Parga häämöttää

Totuttuun tapaan tulimme jo lentoa edeltävänä päivänä serkkuni hoteiseen. En jotenkaa usko, että on loma. Viime viikot olen tutkinut pelkkiä säätiedotuksia ja todennut että pilkkihaalaria kevyempää ei reissussa tarvi. Joku vielä vihjaisi tulvien mahdollisuuden niin viime hetken lisäyksenä otin matkaan kumiveneen.

Mies teki vielä päivän töitä ennen lentoo ja minä vaan stressasin että ei varmasti ehditä. No ehdittiinhän me juuri loistavaan aikaan (eli vältin päivän jääkiekkomatsin😁)

Helsinki-Vantaa

Kentälle päästyämme totesimme, että automaatilla ei voinut tulostella laukkuihin lippulappusia joten perinteisesti tiskin kautta koko homma.

The Oak barrell pubiin perinteiselle lähtö skumpalle ja oluelle, kyllä maistui. Lähtöportti oli juuri siellä kauimmaisessa nurkassa mistä viimeksikin lähdettiin Prevezaan. Kenttä on jo siis tuttu Nidrin reissusta, kuulema pieniä muutoksia sinnekkin on tullut.

Skumppaa

Eniten jännittää tällä hetkellä pienet lapset lennolla, olen tällä kertaa varautunut tähän sotaan vastamelukuulokkeilla, eihän se toki poista sitä penkin rynkytystä mutta menköö ilmakuoppien piikkiin.

Olo on jotenkin epätodellinen. Onko se tämä ajankohta vai vaan pelkkä työstä jäännyt väsymys, mikä tekee tämän.

Sit koneesee

Ummikkona Ateenaan osa 2

Vaikka seuraava reissumme onkin Parga 13 päivän päästä, on viimeiset kaksi kuukautta mennyt suunnitellessa reissuamme Ateenan kautta Korinttiin ja siitä Toloon.

Hommahan hoituu edelleenkin niin, että minä hoidan sen viidakossa rämpimisen ja ehdotuksen teen miehelle, yleensä hänellä ei ole siihen sanomista.

Aloitin kahlaamalla läpi Kreikka-ryhmässä ehdotettuja nähtävyyksiä ja sitä mukaan hahmotin reittiämme. Sitten rupesin laskemaan montako päivää missäkin paikassa olisimme. Ne kun oli valittuna aloitin katsomaan majoituksia.

Aikataulu : Lento Suomesta Ateenaan 8.8.2019 klo: 17.00 perillä klo:20.40. Ensimmäiset kaksi yötä majoittuisimme jonnekkin Korintin lähelle, josta matkamme sitten jatkuisi kohti Toloa.

Emme halunneet kuitenkaan koko lomaa istua autossa vaan se olisi vain oiva apuväline nähtävyyksien luo. Eli majoituisimme Toloon kuudeksi yöksi.

Lento kohti Suomea olisi 17.8.2019 klo : 22.20. Yksi yö siis Lähellä lentokenttää.

Airbnb auki ja majoituksia katsomaan. Korintin kanavan lähellä on paikka nimeltä Paleo Kalamaki, josta löytyi aivan rannan tuntumasta mukava talo, ei muuta kun varaus kyselyä vetämään. Meni 10 minuuttia kun vastaus saapui rouva Sotirialta, joka toivotti meidät tervetulleeksi vaikka saapuisimmekin myöhään. huoh tämähän rupeaa hahmottumaan.
https://www.airbnb.fi/rooms/6135572?location=paleo%20kalamaki&adults=1&guests=1&s=unWNsDuz

Seuraavana majoitusta Tolosta. Paljon oli vaihtoehtoja mutta ei oikein mikään Airbnb:n puolelta natsannut joten siirryin Ebookersin puolelle. Rannan tuntumassa olisi ollut muutamakin hotelli, mutta esimerkiksi toinen rajautui heti pois, koska ainut vapaana ollut huone sijaitsi kellarissa, jossa pieni ikkuna katon rajassa. Näissä kannattaa olla näköjään hyvissä ajoin liikenteessä. No jos ei rannan tuntumasta hotellia niin pistimpä kokeilumielessä hakuun uima-altaalla olevat hotellit. Yksi löytyi joka hinnaltaan sopi meidän budjettiin ja myös vaikutti arvosteluiden perusteella siistiltä ja kivalta paikalta. Vaikkakin sijaitsee hieman rinteessä. Näköala oli kuitenkin hieno. https://www.kleoni.gr/

Auton vuokraus osottautui haasteelliseksi. Monta hakua ja kyselyä pistin menemään. Kalliita vaihtoehtoja tietysti sesonkiaika ja monta ’ei oo’ vastausta myös. Otin uuden kannan asiaan, jos ei vuokrattaisikaan Ateenan kentältä vaan Korintista. Olen haaveillut junalla kulkemisesta Kreikassa, tässähän olisi oiva tilaisuus siihen. Juna-aikataulujen etsimistä ja heti tärppäs. Lentomme laskeuduttua olisi kaksikin junalähtöä vielä jäljellä, joilla pääsisi Korinttiin. Joten seuraavaksi Korintin vuokraamot etsinnän alle. Niinhän siinä sitten kävi että noin 15 minuuttia myöhemmin oli meillä autovuokrattuna ja toimitettuna majapaikan ovelle Korintissa.
https://enjoycorinthia.gr/

Airbnb uudestaan auki ja vielä viimeisen yön majapaikka etsintään lähelle Ateenassa olevaa lentokenttää. Ihastuin kuvien perusteella paikkaan Nea Makrissa ja ihan fiilispohjalta buukkasin tämän. https://www.airbnb.fi/rooms/22115898?s=51

Se olis siinä sitten! Seuraavaksi fiilistelemään Pargan reissua johon on aikaa vielä päivä vajaa kaksi viikkoa!!

Talviloma Pargassa koittaa

Syntymäpäivä on risteilypäivä

Tietenkin kun aamulla olisi saannu nukkua pidempään niin tämä neiti raotti luomensa ennen kuutta. Tätä päivää olen odottanut, ei sillä et on syntymäpäiväni vaan siksi että pääsen jokavuotiselle Commodore-luokan päivä Tukholmassa-risteilylle Silja Symphonylle.


Olen tässä viimeisen puolen vuoden aikana tuskaillut nykyistä puhelintani joka on hidas ja kamera toimii miten sattuu, siihen tuli juuri muutos kun rakas mieheni oli ostanut minulle lahjaksi Honor 10 puhelimen. Pääsee heti testaamaan kameran toimivuutta reissulla.

Laukut oli jo pakattu edellisenä päivänä joten ei tarvitsisi kuin syödä aamupala ja lähteä kohti Helsinkiä. Tarkoituksenä pysähtyä Keravalla hakemassa pieni neulenuttu tulevalle kummi-tytölleni, joka kastetaan sunnuntaina. Eli meillä on kaksi kärpästä yhdellä iskulla taktiikka. Sekä ristiäiset ja risteily samalla suunnalla kun ovat.

Ihan ei yhden pysähdyksen taktiikalla päästy kun pitihän automatkalle saada yksi juhlajuoma ja pussi pähkinöitä, Padasjoen ABC on ihan kiva paikka nopealle pysähdykselle.

Keravalla pikapysähdys ja kuulumisien vaihdot nutun tekijän kanssa. Mäkkäristä pari purilaista ja matka jatkuu.

Olympiaterminaalissa olimme klo:14.15.
Minä jäin tekemään check-in:n ja mies lähti viemään autoa kasarminkadunparkkihalliin.

Toiveeni toteutui kun saimme hytiksi keula Commodoren, jossa emme koskaan ole olleet. Yleensä meillä on ollut parvekkeellinen Commodore Balcony hytti, mutta näin talvella se on melko turha.

Commodore-luokan laivaan pääsy on puolta tuntia aiemmin kuin muiden hyttiluokkien, eli klo: 15.00
Oltiin ekana jonossa ja myös laivassa, äkkiä kohti hissiä, itse jäin kymppikerrokseen Commodore loungeen varaamaan saunavuoroa VIP-saunaan illaksi, nimittäin ne vuorot menee nopeaan. Mies jatkoi 11 kerrokseen viemään laukkuja. Saunan varaus onnistui heti ekaan vuoroon klo20-21.


Täähän menee aika nappiin!
Loungessa on aina tarjolla ilmaiseksi pientä purtavaa suolaista ja makeaa sekä automaatista erilaisia kuumia juomia.
Hyödynnämme nämä heti ensi alkuun, koska luultavammin syöminen olisi vasta saunan jälkeen.
Loungessa chillailun jälkee lähdimme hyttiin avaamaan skumpan ja istuskelemaan hyttimme erkkeri-ikkunalle katselemaan laivan lähtöä.
Totesin monta kertaa hytin olevan nappivalinta.

Pimeän tullen päätimme lähteä käymää katselemaan kauppojen tarjontaa. Jotain pientä sieltä tarttui mukaan.
Ruokailu paikaksi valikoitui Grill house, jonne meinasimme ennen saunaa mennä, se jäi kyllä jonon takia yritykseksi. Menimme sen sijaan Sea pubiin oluelle, ruuan vuoro olisi saunan jälkeen.

Ilta Silja Symphonylla

Hytistä löytyy kylpytakit ja töppöset, jotka puimme ja hipsimme saunaan. Sauna oli rempattu sitten viime kerran. Kiuas oli uusittu sekä lauteet. Merinäköalahan saunassa oli, mutta näin pimeällä siitä ei iloa ole. Edukseen se olisi aamulla kun laiva saapuisi satamaan. Silloin on naisilla ja miehillä omat saunat ja vuorot jos haluaa niitä hyödyntää.
Löylyt oli leppoisat olisihan siinä kulunut tovi jos toinenkin mutta nälkä rupesi jo kurnimaan vatsoissa eli hyttiin pukeutumaan ja syömään.


Pääsimme suoraan sisään Grill Houseen jonottamatta. Listalla oli hyviä vaihtoehtoja monta, päädyimme kuitenkin Dry-aged beef sirloiniin, joka tarjoiltaisiin Bearnaisekastikkeen kanssa. Tätä pitäisi vähintään kahden tilata, syytä en tiedä. Ravintolaan tullessa, lasikaapissa suolapalkkien kanssa roikkui iso pala tuota lihaa. En nyt tiedä oliko se siinä jonossa olevalle ihmiselle ruokahalua nostava vai laskeva asia, aika rujo näky.
Mutta hyvää se oli, heittämällä paras ja isoin pihvi ikinä mitä olen syönnyt, tai no en pystynyt sitä kokonaan edes syömään ku maha tuli täyteen. Täysi kymppi tälle annokselle.


Myöhään syöminen saunan päälle aiheuttaa varmasti yhden asian, meinaan väsymyksen ja niin siinä kävi että löysimme itsemme hytistä, unta ei tarvinnut odotella. Olisin nukkunut ikkunalla, mutta totesin sen hieman liian viileäksi paikaksi.

Päivä Tukholmassa

Mikä siinä on, kun sais nukkua niin on hereillä jo viideltä siis ruotsin aikaan, siirryin pötköttelemään ikkunalle ja katselemaan hämyistä saaristoa hetken päästä sain mieheni tuhisemaan viereeni. Seiskalta alkaisi aamupala, olipas taas jo nälkä.

Kohti sateista Tukholmaa

Bon vivant erikoisaamiainen on suppeampi kuin buffetin mutta pikkuisen enempi luksusta. Lämpimiä aamiaisvaihtoehtoja on noin 4-5 mitkä tilataan keittiöltä. Kyllä taas maistui, Tilasin itselle Bon Vivant lautasen ja munakkaan kinkulla. Niin ja tietenkin aamiaiseen kuuluu kuohuvaa…Nam

Toisenlaisen kuohuva elämyksen sain myös kokea, mieheni oli edellis iltana ostanut jotain valkosipulilla maustettuja chili-salamitankoja jotka olivat aukaistussa pussissa jääkaapissa ja tietenkin aukaistun skumppapullon kanssa. Voin sanoo et oli aika erikoinen tuo valkosipulinen Brioso kuohuva.

Niin kuin edellä jo mainitsin aamulla oli mahdollisuus saunaan, tämä käytettiin hyväksi. Yksin sain saunoa naisten puolella ja nyt näkyi myös maisemat.

Meillä ei sen parempaa suunnitelmaa ollut, mitä maissa tehdään paitsi pakolliset käynnit ICA:ssa ja Pizzeria Värttanissa, josta saa parhaimmat pitsat Ruotsin puolella.

Olen jo pitkään haaveillut käymistä Vasa-museossa ja sinne sitte päätimme lähteä Uberin kyydittämänä. Uber maksoi n. 14€ ja sisäänpääsyn museoon sai Club one-kortilla halvemmalla 11€

Vasa-museo ulkoapäin

Aikaa kannattaa varata kiertelyyn runsaasti. Me käytimme reilu kaksi tuntia siihen ja vielä olisi jäännyt nähtävää. Upea paikka.

Tuli otettua paljon kuvia ne kertokoon puolestaa!

Vasa-laivan koristeissa on nähty vaivaa, paljon pieniä yksityiskohtia. Joitakin osia on tehty kokonaan uusiksi.

Hylyistä löytyineitä luurankoja oli myös vitriineissä. Ne oli nimetty löytöjärjestyksessä aakkosittain

Uber kyyti takaisin sataman likelle ICAan hakemaan hyviä sipsejä bearnaisekastikkeita ja kapriksia, niitä kun ei suomesta saa.

Sipsi ostoksilla ICA:ssa, miksi Suomesta ei saa mitään hyviä makuja?

Scandic hotellin alakerrassa on todella hyvä pitseria, Pizzeria Värtän, joidenka pitsoja ei voi missata jos Tukholmassa on ja pitsat eivät tälläkään kertaa pettäneet. Ihanan ohut pohja maukkaalla kastikkeella ja hyvät täytteet kyytipojaksi olut, nam!

Paras reitti pitseriasta takas Silja linen terminaaliin kulkee hotellin läpi, eli alakerrasta hotellin aulaan ja siitä toimistorakennuksen puolelle josta alkaa putki kohti terminaalia, ei tarvitse tuulessa ja tuiskussa rämpiä, varsinkaan näin talvella.

Reitti terminaaliin hotellin aulasta

Ostokset hyttiin ja uimaan Sunflower Oasikseen, oli seuraava suunnitelma.
Kello oli likempänä kolmea joten arvasin että jonotteluksihan se menee. Saunaosaston aukeamisen aikaan on paras tulla, jos jonoilta haluaa välttyä.
Lipun hintaa kultakorttilaisille kuuluu alkoholittomat juomat, ne kyllä yleensä maistuu saunan päälle.
Paljon oli porukkaa osa enempi osa vähempi humalassa, mukava tunnelma kuitenki ja aika kului nopeasti.
Hämmentävintä oli, että tapasin juuri tuolla vanhan lapsuuden kaverini, jota en ole nähnyt pitkälti yli 20 vuoteen. Samoiten kun törmäsin tuttuun, jonka kanssa ollaan tavattu Raaka-Aine yhtyeen keikoilla satunnaisesti. Oli oikein mukava nähdä heitä ja vaihtaa kuulumiset!

Polskuttelujen jälkeen hetken lepo hytissä, Tax freestä vielä muutamat ostokset ja jouten oloa.

Buffetti tosiaan tuli varattua miehen toiveesta, häntä houkutti kala ja juusto tarjonta. Itse en niistä niinkään välitä, mutta oli taas todettava kuinka ruuan taso oli noussut.
Hyvänä vinkkinä on se, että kannattaa hakea reilua puolta tuntia aiemmin pöytäkartta, jota vilauttamalla pääsee jonon ohitse samalla on mahdollisuus saada hyvät ikkuna paikat!

Jälkkäriä

Oikein maukkaita makuja ja muutakin kuin pohjoismaalaisia herkkuja.
Pöytäseuraksi saimme kaksi Amerikkalaista rouvaa, heidän kanssaan muutaman sanasen vaihdoin, kovin kehuivat englanninkielen taitoani. En kyllä omasta mielestä mikään hyvä ole puhumaan, mutta kai se on nyt uskottava!

Synttäridrinksu

Eiliseltä jäi harmittamaan, että väsymyksen myötä jäi trubaduuri kuulematta, se asia korjaantui kyllä. Oikein taitava irlantilaismies soitteli paljonkin toivekappaleita vaikka yleisöä oli niukalti.
Yökerhon puolella soitti jo entuudestaan tuttu Indigga band. Hittejä laidasta laitaan. Itse jäin hetkeksi kuuntelemaan kun isäntä jo läksi nukkumaan. En kauaa jaksanut minäkään, kai sitä vanhuus jo painaa 😁

Aikamoista keinutusta oli taas koko yö, minua se vain nukutti hyvin.

Bon vivant aamiainen odotteli, saapuessamme ravintolaan eiliset amerikkalais rouvat tervehtivät meitä iloisesti, muuten ravintolassa ei juuri muita ollutkaan. Nautiskelin pitkän kaavan mukaan, kun mies vielä kiirehti aamusaunaan.

Pieni haikeus taas valtasi mielen, lohduttelin itseäni ajatuksella että ei olisi kuin 92 päivää odotettavaa seuraavaan reissuun.

Laukkujen pakkaus ja viime hetken merimaisemien ihailu, satamassa odottelimme pahinta ryysistä ohimeneväksi, ilmeiseati moni muukin oli näin aatellut kun löysimme itsemme kauheasta massasta keskeltä putkea.

Ja niin se laivareissu oli siinä, matkamme jatkui kohti Espoota ja pienen neidin ristiäisiä.

Ummikkona Ateenaan

Kun mikään ei riitä, lause joka pyörii mielessäni. Juuri buukattiin matka Pargaan ja nyt jo käsillä seuraavan reissun varaaminen. No kun oli niin halpaa. Nimittäin lennot Norwegianilla Ateenaan. Olen jo pitkään haaveillut pääseväni näkemään Korintin kanavan ja samalla reissulla autoilla Toloon. Nyt se sitten tapahtuu elokuussa. Koskaan en ole tämmöistä matkaa tehnyt, joten jännitys on äärimmäisen kova.

Korintin kanava

Jo pelkkä auton vuokraaminen tuntuu vaikealta. Olin yllättynyt kuinka paljon siihen pitää varata rahaa mikä on vaan jostain kortilta varattuna vakuutena. Airbnb:n kautta meinasimme yöpymiset hommata, joten seuraavana etappina olisi lähteä kahlaamaan sitä viidakkoa läpi, vai oliko se loppumaton suo?

Ranta kaukana jossain

Olen keräillyt hyviä vinkkejä nähtävyyksien suhteen, niitähän riittäisi vaikka kuinka pitkäksi aikaa, mutta nyt meillä on tehokkaat 9 päivää valita niistä parhaimmat ja suunnitella reitti sen mukaan.

Meri ja veneet

Avoimin mielin, onnesta pakahtuen, silti järkyttävä jännitys päällä. Ompahan seuraavaksi puoleksi vuodeksi ihmeteltävää.

Jos nyt kiinnostuit Airbnb:n käyttämisestä matkailussa käy rekisteröitymässä seuraavan linkin kautta niin saat heti tilillesi 30e rahaa jonka voit käyttää yöpymiseen. Huom! tämä EI ole kaupallinen yhteistyö https://www.airbnb.fi/c/laurap87349?currency=EUR

Kohti Pargaa

Talviloman ajankohtaa miettiessämme päädyimme siirtämään loman loppukeväälle, ihan vain siksi että halpa matka osui kohdallemme.

Olin jo jonkun tovin pyörinyt matkatoimistoiden sivuilla kytäten eri matkoja kevätpuolelle. Mielessä olisi keväinen Kreikka, koska sitä emme olleet vielä kokeneet. Aluksi olin jo päättänyt matkamme suuntaavan toukokuun lopulla Palerokselle. Se on pieni paikka Prevezan alapuolella, hotelli ja kaikki oli valmiina napin painalluksen päässä, mutta olosuhteet eivät antaneet periksi juuri tuolle ajankohdalle, luovuimme siis siitä.

Kunnes yhtenä hiljaisena päivänä töissä haaveilin taas puhelin kädessä. Silmiini osui Tjäreborgin sivuilla törkeän halpa matka Pargaan 430e viikko kahdelle, eihän tuolla saisi edes lentoja. Hotellina olisi Valtos Ionion

Valtos Ionion Kuva lainattu Tjäreborgin sivuilta

Äkkiä viestiä miehelle, että mitenkäs tämä kävisi meidän suunnitelmiin.

Itse joudun passaamaan Likkojen lenkin, mutta eiköhan tuollakin (kiitos korkeuserojen) saa lenkkiä aikaiseksi. Varovasti työnantajalta utelu sopisiko millään, sillonhan olisi paras juhlavaatesesonki ja minunkin apua tarvittaisiin. Sain jonkinmoisen myöntymisen ja varaa nappia painettiin.

Kummallisinta tässä on, että tällä kertaa tämä varaaminen tuntui ihan oudolta, ei yli 200 päivän odotusta ja paikkakin ihan joku muu kun olin aatellut, eikä ole edes SAARI!! Näin se raha joskus vaikuttaa. Elokuulla jos sitten pääsisi sinne minne suunnitellutkin.

Allas näkymä hotellilla kuva lainattu Tjäreborgin sivuilta

Ajankohtahan reissulle on toukokuun puoliväli. Kelit on silloin huomattavasti viileämmät kuin elokuulla, mutta toivottavasti paremmat kuin Suomessa. Lento olisi Prevezaan, joka on kenttänä tuttu meille Lefkaksen reissulta. Otin lentokenttäkuljetuksen nyt kuitenkin, koska matkaa kertyy hotellille.

Seuraavana sitten bongailemaan mitäs siellä Pargan huudeilla voisi tehdä. Acheron-joki on mainittu monessa paikassa samoin kuin retki Meteoraan. Laivareissuja Paxokselle ja Antipaxokselle oli kehuttu, ne kyllä kieltämättä kiehtoi, saisi muutaman saaren kuitenkin listalle tälläkin reissulla. Auto nyt ainakin vuokrataan, koska sillä on sitten helppo mennä mihkä vaan!

Hotellilta maisemaa kuva lainattu Tjäreborgin sivuilta

Facebookin Kreikka- ryhmästä saa kyllä hyviä vinkkejä ja apuja reissun suunnitteluun!

Tässä nyt sitten 110 päivää odotusta ja ihmettelyä, että mitä sitä varattiinkaan. Onko sinulle koskaan käynnyt niin että päädyit ihan johonkin muuhun kuin suunnittelit?

Pikana Tallinnaan

Pienenä pohjustuksena seuraavalle tekstille:

Pitäs kirjottaa, mutta ei vaan luonnistu, tämä ajatus pyörii päässä. Mietin etukäteen koska meinaan ruveta hommaan, mutta ei siltikään. Älä yritä väkisin totesin itselleni.

Mulla menikin tähän seuraavaan yli kuukausi.
Oli oikein huono omatunto, kun ei vaan pystyny kirjoittamaan uutta tekstiä. Kirjoittaminen ottaa aikansa.

Luovien ihmisten huonoin aika on syksy ja pimeä. Sen olen kyllä jo monena syksynä tunnistanut muissa, mutta en koskaan itsessäni. Enhän minä ole luova. 😀

Mun pakokeino syksyn harmauteen on reissut, tai ainakin niiden suunnittelu. Haikailen aina jonnekkin, jos en kauas lämpimään ni lähelle jonnekkin… Levoton sielu.

Mut eka kerta kun kirjoitan näistä aiheista.

Loman ja kaiken Joulukiireen jälkeen rauhoituin yhtenä iltana katsomaan elokuvaa, jossa kirjailija tuskaili kirjoittamisen kanssa. Elokuvassa sanottu lause laukaisi innostuksen ja näppäimistö alkoi sauhuamaan.

’Kauheinta olisi menettää lukijansa laiskuuden vuoksi’.

Airbnb Tallinnassa

Oli kesältä jääneet lomapäivät meneillään. Eli kesäloma, sää senkin mukainen 😁 ehkä tämän syksyn/loman toistetuin lause minun suusta on ollut: ’Tahon johki, tehään jotain, kun ei kerta lämpöseen ni mennää ees risteilylle’ En tiedä oliko tällä vaikutusta seuraavaan.

Minä yläkerrassa taisin vaan lorvia, mies teki alhaalla töitä. Puhelin väris, huomasin alhaalta tulleen viestin:

’Pääsisitkö lauantaina lähtee töistä jo 13.30 ni ehtisit junaan mikä lähtee 13.50?’
’Öö joo ehkä… Miks?’
’No mä löysin meille kivan Airbnb:n Tallinnan vanhasta kaupungista’.
’Öö okei?’
’Jos viittisit kattoo jonku purtilon, joka liikkuu kuuden maissa’.
Selvä!
No ei mennyt kauaa sen tiedon etsimiseen.
’Europalla pääsis 18.30?’
’Eiku sellain nopee’.. (Snif ei Europa)
’Joo löyty, lähtee 19.30 ja perillä 21.30 riittääkö?’
(mehän ei matkusteta muilla kuin Tallink Siljan botskeilla)
’Joo, varaa se!’

No semmone sitte pistettii, viiden päivän varoajalla ja lähes nollabudjetilla pystyyn.. Kiitos Tallink Siljan Club One kultakorttilaisten joululahjakortin, vanhaksi menevien Vr:n sarjakorttien ja edullisen Airbnb:n.
Mieshän olisi jo tuossa vaiheessa Helsingissä, koska työpaikan pikkujoulut vaati, siksi junalla tämä reissu. Minä sitten seuraan perästä.

Meri ei odota

Perjantai, vein mieheni aamulla junalle ja suuntasin itse takas hetkeks kotiin ennen töitä. Pikku torkut ja töihin, huominen pyöri mielessä, että mitenhän kaikki onnistuu ja kerkeenkö junaan. Ei olla koskaan kuitenkaan tällee menty.

Työpäivä ohi, päätin suuntaa ajatukset muualle käymällä bingossa ja karaokessa. Illalla katoin viel reissukassin kasaan. Eli tyhjä reppu vetolaukkuun muitten tavaroiden sekaan. Hyvin sai unen tuon touhun jälkeen.

Junalla Helsinkiin

Pääsin karkaamaan töistä ajoissa. Auto parkkiin asemalle ja laiturille odottamaan… Oli muuten aivan sika kylmä!

Jämsän asemalla
Vielä tovi odotusta

Mies oli varannut minulle paikan ravintolavaunun yläkerrasta, oli aika luksuspaikka, yksittäinen penkki jota pystyi kääntelemään juuri siihen suuntaan kun halusi. Inhoan selkämeno suuntaan matkustamista. Paikassa oli myös se etu, että siihen sai hakea ravintolavaunusta evästä.

Tablelta leffaa ja matkaolut

Ehkä alkuun se oli hieman outoa, kun noin en oo koskaan menny. Aattelin että vieressä olijat kyttää mitä teen tablella, mut aika kun kului ja sain haettua oluen ni eipä mua paljoo kiinnostanu mitä kukakin aatteli,
(vaikka ehkä pienoinen puna nousi kasvoille kun katsomassani leffassa tuli joku äkkinäinen ”romanttinen” kohtaus)
Loppumatkasta kun vierustoverit oli lähteneet, käänsin viereissä olevan penkin vastakkain omaani, nostin jalat toiselle penkille siinä oli vielä mukavampi katsella leffaa. Liian nopeasti oltiin Stadissa.

Mies laiturilla jo odotteli, kun saavuin <3
Olin aiemmin luvannut Espoossa asuvalle serkulleni, että mennään heidän kaa kamppiin johki kahville kun pääsen perille. Saisin samalla nähdä tulevan kummityttöni joka juuri täyttäisi kuukauden.

Tungosta tuntui olevan Kampin käytävillä. Viidennestä kerroksesta löytyi tilaa muiden joululahjashoppailijoiden välistä La Torrefazionesta.
Kahvi vaihtui glögiin. Kuulumiset vaihdettiin ja matka jatkui kohti länsisatamaa, jossa odotti meille uusi lähtöterminaali ja Tallink Star.

Glögiä.. kokonaisilla manteleilla olisi ollut parempi

Tai no ei se Terminaali ihan uusi kokemus ollut Ollaan sinne joskus menty Tallinasta tullessa kun se oli juuri auennut. Mutta eka kerta näin päin.

Check in toimi ongelmitta ja ilman jonoa. Terminaalissa oli yksi ravintola auki josta otin ajan kuluksi oluen, kun näytti, että jono lähti vetämään hypättiin völjyyn. Jonon mukana satuttiin laivassa juuri sopivaan paikkaan eli kaapeille, jonne voi jättää tavarat matkan ajaksi. Se maksoin 4e, mutta kiva kun ei tarvi takki päällä olla. Kamat kaappiin ja etsimään ekana vessaa, tokana jotain jotain virvoketta. Seaport pubista löytyi tilaa, miehelle olut kera pähkinöiden ja minulle laivan skumppaa.

Laiva skumppaa ja olutta
Ihana olla reissussa

Tovin siinä istuimme ja nautimme, kun ei ollut kiire minnekkään. Seuraavana kävimme katsastamassa tax freen tarjonnan, että mitä sieltä tarttuisi mukaan takasin päin tullessa. Laivassa oli aika hiljaista, kiertelimme paikkoja ja löysimme tilaa ylemmältä kannelta pienestä baarista ja päätettiin ottaa rommikolat. Näin jälkeen päin en löytänyt tietoa mikä baarin nimi on mutta sijaitsi aivan comfort loungen vieressä.
Matka taittui kivasti, rento tunnelma ja rakkaan seura, mikä parasta.

Hieman ennen satamaa tilasimme Uberin viemään meitä majapaikkaan. Terminaalissa oli remontti menossa ja ulospääsy oli vaihtanut paikkaa. Kyyti kohti majapaikkaa jo odotteli , matkahan taittui sujauksessa..taisi maksaa jopa 3€

Uberkyyti

Airbnb paikkamme oli todella siistissä talossa vanhassakaupungissa, numerolukon takaa avain ja muutama kerros ylös huoneeseen.

Kamat purkuun ja nälkä kurni joten liikkeelle etsimään ravintolaa.

Monessa paikassa käymisen jälkeen meni hermo kun saimme jälleen kerran vastaukseksi ’ei tarjoilla enää ruokaa’. Päästin ilmoille lauseen, että missä vitussa me saatas sitte ruokaa. No en ehkä muistaakseni ollut noin jyrkkä, mutta joku tehosi kun käteeni ojennettiin Post-it lappu jossa luki Hell Hunt.. Nyökkäsin kiitokseksi ja suuntasimme ulos.

Hetken piti miettiä, että oliko tämä kosto hermojen menetyksestä vai mikä oli homman nimi. Ei muuta ku maps esille ja kohti helvettiä. Saapuessamme paikalle tarjoilija viittelöi, että pöytään vaan.. Ah.. Vihdoin ruokaa. Ulkonakin oli aika viileää, mutta tässä paikassa lämmintä. Ihana miljöö, paikassa ainoana vapaana pöytänä oli syrjässä kahden istuttava pikkuinen pöytä kuin tehty meitä varten. Tämä oli tarkoitettu. Muut ravintolassa olijat olivat selvästi tai no vähemmän selvästi viettäneet jo tovin iltaa, mutta se ei ollenkaan haitannut. Eka tilaisimme juomat ja alkuruuaksi jalapenopoppersit dipin kera sitten listalta pääruuaksi burgerit

Annokset oli maittavat ja tunnelma paikassa oikein mukava, voin suositella lämpimästi. Olisimme istuneet pidempääkin, mutta väsy jo alkoi painamaan, joten kohti majapaikkaa ja huomenna päivä uus.

Aamulla heräsimme ajoissa, aamupalaa pitäisi jostain saada. Muistelin joulutorin laidalla olleen kivan kahvilan aukeavan hyvissä ajoin, kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Ravintolan nimi oli Rae, alkuun tilasimme kahvit. Mies otti cappuccinon, itse otin Vana Tallinn kahvin. Aamiaiseksi otin egg Benedict ja mies lohta ja leipää. Ai että oli hyvää!

Syömisen jälkeen lähdimme kiertämään ihanan tunnelmallista joulutoria kuumat glögikupposet käsissä lämmittämässä. Ei oikein muita löytöjä ollut, kuin miehelle jouluksi Italialaista juustoa.

Hetken kävimme lämmittelemässä majapaikassa ja samalla pakkasimme laukut, koska huoneen luovutus olisi käsillä. Seuraavana lähdimme kiertelemään pitkin vanhaakaupunkia näpsien kuvia ja fiilistellen.

Tovin kun olimme kävelleet, rupesi jo nälkä taas kurnimaan vatsoissa. Olimme jollain kerralla eksyneet vanhassa kaupungissa pitseriaan nimeltä Pizza Americana ja sinne halusin ehdottomasti uudestaan. Suuret mehevät pitsat houkutti, hinnatkaan eivät ollet korkeat. Paikka oli muuttanut väljempiin tiloihin vanhan kaupungin laidalle vanhaan funkkistyyliseen taloon. Oli kyllä oiva paikka sille, harmi kun en muistanut ottaa kuvaa.

Uberin tilaus paikalle jo totuttuun tapaan ja kohti satamaa. Pikainen käynti ostoskeskus Nauticassa, Sneakersin myymälässä oli todella hyvät alennukset ja sieltä tarttui matkaan uudet työkengät. Rimistä sipsiä ja vähän viemisiä.

Taas jotain edellisistä reissuista oppineena suuntasimme Kochi Aidad nimistä panimoravintolaa, kerkeäisimme hyvin juoda siellä yhdet heidän mahtavaa Vunk lageria ennen kuin laiva meidät noutaisi pois. Terminaalissa pääsimme suoraan laivaan ja viemään taas maksulliseen kaappiin takit ja tavarat.

Tällä kertaa laiva oli täynnä, oikein missään ei ollut tilaa ja porukka oli osin aika humalassa. Tässä vaiheessa olisin halunnut olla siellä comfort loungessa. Löysimme istumapaikan ja siitä sitten vuorotelle kävimme tax free ostoksilla. Trubaduuri esiintyi myös, mutta ei siinä mölinässä siitä oikein selvää saanut.

Lasi viiniä matkalle

Satamaan päästyämme hyppäsimme raitiovaunuun ja sillä päästelimme keskustaan..yllätys yllätys..syömään 😀 Mies oli Belgradin reissullaan käynyt Vapiano nimisessä ravintolassa ja halusi että minkäin pääsis kokeilemaan kyseistä paikkaa.

No paikkahan oli mielenkiintoinen, heti sisään mentäessä sait kortin jolle jokainen tilaus kirjattaisiin ja lähtiessä kortin tietojen mukaan myös maksettaisiin. Ruuat tehdään asiakkaan nenän edessä ja eri ruokalajeille oli omat tiskinsä mistä ne tilattaisiin.

Jonkun verran oli jonoa ja oman vuoron saaminen kesti, jätin miehen jonottamaan ja suuntasin itse juomatiskille. Löysin meille tyhjän pöydän, mutta ravintolan ollessa aika täysi saimme samaan pöytään myös muitakin (en ollut kovin mielissään tästä)

Ruuassa ei valittamista, otin itselleni Crema de fungi pastan kanafileellä ja mies otti Carbonaran. Oikein maukkaita annoksia. Vielä jäi tovi aikaa ennen junan lähtöä, joten suuntasimme Molly Malones nimiseen irkkubaariin, heti sisään astuessa tuli tunne kuin olisi astunut ulkomaille. Ihana irkkumusiikki oli vallannut baarin ja tunnelma oli mahtava. Otimme siinä oluet ja nautimme paikan erilaisuudesta, pieni haikeus tietenkin ilmassa…kohta kotiin.

Kotia kohti

Juna matka taittui leffaa katsoessa, kotona oltiin myöhään. kyllä uni maittoi. Seuraavalle kerralle muistiin: Ota kunnolla vaatetta päälle Tallinnassa on aina kylmä!

Kätköilyreissu 22.8.2018

Tytär kyseli pientä reissua tehtäväksi vielä loman aikaan, hän kun ei ollut päässyt vielä mihinkään reissun koko kesänä. Hän osaa arvostaa luontoa ja sitä, että kaiken ei tarvitse maksaa maltaita.

Päätimme siis tytön toiveesta lähteä Geokätköilemään lähi kuntiin ja päätteeksi kävisimme pitsalla Jyväskylässä.

Tällä kertaa aika kuva painotteinen kirjoitus, koska en halua keneltäkään sen paremmin spoilata Geokätköjä.

Lähdimme siis liikkeelle hyvissä ajoin kotoa, ajelimme hieman sivuteillä, pysähtyen ensimmäisenä Saakoskelle ihailemaan paikkoja.

Tästä matkamme jatkui isoa tietä sivuten, kunnes törmäsimme kylttiin Haanpään kesäkahvila, alpakoita. Monesti kyltin kohdalla on mielessä käynnyt poiketa kyseisessä paikassa, mutta aina joku muu tekeminen on voittanut. Nyt pääsisimme siellä käymään.

Ensimmäisenä vastaamme jolkottelee jäätävän kokoinen kukko, joka osottautui hyvinkin kiltiksi. Pihalta löytyi myös tavallisia kanoja, silkkikanoja, lampaita ja niitä alpakoita. Ihana ja idyllinen paikka. Kyllähän siinä piti kupit kahvia nauttia ja tietenkin jäätelöä. Lähtiessämme kävimme vielä alpakka-aitauksen tykönä, jossa alpakka ruokaili suoraan omenapuusta omenoita. Tästäkin minulla oli video pätkää, mutta kiitos uuden täysin p***** Nokia merkkisen puhelimeni sitä ei ollut tallentunut.

Seuraavana suuntamme oli Korpilahdelta Tikkalan kautta Jyväskylään. Kaikki kätköt tuli reitin varrelta löydettyä ja jänniä paikkoja taas nähtyä, se on se hienous kätköilyssä, ei näihin paikkoihin muuten tulisi mentyä.

Matkamme paras kohta saavutettu, eli Kauppakadun Kebab pitseria. Ahneuksissani otin nopeasti kuvan järkyttävän kokoisesta pitsasta niin, että se oli aivan tärähtänyt, mutta ruuat olivat täällä erinomaisen hyviä, suosittelen! Kotia kohti seuraavaksi, kivoja myös tämmöiset pienet seikkailut ei niin kaukana kotoa.

Silja Europa risteily 8-9.9.2018

Mieheni bändiporukalla on tapana lähteä kerran vuodessa saarireissulle päijänteelle, yleensä istua möllötän tällöin yksin kotona, paitsi tällä kertaa.

Haaveissa oli risteily. Pienen kartoituksen jälkeen päätin varata risteilyn Tallinnaan Silja Europalla. Alkuun kyselin matkaseuraa, mutta kukaan ei oikein innostunut, joten päätin lähteä matkaan yksin.

Ihastukseni tähän laivaan kantaa jo kaukaa, olen käynnyt kyseisellä laivalla kymmeniä kertoja hyvän ystäväni kanssa…silloin hurjina vuosina 😉

Lähtö olisi lauantaipäivänä yhteiskuljetus bussilla. Kyytiin pääsisin ihan omalta paikkakunnalta, joten se helpottaisi huomattavasti lähtöä. Hintaa toki kyydille tuli 50 euroa mutta sillä pääsisi suoraan satamaan ja pois.

En ole koskaan matkustanu suunnitellusti yksin ulkomaille ja nyt kun haaveilin omasta ulkomaanreissusta niin tämä kävisi hyvästä harjoituksesta.

Perjantai siis menisi möllötellessä ja suunnitellessa mitä reissulla teen. Varasin ensimmäiseen buffetkattaukseen pöydän, koska viime reissulla totesin buffetin tason nousseen ja  saisin nauttia ihan rauhassa jonkun toisen tekemää ruokaa 😀 Aamiainen meni myös varaukseen.

Perjantai koitti, tunsin pienen jännityksen kasvavan sisälläni. Päivä töissä meni siinä, kun ajatukset vain harhaili. Tämä kyllä loppui hyvin lyhyeen, koska töistä lähtiessäni sain männävuosien risteilykamultani viestin, että varaa mullekkin paikka. No huh huh, tämähän kääntyi aivan päälaelleen koko homma.

Ei olla 8 vuoteen risteily, eikä hän ole käynnyt koskaan Europalla, kun se siirtyi Tallinna-reitille. Mukava yllätys tästä tuli. Pienen säätämisen jälkeen oli myös ystävälläni liput ja ruokavaraukset tehtynä.

Silja Europa Täältä tullaan!

Ystäväni saapui meille hyvissä ajoin ja toinen ystävä kyyti meidät bussipysäkille. Muutamat matkaeväät kassissa odottelimme bussin saapuvan. Kun bussi kaarsi pysäkille pistin heti merkille,että nyt on bussissa lapsia ja kuskikin oli aika nuori.

Hiljainen oli tunnelma, kun istuimme penkkiimme. yleensä tässä vaiheessa heti huomaa millainen bussimatka olisi tulossa. Tällä kertaa rauhallinen.

Jo ennen Kuhmoista huomasin Bussikuskin kevyen kaasujalan ja varovaisen ajotavan, mikä sinällää ei ole huono vaan se tiesi sitä, että terminaalissa olisimme juuri siinä pahimmassa ryysiksessä.

Aika kului kivasti kuulumisia vaihdellen ja muutamat siiderit nauttien. Lahden jälkeen laskeskelin perilläoloajaksi klo 17.15. Tämä piti paikkaansa. Onneksi emme olleet ottaneet matkatoimiston kautta lippuja vaan suoraan Tallinkilta, joten pääsimme lähtemään ennen muita bussista pois.

Club one gold jäsenille tarjotaan oma check in -luukku, jonne ei ollut yhtään jonoa, sinne siis. kaikki sujui oikein mallikkaasti. Nappasimme risteilyohjelman tiskiltä mikä toi mukanaan yllätyksen, olimme varanneet itsellemme paikat euroviisuristeilyltä 😀

Aloimme katselemaan ympärillemme, mutta ihan tavallisen näköistä sakkia vain näkyi. Euroviisuteema ei siis tässä vaiheessa näkynyt. Laivaan pääsy oli vasta 17.35 aikaa ja meidän buffetkattaus alkoi jo 17.30, joten pika pikaa hyttiin kamat ja buffaa kohti. Ravintolan ulkopuolella on aina myytävänä kuohuviiniä hintaan 2€ lasi, ne matkaan ja omien paikkojen etsintä.

Löysimme pöytämme ja samalla muistin kiusallisen asian, meinaan se, että viereemme luultavasti laitettaisiin kaksi täysin tuntematonta ihmistä ja näinhän siinä kävi. Hetken päästä mukava miespariskunta istahti pöytäämme, eikä tullut ollenkaan kiusallista tilannetta vaan juttu lähti luistamaan välittämästi jopa niin hyvin että loppujen lopuksi istuimme yliaikaa ja tällä pariskunnalla oli vielä jälkiruuat syömättä.

Ruuan taso oli kyllä hyvä (ei ees muistanu kuvia ottaa täysistä lautasista), muutakin kuin sitä perinteistä paahtopaistia oli tarjolla. Paljon itämaista ja mausteista ruokaa. Juomatkin olivat parantuneet ruokailuunhan kuuluu hanasta juomat eli valko-ja punaviini sekä olut joka oli vaihtunut Lapinkullasta Karhuun, jokaista piti tottakai maistella. Oli siellä myös alkoholittomiakin juomia tarjolla.

Ähkyissämme päätime poiketa hytissä miettimässä mitä seuraavaksi. Suunnitelmaksi kehleytyi seuraava: Karaokebaariin oluelle ja sen jälkeen taxfree.

Matkalla karaokeen rupesi hahmottumaan muut risteilijät, näitä miespareja vilisi silmissä, reipasta menoa siis luvassa. Tavallisessa karaokessa ei juuri ollut porukkaa koska samaan aikaan oli viereisessä baarissa euroviisukaraoke. Euroviisuista kun en tiedä yhtään mitää valitsin tavallisen puolen listalta Tuomari Nurmion Ramona kappaleen laulettavaksi. Hetken odottelun jälkeen pääsin stagelle veivaamaan oman viisuni, meni todella hyvin se, oon tainnu muutaman kerran harjotella.

Taxfreestä tarttui ainoastaan olutta matkaan, seuraavana hyttiin ja siistiytymään.

Trubaduuri on aina ykkösjuttu risteilyllä, sitä tunnelmaa ei voita mikään. Sea pub on todella kiva ja rento paikka olla vaan ja ihmetellä ja niin tietenkin kuunnella esiintyjää. Tauon tultua päätimme lähteä seikkailemaan pitkin laivaan ja jos vaikka löytäisi uusia tuttavuuksia.

Markus Pätsi
Megastar saapui yöpymään satamaan

Ocean clubissa oli täyden bileet päällä. Aikaisemmin olimme ihmetelleet ihmisten kasvoilla olevia glittermeikkejä ja syy siihen löytyikin nurkkapöydästä, jossa kaikki meikkitaiteilijaa väsäilivät näitä pientä korvausta vastaan. hetken päästä naamaamme koristi mahtipontiset maalaukset, pitihän sitä sulautua joukkoon.

Glittermeikit
Joku Euroviisulaulaja 😀 (Mikolas Josef)

Monen eri ihmisen kanssa tuli juteltua ja monta tarinaa kuulimme myös tästä euroviisuinnostuksesta. Emme olleet koskaan osanneet yhdistää euroviisuja ja homoja. Näin sitä oppii kaikkea uutta.

Jossain vaiheessa ystäväni katosi hyttiimme ja itse totesin, että pitsapala oli saatava yöpalaksi. Tämä onnistui Fast lane ravintolassa jossa tarjoiltiin yöpalaa. Ostin sieltä myös mukaani buffetissa tarjoiltua viiniä laatikollisen, hintaa tällä oli 13,90€.

Yöpalaa

Huomenta Tallinna!

Aamukoitti, olin unohtanut laittaa herätyksen keretäksemme aamiaiselle. Onneksi emme olleet hukanneet kuin puolituntia tehokasta syömisaikaa.

Buffetaamiaisen hinta oli etukäteen ostettuna 10.50€, tällä ei saisi Coffee & co. kahvilasta juuri mitään, jo pelkästään tuoremehua meikäläisellä meni neljä lasillista (johtuiko lie eilisestä tankkauksesta).

Maittavan aamiaisen jälkeen lähdimme satamaan ostoksille. Rimi tarjoaa ison valikoiman erilaisia juomia ja ruokia. Miehelle tuliaisiksi 4 pussia sipsiä, itselle muutamaa erikoista juomaa. Niin ja Tallinnamagneetit tietenki.

Nudisti siideriä

Terminaalin edessä huomasimme bussimme ja muistimme että sehän ottaa vastaa ostokset, joten meidän ei tarvisi näitä raahata mukanamme. Alkoholia bussiin ei saisi jättää, mutta muut kyllä.

Nyt janotti, satamassa on panimoravintola nimeltaan Kochi aidad, emme olleet kumpikaan siinä koskaan käyneet, joten pitihän se mennä tarkistamaan millainen paikka olisi kyseessä. Otimme panimon omaa vaaleaa lageria tuopilliset. Oli muuten aivan nappi valinta, koskaan en ole juonut niin hyvää olutta. Kyselin henkilökunnalta, että onko heillä aamupalatarjoilua, on klo. 8-11 välisenä aikana. Tämä on hyvä tietää ensi reissua varten. Sen verta tyytyväisen näköisiä ruokailijoita ravintolassa oli. Juomat nautittuamme ennen laivaan siirtymistä kävin hakemassa vielä kaksi pulloa mainiota olutta matkaan.

Bingo on toinen kohokohta risteilyssä, on sieltä joskus tullut voittokin. Mukavasti osallistujia oli tuossakin lajissa, mutta tällä kertaa jäi voitot saamatta.

Vielä kerran kuuntelemaan trubaduuria Sea pubiin, siinähän se risteily sitten olikin jo lopuillaan. Miksi aika kuluu niin nopeasti?

Tavarat hytistä ja hissiä tilaamaan. No tietenkään sitä ei tullut tai se oli täysi, ei millään olisi jaksanut lähteä rappusia alas päin raahaamaan pakaaseja. Viimein tovin odottelun jälkeen hissi tuli.

Anteeksi pyydellen saavuimme vihdoin bussille, siellä oltiin jo meitä jonkin aikaa odoteltu. Tavarat kyytiin ja kotimatka alkakoon. Olimme aika hilpeissä tunnelmissa koko matkan. Vierustoverit olivat varmasti todella tyytyväisiä. Anteeksi heille vielä kerran, näin jälkikäteen. Mies haki pysäkiltä, taisi sekin olla aika tyytyväinen, varsinkin kun unohdin ilmoittaa miltä pysäkiltä piti hakea.

Matkan jatkumista odotellen

Mutta olipas se silti hauska reissu!

Kalymnos 17.8.2018

Aamulla heräsin jo ennen kellon soittoa, mitenkäs muuten. Koitin olla ajattelematta, että illalla olisin jo kotona.

Viimeinen haikea aamu

Mies halusi aamupalaksi vain pelkän frapen ja minä kumosin yöllä pöydälle jääneen Mythoksen, sitähän ei viemäriin kaadeta.

Kamojen pakkailua. Olin siis ostanut lisäkiloja laukkuuni ja tähän mennessä ei kokonaispaino edes ylittänyt ilmaisen rajaa, joten kaupoille katselee mitä vielä löytyisi.

Eipä sieltä tarttunut matkaan juuri mitään, koska tarjontahan oli aika kiipeily painotteista. Hotellille ja kassit kiinni, bussi tulisi hakemaan kello 9.40.

Hotellivero oli 10.50e, ei nyt mitenkään paha kun sitä kaikki kauhisteli.

Sain siinä aulassa odotellessa ajatuksen, siirtymiä olisi muutama joten matkaevästä pitää hakee. Yksi Mythos bussiin Pothiaan ja yksi  lautalle Kalymnoksesta Kosille. Idea toimi vallan mainiosti. 

Hyvästi jää Kalymnos

Siirtymät meni ihan hyvin, en ees itkenyt vaikka haikealta tuntuikin, Masticharin satamassa tehtiin vielä pieni kierros kaupoissa ja sen jälkeen menimme syömään samaan paikkaan, mistä lähtiessäkin, eli taverna Nostos. (saimme säilyttää kauppakierroksen ajan laukkuja taas siellä) Mies otti leipää ja kreikkalaisensalaatin, minä olisin halunnut vielä viimeisen gyroksen, mutta heidän listaltaan ei sitä löytynyt, joten oli tyydyttävä pitsaan. Pitsa oli kyllä vallan mainio, siinä oli pelkkää juustoa ja herkkusieniä. Iso kylmä Mythos kylkeen. Bussi saapui hieman etuajassa, laukut kyytiin ja kohti lentokenttää.

Viimeinen Mythos

Lentokenttä olikin alkuun yksi kaaos, pitkiä jonoja kiemurteli ulkopuolella eikä oikein henkilökuntakaan tiennyt miten niiden olisi pitänyt mennä. Taas olis pitäny olla niitä ämpäreitä ja suomalaisia.

Uutta lentokenttää pukkaa

Laukkujen luovutus ja turvatarkastus hoitui ihan hyvin. Odotusaula olikin sitten taas ihan täynnä. Taxfreestä piti hakee vielä namia. Olisin ottanut odotellessa vielä lähtöjuoman mutta jonottaessa menikin niin kauan aikaa, että jäin kuivin suin. Koneessa odotti jälleen hyvät paikat, isoilla jalkotiloilla. Lento lähti taas ajoissa, leffa pyörimään ja kohta oltiinkin jo Suomessa.

Suomessa

Serkkuni oli taas meitä vastassa ja lähdimme hakemaan omaa autoamme heiltä. Mäkkärin kautta kotia kohti. Yksi pikavoitto väliltä kruunasi alkavan vitutuksen.

Mikä siinä onkin,  että heti ku on Suomen maankamaralla rupee pukkaa puhelimen täydeltä kaiken mahollisia pyyntöjä ja viestejä, olis tehny mieli viskata puhelin ikkunasta.

Kotona avasin matkalaukun, sieltä pöllähti nenään se ihana Kreikan tuoksu..hiekka..aurinkorasva..merivesi…silloin vierähti kyynel.  Otin ison lasin valkkaria, menin oman peiton alle ja mietin…

Oli täydellinen häämatka <3

P.s Kiitos mukana matkanneille lukijoille 

 

Kalymnos 16.8.2018

Aamulla ois nukuttanu pitempäänkin mutta siivoojilla alko jotku moppitsempalot käytävässä ja karhupumppua taidettiin tunkee jokaiseen hotellin reikään kun keittiön lavuaari hörskötti  siihe mallii, ku vetäis saapasta suosta ja hemmetin isoa semmoista. Joku porakin siinä teki hommiaan ja tällä kertaa en tarkoita miestäni. Prkl pakko kai se oli herätä tähän viimeiseen kunnon päivään.
Mies ei tienny maailman menosta mitään, tais eilinen rommi toimii sillä paremmin ku mulla.

Elena apartments rappuset ylös edellis yönä

Aamupalat ja Telendokselle rannalle. Pääsin neiti Ilveskeron seikkailuissa nyt pikkasen paljon pitemmälle ku parina viimesenä yönä.

Telendoksen rannalle pääsee ihanasti puitten varjoon

Taverna Rita tarjosi taas hyvät lounaat.

Huomaa varmaan et oon ollu ajatuksissa aika pellolla tän päivää, kun ei vaan huvita miettiä huomista ja kotiin menoo. Wilmaviestit kuitenkin ilmoittelevat, että täällähän se arki odottaa, tervetuloa!

Telendoksen reissun jälkee hotellille ja päätimme mennä altaalle pulahtamaan. Luulen, että altaan vesi on merivettä. Yksi virvoike siinä sivussa.
Uinnin jälkeen lähdimme tutkimaan aita tarjontaa.. Jaa siis mitä?

No ostin meille yhteisen huomenlahjan.. Tadaa rakkauslukko.. Joo tiiän on tylsä mutta ajattelin, että ripustaisimme sen häämatkalla jonnekkin.
Kassissa se on roikkunut mukana, mutta sopivaa paikkaa ei ole löytynyt.

Pienen tutkailun jälkeen löysimme täydellisen paikan.

Viime hetken ostokset piti kuitenkin vielä suorittaa ennen kuin pääsimme tekemään pahojamme.

Ei löytyny oikee mitää ihmeellistä. Mutta pääsimme kuokkimaan Kreikkalaisiin häihin, kun päätimme kiivetä kirkolle rappusia pitkin katsomaan auringonlaskua. Populaa oli niin maan perusteellisesti. Aikamoiset pippalot. 

Niin ja takaisin siihen lukkoon. Hotellilta menee rappuset rannalle, välissä portti ja pätkä kaidetta. Just hyvä paikka ei heti näkysällä mutta sellaisessa kohdassa, että pystyisimme viskaamaan avaimet mereen (anteeksi siitä).
Lukko sujautettin jemmaansa (jos joku löytää ja ottaa kuvan, lupaan tarjota törmätessä oluen)
Avainten viskaisu, ja siinä se oli. Pala meidän rakkautta ikuisesti kiinni palaa Kalymnosta.. Tai no ainakin niin kauan kun veli Jorgos tulee rautasahan kanssa leikkimään.

<3

Varasimme edellisenä iltana Thrimpi nimisestä ravintolasta pöydän ja sinne siis suuntaisimme. Yksi Mythos matkaan marketista ettei ny suuta pääsis kuivaa.

Matkalla siinä rupesin katselemaan tien toiselle puolen jossa seisoskeli nainen joka yritti repiä kovaa muovipakettia ilmeisesti jonkun herkun ympäriltä, niin ahnasta oli meno. Paketin ku hän sai auki niin surutta viskaisi sen maahan.. No voi jumalauta, ikää naisella oli sen verta, että varmasti oli kuullut sellaisesta kuin roskis.

Nälissään tietty ihminen tekee kaikkee, mutta tuo oli anteeksi antamatonta. Mies otti pari askelta taakse päin, kun sanoin, että nyt kyllä lähtee.. roskat. Luuli varmaan, että hyökkään naisen kimppuun ja pistän poimimaan roskan, mut ei, kävelin naisen luo joka mussutti toivottavasti jotain mistä saa karmean ripulin. Mulkaisin, poimin roskan ja kiikutin sen lähimpään roskikseen. Tässä vaiheessa toivon, että se auki loksahtanut leuka jäisi jumiin ja herkku jäisi syömättä.. Hah Laura 1 roskatäti 0. Saisko tällä anteeksi ne viskatut avaimet.

Hetken matkaa kiukutti, mutta kiukku laantui kun kävelimme kaupan ohi, jossa näytti olevan kaikkea paikallista. Miksi näistä ei kukaan kerro missään.. No nyt kerron, eli Wooden Roots oli kauppa josta sai irtona kaikkea mahdollista oreganosta teehen. Jopa paikan pitäjän isän tekemää viiniä oli myynnissä.. Onneksi ostin lisäkiloja laukkuihin.
Olisin löytänyt sieltä vaikka mitä mutta mies jo toppuuteli, että eihän sillä tätillä ois enää töitä jos kaupan ostais tyhjäksi.

Menkää oikeasti käymään! 

Niin joo ja se pöytävaraus.
21.50 olimme paikalla, tarjoilija neiti toivotti tervetulleeksi ja kertoi että pöytä odotti meitä. Oikein sydämin koristeltu varattukyltti pöydässä.

Varattu

Alkuun leipää tomaatilla. Bruchetta olisi nimi jos olisimme italiassa. Luulen ettei siellä kyllä tarjoiltaisi mitään näin jumalaista. Miten voikin niin yksinkertaisista jutuista saada aikaan tämmöistä.

Tomaattia ja leipää

Mies halusi täytettyjä tortelineja, mulle kanan rintaa qvinoan kanssa.

Tää on siitä jännä paikka, et voisin kuvitella et nää on ihan perinteisiä ruokia mutta tuotuna vain tähän päivään.

Ruuat maistui ja jälkkärille jäi tilaa. Panna cotta jäi listalta mieleen. Se oli valitettavasti loppu mutta tarjoilija kertoi jäljellä olevan vielä creme bruleeta.. Vain yksi.. Ei se mitään oltiikin jo päätetty, että puoliksi vain jälkkäri. Tää oli taas näitä.. Näin oli tarkoitettu juttuja.
Jälkkäri tuli pöytään, samalla alkoi Telendokselta viuhumaan raketit.. Hei ei ny taas ois tarvinnu 😀

Talon puolesta hedelmää ja samalla tarjoilija neiti tuli haastelemaan meidän kanssa, perinteiset mistä olette, mitä piditte? Kruunattuna esittelyillä, että minkä nimisiä ollaan.
Tarjoilija oli otettu kun mieheni mainitsi minun pitävän blogia. Halusi ottaa meistä vielä kuvan. Ehkä muistoksi et nää oli ne suomalaiset jotka ei lämmenneet talon erikoisille.. No ei nyt sentää. Jos vähän Tripadvisoriin juttua ja kuvaa.

Kun olimme lähdössä tarjoilija neiti tuli moiskauttamaan kunnon Kreikkalaiset poskipusut ja toivotti meidät tervetulleeksi seuraavallakin reissulla.

Bucketlistiltä yksi kohta taas ruksattu. Saa Kreikkalainen poskisuudelma. [X]

Azulin kautta tiemme vei, ei tynnyreitä tällä kertaa. Mies otti jotain pienpanimo olutta, mulle yksi ’ennen myrskyä’ Aika tiukka.. Tummaa rommia inkivääriä ja limee. Tais jäädä ikenet sinne drinksulasiin.

Ennen myrskyä

Jotain ne täällä tunkee noihi juomiin, kun tuota miestä aina näin ”kotimatkalla” rupee hyppelyttää.. Ja hotellille ku päästään niin nukuttamaan..

Ette arvaa missä istun.. Ja ei, en Pyhän Lauran kanssa, se loppui jo.. Nyt mul on lasissa joku.. Hyvästi jää Kalymnos, huomenna vituttaa viini.
Kai se olis herätystä asennettava puhelimeen. En nyt vielä kuitenkaan periks anna vaa jään fiilistelee ja muistelee tän reissun kohokohtia.

Pilviä on kerääntynyt saaren ympärille. Ihan kuin olisin ukkosen jyrinää kuullut jostain.. Se olisi mahtava loppu huipentuma kyllä.