Aamulla robottiruohonleikkuri oli vaihtunut Jorgos ruohonleikkuriksi.

Eli heräsin siihen kun traktori niitti viereistä peltoa.

Pelästyin, sitä kun kello oli jo kahdeksan, puoli aamua menny nukkuessa. Toisaalta ihan hyvä oli nukkua tullutta univelkaa pois.

Aamulenkille silti lähdettävä.

Käytiin samoilla huudeilla, kuin eilen kävin. Pitihän ne kulmat miehenkin nähdä.

Ottaessani tuota varoitus kuvaa satuin katsomaan jalkoihini ja sieltä löytyi kolme kappaletta ilmeisesti avioliittoon liittyviä kirjoja joissa oli merkintöjä. Oliko lie nämä avioliitot purkautuneet, kun löytyivät täältä roskiksen takaa. Kertokaa jos on parempaa tietoa mitä nuo on.

Jotain sivutietä pitkin kohti päätietä kävi matkamme.

Matkalta tällä kertaa Freddot mukaan. Huomenna keitän kyllä murukahveet. Hotellilta löytyy huoneesta muuten ihan kahvinkeitinkin.

Takaisin hotellilla löytyikin siivooja hääräämästä meidän huoneesta, joten jouduttiin hetkeksi ulkoruokintaan.

Mies aloitteli töitä ja minä väänsin aamupalaa meille. Perinteisellä setillä mentiin.

Mies sattui muuten tullessa kysäsee respasta onko heillä vuokrata pyöriä kun vuokraavat autojakin. Kyllähän niitäkin löytyi, sen kun ottaa vaan telineestä ja pyytää lukon matkaan.

Ei tarvinnu kahta kertaa käskeä, koska pyörätiehän täällä on hyvä ja leveä.

Nappasin pyörän alleni ja lähdin pitkin rantatietä viilettämään kohti Ligian satamaa.

Täällä on ihmiset uskomattoman kohteliata ja iloisia. Koko ajan mulle huudeltiin kalimeeraa ja ilmeisesti näytin niin prolta pyöräni päällä, että turretkin pysäyttivät ja kysyivät neuvoa suunnasta.

Eihän siellä satamassa toki mikään ollut auki, mutta vietin siellä pitemmänkin hetken, nauttien vain kaikesta ympärillä tapahtuvasta.

Kalastajat huutelivat toisilleen ja muutkin aamutohinat oli käynnissä.

Kyllä tää vaan on ku kotona olis.

En arvannut lähteä enempää Nidriin päin, koska tie kapeni niin paljon eikä kävelytietä näkynyt.

Ligian sataman takana oli kiva biitsi aurinkovarjoineen.

Hiljakseen cruisalin takaisin hotellille pääkatua pitkin.

Miehellä tuntui olevan palsua palsun perään joten varustauduin allaskamoilla ja painelin aurinkoa palvomaan.

Lounasaika, kun koitti päätin hakea meille lähipizzeriasta pizzan puokkiin. Olin valmiiksi jo katsonutkin minkä haluan.

Kun pääsin paikalle, niin selvisi ettei heillä ole siinä varsinaista ravintolaa. He ovat vain sivupiste, jonne tuodaa kaupungista kaikki.

Ulkopuolella oli kuitenkin jono mopoja pizzakuskeille. Pizzauunikin löytyi mestasta.

No onneksi vitriini tavarana löytyi meille kelpaavaa lajia ja vielä lämpimänä. Tyydyin siihen ja painelin takaisinmiehen luo.

Pienet salaatit kylkeen ja lounas oli hoideltu juuri ennen seuraavan palsun alkua.

Uusiksi takaisin altaalle, ajattelin ottavani pienet nokoset. Paikallani oleva aurinkovarjo oli minun kanssa eri mieltä.

Varjo pysyi hienosti auki aina, kun seisoin tai olin auringon puoleisella penkillä, mutta kun koitin päästä varjon alle lävähti se kiinni samantien.

Huomasin jo muiden altaalla olijoiden kasvoista pientä huvittuneisuutta, kun viidennen kerran nousin ylös laittamaan varjoa paikalleen.

Siinä vaiheessa jo mieskin tuli paikalle katsomaan mitä häärään. Samalla selittäessäni tapahtunutta kuulen viereiseltä pediltä suomeksi: Onhan täällä muitakin suomalaisia.. Jep jep. Vain mulle voi käydä näin.

Olin juuri aiemmin sanonut et onneks ei oo suomalaisia, koska mieshän kiroilee aivan turkasesti tehdessään töitä. Se ei oo kivaan kuunneltavaan kellekkään.

Noo onneksi nyt ei mitään nolompaa enempää.

Vinkit vaihdettii suomalaisnaisen kanssa puolin ja toisin.

Mieskin jo lopetteli tältä päivältä hommiansa, vähän pitää päästä ajelemaan.

Suunnaksi otimme Karyan ja pikkukylät sen lähellä.

Respan kohdalla lähtiessä, paikan omistaja hihkaisi meille korjanneensa wifin, jonka pitäisi nyt helpottaa mieheni työntekoa, koska aikasemmin netti ei toiminut huoneessa sisällä, pelkästeen vain patiolla.

Eka pieni pysähdys Lazaratan kylässä.

Kylässä oli kaksi tavernaa, pieni baari, mini market ja tietenkin pari apteekkia. Ei siis kummoisesti nähtävää.

Muutamien pienten kylien läpi ajoimme, ennen kuin saavuimme Karyan kylään.

Lähtiessä tajuttiin autossa, että eihän meille tullut mukaan yhtään pitkähihaista.

Joita olisi kyllä täällä ylhäällä tarvittu. Neljä astetta kylmempää kuin rannan tuntumassa.

Tarkoitus oli kuitenkin syödä täällä, mutta tulisiko siitä nyt yhtään mitään.

Käveleskelimme kuitenkin ympäri kylää katsomassa paikkoja, vilusta huolimatta.

Kohdalle osui ihana vanhan pariskunnan pitämä käsityökauppa. Mukaani lähti virkattu kassi.

Seuraavasta putiikista mies bongasi hienon hupparin, jota lähti ehdottomasti kokeilemaan. Aikani kun katsoin sovittelu operaatiota löysin itsenikin huppari päältä.

Oli ne niin hyvät puuvillahupparit ja nii samikset, että ne lähti matkaan. Kuva seuraa ehkä myöhemmin.

Nyt oli sen verta lämmintä päällä, että raaskimme jäädä syömäänkin.

Taverna Eleni valikoitui paikaksemme.

Listan ulkopuolelta päivän spesiaalina possua sitruunakastikkeessa. Ei tarvinnu kahta kertaa kysyä mitä otan.. Ja tietenki saganaki cheese kylkeen.

Fiksuina ja oppineina jaoimme annokset. Hyvin riitti. Ruoka oli suorastaan taivaallista. Possu suli suuhun ja kastike oli juuri sitä mitä ajattelin.

Mies oli ruokaillessa bongannut kartalta hyvän auringonlaskupaikan, jonne ajelimme katselemaan. Kun tuonne meidän puolelle saarta ei auringonlaskut oikein näy.

Viileää oli täälläkin +16c

Ihan ei vielä nukuttanut, joten ajelimme Lefkada towniin kattelemaan iltamenoja.

Hieman oli nyt vilkkaampaa kuin tullessa.

Kreikan joku jalkkisjoukkue ilmeisesti oli jossain finaalissa, kun aukiolle oli kokoontunut valtaisa määrä faneja kannustamaan joukkuettaan. Melkoinen meno ja tunnelma.

En ihan hälinään halunnut istua minnekkään, mies oli taas onneksi kaukaata viisas ja löysi meille kivan pienen baarin, josta kantautui letkeää musiikkia kera rummutuksen

Ei mikään edullinen paikka, mutta tunnelmasta jo maksoin mielelläni.

Naureskelimme siinä ollessa kuinka nuo nenään leijailevat ruuan tuoksut vaan sai uuden nälän aikaiseksi.

No pakkohan se oli vielä vähän iltapalaa hakea.

Mies halusi tällä kertaa Gyroksensa tulisena ja ilmeisesti jollain makkaralla, soutsuki tai joku vastaava.

Tilaamis vaiheessa koitti mies änkyttää tilaustaan ja ruuan tekijä vastasi näppärästi meillä on vain Kawasaki ei Suzuki. Päivän makeat naurut saimme porukalla. Ja hemmetin hyvät ruuat.

Huomiseen kalinihta.