Piristys

Pienenä pohjustuksena seuraavalle tekstille:

Pitäs kirjottaa, mutta ei vaan luonnistu, tämä ajatus pyörii päässä. Mietin etukäteen koska meinaan ruveta hommaan, mutta ei siltikään. Älä yritä väkisin totesin itselleni.

Mulla menikin tähän seuraavaan yli kuukausi.
Oli oikein huono omatunto, kun ei vaan pystyny kirjoittamaan uutta tekstiä. Kirjoittaminen ottaa aikansa.

Luovien ihmisten huonoin aika on syksy ja pimeä. Sen olen kyllä jo monena syksynä tunnistanut muissa, mutta en koskaan itsessäni. Enhän minä ole luova. 😀

Mun pakokeino syksyn harmauteen on reissut, tai ainakin niiden suunnittelu. Haikailen aina jonnekkin, jos en kauas lämpimään ni lähelle jonnekkin… Levoton sielu.

Mut eka kerta kun kirjoitan näistä aiheista.

Loman ja kaiken Joulukiireen jälkeen rauhoituin yhtenä iltana katsomaan elokuvaa, jossa kirjailija tuskaili kirjoittamisen kanssa. Elokuvassa sanottu lause laukaisi innostuksen ja näppäimistö alkoi sauhuamaan.

’Kauheinta olisi menettää lukijansa laiskuuden vuoksi’.

Airbnb Tallinnassa

Oli kesältä jääneet lomapäivät meneillään. Eli kesäloma, sää senkin mukainen 😁 ehkä tämän syksyn/loman toistetuin lause minun suusta on ollut: ’Tahon johki, tehään jotain, kun ei kerta lämpöseen ni mennää ees risteilylle’ En tiedä oliko tällä vaikutusta seuraavaan.

Minä yläkerrassa taisin vaan lorvia, mies teki alhaalla töitä. Puhelin väris, huomasin alhaalta tulleen viestin:

’Pääsisitkö lauantaina lähtee töistä jo 13.30 ni ehtisit junaan mikä lähtee 13.50?’
’Öö joo ehkä… Miks?’
’No mä löysin meille kivan Airbnb:n Tallinnan vanhasta kaupungista’.
’Öö okei?’
’Jos viittisit kattoo jonku purtilon, joka liikkuu kuuden maissa’.
Selvä!
No ei mennyt kauaa sen tiedon etsimiseen.
’Europalla pääsis 18.30?’
’Eiku sellain nopee’.. (Snif ei Europa)
’Joo löyty, lähtee 19.30 ja perillä 21.30 riittääkö?’
(mehän ei matkusteta muilla kuin Tallink Siljan botskeilla)
’Joo, varaa se!’

No semmone sitte pistettii, viiden päivän varoajalla ja lähes nollabudjetilla pystyyn.. Kiitos Tallink Siljan Club One kultakorttilaisten joululahjakortin, vanhaksi menevien Vr:n sarjakorttien ja edullisen Airbnb:n.
Mieshän olisi jo tuossa vaiheessa Helsingissä, koska työpaikan pikkujoulut vaati, siksi junalla tämä reissu. Minä sitten seuraan perästä.

Meri ei odota

Perjantai, vein mieheni aamulla junalle ja suuntasin itse takas hetkeks kotiin ennen töitä. Pikku torkut ja töihin, huominen pyöri mielessä, että mitenhän kaikki onnistuu ja kerkeenkö junaan. Ei olla koskaan kuitenkaan tällee menty.

Työpäivä ohi, päätin suuntaa ajatukset muualle käymällä bingossa ja karaokessa. Illalla katoin viel reissukassin kasaan. Eli tyhjä reppu vetolaukkuun muitten tavaroiden sekaan. Hyvin sai unen tuon touhun jälkeen.

Junalla Helsinkiin

Pääsin karkaamaan töistä ajoissa. Auto parkkiin asemalle ja laiturille odottamaan… Oli muuten aivan sika kylmä!

Mies oli varannut minulle paikan ravintolavaunun yläkerrasta, oli aika luksuspaikka, yksittäinen penkki jota pystyi kääntelemään juuri siihen suuntaan kun halusi. Inhoan selkämeno suuntaan matkustamista. Paikassa oli myös se etu, että siihen sai hakea ravintolavaunusta evästä.

Ehkä alkuun se oli hieman outoa, kun noin en oo koskaan menny. Aattelin että vieressä olijat kyttää mitä teen tablella, mut aika kun kului ja sain haettua oluen ni eipä mua paljoo kiinnostanu mitä kukakin aatteli,
(vaikka ehkä pienoinen puna nousi kasvoille kun katsomassani leffassa tuli joku äkkinäinen ”romanttinen” kohtaus)
Loppumatkasta kun vierustoverit oli lähteneet, käänsin viereissä olevan penkin vastakkain omaani, nostin jalat toiselle penkille siinä oli vielä mukavampi katsella leffaa. Liian nopeasti oltiin Stadissa.

Mies laiturilla jo odotteli, kun saavuin <3
Olin aiemmin luvannut Espoossa asuvalle serkulleni, että mennään heidän kaa kamppiin johki kahville kun pääsen perille. Saisin samalla nähdä tulevan kummityttöni joka juuri täyttäisi kuukauden.

Tungosta tuntui olevan Kampin käytävillä. Viidennestä kerroksesta löytyi tilaa muiden joululahjashoppailijoiden välistä La Torrefazionesta.
Kahvi vaihtui glögiin. Kuulumiset vaihdettiin ja matka jatkui kohti länsisatamaa, jossa odotti meille uusi lähtöterminaali ja Tallink Star.

Tai no ei se Terminaali ihan uusi kokemus ollut Ollaan sinne joskus menty Tallinasta tullessa kun se oli juuri auennut. Mutta eka kerta näin päin.

Check in toimi ongelmitta ja ilman jonoa. Terminaalissa oli yksi ravintola auki josta otin ajan kuluksi oluen, kun näytti, että jono lähti vetämään hypättiin völjyyn. Jonon mukana satuttiin laivassa juuri sopivaan paikkaan eli kaapeille, jonne voi jättää tavarat matkan ajaksi. Se maksoin 4e, mutta kiva kun ei tarvi takki päällä olla. Kamat kaappiin ja etsimään ekana vessaa, tokana jotain jotain virvoketta. Seaport pubista löytyi tilaa, miehelle olut kera pähkinöiden ja minulle laivan skumppaa.

Tovin siinä istuimme ja nautimme, kun ei ollut kiire minnekkään. Seuraavana kävimme katsastamassa tax freen tarjonnan, että mitä sieltä tarttuisi mukaan takasin päin tullessa. Laivassa oli aika hiljaista, kiertelimme paikkoja ja löysimme tilaa ylemmältä kannelta pienestä baarista ja päätettiin ottaa rommikolat. Näin jälkeen päin en löytänyt tietoa mikä baarin nimi on mutta sijaitsi aivan comfort loungen vieressä.
Matka taittui kivasti, rento tunnelma ja rakkaan seura, mikä parasta.

Hieman ennen satamaa tilasimme Uberin viemään meitä majapaikkaan. Terminaalissa oli remontti menossa ja ulospääsy oli vaihtanut paikkaa. Kyyti kohti majapaikkaa jo odotteli , matkahan taittui sujauksessa..taisi maksaa jopa 3€

Airbnb paikkamme oli todella siistissä talossa vanhassakaupungissa, numerolukon takaa avain ja muutama kerros ylös huoneeseen.

Kamat purkuun ja nälkä kurni joten liikkeelle etsimään ravintolaa.

Monessa paikassa käymisen jälkeen meni hermo kun saimme jälleen kerran vastaukseksi ’ei tarjoilla enää ruokaa’. Päästin ilmoille lauseen, että missä vitussa me saatas sitte ruokaa. No en ehkä muistaakseni ollut noin jyrkkä, mutta joku tehosi kun käteeni ojennettiin Post-it lappu jossa luki Hell Hunt.. Nyökkäsin kiitokseksi ja suuntasimme ulos.

Hetken piti miettiä, että oliko tämä kosto hermojen menetyksestä vai mikä oli homman nimi. Ei muuta ku maps esille ja kohti helvettiä. Saapuessamme paikalle tarjoilija viittelöi, että pöytään vaan.. Ah.. Vihdoin ruokaa. Ulkonakin oli aika viileää, mutta tässä paikassa lämmintä. Ihana miljöö, paikassa ainoana vapaana pöytänä oli syrjässä kahden istuttava pikkuinen pöytä kuin tehty meitä varten. Tämä oli tarkoitettu. Muut ravintolassa olijat olivat selvästi tai no vähemmän selvästi viettäneet jo tovin iltaa, mutta se ei ollenkaan haitannut. Eka tilaisimme juomat ja alkuruuaksi jalapenopoppersit dipin kera sitten listalta pääruuaksi burgerit

Annokset oli maittavat ja tunnelma paikassa oikein mukava, voin suositella lämpimästi. Olisimme istuneet pidempääkin, mutta väsy jo alkoi painamaan, joten kohti majapaikkaa ja huomenna päivä uus.

Aamulla heräsimme ajoissa, aamupalaa pitäisi jostain saada. Muistelin joulutorin laidalla olleen kivan kahvilan aukeavan hyvissä ajoin, kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Ravintolan nimi oli Rae, alkuun tilasimme kahvit. Mies otti cappuccinon, itse otin Vana Tallinn kahvin. Aamiaiseksi otin egg Benedict ja mies lohta ja leipää. Ai että oli hyvää!

Syömisen jälkeen lähdimme kiertämään ihanan tunnelmallista joulutoria kuumat glögikupposet käsissä lämmittämässä. Ei oikein muita löytöjä ollut, kuin miehelle jouluksi Italialaista juustoa.

Hetken kävimme lämmittelemässä majapaikassa ja samalla pakkasimme laukut, koska huoneen luovutus olisi käsillä. Seuraavana lähdimme kiertelemään pitkin vanhaakaupunkia näpsien kuvia ja fiilistellen.

Tovin kun olimme kävelleet, rupesi jo nälkä taas kurnimaan vatsoissa. Olimme jollain kerralla eksyneet vanhassa kaupungissa pitseriaan nimeltä Pizza Americana ja sinne halusin ehdottomasti uudestaan. Suuret mehevät pitsat houkutti, hinnatkaan eivät ollet korkeat. Paikka oli muuttanut väljempiin tiloihin vanhan kaupungin laidalle vanhaan funkkistyyliseen taloon. Oli kyllä oiva paikka sille, harmi kun en muistanut ottaa kuvaa.

Uberin tilaus paikalle jo totuttuun tapaan ja kohti satamaa. Pikainen käynti ostoskeskus Nauticassa, Sneakersin myymälässä oli todella hyvät alennukset ja sieltä tarttui matkaan uudet työkengät. Rimistä sipsiä ja vähän viemisiä.

Taas jotain edellisistä reissuista oppineena suuntasimme Kochi Aidad nimistä panimoravintolaa, kerkeäisimme hyvin juoda siellä yhdet heidän mahtavaa Vunk lageria ennen kuin laiva meidät noutaisi pois. Terminaalissa pääsimme suoraan laivaan ja viemään taas maksulliseen kaappiin takit ja tavarat.

Tällä kertaa laiva oli täynnä, oikein missään ei ollut tilaa ja porukka oli osin aika humalassa. Tässä vaiheessa olisin halunnut olla siellä comfort loungessa. Löysimme istumapaikan ja siitä sitten vuorotelle kävimme tax free ostoksilla. Trubaduuri esiintyi myös, mutta ei siinä mölinässä siitä oikein selvää saanut.

Satamaan päästyämme hyppäsimme raitiovaunuun ja sillä päästelimme keskustaan..yllätys yllätys..syömään 😀 Mies oli Belgradin reissullaan käynyt Vapiano nimisessä ravintolassa ja halusi että minkäin pääsis kokeilemaan kyseistä paikkaa.

No paikkahan oli mielenkiintoinen, heti sisään mentäessä sait kortin jolle jokainen tilaus kirjattaisiin ja lähtiessä kortin tietojen mukaan myös maksettaisiin. Ruuat tehdään asiakkaan nenän edessä ja eri ruokalajeille oli omat tiskinsä mistä ne tilattaisiin.

Jonkun verran oli jonoa ja oman vuoron saaminen kesti, jätin miehen jonottamaan ja suuntasin itse juomatiskille. Löysin meille tyhjän pöydän, mutta ravintolan ollessa aika täysi saimme samaan pöytään myös muitakin (en ollut kovin mielissään tästä)

Ruuassa ei valittamista, otin itselleni Crema de fungi pastan kanafileellä ja mies otti Carbonaran. Oikein maukkaita annoksia. Vielä jäi tovi aikaa ennen junan lähtöä, joten suuntasimme Molly Malones nimiseen irkkubaariin, heti sisään astuessa tuli tunne kuin olisi astunut ulkomaille. Ihana irkkumusiikki oli vallannut baarin ja tunnelma oli mahtava. Otimme siinä oluet ja nautimme paikan erilaisuudesta, pieni haikeus tietenkin ilmassa…kohta kotiin.

Juna matka taittui leffaa katsoessa, kotona oltiin myöhään. kyllä uni maittoi. Seuraavalle kerralle muistiin: Ota kunnolla vaatetta päälle Tallinnassa on aina kylmä!