Laitoin illalla kellon soimaan, eihän sitä tarvittu, heräsimme jo ennen kahdeksaa. Aamupalaksi haimme taas frapet ja leipomon herkkuja.
Tuntui hassulta alkaa pakkaamaan tavaroita. Samalla innolla odotin sitä, millaisen paikan olin meille seuraavaksi valinnut.
Ensin oli kuitenkin käytävä ihailemassa maisemia Akrokorinthin linnakkeella.
Kannattaa laittaa kunnon lenkkarit jalkaa, itse epäröin autolta lähtiessä. Sandaalit ei olleet hyvä valinta. Polku linnakkeelle oli tehty todella liukkaista kivistä. Jotenkin pääsi vielä ylös, alaspäin tultaessa oli haastetta. Linnan portilla oli tulostettuja karttoja joista pystyi jättämään pienen kolehtin. Kannatuksen vuoksi.
Klo 14 pääsi kirjautumaan uuteen majapaikkaa, joten lähdimme paahtamaan koti Toloa. Noin tunnin ja yhden tietullin jälkeen saavuimme perille.
Ajoimme rantakatua pitkin, paikka muistutti hieman Nidriä. Mies kehui valintaani. Olin itsekkin tyytyväinen.
Hotelli löytyi helposti vaikkakin auton parkkeeraus mietitytti, selkeätä merkkiä parkkipaikalle ei ollut, joten jätimme auton kahden rakennuksen väliin oliivipuun alle.
Majapaikka koostui kolmesta osasta. Hotellista, huoneistoista ja pienasunnoista. Varaus vaiheessa en sen paremmin perehtynyt näihin vaihtoehtoihin joten yllätykseksi meille osui hotellihuone ja oikein mukava sellainen.
Omistaja kertoikin jo odotelleensa meitä. Vaikka olimme puolituntia etuajassa.
Hotellilla on pieni mukavan oloinen allasalue. Nopeasti kuulosteltuna pelkkiä italialaisia vieraita meidän lisäksi.
Laukkujen purkamisen jälkeen oli mielessä ruoka. Mies valitsi Tripadvisorin perusteella tavernan. Bikakis sijaitsi pienen mäen alla, joten matka ei ollut pitkä.
Istuimme pöytään ja tarjoilija kysyi ensimmäisenä haluaisimmeko nähdä kalat.. Ekskusemuaa miksi? Niin tämä oli kalataverna… Mä en voi sietää kalaa. Hyvä valinta. Onneksi tarkoitukseni olikin vain syödä salaattia.
Alkuun tarjoilija toi taivaallisen makuista munakoisoa tomaatti-valkosipulikastikkeessa ja leipää. Lisäkai tilasimme Saganakia. Se tarjoiltiin yllättäen limen kanssa. Ei ollenkaa huono.
Marketin kautta huoneeseen vaihtamaan uikkarit. Päästyämme altaalle omistaja tuli luoksemme kysymään haluaisimmeko kylmää juotavaa, yes please. Omistajan veli Petros huudettiin tiskin taa….Nam ja olutkin oli hyvää 😉
Ihan kuin loma olisi alkanut alusta. Aiemmin olemme olleet aina vain yhdessa paikassa per loma. Tämä taktiikka vaikutti ainakin tähän asti hyvältä.
Paikanhan valitsin vain yhden kuvan perusteella, jonka olin nähnyt kolme vuotta sitten. Vene, kirkkaassa turkoosissa vedessä, kyljessä luki Tolo. Silloin ajattelin, että ei mitään mahdollisuutta päästä sinne, mutta täällä sitä vaan ollaan.
Altaalla lisäksemme oli kaksi lasta, joten aika rauhallista. Lasten lähdettyä, paikalle saapui italialais pariskunta. Olen kuullut, että ne on kiihkeetä kansaa, mutta en tajunnut niiden olevan niin kiihkeitä, että täydet puuhat oli käynnissä vedessä hetken päästä. Mitäs siinä sitten, en seurannut sitä esitystä sen enempää, keskityin oluseen ja muihin ”maisemiin”
Suihkun kautta ykköset päälle, katselemaan elämää ja paikkaa.
Tässä jää Parga vikaksi mun listalla. Oon ihan myyty. Toki täällä on nyt ne krääsäkaupat ja muut turistit, mut heti tää tunnelma on viennyt mut jo mennessään.
Pienen tutkailun jälkeen valitsimme illallispaikaksi Maria’s nimisen paikan.
Matkalla kun katselimme menuja, totesin kaikkien olevan aika kalavoittoista… Apua..
Löysin kuitenkin todella hyvää pastaa listalta. Tilasin myös ekaa kertaa kreikaksi juoman.. Miso kilo lefko krasi ja sain mitä halusin eli leilin valkkaria.. Nam taas.
Syödessämme suunnittelimme mitä tehtäisiin tulevien päivien aikaan. Tullessa kävimme jo ostamassa tiistaille liput Hydra–Spetses risteilylle, maksoi 68€ yhteensä, mutta uskon olevan sen arvoista.
Marian kuolonuneen nukkumisen päivä osui taas matkallemme 15.8 josko täällä sitä juhlittaisiin toisin kuin Kalymnoksella.
Vielä ennen nukkumaan menoa palan painikkeet. Cuba libre ja Aperol Spritz.
Jälleen kerran on ihmisen hyvä olla.. Istumassa partsilla.. Edessä potiri kokkino krasi. Kalinihta!
