Ei oikein irronnut kirjoittaminen illasta.

Taitaa olla vähän lopun alkua ilmassa.

Muutenki olo kuin olisi vähän hukassa.

Aamupalalla ajattelin repäistä ja kokeilla laittaa leivän päälle kinkkua, en ollut sitä aikaisemmin maistanut.

Aivan virheliike, se olikin jotain todella voimakkaan makuista ällöä kinkkumakkaraa, potkas takas huolella. Toivottavasti kukaan ei nähnyt. Kiitin myös luojaani ettei ollut krapula.

Tänään ottaisin rauhakseen.

Aamupalalta nappasin mukaan kupin teetä runsaalla hunajalla, koska kurkkuni oli edelleenkin karhea.

Olen kuunnellut, että täällä hotellilla on muitakin kurkkukipuisia ja tukkoisia ihmisiä.

Aamulla kokeilemani karmea kinkkumakkara piinasi minua koko päivän.

Muutaman tunnin makoilun ja uimisen jälkeen, tilasin allasbaarista toastin, jonka välissä oli taas sitä samaista makkaraa.

Onneksi oli ahne kissa penkin alla jolle kelpasi tämä.

Päivä ei ollut ihmeellinen, tosi rauhaton. En osannut olla oikein mitenkään päin.

Kun illasta taas hyvän juustodipin toivossa suuntasin Lambrinosiin, toikin omistaja minulle pienen lautasellisen punajuurisalaattia, kurkkua ja sitä saakelin samaista makkaraan.

Kurkut söin, mutta makkarat piilotin lautasliinaan ja vein kissoille. Inhoan muuten punajuurta.

Hetken mietin kuinka sen salakuljettaisin pois ilman, että omistaja huomaa etten ole sitä syönnyt.

Mietin kyllä myös onneani. Jos sen nyt tunkisin laukkuuni lautasliinassa, leviäisi se aivan varmasti ympäriinsä.

Päätin vaan vähän mössätä sitä ympäri lautasta, että näyttäisi syödyltä.

Äkkiähän sitä uudestaa oli sitten nälkä.. Syönkö mä koko ajan vai tuntuuko vaan siltä 🤣 no se on syötävä ku nälkä on, kohta voi olla taas tilanne ettei mikään maistu.

Ensin olin ajatellut meneväni italialaiseen, mutta väsy vei voiton ja ajattelin etsiä nopeasti jotain pientä purtavaa.

Jostain sivukujalta ilmestyin Mikesin raflaan.

Nopealla vilkaisulla menusta löytyi päivän spesiaalina, Bouyiourdia.

Joku luki nyt kyllä täysin ajatukseni.

Valkosipulileipää vielä siihen kylkeen niin olisi täydellinen annos.

Miksihän muuten leipä on kreikaksi Ψωμί, mutta valkosipulileipä taas päättyy o kirjaimeen. Σκορδόψωμο.

Näitä on mun välillä vaikea käsittää.

Täällä vastaanotto oli iloinen, hieman pelkäsin sanovani tulleeni yksin. Ilmeisesti tarjoilijoita se ei haitannut.

Itse asiassa tarjoilija oikein istuutui pöytään kertomaan niistä päivän spesiaaleista.

Itse omistaja tiiraili tiukan näköisenä olemistani. Ei tehnyt kyllä numeroa.

Laskua pyydettäessä sain jopa sen jälkiruuan.

Eilen illalla muuten juuri, kun olin nukahtamassa niin tajusin, että eilen Cactus baarista lähtiessäni maksoin viinini, mutta en pyytämääni vesipulloa.

Omantunnon tuskissaan taisin yöllä pyöriä enkä minkään kuumuuden takia.

Nyt olisi aika mennä myöntämään virheensä.

Noh eihän se tarjoilija ollut millänsäkkään. Ymmärsi minua hyvin. On kuulema samanlainen. Me tunnolliset.

Eihän ottanut vesipullosta rahaa, sanoin yrittäväni maksaa sitä lähtöön asti. Katsotaan koska hän antaa periksi.

Puol hotellia eli suomalaiset on juhlistamassa tänään kylillä. Toiset synttäreitä. Toiset jotain muuta. Toivon et yöllä olisi hiljaista.

Jos en herää taas jotain syntejä sovittamaan.