Se olis muuttopäivä

Aurinkokin ilmesty aamusta paistamaan, varmaan joku henkilökohtainen kettuilu lähtijöille.

Viimeiset kierrokset Ricon kautta Moganin mutkille ja siitä pohjoiseen.

Matka musiikiksi valikoitui Raappanan uusi EP: Kipinä takas. Sopi tunnelmaltaan tilanteeseen.

Las Canadaksesta take away kahvi ja mehu matkaan.

Tällä ei onneksi kovaa ajella, joten maisemia pystyy tiirailla kivasti vauhdissa.

Muutaman kerran pysähdyttiin, kun osui silmiin jotain mielenkiintoista.

Airbnb emäntä oli suositellut poikkeamista El Hoyon maailman suurimmassa kaktusparkissa. No sinnehän me mentiin.

Sisäänpääsymaksu 8.50e per pää.

Ihanan kotikutoinen paikka. Sympaattinen, juuri sellainen, josta pidämme. Tänne tuskin kanttaillaan all incin syövereistä.

Puisto oli todella rauhallinen, vain kymmenkunta muuta ihmistä ja lääniä riitti.

Kannattaa varata hyvät kengät sekä jalat matkaan, aika röykkyisiä polkuja.

Täältä löytyi, niin teatteria kuin juhlapaikkaa. Myös erillinen huone varattu evästelijöille.

Aito espanjalainen musiikki soi puiston alkupäässä, sopi hyvin tunnelmaan.

Toiselle puolelle olisi voinut laittaa Jurassic Parkin musiikin ja kohta olisi kaktuksen takaa hyökännyt jonkin sortin dinosaurus.

Ei näkyny dinosauruksia, pieniä liskoja vain.

Oli täällä muutakin elämää. Kanoja, kukkoja ja aasikin täällä hirnumisesta päätellen asusti.

Puiston keskeltä löytyi ihana penkki johon voi pistää pötkölleen.

Täältä löytyi myös pieni baari, joka tarjoili tuoreita mehuja ja jotakin syötävää. Sai myös kaktusmehua.. Yllätyitkö?

Tarpeeksi kun oli kierrelty, jatkoimme muuttomatkaamme eteenpäin.

Ei kyllä kauaksi päästy, kun päätimme poiketa lounaalla.

Tätä oli kovasti kehuttu.

Jaettiin annokset.

Aivan tajuttoman hyvää. 1 holiton, 1 holillinen olut, sekä nuo kuvissa olevat annokset. 14.30e. Jätin reippaasti tippiä.

Tulijoita tähän paikkaan olisi ollut. Mutta heidät käännytettiin ovelta, paikan ollessa täysi. Hyvään väliin tultiin.

Pysähdyttiin kattelee jotain muinaisjäämistöä.

Jälkkärihammasta kolotti, jäätelöt pitäisi saada. Agaete nimiseen paikkaan kurvaus.

Sen paikan tunnelma veti heti puoleensa, en tiedä miksi, mutta sinne olisin voinnu jäädä viikoksi lomailemaan.

Tästä eteenpäin suureni tie ja suureni ja suureni.

Sitä myötä kun tie suureni, lisääntyi myös autot ja kaistat, ja niiden kaistapäiden vauhti.

Kulttuurishokki. Hyih.

Onneksi seuraava majapaikkamme olisi syrjemmällä. Sinne pääsisi piiloon.

Perillä vastassa oli meitä majapaikan suuri rautaportti, jonka takaa ilmestyi ensimmäisenä julman näköinen dobermanni sen jälkeen taivas.

En nyt ollut osannut aavista mitä kaikkea täällä olisi.

Ei täältä tarvisi lähteä minnekkään, täällä oli kaikki.

Koiran lisäksi täällä oli kissoja, kyyhkysiä ja kilpikonnia.

Voinko muuttaa tänne?

Tultiin niin haipaakkaa tänne, että unohdimme kaupassa käynnin tyystin.

Sehän oli sitte lähdettävä poikkeamaan.

Tänään tehtäisiin pastaa ja pulikoitas, huomenna sit aurinkoo ja grillausta.

Täydellinen suunnitelma.

Ja sitten poreisiin. Kyllä kelpasi.

Kun rupesi palelemaan oli aika painua mökkiin.

Paikan pitäjä antoi meille tervetulolahjaksi makeaa viiniä pullon sekä pieniä paikallisia kosmetiikka tuotteita. Rasvaa nassuun ja viinin maistoon. Kruunasi illan.

Mies kävi nukkumaan ja minä jäin köökin puolelle vielä kirjoittelemaan.

Ei voi kun ihmetellä miten aina eksytään näin hienoihin paikkoihin.