinä kerrankin ihmisten aikaan kirjoitella blogia, the meatingin raki painoi luomia. Ei sitä enempää kiitos.

Tunti kului nopeasti, ja meille oli pöytä valmiina.

Täällä tehdään kaikki niin ajatuksella, että hämmennyn vieläkin.

Haluutteko arvata mitä tilasin? 😁 Kyllä.. Pizzaa. Alkuun valkosipulileipää.

Mies meni Carbonaralla. Oli kuulemma mahtavaa.

Tää paikka on täydellinen.. Jokaiselle aistille jotakin 😘😉

Jälkkäriksi vielä jätskiä, tätä on kaivattu.

Pahin osuus on taas edessä, mutta taksiahan ei oteta. Kortin kyllä sain

Melkein kuolin siihen nousuun, miksi se eilen oli helpompi?

Selvittiin kuitenkin perille.

Rupeaako jo kyllästyttää?

Heitelkää kommenteihin aiheita mitä voisi tehdä.. Mitähän keksitään..