Tuulitukat tötteröllä

Musta tuntu et aamullakin oli vielä ähky.

Pakko oli vaan ähräytyä ylös sängystä, kotona voi sit nukkua 😁

Ei meillä oikein ollut käsitystä siitä, mitä tämä päivä tuo tullessaan.

Joskus se on vain hyvä seikkailla ilman tarkkaa suunnitelmaa.

Ainut ajatus oli vain, että mantereen puolelle mentäisiin.

Kamat kasaa ja autoon.

Nyt otettiin leipomosta aamupalaa, niin ei menisi aamiaisen valmistamiseen ylimääräistä aikaa.

Lefkadaan päästyämme oli meitä vastassa silta joka oli pystyssä ja poikittain, olin aivan unohtanut tän liikkuvan sillan täällä.

Parhaaseen aikaan paikalla.

Ei siinä kauaa nokka tuhissu, kun kymmenkunta venettä oli päästetty puolin ja toisin läpi ja silta oli takaisin paikallaan.

Mitenhän käy jos sillan kuski lyö hanskat tiskiin, kun lakko tulee?

Melkein takaisin paikallaan.
Aamupala
Mantereen puolella
Ja sitten meren ali.

Miehelle iski Prevezassa niin kova vessahätä, että oli pakko pysähtyä ensimmäiseen setämies kahvilaan.

Vieressä oli onneksi lauantaimarkkinat, minä painelin sinne, en kehannu jäädä paikallisten kaa istuskelee kafeneioon.

Ihana

Todella edullisesti olisi täältä saannut tuoretuotteita, paino siis sanalla tuore. Harmi kun loppuloman ostokset jo tehty.

Laidasta laitaan kaikkea
Ihania appelsiineja.

Matka jatkui eteenpäin kohti Nikopolista, sieltä pitäisi löytyä akvedukti, jonka haluaisin nähdä.

Pitkää muuria matkalla
Pakolliset kivirauniot nähty
Tääkin paikka oli onneksi kiinni, niin ei tarvinnu mennä.

Et oo ollu Kreikassa jos et oo käynny Jumbossa. Näin pääsin juuri sanomasta miehelle, kuin tyhjästä keskellä ei mitää pellolla eteemme tuli Jumbo.

Selvennyksenä siis, Jumbo on sekatavarakauppa josta saat mitä vaan todella edullisesti.

Erikoinen paikka laittaa tänne.

Pienet ostokset tällä kertaa. Ei löytynyt sitä mitä etsin.

Ei löytynyt myöskään akveduktia,pelkkä läpäisemätön pusikko vain, en olis halunnutkaan nähdä. Ei jäisi harmittamaan.

Samalla päätimme kiertää koko lahden, koska täällä asti olimme jo.

Seuraava etappimme oli, Amvrakikoksen lahden laidalla oleva luonnonpuisto alue Salaora.

Tyyntä.
Hauska pieni majakka matkan varrella
Vierestä löytyi merisiili poikineen.

Kapea tie meni vesistön keskellä.

Tähden ja sinisen pallon välissä tie. Paikka Koronisia.
Jännä paikka.

Käytiin ekana katsastamassa kivaa uima/lepopaikkaa meille, sitä ennen olisi kuitenkin syötävä.

Koronisiassa auki oli kolme tavernaa ja jokainen niistä oli kalataverna, niin mun tuuria.

No ohan tässä tuhdisti syöty muutenkin.

Hieno Transit parkissa tavernan pihassa.

Salaattia ja paistettuja kesäkurpitsasiivuja päätyi lautaselle.

Perus salaatti
Mausteena näissä oli mun kauhuksi kanelia onneksi vain ripaus.

Mahat täynnä oli hyvä mennä rannalle pötköttämään.

Ei edes telttaa viitsitty laittaa kun aurinkopedit oli ilmaiset. Toinen syy, aikaisemmin mainitsemani tyyni keli oli vaihtunut navakkaan tuuleen. Oli mielenkiintoista koittaa vaihtaa uikkareita päälle auton vieressä koska koppia ei ollut.

Näin taas ne kauhukuvat, kun alushousuni leijailisivat tuulessa päätyen jonkun rannalla makaavan päälle.

Tää oli ehkä muutenkin erikoisin ranta missä koskaan olen ollut. Toisella puolella vesi oli kuin suistossa ja toisella meressä.

Vesi oli lämmintä.

On tää mun rannalla oleminen varmaan aika huvittavan näköistä puuhaa. Oon ku muurahainen pesää tekemässä. En vain osaa rauhoittua.

Tie rannalle.

Kuuntelin siinä samalla vieressä olevien lasten puhetta, vaikka kreikkaa puhuivatki sain puheesta selvää paljon helpommin kuin aikuisten, jotka puhuu paljon nopeammin ja käyttävät täytesanoja.

Tarpeeksi kun olin ”rentoutunut” oli aika jatkaa matkaa.

Arta/ Ambrakia osui sopivasti kohdalle, joten olihan siellä pysähdyttävä.

Ei yhtään huono kohde ollenkaan pysähtymiselle.

Paikalta löytyi meinaan mahtava iso vanha silta.

Sillan toinen pää
Näkymä sillalta tässä on mennyt joskus Turkin ja Kreikan raja
Komia

Tarina kertoo, että sillan rakentajan vaimo olisi haudattu sillan rakenteisiin.

Maireeta

Mietittiin, että nyt olisi järkevin väli syödä, muuten menisi liian myöhäiseksi.

Sillan vierestä löytyi pizza/pasta paikka. Ajattelin sen olevan todella kallis, kun sijaitsee sellaisella paikalla.

Tästä pääsisi myös ravintolaan, ehkä hieman hankala kulku.

Yllätykseksi huomattiin hintojen olevan huomattavasti halvemmat kuin muualla tällä reissulla. Pasta annos 8e.

Yksi kylmä tähän väliin.

Pöytään istuessa huomasin maassa sentin kolikon, ruokaa odotellessa päätin heittää sen toivomuskolikkona virtaavaan veteen.

Hetken päästä heitosta, ajelehti kohdalta valvavan kokoinen valkoinen höyhen.

Toiveeni oli siis kuultu.

Tryffelipasta

Taas kerran aivan taivaallista pastaa.

Ja vaikka annos näyttää pieneltä oli se valtava. Kunnon kermasta ja voista tehty.

Lähtiessä löytyi jälleen maasta kolikko, sentti oli muuttunut euroksi, se ei kyllä päätynyt veteen vaan nuoren miestarjoilijan tipin jatkeeksi.

Ihania puita matkan varrella.

Amvrakikoksen lahden itäisellä laidalla löytyy kylä nimeltä Menidi, kylän laidalla on vuoren päällä hieno näköalapaikka.

Paikka oli todella absurdi. Sieltä löytyi meinaan vanha vanha hävittäjä.

Konetta

Hävittäjän vieressä oli jalkapallokenttä jossa pienet pojat pelailivat.

Perää
Ja alta

Kaiken huipuksi puskasta ilmestyi valkoinen hevonen, joka ei ollut edes kiinni missään.

Puska hepo
Maisemia

Vielä oli aikaa auringonlaskuun, muuten tämä paikka olisi ollut täydellinen jäädä katselemaan.

Hiljainen tie oli ajella, muutama auto tuli vastaan ja nyt aurinko rupesi laskemaan pikku hiljaa.

Amfilochia

Seuraavana kohdalle osui Amfilochia, aivan hellyyttävä pikku kaupunki rantakatuineen. Olen täällä halunnut käydä jo pitkään, ihan vain sen takia, että paikan nimen lausuminen tuntuu kivalta suussa.. Nää on näitä mun hölmöjä juttuja.

Pysähdyttiin jäätelöt ostamaan. Tää vaikuttaa siltä, että tänne on palattava.

Auringonlaskua

Kerkesimme ajamaan Lefkakselle asti ennen kuin aurinkoi paineli kunnolla mailleen.

Käymättä nyt jäi Vonitsa, se jääköön ensi kertaan.

Aina niin kaunista

Mieli aina rauhoittuu näillä roadtripeillä. Itse kun ei voi autosta liikkua mihkään, istuu vain tiukasti penkissä, mutta aivot saa työtä vaihtuvien maisemien myötä. Yhä vahvemmin olen sitä mieltä, et omaan luonteenpiirteenä jonkun ”muoti”lyhenteellä kuvaavan asian.

Sinne men

Auto parkkiin hotellille, nopea freesaus ja ihmettelemään Ligian yöelämää.

Hiljaista oli kylänraitilla.

Kohdalle kuitenkin osui paikallinen Art cafe, jossa pyöri jalkkispeli. Tunnelma tuntui pysähtymisen paikalta.

En oikeesti ees tienny ketkä pelaa

Siinä sitten ihan asiantuntijana istuskeltiin paikallisten kaa jalkkista kattoo. Välillä nosteltiin käsiä ja huudeltiin oxia. Hyvin sulauduttu.

Asiantuntijaraati

Väsy alkoi painamaan pitkän päivän jälkeen, hiljakseen jos kävelisi takaisin hotellille.

Matkan varrella alkoi kuulumaan iloinen Repedika musiikki. Mandela nimisen baarin kohdalla huomasimme puutarhan puolella olevan käynnissä esitys.

Pakkohan sitä oli pysähtyä katselemaan ja kuuntelemaan.

4 ihmistä parhaimmillaan soitti ja lauloi.

Koko baari oli niin mukana tässä, taputtivat ja tanssivat. Tunnelma oli ihan mahtava. Harmi kun ei aikasemmin tähän eksytty.

Olipahan laidasta laitaan tapahtumaa tässäkin päivässä. Niin saa, kun liikkuu.

15 comments on “Tuulitukat tötteröllä”

  1. Jori

    Kiitos, oli kiva lukea ilmeisen mukavaa ja leppoisaa lomaa. Tytär on ollut Kreikassa jo pidempään. Aloitti töissä tarjoilijana Paleroksessa ja Lefkaksessa suplaudan opettajana. Ura jäi tosin lyhyeksi, kun tuon vesiuran työpaikka ei käynnistynytkään. Itse ei olla käyty tuolla, mieli tekisi.

    Vastaa
    1. Laura

      Tälläkin puolella mannerta on kyl kivoja paikkoja

      Vastaa
  2. Jouko Hakala

    Mukavia tuttuja paikkoja !

    Vastaa
    1. Laura

      Mukavia ovat kyllä, vähän erilaista.

      Vastaa
  3. Mikko / Matkalla Missä Milloinkin

    Olisikohan noilta muureilta ollut hienot näkemät? Tulee monet Suomenkin linnoitukset mieleen, joiden muureilta usein näkyy kivasti merelle. Ja on tosiaan erittäin hienolta näyttävä tuo silta – ravintolallakin mainio paikka. Ja komea on auringonlaskukin, taas!

    Vastaa
    1. Jouko Hakala

      Aika tylsä paikka, ei ole kuin noita vanhoja muureja !

      Vastaa
    2. Laura

      Voi olla että olikin hyvät maisemat. Ei ollut malttia pysähtyä sen paremmin. Tässä linkki mapsiin paikasta https://maps.app.goo.gl/wTdpcwRjTbZEigmX8

      Vastaa
  4. Arja Eskelinen

    Kiitos Piristyksestä tähän kiireeseen. Hautakukkia haettu selkä vääränä.

    Vastaa
    1. Laura

      Mellä on perjantaina myös hautajaiset edessä. Vain yhdet kukat viemme. Joku uusi käytäntö

      Vastaa
  5. Kaisla

    Mukavan leppoisa tunnelma välittyy.
    Oletteko koittaneet ottaa Italiaa haltuun? Tykkäätte pizzasta ja pastasta, joten olisi kiva lukea joku Italian ruokapostaus.

    Vastaa
    1. Laura

      Kiitos.
      Italiaa ei olla sen paremmin mietitty, ehkä sinnekkin joskus matka suuntautuu jos raaskii päästää Kreikasta irti 😁

      Vastaa
  6. Eeva

    No olihan teillä päivä!! En kyllästy katselemaan noita kaarisiltoja, jotenkin vaan nöyräksi vetää niiden tekemiseen vaadittava taito ja lopputuloksen sirous. Oli ihana kun Jori teki kokonaisen siltareissun ja nämä sillat liitetään niiden siltojen jatkoon.
    Kivat kuvat ja oli kiva taas olla päivässä mukana! Kiitos

    Vastaa
    1. Laura

      Kiitos kun olit mukana. On ne uskomattomia teoksia.

      Vastaa
    1. Laura

      Koronisia oli kyllä kiva paikka

      Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *