Kalymnos 15.8.2018

Tänään suuntana oli Telendos.
Pieni kävelymatka Myrtiesin satamaan josta n. 10 minuutin venematka Telendokselle.

Kalymnos Telendoksen satamasta kuvattuna

Kustantaa 2€ per läpi ja veneitä menee puolen tunnin välein. Siinä veneessä odotellessa rupes kuulumaan tutut soundit, jaahas Elvis heräsi viereisestä botskista…ja kovaa.


Ajateltiin mennä rannalle, mies oli jo katsellut valmiiksi mahdolliset vaihtoehdot. Paradise beach olisi suuntamme.

Kuja tavernojen läpi rantakallioiden tykönä menevälle polulle. Polku oli paikoin aika kivikkoinen, sai olla varuillaan.

Telendoksen huippu

Perille päästyämme kirosin tyhmyyteni, en ollut ostanut marketista yhtään Mythosta, sillä nyt ne olisivat tarpeen.

Siinä oli sitten Aatamia ja vähän Eevaakin, jos tiedätte mitä tarkoitan.
No ei kai siinä, vaatteet pois ja rantapedille.

Hetken oli kyllä hieman vaivautunut olo, samalla mietin että taitaa tulla lyhyt blogi tälle päivälle.

Meno oli kuitenkin aika lailla sama ku normi rannalla. Yks tekee ristikkolehtee, toine lukee kirjaa, kolmas kuuntelee musiikkia, ei sen ihmeellisempää.

Uinti se olikin astetta kivempaa sitten. Inhoon märkiä epämukavia bikineitä. 
Kaks tuntia vierähti mukavasti ja olo oli aika rentoutunut.

Kalymnos

Nälkähän se taas hiipi jostain kiven takaa joten kuteet niskaan ja tavernaan.
Rita oli paikan nimi. Alkupalat pökkiin, lämmin fetasalaatti, pääruuiksi valikoitui Arrabiata pasta. Juomaksi vaihdoimme olutmerkin välillä Alfaan.
Oikein mainiot sapuskat, suosittelen.

Lämmin fetasalaatti
Arrabiata
Tavernassa

Ruuan jälkeen lähdimme kiertämään polkua saarella, eksyimme pieneen kirkkoon joka oli jyrkkien rappusten alapäässä kivikkoisessa rannassa. Todella upea paikka.

Meidän oliivipuusormukset

Koitimme etsiä toista uimapaikkaa mutta mikään ei oikein miellyttänyt joten palasimme paikkaan A.
Väki oli vähentynyt joten vaatteet veks ja mereen..

Lähtö Telendokselta viivästyi, koska lähtövuorossa ollut taksivene oli täysi. Noh onneksi puolen tunnin päästä lähtisi uusi ja olin varustautunut isolla pullolla Mythosta. Ei tuntunu odottelu niin rankalta.

Hei hei Telendos, ehkä näemme joskus

Takaisin hotellilla, rutiinit eli suihkua ja virvokkeita. Tällä kertaa kova ääninen musiikki kuului Massourin puolelta, olisikohan bileet tällä puolen tänään..

Telkkari on tossa iltaisin pauhannut kiinnittämättä siihen sen kummemmin huomioo, yhtäkkiä havahduin, että mitä hittoa? Tällä kertaa ohjelmassa oli siittiön retket ja ilmeiseti ehkäisy oli aiheena. Eipä kai sillä väliä ole kuha joku jolkottaa Kreikkaa taustalla 😀 .

Sama kai se on mitä telkasta tulee kuhan se on kreikaksi

Paskahalvaus meinasi tulla kun mies yht’äkkiä pomppas ylös ja sanoi että syömissuunnitelma valmis. No eihän siinä auttanut kun todeta että luotan suhun.

Sit mentiin, tällä kertaa hotellista vasemmalle.. Outo suunta.. Jotenkin meni heti pasmat sekasi, voiko täällä olla mitään.

Kuljimme kohti tavernaa josta kuului kauhea lapsen itku ja kiljuminen. Mies pysähtyi.. Tää ois nyt tässä… Meinas tulla heti toinen paskahalvaus perään.. Onneks se oli vitsi.

Oikean paikan nimi oli Thrimpi, ensi vaikutelma siisti ja tasokas. Heti alkuun pitkä lause Kreikaksi ja taas oltiin ihan hoomoilasina, että mitähän neiti koitti sanoo meille.

Mäkin rupeen kohta leikkii Kreikkalaista. Oon kateellinen tolle miehelle.

Paikka oli Ihan kuin Exantas Skiathoksella.

Pikku huom. Tämä on lähellä Elena Villagea joten ei tartte rämpii meijän huonompien pulliaisten luo Massouriin.

Eipä oo koskaan tarjoiltu mulle kuormalavalta alkupaloja, mutta nyt sekin on koettu.

Alkupalat

Nyt tulee tärkeä tiedotus..
Tämä on ensimmäinen Kreikkalainen ravintola jossa minun EI tarvitse lisätä ruokaan suolaa. Ehkä olen suolan suurkuluttaja mutta oli ruoka mikä vaan, pitää olla etsimässä suolapurkkia.

Lasi oikein suun mukaista roseta uppos pelkän alkupalan aikana. Otimme siis paahdetut leivät kyntelillä ja oliiviöljyllä.

Itse valitsin possua minestronella. Plus lisää viiniä. Hetken mietin että mitähän soppaa sieltä pöytään saapuisi, mutta annos yllätti. Juvetsissa käytettävää pastaa todella hyvässä kastikkeessa ja kaksi isoa palaa ylikypsää possua.
Miehelle saapui nuudelit, menun mukaan viidessä minuutissa Shanghaista.

Ihan uskomatonta sapuskaa!!

Jälkiruoka tuli talon puolesta, lautasellinen erilaisia hedelmiä, mistä tunnistimme passion ja hunajamelonin. Ehdotin miehelle, että jos ei hätä yllättäisi 48 tuntiin voisimme suorittaa toimet omaan hedelmätarhaamme ja katsoa mitä söimme.. seuraavana kesänä.

Matkalla takaisin hotellille mies pysäytti meidät Azul nimisen paikan kohdalla. Jyrkät rappuset ales..Tämä olisi kuulema meidän puoli välin krouvi. Huom oli tuolihissi huono jalkaisille.

No sinne sitten. Huomasin heti olevani kuin kotona. Tunnelma oli jännä, musiikki hieman häröä. Tästä ei puuttuisi kuin höpöheinää polttavat rastatukat! Jälkiruokaviini vaihtui ”yllättäen” kahtee tynnyrilliseen rommia. Niinpä niin..
Ne oikeesti tarjoiltiin tynnyreistä.

Taas uusi ihmetyksen aihe..naisten vessa oli invavessa tavernassa, kerrankin vessa johon meikäläisenkin ahteri mahtuu..taas oli ongemia valojen kanssa, vaikka kotona homma hoituu ilman niitä

Drinksut oli kyllä niin tiukkoi, että oikein tunsi kuin naamassa lihakset valahtaa rentoutuneeseen asentoon.

Palaamme huomenna kumpaankin edellä mainittuun paikkaan. Mikäli täältä nyt edes hotelliin päästään. Kaippa parille juopuneelle hipille löytyisi joku penkinalunen. Niin ja olihan se tuolihissi. 

Olin just lähtiessämme sanomassa miehelle et sää sit taluutat mut. Kun se pirulainen kerkes sanoo saman lauseen eka.

Matkalla puimme aikaisempaa kokemusta rannasta. Aika ristiriitaiset tunteet.

Päästiin kuitenkin hotellille ehjin nahoin.

Huomenna on se päivä jota kukaan matkaaja ei halua.. Eli viimeinen päivä ja ilta. Koitan tsempata itseäni…

Moottorisaha ei käynnistynyt tänään. Mutta minä menen vielä partsille hetkeksi ihmettelemään

Kalymnos 14.8.2018

Hippo Potamuksesta piti luopua jo heti aamusta, tuli suru puseroon. Oli se niin täydellinen.

Hippo Potamus


Luovutuksen jälkeen siirryimme satamaan odottelemaan venekyytiä Lerokselle.
Tuntia liian aikaisin tietenkin, en tiiä mitä olin kuullut ajasta kun varasin retkeä. Käytettiin sekin aika Frappea siemaillen sataman tavernassa

Pääsimme ekoina laivaan valitsemaan parhaimmat paikat. Täysi botski starttasi ja kapu laittoi lähtömusiikiksi Elvistä (ja kovaa) 😀

Merelle

Telendoksen suojassa oli mukavan leppoista menoa, kunnes pääsimme avomerelle. 
Keinutti niin et heikompaakin hirvitti, ei se että se botski kaatuis vaan se, että oksennus lentäisi.
Itse pystyin pidättelemään, mutta vieressäni istunut italialaistyttö purskautti purjot hienosti kaaressa laidan yli. Kerkesi sentäs kääntymään, jos ei olisi, niin meikäläisellä olisi ollut kunnon kuorrutus kerran syötyä aamupalaa ylläni.


Pantelin satamaan kesti matka noin 1.5h siinäkin puolet liikaa.

Keskiaikainen linnoitus korkealla

Ensimmäisenä markettiin katsomaan löytyisikö perinteistä karttaa, sellaisen kun saimme käsiimme ruvettiin tutkimaan minne?
Salamana paikalle kaarsi taksi, jonka innokas kuljettaja olisi kyydinnyt meidät vaikka kuuhun ja todella kalliilla. Päätimme kävellä.. 20metriä eteenpäin, samainen taksi oli taas neuvottelemassa kanssamme kyydistä.. Taas 20 metriä eteenpäin hinta oli jo tippunut jopa 5€. Sekään ei kelvannut meille, kuski kaasutti vihaisena matkoihinsa, samalla varmaan kuuluttaen kaikille kuskeille radiolla, että tätä pariskuntaa ei sitte kyyditä.

Panteli

Muutamaan otteeseen olimme taas ihan hakoteillä vaikka apunamme oli sekä paperinen että digiversio kartasta. Ollaan me vaan hyviä.

Suuntamme oli siis kohti Lakki nimistä paikkaa ja siellä huudeilla sijaitsevaa sotamuseota.
Puolessa välin matkaa rupes ajatus kalliistakin taksikyydistä miellyttämään.


Kerrankin sellainen tilanne, että matkalla ei ollut ainuttakaan Tavernaa tai supermarkettia, josta janoisen uppiniskaiset tallustajat olisivat saanneet virvokkeita.


Mies yritti jopa liftata, jonka kyllä lopetti nopeasti kun rupesi miettimään, että saattasko se tarkottaa ihan jotain muuta täällä kuin kyytiin pääsemistä.

Takseja suhasi ohi, varmaan naureskelivat partaansa ku talsimme.


Vihdoi perillä, marketista juotavaa ja jätskit. Istuimme satamaan tauolle, mies siinä googletteli sota museon sijaintia, minkä takia olimme tänne tulleet. Oliskohan pitäny tarkistaa moneltako se menee kii? No ei tietenkään, siinä suharin lumoissa tajuttu.

Lakki

Kiinnihän se meni klo. 13.30.

Kello näytti tässä vaiheessa 13.19. Saakeli toivottavasti joku taksijumala rankaiseen ja puhkaisee sen suharin renkaat, joka sekoitti meidät.


Hattu kourassa pyyhälsimme takaisin päin kohti sataman taksijonoa. Samalla toivoen, että edellä mainittu kuski ei olisi jonossa ekana. Eikä ollenkaa.
Huh, säästyimme siltä häpeältä ja kysyimme kyytiä vromolithos beachille. 5€ oli vastaus. Ajattelimme että siellä viimeistään pulahtamaan ja juomaan huurteiset. Tottakai joka peti täynnä..

Ihana ovi
Muuri

Jatkoimme siis kävellen kiipeämistä saapuen paikkaan, mistä alunperin lähdimmekin.
Castello tavernan rantatuoleille äkkiä ja nyt isot Mythokset. Vesi virkisti  myös uimaria kummasti.


Tämän jälkeen ruokapaikaksi valikoitui Pirofani taverna.
Virheistä taas oppineina jaoimme Kreikkalaisen salaatin ja täytetyt tomaatit ja paprikat. Maha tuli sen verta täyteen, että sillä jaksaisi iltaan.
En tiiä mitä höpöheinää ruoka sisälsi mutta kumpikin meistä meinasi nukahtaa pöytään laskua odotellessa.
Kun homma hoitui, äkkiä veneeseen odottelemaan lähtöä ja ehkä hieman voisi ummistamaa silmiä.


Ei veneessä ollu kunnon löhöpaikkoja kuin auringossa, mutta minä sain paikkani kullan vierestä, pää polvella. En kyllä nukkunut yhtään paluumatkalla, se oli kuitenkin helpompi reissu kun sai pitää silmät kiinni.

Sanotaanko näin että saari oli isompi kuin oletin mutta ei mitenkään valmis turistimassoille. Jos haluaisi saada kaiken irti paikasta tarvisi siellä viettää muutama vuorokausi, viikossa varmaan koluttu loppuun. Rentoutujalle hyvä.

Hotellille virkistäytymään ja odottelemaan auringonlaskua, niin ja illan juhlia. Huomenna siis pitäisi olla pyhä ja kaikki kiinni joten kauppaan se olisi tähdättävä koska Pyhä Laura on tyhjentynyt uhkaavasti.

Huomasin muuten, että välimerenilmasto ilmeisesti sopii kitukasvuiselle pöheikölleni.. ja siis tällä tarkoitan hiuksia 😀 , olen kasvattanut näköjään muutamassa päivässä otsatukan?!?

Kävimme tekemässä kuitenkin pöytävarauksen, matkatoimiston tädin vakuutteluista huolimatta Miltos nimiseen tavernaan, se oli ihan järkevä peliliike koska suurin osa pöydistä oli buukattu. Hah, Laura 1 toimistontäti 0

Pikku pullo skumppaa korkattiin juhlan kunniaksi parvekkeella kuutamon kajossa.
Jostain kai se nälkäkin taas oli keksittävä.

Tavernalle päästyämme ilmeni, että pöytämme oli annettu meidän edeltä, eipä paljoo haitannut koska korvaukseksi saimme paikan parhaan pöydän.

Niinhän se oli, oikea paikka

Nyt rupee sujuu jo tää tilaaminen (vuodessa voi unohtaa paljon). Kehutut Springrollsit ja viinietikka-hunaja herkkusienet puokkii. Mies otti jotakin näpsijä kalaa pääruuaksi (nimestä en oo yhtään varma, kuulosti nii hölmöltä). Itse en voi sietää kalaa, joten uunikanaa sitruunakastikkeessa minulle.

Kevät rullat, tai siis oli
Sieniä
Kana annos

Joka paikassa on se yksi ravintola johon haluaa palata ja minulle se on tämä. Voin suositella, hinnat kohillaan ja sydämellä tehtyä ruokaa. Kortilla maksamisen mahdollisuus oli iso plus.
Ruuat syötynä alkoi Telendoksella ilotulitus, no ei nyt meidän takia olisi tarvinnut 😀

Mies ähkyissään taas moitti tapaani tilata se neiti puolikas viinileili, kun hän kerkeäisi juomaan kuitenkin kaksi Mythosta siinä ajassa.. Vaikka yleensä se asia on toisin päin.

Nukkumaan oli sana, joka hieman lannisti meikäläistä. Ei kai nyt juhlapäivänä mennä näin ajoissa nukkumaan. No tokkiisa. 

Mies jäi hotellihuoneeseen kun minä vaatteiden vaihdon jälkeen päätin rikkoa perinteitä ja lähteä yksin viereiseen Ambience baariin oluelle.

Sain listan nenän eteen ja siellähän se huuteli mun nimeä, ei Mythos, vaan herra Kreikkalainen tohtori (nimetään nyt hänet vaikka Yannikseksi) Sellainen sitten.
Maistuu vähän mustaherukkasimalle. Ei paha.

Juomamenu
Herra tohtori

Nyt istuskelen tässä baarissa ja kuulostelen onko täällä juhlat vai ei.. Onneks nää ei tiedä miten Suomessa juhlitaan, lopettaisivat omansa heti alkuunsa. 

P.s Harmittaa, kun juuri ennen reissua tuli hommattua uusi puhelin, jossa sysipaska kamera, tarkentaa mihin sattuu ja jättää kuvat ottamatta..sen takii nää huonot kuvat. Ei se Nokia kyl enää oo yhtään mitään.

Kalymnos 13.8.2018

   

Viime yönä nukkumaan mennessä laitoin äänikirjan kuulumaan korvanappeihin. Jossain vaiheessa havahduin, luoteja viuhui ja veri lensi.. Jaahas Hilja Ilveskero oli jossain ammuskelussa. Hän on siis päähenkilö Leena Lehtolaisen äänikirjassa jota kuuntelin. Ehkä ei pitäisi näitä harrastaa kun puol kirjaa menny ohite. Onneks voi kelata takaisin päin.

Aamupala taasen partsil. Auto pitäisi luovuttaa illalla tai viimeistään aamusta, joten tästä päivästä kaikki ilo irti.

Kalymnos travel groupin toimistoon pikapysähdys ja huomiselle varattiin reissu Lerokselle. Se on kuulema hyvä valita, koska huomenna juhlittaisiin Neitsyt Marian kuolonuneen nukkumisen päivää ja juhlivia ihmisiä olisi siis liikenteessä.

Eilen suunnittelimme reittiä missä ensimmäinen pysähdys olisi, eli Palionissoa beach olisi paikka.

Joo eipä olis mönkkärillä ollu tänne asiaakaan, ainakaan minun kantilla. Ensimmäiset maisemat kun avautuivat, oikein henkeä salpas. Seuraavaksi iski paniikki ja melkein itku. Jalkoja kylmäs, kun etenimme tiellä. Kuis musta nyt näin arkajalka on tullut??
Vihdoin alhaalla, ajoimme suoraan rantaan jossa oli hyvin tilaa parkkeerata. Kannattaa muuten kysyä autovuokraamolta minne kaikkialle autolla pääsee, koska tännekkin tultaessa piti olla jonkun verran maavaraa autossa.

Saint Panormitis
Saint Panormitis
Saint Panormitis
Hippo Potamus komeissa maisemissa
Jyrkät tiet eikä kaiteita

Rannan ympäristössä sijaitsi ainakin neljä tavernaa, ranta oli aika autio näin heti aamusta. Ei rantatuoleja mikä hieman harmitti, koska ranta oli kiviranta. Apua olisi myös ollut uimakengistä, joita emme tietenkään omistaneet.
Pikainen pulahdus viileään veteen ja kohti seuraavaa paikkaa.

Palionissoa beach
Palionissoa beach

Kääk, taas edessä se hirveä tie, mies ehdotti että ottaisin kylmälaukusta Mythoksen helpottamaan tuskaa, en pistänyt vastaan.

Emporios olisi suuntamme, koitimme katsella Mahdollista hiekkarantaa, minne olisi päässyt chillailemaan. Kartta näytti pientä rantaa nimeltä Kalamies. Jyrkähkö mäki ales rantaan, Hippo parkkiin ja tutkimaan paikkaa. Ranta osottautui taas kivirannaksi mutta tällä kertaa tuoleilla. Ensimmäisestä tavernasta kuului reggae, se houkutteli. Kysyimme ”sisäänheittäjältä” paljonko tuolit kustantaisi, saimme vastauksen ei mitään jos tilaisimme jotain.. Mahtavaa koska näin meinasimme. Toastit, miehelle frappe ja mulle iso Mythos.
Muutama tunti vierähti, tein myös tieteellisiä kokeiluja sopiiko rommi Frappeen, no sopihan se.
Todella mielyttävä paikka oli tämä.

Jyrkkä mäki Kalamieksen rantaan
Hauska kyltti bungalovien portilla
Hymyilyttää kyllä tällä rannalla
Kalamies beach
Virvokkeita
Frappe

Emprios oli seuraavana kohteena. Tarkoituksemme oli mennä syömään kehuttuu  Harry’s Paradise ravintolaan, sinne ku pääsimme oli ovella kyltit. Tarjoillemme lounasta ja ruokaa Tiistaisin, Torstaisin ja viikonloppuna. No tätähän ei Tripadvisor kertonut, samassa kyltissä luki bar open, no mennääpä katsomaan. Puitteet ihanat, vehreitä kukkia ja yrttejä plus Kaskaat, niitä en ole liiemmin kuullut tällä saarella. Ketään ei kuitenkaan näkynyt missään, joten totesimme baarin olevan kii. Ei muuta kun seuraavaan paikkaan.

Harry’s Paradisen kukkia
Harry’s Paradisen kukkia

Ei meillä kummallakaan nälkä vielä ollut, joten virvokkeita siis. 

Artistico oli paikan nimi johon päädyimme, ihan vain siksi että mieheni bongasi kitaran tavernasta ja samalla myös huomasimme, että itse isäntä siellä myös soittelee. Mies päätti mennä kysymään kitaraa lainaan kun musisointi oli ohi, vedoten ikävää omaa kitaraansa kohtaan. Tavernan isäntä innostui.

Artistico taverna

’Tottakai, mikä nimesi on? Minä olen Jorgos.’ 😀

Mieheni esitteli itsensä ja sai kitaran soitellakseen. Jorgos oli haltioissaan, jonkun ajan päästä hän tuli sanomaan, että koska tahansa tuletkin tänne, saat kitaran lainaan. Jos paikalla en ole minä, kysy poikaani hän antaa kitaran sinulle. No näin!

Mies ja kitara

Mies sai soittelukiintiönsä täyteen ja totesi nälän saapuvan. Check please ja eteenpäin, Jorgoksen saattelemana ja vielä kerran lupaukset kitaran lainasta

On the road sopisi teemaan ruokapaikkana soittelun jälkeen ja olihan se niin hyvä, kuin oli hehkutettu. Souvlakia gyrosta ja halloumisalaattia, uppos nälkäisten roadtrippaajien kitusiin.

Kuva muistpksi kohdasta jossa On the road sijaitsi

Nähtiin jossain vaiheessa iso supermarket ja mietittiin, että sieltä on haettava muutama juttu.
Eli Metaxaa, jolla frappe kokeilut jatkuu, sekä miehelle sipsiä, niitä kun kunnon kulinaristin kuuluukin nauttia.

Auringonlaskun kävimme katsomassa Kantounissa Agios Athanasios kirkon pihalla, ihana paikka.

Kantounin rantaa
Agios Athanasios
Kirkko auringon laskiessa

Hippo Potamuksen palautus olisi käsillä, se olisi nyt vietävä koska aamulla vuokrafirma aukeaisi vasta ysiltä ja meidän olisi suunnattava kohti Lerosta jo ennen sitä.

Sovittiin miehen kaa, että jättää mut hotellille purkaa kamat ja hän palauttaisi auton, kesken ajon mies totesi, että kylhän meidän pitäisi vielä päästä pimeällä ajelemaan. Josko ne siel firmas oliski jo aikasemmin aamulla paikalla vastaanottamassa autoa.. Toivotaan näin..

Onnistuin aikaisemmin rannalla saamaan jonkun piikin vedessä jalkapohjaan, joten jäin hotellille purkaa kamat ja leikkimään kirurgia piikin kanssa. Pikkusen vaati kanttia ronklata outo piikki pois, mutta onnistuin hyvien varusteiden avulla. Neula, pinsetit ja desinfiointiainetta.

Hetken päästä mies jo ilmestyi takaisin autonavaimia kilkutellen, eli yön selkään ja kohti Vlichadiaa ja siellä olevaa ravintola Paradisiota. Koska ruokaahan oli taas saatava.

Tuon pöydän olisin voinnut viedä kotiin

Rauhallinen paikka vaikka lapsia oli enempi kuin aikuisia, kerrankin en ärsyyntynyt tästä.

Ruoka oli erittäin hyvää. Suosittelen lämpimästi.

Saganaki
Kesäkurpitsa palloja
Possunpihvi ja ihanan paljon sipulia

Tänään oon taas moneen otteeseen tappanu ajatuksia loppu viikosta ja kotiin lähdöstä. (Mitähän sekin on?) Samalla kun olen koittanut tsempata itteeni et: hei nythän on vasta Maanantai.
Katsotaan kumpi ajatus voittaa.

Massut täynnä lähdimme hotellia kohti, avo-auton katto alhaalla ajelimme pimeässä. Katse suuntautui taivaalle, tähtien loisteessa taas tämä herkkis vieritti kyyneleet juuri tälle hetkelle ja tunteelle, kuinka mieheni taas onnistui luomaan täydellistä tästäkin. Ilmankos rakastan häntä niin paljon ❤️

Huomenna juhlitaan neitsyt Mariaa, en tiedä miten, mutta eiköhän se selviä.

P. S taas oon miettinyt talollemme nimeä. Tänään se pätkähti Villa Jorgos, se oli pakko olla se. Asuuhan meillä kummituskin nimeltä Jorgos.. Siitä sitten joskus toiste!


Kalymnos 12.8.2018

Aamiainen parvekkeella oli hyvä aloitus tähän päivään. Hyvin meni kurkusta ales ilman kaipaamiani leipomojuttuja.

Aamupalaa


Aamiaisen jälkeen mies lähti hakemaan autoa, josta pidin hieman jännityksessä porukkaa. Avo Nissan oli kuin tarkoitettu meille. Mies saapui takaisi hotellille hykerrellen..


’sä tuut niin tykkää siitä autosta’ oli sanat.


Niin muute tykkäsin, lempparivärini on sininen, niin kuin myös auto oli. Autoillamme on aina nimet. Tämän ristimme Hippo Potamukseksi.

Nissan Micra/Hippo Potamus


Suunta kohti Pothiaa, Kalymnoksen pääkaupunkia. Saapuessamme kaupungin laidalle rupesimme arpomaan oikeaa tienristeystä ja tietenkin valitsimme juuri sen väärän. Kadut kapeni kujiksi, kunnes onnistuimme saamaan itsemme sellaiseen paikkaan, että oli kaivettava kartta esiin. Kartta kun löytyi ilmeistyi eteemme kuin tyhjästä isä Jorgos, suoraan sunnuntaimessusta taivaanlahjana meille. Paasaus alkoi kuulumaan kreikaksi.. Taas.. Pakko oli pahoitella ja pyytää englantia please. Kerta numero kaksi tällä reissul ku miestäni luullaan kreikkalaiseksi.
Isä Jorgoksella (nimi muutettu) ei oikein englanti sujunu, tähän ongelmaan tuli apu samantie kun kokonainen kreikkalainen perhe ryntäsi tulkkaus avuksi. Oikea suunta löytyi. Täytyy kiittää tästä vielä kerran isää iltarukouksessa.

Tyytyväiset autoilijat


Yksi väärä suuntima ja taas oli avulias setä meitin apuna. 


Vihdoin satama häämötti. Auto parkkiin ja käppäilemään. Suosittelen Kalymnosta jaettuna kahtiin. Pothiaan ne ketkä haluu pikkusen enempi menoo ja muualle ne ketkä haluavat vain rauhaa (ja rakkautta, peace) Mukava paikka oli kyllä tämä satamakaupunki. 

Pothian satamaa
Ag. Savvas luostarille näkymät
Chez Nikos katedraali
Pothia



Uimaanhan tälleen keskipäiväl oli hyvä mennä siihen kelpasi paikka nimeltä Vlyxadia. Pieni ranta, pari tavernaa, paljon lapsia. Pikainen pulahdus viilensi mukavasti, merivesi oli aika viileää.

Vlyxadia


Vathia on moni kehunut joten Hippo Potamuksen nokka sitä kohden. Huikeat maisemat ja hyvä kuntoiset tiet tekivät tästäkin roadtripistä elämyksen.

Tien kunto on hyvä
Näkymät merelle
Vathi

 
Tie kaarsi suoraan satamaan josta äkkiseltään ei löytynyt parkkipaikkaa, kunnes tavernasta setä Kostas rupesi huitomaan että tuohon vaan, suoraan rappusten eteen parkkiin. Noudatimme neuvoa, tais olla tarkoituksensa tälläkin, koska sai meidät asiakkaikseen tavernaansa. Eilisestä viisastuneena otimme kreikkalaisen salaatin puoliksi ja yhden souvlakivartaan.Nälkä lähti.

tavernassa
Lasi viiniä ruuan kanssa
Vathin satama
Vathin satama
Uimapaikka Vathin satamassa


Ihana paikka, jotenkin mieli rauhoittui siellä. Olisin vaan voinut istua siinä ja ihmetellä pitempäänkin. Mutta Hippopotamicra nissanux houkutti parkissa niin paljon että päätimme kiertää saaren takaisin Massouriin.

Saaren ainoa vehreys Vathin laaksossa
Vuoristo maisemaa
Vuoristotie


Nopea virkistäytyminen hotellissa ja suunta kohti suositeltua musta hiekkaista rantaa, Platy Gialosta. Melkoinen aallokko vähän hirvitti, mutta mentävähän sinne oli. Aallot paiskoi meikäläistä kevyesti. Ei vissiin oo tarpeeksi nautittu gyrosta ja Mythosta 😀

Platy Gialos
Platy Gialos
Platy Gialos


Auringonlaskuaika läheni, ajellessamme näimme hyvän pysähtymispaikan lähellä Arginontaa, josta se varmasti näkyisi täydellisesti. No niinhän se myös teki. Koskaan en ole sellaista auringonlaskua nähnyt. Hieman harmitti kun paikalle eksyi autolastillinen äänekkäitä ihmisiä hillumaan. Lähtivät onneksi pois ennen h-hetkeä. Voikun osaisi ottaa kunnon kuvia, että tunnelma välittyisi teillekkin.

Auringonlasku
Auringonlasku


Olimme lähtöä tekemässä kun kuulin tuttua kilkatusta, vuohia parisen kymmentä jolkotteli pitkin tietä. Iso sarvisin koitti ottaa katsekontaktia niin, että mieheni painui pelosta penkkiinsä kiinni. Mahtava lisä tuli näistä vuohista valokuviimme. 

Nälkäiset vuohet
Tuijotus


Olisi aika jättää auto parkkiin ja suunnata syömään illan viimeiselle aterialle. Paikka vaihtui moneen otteeseen, kävellessämme tuli nenään voimakkaan valkosipulituoksu, se leijaili ravintolasta nimeltä La Kambusa. Pastaa ja pitsaa, päädyimme kumpikin pastaan. Pieni neiti leili saapui pöytään, kohteliaana mies kaatoi sitä lasiini. (lue kumosi pitkin pöytää) onko karmamme kääntynyt? 
Mies pastafriikkinäoli todella tyytyväinen annokseensa. Minulla hieman tökkii pikkusen liian raa’aksi jäännyt pasta kai se oli sitten al dente vai miten sitä sanotaan. Maut oli kyllä kohdillaan.

pastaa kynttilänvalossa


Matka takaisin hotellille tuntui pitkältä, joten välipysähdys oli paikallaan Australialaisessa baarissa nimeltään Mickis. Kyseisen paikan omistaja näki meidät levähdyspaikalla aikaisemmin ja rupesi juttelemaan miehelleni alkuun Kreikaksi.. Eli tapaus numero kolme.

Koko päivän on pyörinyt mielessä Ouzo, semmoinen sitten. Mies otti Kreikkalaista luomuolutta nimeltä Nissos. Kumpikin maistui, miehelle nopeammin kuin minulle. Lisäilin vettä joka siemauksen jälkeen lasiin. Mies jo hoputteli, että yhtään et oo juonnu, no siltähän se näytti.


Seuraavana mies olikin jo kumonnut juomat, kirjaimellisesti. Otti tukea pöydästä kun korjasi asentoaan tuolissa, pöytä kippasi ja siinä olis sitte kaikki levällää ja kummankin varpaissa pienet Ouzo ödöörit. Hiljaa pyysin laskun, tarjoilijan pyyhkiessä pöytää, se varmaan ajatteli että hemmetin suomalaiset ördääjät.


Aamupala-aineita lisää kaupasta ja hotelliin. Tuttu kaava toistaa itseään. Minä partsil, mies nukkumassa. 
P. S Kävin jo nettiautos kattelee mitä tommone menopeli kustantaisi 💙

Kalymnos 11.8.2018

Aamulla heräiltiin ysin maissa ja lähdettiin katselemaan leipomoa. Todettiin siinä matkan varrella, että ei sellaista ole. Jokaisessa kaupassa oli pieni vitriini leipomotuotteita.

Telendos

Päädyimme sitte suoraan hotellia vastapäätä olevaan Prego nimiseen ravintolaan buffet-aamiaiselle. Maksoi 7€ per läpi ja oli ihan jees perus juttu. Päätty vaan hieman kesken, kun taas kerran saimme jäätävän kokoisia ampiaisia ruokiemme kimppuun.

Ah aurinko

Kyselimme myös heti aamusta etsintäreissulla mönkkäriä vuokralle, eipä natsannut, ensi viikon perjantaina olisi vasta mahdollista. Noh keksitään jotain muuta sitten.

Aamiaisen jälkeen altaalle, meille sanottiin siellä olevan infotilaisuus klo. 11.30. Kello 11 opas rupesi puhumaan ryhmälle ihmisiä tanskaksi jotain. Kun he lopettelivat kävin kysäisemässä, että koska se englannin kielinen osuus alkaisi, sepäs oli juuri ollut se.. Tanskaksi. Hah, empäs olis ymmärtänyt senkään vertaa, harmitti kun meni tervetulojuomat ohi suun.

Allas-aluetta

Seuraavana ajateltiin lähteä katsomaan retkitarjontaa. Biitsin läpi kävely osoittautui hyväksi vaihtoehdoksi, bongattii muutama kiva paikka minne mennä iltadrinksuille.
Kello näytti jotain yli yksi iltapäivällä, monessa ovessa lappu aukioloista. Siesta-aika oli siis käsillä 13-17. Tää oli hyvä tietää.

Hotellille takasinpäin mentäessä poikkesimme supermarkettiin ostamaan omat aamupalatarpeet, ei tarvi etsiä enempää.
Löysin itselle pullon viiniä, 2 litraa 😂 merkki oli Santa Laura. Kohtalo sanon minä.

Santa Laura
Viini valikoimaa marketissa


Siinä maksua suorittaessa kiinnitimme huomion pöydällä olevaan omistajan frappekuppiin, aina välillä hän painoi nappia kupin kyljestä… Eli siis kuppi missä suoraan voi tehdä frapen.. Kätevää. Pakko oli saada sellainen.
Niitä kuppeja löytyi samaisen kaupan hyllystä. Tämäkin oli kohtaloa koska mies oli juuri viisi minuuttia aikaisemmin sanonut haluavansa frapen, no nyt hän sai ja vielä ihan itse tehdyn.
Kaupasta frappeaineet sekä jäät mukaan ja hotellille.

Pakastinlokero aukaisu tuotti pettymyksen, se oli umpi jäässä ja jääpalapussi ei sinne mahtuisi. Mitäs sitte? Laatikosta löytyi iso leipäveitsi, ei muuta ku sahaushommiin, kätevä emäntä kun olen, hetken päästä tilaa tuli, joten jäät pelastettu!

työkalu jäiden irroitukseen

Pikku välipala olisi tarpeen, selailimme tripadvisoria ja sieltä suositeltii raflaa, joka oli aivan vieressä. Minulle pitagyros ja mies otti kebabgyroksen (ei muuten ollu ranskalaisia sisällä), jaettiin Kreikkalainensalaatti annos puoliksi ja Mythosta kylkeen. Olipa vallan mainio tämä Barbayiannis, suosittelen.

Gyrokset

Lähdettiin viel kävelylle toiveissa mönkkäri tai ehkä auto vuokralle jossain vaihees lomaa. Mies oli katsellut netistä, että yksi firmoista vuokraisi avo-Nissania. (mun heikkokohtanihan on Nissanit kun miehellä taasen Citroënit) Naureskelimme, et ei varmaan saatavilla.
Vuokraamolle saavuimme häntä koipien välissä anova katse silmissä, josko joku menopeli, please kruunaamaan häämatka.
Itse en kestä näitä tilanteita jos yhtään tarvii jännittää, menin kadun toiselle puolen katselemaan bussi-aikatauluja, kunnes kuulin miehen äänen..

’Et arvaa?’
’No arvaan, ei yhtään autoa’
’No oli yksi, mut vuokraamon mies sano et se on niitte kallein auto’
’Niin? Paljonko?’
’75€/vrk, otetaanko?’
’No hitto otetaan’

Taasko se kohtalo siel puuttuu peliin, ehkä me päästään viel jonnekkin.

Tästä oli hyvä jatkaa parvekkeelle odottelee auringonlaskuu.. Rommi-colat ja yatzia muutama kierros, jonka jälkee suihkun kautta kohti rantabaaria, mikä aikaisemmin bongattiin.


Ales ku päästiin niin eipä siel ollu ketää, luultii et paikka on kiinni, mut päättelimme, että siellä porukka viihtyi vaan päivisin. Joten seuraavaan paikkaan, Mario Bros. (omistaja lienee fanaattinen Nintendon pelaaja) siellä näin pöydissä mainokset Kreikkalaisesta siideristä, mitä oli kehuttu, facebookin kreikka – ryhmässä, semmonen sitte mulle ja miehelle venhäolutta. Kumpiki  oli tyytyväisiä valintaansa.

Loputkin auringosta painui Telendoksen taakse, aallot hakkasivat rantaan. Muutama pärske tavoitti myös varpaamme, kylhän tää on parasta mitä häämatkaltaan voi toivoo.
Juomat juotuna lähdimme pitkin hiekkarantaa tähtitaivaan alla tallustamaan eteenpäin.

Piti kai sitä syödäkkin vielä. Ajateltiin, että jos ottas jotku makeat drinksut, niin nälkä nousis, menimme siis johonkin rokki-baariin. Pakko todeta, että nimeä en muista mutta lisäämpähän sen tähän jossain vaiheessa. Scorpionshan se oli.

Drinksut

Valinnan vaikeus iski ja siinä päätöstä tehdessä kerkesimme vetää kaks kippoo poppareit.. Virhe… Se vielä kostautuu

Driksut oli jees, samalla kun nautimme niitä pelasimme Neljän suoraa. Arvatkaas kuka voitti? Mä NIIN osaan taktikoida ja kattoo kauas kantosemmin 😀.
Miestähän toki söi häviö ja selitteli sitä sillä, ettei olis pelannu pelii ku kerran lapsena.

Pakkoo viel sanoo et musiikki oli hyvää täs baaris.. Gunnnareita, ja soi siel jopa Nightwish. Omistaja oli selvästi vanha heviäijä.. Tai no selvästä tiiä..

Pien nälkä oli havaittavissa, joten ajauduimme Panos nimiseen ravintolaan. Tietenkin meidät pistettiin suomalaisten viereiseen pöytään istumaan. Koitin olla kuuntelematta arkee liittyviä tilityksiä, koska ite oon ainakin sulkenu ne kaikki off-vaihteelle loman ajaks.

Saganakia alkuun ja juomaks neiti leili.. Tai no minusta roseviini vois saada jonku astetta paremman nimityksen jos punkku olis Rouva leka.. Ehdotelkaas.

Saganaki cheese

Päätin ottaa steak mexicanan ja mies otti Panoksen pastaa.. Siinä vaihees ku annokset tuotiin, oli tämä neitikin hiljainen. Edes jouluna en ole nähnyt kenenkään lautasella noin paljoa ruokaa, veikkaisin et mieheni lautanen painais noin kilon ja omani yli sen.

1/3 sai ahdettuu, siin vaihees ku totesin miehelle, et nyt oon aivan täys, toi tarjoilija neiti toisen puolikkaan roselekan pöytään.. Repesin nauruun, koska tää on varmasti taas joku opetus sikailulle.


Uskollisesti koitin hörii viiniä samalla, kun viereisen pöydän suomalaisnainen sai tuulen ansiosta omat viinit syliinsä. (oliskohan tääki ollu joku näpäytys hälle, et nyt ollaa lomalla eikä ruotimas arkee)

Oman viinin sain juotua ja talon tarjoamasta lasillisen, kunnes mies totesi et nyt piisaa… Prkl, ei kai nyt pöytää jätetä juomatonta alkoholia.. No niin siinä vaan kävi..

Nyt taas hotellin patiolla näpyttelemässä näitä tekstejä. Toivotaan et joku edes hyötyy näistä jorinoista. 

Kalinihta

Kalymnos 10.8.2018

Lähdimme matkaan jo torstai iltapäivänä, koska aioimme yöpyä serkkuni luona Espoossa. Lento lähtee perjantaina klo. 9.50  joten minä panikoivana, että myöhästyisimme en todellakaan haluaisi lähteä aamuyöllä ajelemaan keski-suomesta. Perillä Espoossa kävimme Isossa omenassa vielä hakemasssa viime hetken tarpeita eli roisketiivistä otsalamppua ja lomalukemista.

Uni rupesi itsellä painamaan vasta klo. 01.30 yöllä ja herätys olisi aamulla kuudelta, pienillä unilla siis.

Hetki meni aamulla kunnes silmät aukeni ja sai aamutoimet tehtyä. Serkku oli ihana ja vei meidät kentälle. Kuppi kahvia ja sämpylää kentällä. Käsitys maitovara on ilmeisen hukassa monella kassatarjoilijalla. Ei, se ei tarkoita että kuppi jätetään senttiä vajaaksi.

Check in
Huomenta

Perinteinen  skumppa Oak barrel pubissa vei onneksi hieman jännitystä.
Hetken odottelun jälkeen pääsimme koneeseen. Varasimme koneen etuosasta paikat isommalla jalkatilalla koska mieheni on aika pitkä ja näin hänen olisi helpompi istua. Huonoksi onneksemme saimme lapsilauman ympärillemme. En kyl ymmärrä miksi annetaan lapsille varata isommat paikat.

Kosin lentokenttä on kuulutuksen mukaan perjantaisin hyvin ruuhkainen joten lento lähtisi 20 minuuttia myöhässä.

Kohta lähtee

Lento meni muuten jees paitsi että yksi niistä lapsista päätti pistää kunnot itkupotkuraivarit muutamaan otteeseen pystyy, äitihän ei tätä herranterttua edes kunnolla komentanut. Samainen mukelo roikkui apinan lailla selkänojalla niin että lasit oli vaarassa kaatua ja tabletti lähteä lentoon. Pikkuse kiristy hermot.

Kos

Kentälle päästyämme vessa oli tietenkin eka pitstop, no ei ne ihmiset vaan osanneet jonottaa taaskaan. Olin jonossa ekana, jonon perästä tuli mummukka kyynärpäätaktiikkaa käyttäen ja meni suoraan aukeavasta ovesta sisään vaikka olin  jo sinne kävelemässä. Kiittelin isoon ääneen, no onneksi seuraava vessa vapautui, jonne  pujahdin, sain sitte haukut siitäkin että muka etuilen… Argh.

Bussilla kohti Masticharin satamaa jossa 1.5h odotus että päästään lautalle.
Pakko oli saada syötävää ja ne Mythokset. Eka mynttinen uppos ikeniin oli pakko tilata toinenkin. Saatiin juuri syömiset päätökseen kun lauttamme kurvasi satamaan, en kyllä odottanut sen olevan niin pieni. Oli siis tiedossa varmasti keinutusta.

Eka Mythos

Lautan lähtemisessä kesti… Ja kesti.. Viimein liikkeellä.. Miehelle iski jo ärrinmurrin keske reissun.. Huomattiin että eka suuntammehan olikin Pserimos, tulee sielläkin sit käytyy.


Aurinkorasva olisi kannattanut varata kassiin, eikä jättää matkalaukkuun. Aurinko poltti aika mukavasti.


Pothiaan päästyämme jouduimme kaivamaan jäävuoren kokoisesta matkalaukku kasasta omamme, bussiin ohjattiin suoraan mutta siihe tuli stoppi. Matkalaukut piti tarkasti täyttää juuri oikeassa järjestyksessä.. Sen ymmärrän, mutta en sitä että matkalaisia ei ohjattu suoraan oikeaan järjestykseen. Kolme kreikkalaista bussikuskia selitti yhteen ääneen kuinka meidän oli odotettava vuoroamme. Noh siinähän pääsi katsomaan montako suomalaista tuli samaan hotelliin meidän lisäksi. Kolme pariskuntaa, toivottavasti ei törmäillä kovinkaan paljoa.

Pothia


Miehellä oli tässä vaiheessa jo jäätävä Ketutus päällänsä, on näköjään unohtanut vuodessa miten nämä Kreikkalaiset toimivat.


Ajoimme pothian läpi kohti hotelliamme. Pothia oli täysin autio. Ei ihmisen ihmistä, ihan kuin zombiet olisi hyökäänneet kylään ja syönny kaikki.Bussi suhaili ees taas ja välillä pysähyttii morjestelee tuttuja.

Mutkaisia teitä


Kun vihdoin pääsimme hotellille nimeltä Elena aprtments, oli vastaanotto hieman nuivaa. Avaimet saimme samantien ja huone osoittautui todella siistiksi, parveke oli juuri niin iso kuin kuvittelin ja näkymät aivan mahtavat. Ilmeisesti lähettämäni sähköposti oli jollainlailla tavoittanut hotellin henkilökunnan, kyselin siinä hyvän huoneen sijainnin perään koska olimme häämatkalla.

Näkymät parvekkeelta
Telendos vastapäätä

Huoneessa oli pullo punaviiniä odottamassa ja jääkaapissa iso pullo vettä. Varusteina kahvinkeitin, vedenkeitin, mikro ja jääkaappi. Mikron ansiosta vois saaha jotain pikaista syömistä aikaiseksi.


Uikkarit päälle ja altaalle. Aika kävi vain vähän tiukille koska allas ja baari suljettaisiin klo 19 pikauinti ja Fix siihen päälle riitti vallan mainiosti. Vähän maisemien ihailua ja super marketin etsintään. Sellainen löytyikin vähän matkan päästä. Leipomoa ei bongattu mutta ehkä sekin vielä löytyy.

Kunnon lomakuvassa on varpaat maisemat olutta ja horisontti vinossa


Supermarket reissulla katsottiin meille suositellun Prego nimisen ravintolan menua, pitsanälkähän siinä yllätti, joten kamat hotelliin ja pitsalle. Paikka todella siisti, tarjoilijat hyvin ystävällisiä, ruoka kohtuu hintaista ja tunnelma ++ tapasin myös vanhan ystäväni vuoden takaa..leilin  A. K. A neiti viinileili. Meillä juttu luisti alusta loppuun todella hyvin 😀

Mexicana pizza
Neiti Viinileili

Jälkkäriksi vielä Pannacottaa.. Ah..
Olisin itse vielä halunnut lähteä katselemaan iltamenoa mutta mies totesi sängyn kutsuvan, joten kaadoin itselleni lasin viiniä ja päätin mennä istumaan kynttilän valoon meidän jumalattoman suurelle parvekkeelle /patiolle.

Jotenkin vieläkin epätodellinen olo et me ollaan täällä. Mut kai se on uskottava.. Kreikka ❤️

Ps. Kuvat lisään myöhemmin

Maakuntamatkailua 7.8.2018

Sain vihdoin ja viimein myytyä häissä olleet koristeet ja ylimääräiset tarvikkeet, joten se tiesi matkaa kohti Tamperetta. Takaisin kotiin päin lähdettiinkin aivan eri reittiä kuin tullessa, uusia maisemia siis luvassa.

Reitti

Tämmöiset reissut on juuri parhaita, kun ei ole sen kummemmin suunnitellut mitään eli fiiliksen mukaan.

Teiskon kautta siis

Ensimmäisenä bongasimme kyltin jossa luki Aunessilta, kuulosti pysähtymisen arvoiselta ja sitä myös olikin. Vanha graniittinen holvisilta on rakennettu vuosina 1898–1899 ja on vain kevyen liikenteen käytössä. Vaikuttavan näköinen se kyllä oli.

Vieressä oleva maantiesilta mitä pitkin tulimme oli myös aika erikoinen, kaarevan muodon ansiosta sillan alle  pääsi helposti kiipeämään ja siellä näyttikin olevan pikku poikia hengailemassa. Suurimman huomioni sai kyllä vieressä sijainnut mansardikattoinen talo, aivan ihana! Nyt harmittaa kun en siitä kuvaa ottanut. 

Ja matka jatkuu seuraavana etappina Muroleen kanava. Matkalle osui pikkuisia kyliä ja kyläkauppakin löydettiin, jätskit oli saatava. Kääntyessämme kohti Muroleen kylää tuli mutkaisella tiellä vastaan paljon motoristeja, ilmeisen suosittu reitti. Perillä huomasimme ravintolan olevan auki, joten kupponen kahvia kesäkahvilassa kuskille. Tuoksusta päätellen täältä saa myös erinomaista ruokaa, jäi kutkuttamaan tämä ajatus, eli ensi kesänä pitää tulla tänne syömään. Erillisessä rakennuksessa näytti olevan vielä pitseriakin tämän lisäksi. Tekstiä ei nyt paljoa ole, mutta kuvat puhukoon puolestaan.

Näkymät Näsijärven suuntaan

Kotimatka jatkui Ruoveden kautta Vilppulaan ja siitä Mänttän kautta Jämsänkoskelle. Mänttässä pysähdyttii vain ottamassa kuva hienosti maalatusta talosta.

Maalattu talo

Zakynthos 16.8.2017 Dagen efter

Tai ainakin melkein… viideltä ylös.. arvatkaa ketuttiko.. sippasin jääkaapista viimeisen Mythoksen.. Ihan vaan mielenosoituksena..en vetäny itkuporkuraivareita..purin hammasta..bussi haki ajallaan.. argh…kentälle päästii hyvissä ajoin auringon noustessa..lähtöselvityksessä sitten jonoteltiin.. ihmiset oli ryppäinä.. hommalle tuli stoppi.. lähtöselvittäjä jatkoi hommaansa vasta kun oli jono tehty. siltikään se muodostaminen ei onnistunut ..ihmiset ryysäs vaan röyhkeesti..ihan ku kone jättäis ne… sanoinkin siinä jonossa miehelleni kovaan ääneen että laittasivat ämpäreitä jakoon ni Johan muodostuis jono.. no laukku hommat yms saatii hoidettuu (laukun paino 22,8 aika hyvin maksimi oli 23 kg.) … päästiin turvatarkastuksesta läpi..(vaikka mä salakuljetin hotellista varastettua kukan alkua 😂😂 )


Raflasta aamupalaa ja sit vessaan..eikäää… tokihan se kuulutus tulee juuri silloin..tuli kiire…astellessamme koneeseen otin miestä kädestä kii ja kiipesimme kyytiin vierekkäin.. kyyneleet taas vierien 😢 lento lähti aikataulusta poiketen aikaisemmin.. lento ok..suomen päässä kaikki ok.. vähän liiankin sujuvasti.. mies vitsaili siinä.. että vain Lauran Kreikan lento voi lähteä ja laskeutua etuajassa…😌😧

Valmiina lähtöön
Taakse jää Zakynthos
Helsinki-Vantaa

Rakas serkkuni oli pitänyt autoa vahdissa ja tuli hakemaan meidät kentältä.. vietiin hänet kotiin ja sen jälkeen aloitettiin matka kohti keski-suomea.. mies myhäili tyytyväisenä ajatuksesta oma sänky ja sauna.. minä halusin suomalaisen siiderin.. joten kauppaan…mitä hauskoja juttuja tapahtuu kun saavut suomeen?… noo meet paikalliseen Espoon super markettiin ja sanot ostokset tehtyäsi efcharistó..tai meet vessaan ja etit roskista paperille 😂😂

Lista mitä liikaa tai puuttui

Puuttui: 
silmälasienpuhdistusaine
Talouspaperia
Kynsiviila
Suihkepullo
Vedenkestävä lamppu
Viininvartija

Liikaa:
Pari vaatetta
Hyttysmyrkky
Hyttyssavu
Lähdön haikeutta

En koskaan pakkaa mukaan suihkusaippuaa..ostan sen aina paikan päältä.. koska sitä jää.. ja sitten kun ottaa mukaansa voi pitkin vuotta haikeina hetkinä fiilistellä tuoksuja..

Mulla oli kotiin päästyä mielessä kahvi..ei sisäisesti vaan ulkoisesti.. suihkusaippuan kaa ihonkuorintaan saunan jälkeen..suosittelen..

No nyt hilppas ohi aiheen pitkälti

Lievittäkää ikäväänne kreikkaradiolla. On olemassa sovellus jos vaan osaa ladata. Mun lempi kanava on Dalkas FM
Yhtää en tiiä mitä siellä tapahtuu muuta ku taikoja et mä nukun ja hyvin..

Zakynthos 16.8.2017

Part 1
Huominen aamu kiukuttaa jo nyt, mitä jos heittäydyn lapsen lailla hotellin eteen ja vedän itkupotkuraivarit auttaskohan se 😂😂😁😁.. oon niin huono siinä kun kiva loppuu… ja varsin malttamaton että se tulisi uudestaan..

Kreikasta on syntynyt minulle yllättäen todella rakas maa vaikka en montaa kertaa ole käynytkään…. 26 vuotta sitten vierailin Kreetalla, pari viikkoa piti siellä isän kanssa olla..olin silloin 11-vuotias..siellä ollessamme, vajaassa viikossa isä sairastui. en osannut tehdä mitään..lääkäri kävi mutta siitä ei hyötyä ollut.. Sinnittelin monta päivää omin voimin, ruuaksi paistelin torilta ostettua sipulia. Kävin myös muistaakseni ostamassa hesarin ja hampurilaisen jossain välissä. Lievitin kai koti-ikävää..jostakin kautta sitten päädyin oppaiden heittopalloksi, kunnes kotimatka odotti.. kotona sain tietää isäni jääneen sille matkalle.. 2.8.1991.


Tämän jälkeen piti hieman kerätä rohkeutta että uskalsin lähteä uudelleen. Onneksi mieheni oli tukena. Meidän eka yhteinen matka Kreikkaan suuntasi Nidriin.. Agios Nikolaoksen reissun teen vielä joskus..kun pystyn..

Varvaskuva part 2

No niin mutta sitten iloisempiin asioihin… SORMUS ASIA RATKAISTU. Mieheni kihlasormuksen tehnyt Tuonicoru tekee tulevan sormukseni. Heti aamusta viestittelin sepän kanssa. Terässormus oliivipuu upotteella.. linkissä vähän vastaava ruusupuu upotteella osviitaksi

https://www.puustikki.fi/…/ruusupuu-upotteinen-terassormus…/

Mieskin innostui ajatuksesta vaikka alkuun meinasi että pitää pelkästään taotun sormuksensa.
Vitsi.. tää vähän helpottaa tätä lähtemisen tuskaa. ❤❤❤

Aamupala haettiin totuttuun tapaan leipomosta ja tarttuihan sieltä kakkupalakin mukaan vikan päivän kunniaksi. Vain skumppa puuttui.

Zakynthos Argassi päivä seitsemän Part 2

Iltapäivä meni etsiessä tulskuja. Lounas nautittiin Zorbaksessa.. taivaallista kasvisrisottoo.. iltapäivä maattiin altaalla.. ja illallinen Peppermintissä.(ei siis maattu siel..mitä mä horisen??) 😂😂. pakko oli lähtiessä käydä sanoo heipat omistajalle jotta kuulisi vielä kerran Mr. Piri 😂😂

Ihanaa ruokaa
Creme Bulee


Koko matkan olen haaveillut lasillisesta ouzoa. Senhän pääsin nauttimaan tutuksi tulleen Mimoza barin ihanaan aurinkotuoliin.. aallot lyö rantaan.. täydellistä musiikkia minulle..ouzo on tiukkaa, rentouttaa kivasti.. aamulla aikainen herätys..

Ouzo

Kiitos teille kaikille jotka ovat jaksaneet lukea tätä hetken mielijohteesta syntynyttä päivitysten tulvaa.. kerroin varmaan ohi asiastakin, mut nehän kohat voi aina skipata.. niin ja anteeksi niille joita tämä ärsytti.. halusin vain jakaa fiiliksen ja vinkit…

Seuraava reissu on sitten…häämatka.. en tiedä mihin ja milloin.. ensi kesänä kuitenkin…

Zakynthos Argassi, kiitos olit juuri täydellinen paikka meidän lomallemme

Zakynthos 15.8.2017

Heti aamusta hypättiin bussii (tässä luki alunperin jotain aivan muuta…hyvä minä ku tarkistan tekstin ennen ku postaan) joka vei Laganaksen satamaan josta lähdimme spottailee kilpikonnia ja muutenkin pieni merikierros tiedossa.. kyllä sieltä hetken etsiskelyn jälkeen yksi konna ilmaantui pintaan.. ne ilmeisemmin käy n. 10 minuutin välein kaks kertaa pinnalla hengittelee.. iso ja hieno otus.

Kilppari
Reissulaiset


Veneellä ajeltiin aika liki rantaa joten ei päässyt paha olo yllättää. Ens kerralla pitää muistaa tarkistaa sää ennen ku varailee meriretkii se havaittiin hyväksi. Käytiin kattelee luolii ja pulahdettiin uimaan. Takas tulo matkalla rantauduttiin kilpikonnasaarelle tunniks pulikoimaan..oikein kiva reissu. Järjestäjä Peter tours joka on ollu 2013-2016 Tripadvisorin palkitsema.. omistaja tuli vielä retken päätteeksi kättelemään ja kyselemään oliko onnistunut reissu.

Maisemia
Retken järjestäjä


Nälkähän siinä reissulla tuli, tällä kertaa valittiin heti hotellin vierestä Dionysos, koska listalla oli pitsaa.. viikkoon ei oo saannu mitään tulista joten nyt oli pakko paikata se halu.. pitsa oli kyllä tosi hyvää..ja lasi viiniä myös 😉

Pizzaa


Siinä sitten tuumailtiin että käydään vikalle illalle varaamaan pöytä peppermintistä. samalla haettiin Pottery nimisestä liikkeestä edellisenä iltana tilaamani rannekoru joka oli valmiina.. (vuoden vanha skiathoksesta hankittu hakuna matata saa lähtöpassit)

Koru joka nyttemmin kadonnut 🙁

Sormus asia taitaa nyt jäädä..taidan olla liian kranttu.. 😢

Yllättävän kuuma päivä eiliseen verrattuna vaikka iltapäivään tuuli koveni. Altaalle mentäessä koko viikon soinut jytkytijytkyti levy oli vaihtunut ihanan letkeään reggaelevyyn💚💛 .. altaalla olon fiilis muuttui välittömästi.

Pakollinen varvaskuva

Sain hotellista Zakynthoksen mainoslehden.. se oli paksu ku mikä ja laadukas, hitsi kun se ei ekana päivänä osunut käsiini..Nyt kun kattelin lehden takakantta missä häiden järjestäjä mainostaa..harmittaa kun en pystynyt sitä projektia viemään loppuun..tai no edes aloittaa…
On kai se suomikin keskellä pimeintä talvea romanttinen naimisiin meno paikka 🤔

Illan ruokapaikaksi valittiin monen sumplimisen jälkeen Ethnic, suosittelen jos haluaa jotain erilaista. Omistajat ovat ilmeisemmin australiasta. Lasku ku oltiin pyydetty tuli miestarjoilija kyselee mistä ollaan.. halus tietää paljonko alkoholi maksaa ku kuuli että ollaan Suomesta. Hänellä oli käsitys että suomalaiset eivät ole kovia juomaan.. kerrottiin hänelle suomalainen tapa juoda..kalsarikännit.. oppi kuulema uuden sanan juuri sille mitä hänkin aina tekee.. tää juttu toimis paremmin englanniks mut en jaksa tarkistaa jokaisen sanan oikeinkirjoitusta….suomeksikin jo tarpeeks vaikeeta 😂😂

Selfie

Ruuan jälkeen hipsittiin Green Frogiin yksille.. Levantee eli paikallista olutta miehelle.. minä halusin drinkin ku sellasta en ollu ottanu koko aikana.. mansikka daquiri..nam 😛

Mansikka daguiri

Takaisin hotellilla.. en haluis mennä nukkumaan koska huominen..eli viimeinen päivä tulee liian nopeasti.. ajatukset pyörii jo siinä että koska uudestaan.. vuosi on pitkä aika… onneksi sen odotuksen katkaisee häät ja niiden valmistelu… niin ja muistoina on paljon kuvia joita selailemalla voi palata takaisin näihin hetkiin..snif