Nahkea yö takana.

Periksi en anna. Parin päivän takia mitää ilmastointia ota.

Tänään olisi rankka päivätiedossa. Meriretkelle siis.

Ajoissa siis aamupalalle ja päälle aamulenkki leipomoon. Kiva hiki tuli het alkuunsa.

Taaskin siis kuumaa kuumaa.

Bussi nouti hotellin edestä. Tämä retki tosiaan maksoi 44e Apollon kautta ja suoraan satamasta 40e.

4 e oli oikein sopiva kyytimaksu siitä ettei tarvitse satamaan asti kävellä.

Bussi oli aivan täynnä ja niin oli venekkin.

Huomasin heti samalla veneellä olevan ruotsalaisporukan, jotka käyttäytyvät hotellillakin todella röyhkeästi.

Varaavat aurinkotuolit ja vielä päälle varjotkin.. Häipyvät yleensä myös paikalta. Jättäen kaikki kamansa levälleen.

Sama meno jatkui veneessä, yleensä porukan pappa vielä seisoo tientukkeena mitä ahtaimmissa paikoissa.

Opas varoitteli kapteenin olevan kova vitsi mies ja sen kyllä huomasin heti.

Hän kun tuli esittelemään päivän ohjelmaa, pääsi porukassa montakin naurunpyrähdystä.

Kapu kertoi, että veneessä olisi myynnissä juomaa.. Olutta, viiniä ja ouzoa naisille. miehille olisi tarjolla vain vettä ja kolaa.

Samalla hän kävi vaihtamassa oluet miesten käsistä naisten käsiin 😁

Ruoka kuulema tarjoiltaisiin 13.30. Kello 13.31 olisi tarverna kii

Vessassa taasen olisi kamera kuvaamassa jos heittää paperia pönttöön. Tullessa takaisin satamaan, isot kalat odottelisivat heitä jotka jäisivät kiinni tästä. Eli laidan yli ja syötiksi.

Onneksi meri oli leppoisa ja suotuisalla päällä. Tarkistakaa tuulet ennen reissun varaamista, jos yhtään olette taipuvaisia huonoon oloon.

Ensimmäinen pysähdys oli Kira Panagian edustalla. Laivasta pääsi tikkaita pitkin mereen uimaan.

Paikka oli kyllä kaunis.

Uimisaikaa oli n. 30 minuuttia.

Pötköä ei nyt ollut matkassa, olisi kummasti auttanut rennonpaan oloon meressä.

Vettä oli allamme n. 7 metriä ja pohjan näki aivan selvästi.

Kun porukka oli takaisin paikoillaan, matka jatkui.

Seuraava pysähtyminen olisi Apella beach

Ja olihan se hieno paikka. Aurinkotuolin olisi saannut lunastaa 20 eurolla. Mutta varjoa löytyi niin hienosti etten petihommiin ryhtynyt.

Vesi oli ihanan turkoosia. Olisin lillunut siellä vaikka loppu päivän.

Ruuaksi tarjoiltaisiin kanasouvlakia riisiä ja salaattia. Juomia saisi ostaa.

Melkoinen veijari tämä mies

Johan tässä olikin nälkä.

Aikaa tällä rannalla viettämisen oli 4 tuntia. Olisin voinut olla pitempäänkin.

Tiskejä viedessäni kapu lohkaisi että hän on keräämässä strippiryhmää kasaan, osallistuisinko? .. No tietenkin.. 😁 Kapu nauroi päälle ja tarjosi lasin viiniä. Huumorintajuttomat.. Älkää vaivautuko.

Seurana minulla oli toinen yksin matkustava suomalaisnainen. Mukava oli höpötellä niitä näitä uimisen ja syömisen lomassa.

Kun oli tarpeeksi nautittu laiva starttasi eteenpäin.

Joku uima pitstop olisi tiedossa.

Takaisin kohti Pigadiaa. Yhden pysähdyksen taktiikalla.

Seuraavana olisi tiedossa luola.

Vene olisi käynnissä, eikä ankkuroituna mihkään..

Juu ei.. Minua ei saisi veteen.

Kolme pahinta pelkoa: on jäädä jään alle. Uida luolaan, jossa aallot paiskaa sut seinämään. Tai joutua veneen potkuriin.

Oli kuitenkin hauska seurata niitä jotka uskalsi mennä.

Takaisin Pigadiassa jouduttiin hetki odottamaan bussissa jotain sekaanusta toisen bussin kanssa, mutta onneksi takaisin hotellille olisi lyhyt matka.

Muutaman päivän olen tuntenut kurkussa pientä kutinaa ja koittanut vetää c-vitamiinia vaikka millä mitalla.

Löysin jostain kaupasta 2 eurolla ihan pienen ouzo pullon. Lähtiessä syömään ajattelin ottaa sitä hörpyn yskänlääkkeeksi.

No tietenkin korkkia aukaistessa hölskähti ouzo pitkin rinnuksia. Kiva… nooh mulla kun ei ollut sitä hajuvettä niin ajaahan tämä nyt senkin asian.

Paikaksi valikoin To Perasma nimisen ravintolan.

Olin kuullut heidän ruuistaan paljon hyvää.

Ja kyllä, ruuassa ei ollut moitteen sijaa. Sen sijaan palvelu oli ala-arvoista.

Menu läiskäistiin pöytään ja ruoka tuli samalla tyylillä. Yksikään tarjoilija ei puhunut minulle mitään koko aikana kunnes pyysin laskua, käskettiin vaan keittiön ovelle.

En edes saanut jälkiruokaa talon puolesta, niin kuin muihin pöytiin kannettiin.

Eat fast, get out faster.. tuli fiilis. Ovella, kun oli odottamassa kaksi maksavaa asiakasta yhden sijaan.

Päätin kuitenkin vielä lähteä kylille, josko pieni harmitus väistyisi.

Ja väistyihän se. Matkalla tapasin blogini lukijan joka tunnisti minut.

Hauska tavata näitä ihmisiä.

Kävin kurkkaamassa vielä kiinakaupan laukku valikoimaa. Olihan siellä edullisia ja ihan hyviä vaihtoehtoja. Maanantaina kävisin sitten ostamassa jonkun laukun laitettavaksi ruumaan.

Voisi jotain pientä kotiin viemistäkin ostaa.

Enkä kyllä jättäisi kalliita shampoo yms. purkkeja tänne.

Takaisin hotellille päin pysähdyin istuskelemaan ja ihmettelemään Cactus baariin, jonka pitäjä koitti innolla opettaa kreikkaa.

Nyttenkin opin aivan uuden lauseen, kun hän kysyin pöytäni vieressä olevaa tuolia vietäväksi.

Tovin istuskelun jälkeen juuri, kun olin lähdössä saapui paikalle ruotsalaisrouva, jonka kanssa taannoin olin jutustellut.

Nyttenkään ei meinannut jutusta tulla loppua.

Väsy vain rupesi painamaan päälle.

Ihana päivä takana, huomenna en tekisi yhtään mitään.