Aamua ei aloittanutkaan tällä kertaa traktori.

Vaan ainakin kolme raivaussahaa ja yksi moottorisaha.

Kyllä heräs..

Tein taas yöllä niitä mun kuorsaus harjoituksia, jopa niin että mies häiriinty. Tälle pitää tehä jotain.

Miehelle vapaapäivää pukkais tänään.

Nopeasti aamiaiset naamaan ja menoksi.

Nidrin putousten tyköö matkamme jatkui jotain saatanallista kinttupolkua. Silmissäni vain vilisi kauhukuvat vuokraamon laskusta, jolla katettaisiin naarmuuntuneet kyljet.

Viime reissulla olemme tänne ajelleet vuonna 2015 skootterilla.. Matkahan oli pitkä, raskas, hikinen ja hermoja koetteleva.

Ollaan me sitkeitä oltu, todettiin yhteen ääneen kun pääsimme sen tavernan luo jonne loppui usko.

Tällä kertaa määränpää oli vanha tutka-asema.

Välissä kuitenkin pysähdyimme pienessä Egklouvin kylässä kahvilla, tai no lähtihän sekin taas ihan käsistä eikä pelkäksi kahviksi jäännyt.

Alkuun otin vain vuoristoteetä koska paleli, miehelle Cappucinon. Hetken listan tarkastelun jälkeen pöydästämme löytyi appelsiinikakkua jäätelöllä ja club sandwichit, ihan maailman parhailla ranskalaisilla. Ne suorastaan suli suuhun.

Sen voin sanoa, että korkealla oltiin, huomaamatta menny korvatkin lukkoon. Silti hämmentävästi tie kulki läpi tasangon.

Vaikea kuvata tuota paikkaa ja tunnelmaa. Unikkopeltoja kauttaaltaan.

Oisin voinu vaan nousta autosta hyppelehtimään pellolle ikuisiksi ajoiksi.

Tarviiipa ostaa unikonsiemeniä maustehyllystä kaupasta ja laittaa kotona kasvamaan. Ne varmaan vielä kerkeäisi.

Perillä odotti melkoiset maisemat ja jännät paikat.

Hetken tutkittuamme paikkoja, porhalsi paikalle kaksi rantakirppua. Kuskeina olevat miehet juoksi kilpaa jyrkemmän puolen tutkille ja kiipesivät aivan niiden huipuille. Hurjaa touhua. Oli vissii kiire kuolemaan.

Oli todella mielenkiintoinen paikka, mies sanoi, että onneksi ei tiedetty tästä viime reissulla muuten hän olisi ajattanu meidät skootterilla väkisin tänne. Kiitin luojaani.

Seuraavana kohteena meillä oli pieni Agios Petroksen kylä. Tiedän tämän paikan taas Geoguesseristä. Siinä kyllä bongaa hienoja erikoisia ja muuten vaan kiehtovia paikkoja.

Tää paikka oli taas se: ”Aika pysähtyy paikka” .

Olisin voinut jäädä siihen istumaan pitemmäksikin aikaa.

Vasilikissa pitstop ja kohti Porto Katsikia.

Tällä kertaa edes yksi kuuluisa ranta käytävä.

Ja olihan se upea ranta, sellanen once in a lifetime juttu.

En muistanutkaan kuinka nopeasti se hiki lähtee valuu ja kuuma tulee kun kipuaa rappusia ja pystyttää telttaa kuumana hehkuvalle rannalle.

Äkkiä uikkari päälle ja suorastaan kylmään veteen. Ei haitannut tällä kertaa yhtään.

Päälle litra vettä ja puol pussia sipsiä. Sain torjuttua tehokkaasti alkavan nestehukan.

Joku tovi viihdyttiin. Ihan sopivasti. Täältä ajelee kuitenkin melki puoltoista tuntia takas ja iltasafkakin oli viel päättämättä.

Aikomuksemme oli mennä Lefkadan kaupunkiin To Kelari tavernaan syömään.

Kun saavuimme paikalle oli aukiolla sen päiväiset tsembalot, että heikompaakin hirvitti.

Ilmeisesti jotku eurovaalien ehdokkaiden esittelyjuhlat tai vastaava. Tiiä noista.

Joskus mietin et tääl ei tarvi ku pierasta niin jo on juhlat sen ympärillä pystyssä 😆

(sori huono huumori)

Häivyttii hiljakseen paikalta, ei siinä mölyssä olis pystynyt syömisestä nauttimaan.

Osuttiin kaupungin toiselle laidalle juuri sopivasti auringonlaskuun.

Mezejä oli siis suunnitelmissa, hetken käveltiin hiljaisia kujia, kunnes osuimme takaisin kävelykadulle, jonka laidalla oli Gogos niminen taverna.

Ihan täynnä tietenkin, mutta uskaliaasti vaan paineltii sisälle etsimään paikkaa. Pieni pöytä löytyikin johon jo kerkesimme istahtaa, kun paikalle saapui terassilta mies, joka vinkkasi meille heidän pöytänsä, kun olivat lähdösaä juuri. Olipas ystävällistä.

Mies vähän innostui tilailemaan, Saganakia, Bouyiourdia, ranskalaisia, leipää, Tsatsikia ja Osterivinokkaita.

Mietin mielessäni, että näinköhän me jaksetaan.

En kyllä yhtään ihmetellyt paikan suosiota kun maistoin ruokia.. Taivaallista.

Viiniin määrääkin mietin tilatessa, et noinkohan koko leili uppoisi.

Tunnelma oli kyllä ihana, paljon laivojen miehistöä porukoina viettämässä vapaailtaa sekä muita purjehtijoita.

Paikalliset istui toppatakit päällä, kun huomasin olevani ilman pitkähihaista koko illan. Ilmeisesti ruoka ja tunnelma lämmitti.

Miehelle tarjoiltii alkoholitonta olutta niin hienosta lasista, että oli tarjoilijalta pakko kysyä mistä niitä saa. Ei kuulema muualta kuin panimon kautta.. Harmittelin sitä ja tyydyin sitten ottamaan vaan kuvan.

Hetken päästä tarjoilija kiikutti minulle pussia, jossa oli paketoituna samanlainen lasi 🥰 olin otettu.

Lasku tästä kaikesta huvista oli 37e. Ei todellakaan paha, Lefkadan kävelykadun taverna hinnoiksi. Käytiin muuallakin kattoo niin yksi Meze pelkästeen maksoi 8-10€

Tsatsikia jäi, sitä oli turkasesti. Muuten meni kaikki.

Noustuani penkistä huomasin kietaisseeni koko puoli litraa viintä.

Mies huomasi saman viimeistään siinä vaiheessa, kun haimme kaupasta huomiseksi evääksi mansikoita.

’ Otetaan yksi masia ransikoita’ hik.

Miestä nauratti.

En kyllä vieläkään tajua miten jaksoimme niin mahtavan määrän ruokaa vetää, kyllä uni tulisi.. Ja haikea huominen.