Aamulla hieman väsytti, enhän tietenkään malttanu saunan ja nuotiohetken päälle vielä mennä nukkumaan vaan halusin viettää tovin mökkielämää. Mies veteli hirsiä jo hetken päästä, kun painoi päänsä tyynyyn. Patteriradio soi hiljakseen, pöydällä paloi kynttilä. Päätin kaataa itselleni lasin punaviiniä. Radiosta tuli monta biisiä jotka olin jo unohtanut olevan olemassa. Muistoja.
Tasa tunnein tuttu radiojuontaja luki uutiset. Ei ihmeitä maailmalta.
En tiiä kauanko siinä istuin ja fiilistelin tunnelmaa. Tovi taisi mennä, sillä aamulla viiniä näytti olevan jäljellä enään lasillinen. Hups.
Kamat autoon ja nokka kohti Kangasniemen keskustaa. Siellä hetken pyörittyämme huomasimme pienen torin satamassa, lähdimme siis katsastamaan mahdollista aamupalaa. Ja niinhän sitä löytyi, lörtsyjä ja kahvia. Mies otti lohilörtsyn ja minä lihan, koska inhoan kalaa. Kympin maksoi tämä elämys, sai vielä santsikupitkin. Mitäs sillä rahalla olis saanut ketjuhuoltamolta? Toisesta kojusta ostettiin herneitä ja mansikoita, joita vielä sataman penkillä hetki nautittiin ennen matkan jatkumista.
Lörtsyjä Mansikkaa ja hernettä Rakkaus Kangasniemen satama
Seuraavana otettiin suunta Puumalaan. Pysähdyimme Lietveden taukopaikalla kioskilla syömässä jäätelöt, rommi-rusinaa tietenkin. Matkan varrella päätimme pulahtaa kuuluisalla Pistohiekalla uimassa. Niissä maisemissa lienee moni saanut alkunsa 😉. Puskassa uikkareiden vaihto ja veteen, ihanan raikasta ja kirkasta vettä, muita siellä ei oikein ollutkaan. Syyn siihen huomasimme lähtiessämme, se ihan oikea Pistohiekan ranta olikin hieman edempänä. 😄
Kohti Puumalaa Rommi-rusina jätskii Pistohiekkaa Lietvesi Pistohiekkaa varpaissa
Seuraavan toiminnan oli mies suunnitellut etukäteen, kerta kesään pitää edes yksi geokätkö etsiä. Ollaan kyl oltu laiskoja sen suhteen. Eli etsimään Loketononkaloa.
Kipuaminen kuumuudessa oli hieman rankkaa, meinasi puhti loppua. Mies houkutteli jatkamaan luvaten kylmän siiderin retken jälkeen 😂. Loppujen lopuksi oli ihan kiva paikka ja kätkökin löytyi. Seurana ”muutama” hyttynen kosteuden takia.
Eli kaupan kautta seuraavalle mökille. Mahtavat maisemat avautui Puumalan sillalta. Sillalla oli paljon porukkaa mikä selittyi käynnissä olevilla venekilpailuilla.
Mökki löytyi helposti, samalla tontilla oli isäntä perheen ihana mansardikattoinen talo ja ne maisemat…huh! Silta näkyi suoraan, sekä satama, mökin rannassa oli mahtava patio, missä oli tuolit ja pöytä. Mökki oli täysin varusteltu ja hieno. Samassa rakennuksessa oli myös sauna. Pihapiiristä löytyi vielä pieni aittarakennus. Kamat purkuun ja nälkä jo kurni eli kohti jotain ravintolaa.
Puumalansilta Terassi Patio Näkymät terassilta Mökki rannasta päin
Vaihtoehtoja ei ollut monta, paikaksi valikoitui Ravintola Hovi. Porukkaa hirmuisesti liikenteessä, sehän tiesi pitkää odotusaikaa, mies oli tyytyväinen kun telkkarista tuli jalkkista ja minä olin tyytyväinen saadessani sen kylmän juoman vihdoin. Ruuat ei nyt olleet taaskaan kovin kummoiset, annettakoon se anteeksi kiireisestä päivästä johtuen.
Sen verran oli ravattu paikasta toiseen, että pesulle oli päästävä, joten sauna lämpiämään ja patiolle istumaan katselemaan ohi kulkevaa laivaliikennettä. Uimassa piti taas käydä. Vesi oli hyisen kylmää, mökin isäntä osasi selittää että johtuu siitä, kun Puumalansalmen molemmin puolin on noin 30-40 metriä syvää ja koko pohjoisen Saimaan vesi virtaa salmen läpi kohti etelää.
Sauna lämmitettiin mökin puolelta, joten se kuumensi myös hyvin parven, jolla meidän oli tarkoitus nukkua. Onneksi talon isäntä tajusi sen ja kysyi haluaisimmeko nukkua aitassa. No todellakin haluttiin. Saunan päälle päätimme lähteä satamaan katsomaan auringonlaskua. Ravintola Satama, helteinen ilta, lasissa viiniä ja rauhallinen puheensorina ympärillä tuntui kuin olisi siirtynyt Kreikkaan.
Lasi viiniä Auringonlasku
Sehän olisi iltapala aika. Olimme kulkeneet aiemmin pienen baarin/ravintolan ohi jossa soi kovalla karaoke, nyt se oli hiljentynyt joten hiippailimme sinne. Tilatessamme pitsaa sanoi paikan isäntä tehneensä kuumassa pikku keittiössä päivän aikana jo 80 pitsaa. Huh huh.
Tämä pitsa sen sijaan oli mainitsemisen arvoinen ja paikka myös eli Ravintola Virta. Ehkä hieman harmitti se karaoken loppuminen. Olisihan sitä voitu muutamat viisutkin veisata. Tykkään käydä eri paikkakuntien pienissä ravintoloissa tai baareissa, minun kielellä niiden nimi on ’joku paikallinen räkälä’. Tarkoittaen sitä että siellä näkee paikkakunnan ihmiset aidoimmillaan. Älkööt kukaan nyt loukkaantuko, tämä on minun mielestä positiivinen juttu. 😊
Terassilla kului aika kivasti, seuraten ihmisiä ja kuunnellen juttuja, halusimme kuitenkin poiketa vielä katsomassa Ravintola Hovin iltaelämää, siellä sitä kyllä riitti. Istahdimme aivan vieraan porukan pöytään ja juttu luisti kuin rasvattu, he jopa veivät meidät mökin rantaan veneellään, pienen suostuttelun jälkeen kylläkin. Kiitos heille vielä siitä jos satutte tätä lukemaan.
Silta yöllä Terassinäkymät yöllä
Uni kyllä tuli nopsaan kun päänsä tyynyyn painoi.