Mökkireissu – toinen päivä

Patteriradio ja viiniä

Aamulla hieman väsytti, enhän tietenkään malttanu saunan ja nuotiohetken päälle vielä mennä nukkumaan vaan halusin viettää tovin mökkielämää. Mies veteli hirsiä jo hetken päästä, kun painoi päänsä tyynyyn. Patteriradio soi hiljakseen, pöydällä paloi kynttilä. Päätin kaataa itselleni lasin punaviiniä. Radiosta tuli monta biisiä jotka olin jo unohtanut olevan olemassa. Muistoja.
Tasa tunnein tuttu radiojuontaja luki uutiset. Ei ihmeitä maailmalta.
En tiiä kauanko siinä istuin ja fiilistelin tunnelmaa. Tovi taisi mennä, sillä aamulla viiniä näytti olevan jäljellä enään lasillinen. Hups.

Kamat autoon ja nokka kohti Kangasniemen keskustaa. Siellä hetken pyörittyämme huomasimme pienen torin satamassa, lähdimme siis katsastamaan mahdollista aamupalaa. Ja niinhän sitä löytyi, lörtsyjä ja kahvia. Mies otti lohilörtsyn ja minä lihan, koska inhoan kalaa. Kympin maksoi tämä elämys, sai vielä santsikupitkin. Mitäs sillä rahalla olis saanut ketjuhuoltamolta? Toisesta kojusta ostettiin herneitä ja mansikoita, joita vielä sataman penkillä hetki nautittiin ennen matkan jatkumista.

Seuraavana otettiin suunta Puumalaan. Pysähdyimme Lietveden taukopaikalla kioskilla syömässä jäätelöt, rommi-rusinaa tietenkin. Matkan varrella päätimme pulahtaa kuuluisalla Pistohiekalla uimassa. Niissä maisemissa lienee moni saanut alkunsa 😉. Puskassa uikkareiden vaihto ja veteen, ihanan raikasta ja kirkasta vettä, muita siellä ei oikein ollutkaan. Syyn siihen huomasimme lähtiessämme,  se ihan oikea Pistohiekan ranta olikin hieman edempänä. 😄

Onkalo

Seuraavan toiminnan oli mies suunnitellut etukäteen, kerta kesään pitää edes yksi geokätkö etsiä. Ollaan kyl oltu laiskoja sen suhteen. Eli etsimään Loketononkaloa.

Mittasuhteita
Onkaloa
Loketononkalo

Kipuaminen kuumuudessa oli hieman rankkaa, meinasi puhti loppua. Mies houkutteli jatkamaan luvaten kylmän siiderin retken jälkeen 😂. Loppujen lopuksi oli ihan kiva paikka ja kätkökin löytyi. Seurana ”muutama” hyttynen kosteuden takia.

Puumalan silta

Eli kaupan kautta seuraavalle mökille. Mahtavat maisemat avautui Puumalan sillalta. Sillalla oli paljon porukkaa mikä selittyi  käynnissä olevilla venekilpailuilla.

Mökki löytyi helposti, samalla tontilla oli isäntä perheen ihana mansardikattoinen talo ja ne maisemat…huh! Silta näkyi suoraan, sekä satama, mökin rannassa oli mahtava patio, missä oli tuolit ja pöytä. Mökki oli täysin varusteltu ja hieno. Samassa rakennuksessa oli myös sauna. Pihapiiristä löytyi vielä pieni aittarakennus. Kamat purkuun ja nälkä jo kurni eli kohti jotain ravintolaa.

Possua

Vaihtoehtoja ei ollut monta, paikaksi valikoitui Ravintola Hovi. Porukkaa hirmuisesti liikenteessä, sehän tiesi pitkää odotusaikaa, mies oli tyytyväinen kun telkkarista tuli jalkkista ja minä olin tyytyväinen saadessani sen kylmän juoman vihdoin. Ruuat ei nyt olleet taaskaan kovin kummoiset, annettakoon se anteeksi kiireisestä päivästä johtuen.

Sen verran oli ravattu paikasta toiseen, että pesulle oli päästävä, joten sauna lämpiämään ja patiolle istumaan katselemaan ohi kulkevaa laivaliikennettä. Uimassa piti taas käydä. Vesi oli hyisen kylmää, mökin isäntä osasi selittää että johtuu siitä, kun Puumalansalmen molemmin puolin on noin 30-40 metriä syvää ja koko pohjoisen Saimaan vesi virtaa salmen läpi kohti etelää.

Proomu

Sauna lämmitettiin mökin puolelta, joten se kuumensi myös hyvin parven, jolla meidän oli tarkoitus nukkua. Onneksi talon isäntä tajusi sen ja kysyi haluaisimmeko nukkua aitassa. No todellakin haluttiin. Saunan päälle päätimme lähteä satamaan katsomaan auringonlaskua. Ravintola Satama, helteinen ilta, lasissa viiniä ja rauhallinen puheensorina ympärillä tuntui kuin olisi siirtynyt Kreikkaan.

Sehän olisi iltapala aika. Olimme kulkeneet aiemmin pienen baarin/ravintolan ohi jossa soi kovalla karaoke, nyt se oli hiljentynyt joten hiippailimme sinne. Tilatessamme pitsaa sanoi paikan isäntä tehneensä kuumassa pikku keittiössä päivän aikana jo 80 pitsaa. Huh huh.

Ravintola Virta

Tämä pitsa sen sijaan oli mainitsemisen arvoinen ja paikka myös eli Ravintola Virta. Ehkä hieman harmitti se karaoken loppuminen. Olisihan sitä voitu muutamat viisutkin veisata. Tykkään käydä eri paikkakuntien pienissä ravintoloissa tai baareissa, minun kielellä niiden nimi on ’joku paikallinen räkälä’. Tarkoittaen sitä että siellä näkee paikkakunnan ihmiset aidoimmillaan. Älkööt kukaan nyt loukkaantuko, tämä on minun mielestä positiivinen juttu. 😊

Terassilla kului aika kivasti, seuraten ihmisiä ja kuunnellen juttuja, halusimme kuitenkin poiketa vielä katsomassa Ravintola Hovin iltaelämää, siellä sitä kyllä riitti. Istahdimme aivan vieraan porukan pöytään ja juttu luisti kuin rasvattu, he jopa veivät meidät mökin rantaan veneellään, pienen suostuttelun jälkeen kylläkin. Kiitos heille vielä siitä jos satutte tätä lukemaan.

Uni kyllä tuli nopsaan kun päänsä tyynyyn painoi.

Toisen reissupäivän reitti
Puumalan mökki Airbnb:ssä

Mökkireissu – eka päivä

18 vuotta sitten viimeksi reissukassina ja nyt taas

Vihdoin koitti se odotettu mökkireissu jolloin pääsisimme kokeilemaan millaista se mökkeily on, ihan kahdestaan. Matkaan pääsimme vasta iltapäivällä, koska kummallakin oli töitä. Ei sinällään haitannut, mutta ainakin itsellä oli kova hinku jo päästä eteenpäin.

Kun auto oli pakattu, suuntasimme kohti Korpilahtea. Ajelimme Kärkisten kautta kauniissa maisemissa kohti Joutsaa, jossa sitten aioimme ruokailla. Googletin Joutsasta hyvää ruokapaikkaa – eihän niitä montaa ollut, joten päädyimme pitsalle Marmara Pizza & Kebab -nimiseen ravintolaan. Kovasti sitä oli netissä kehuttu, mutta tarvitsee todeta, että olen Suomessa syönyt huomattavasti parempaakin pitsaa.

Massujen täytyttyä oli seuraavana vuorossa kauppatarpeet mökille, paikallinen Supermarket ja Tokmanni riittivät siihen vallan mainiosti. Koska ensimmäisenä oleva mökki oli täysin sähkötön, päätimme ostaa makkaraa jota voisi nuotiolla paistella ja lihamestarin itse valmistamaa varhaisperunasalaattia. Itse lihamestari kehui tätä tuotostaan ylistävästi. Aamupala-aineita ei ostettu, vaan mentiin sillä riskillä et löydetään aamulla jotain hyvää

Sitten nokka kohti Kangasniemeä, jotenkin ajattelin matkan olevan pitempi ja yllätyksekseni olimmekin jo pienen tovin päästä perillä, keskellä ei mitään. Paikkojen tsekkaus ja päätös lähdöstä soutelemaan ja ongelle. Sitä ennen kuitenkin kytkimme löytämämme kaasujääkaapin päälle kaverin ohjeistaessa puhelimessa, koska itse ei olla sellaista koskaan käytetty. Nyt on! 

Keli oli peilityyni, saimme soudella aika rauhakseen, muutamasta rannasta kuului iloista puheensorinaa ja muutama pulahtelijakin näkyi. voi kun pääsisikin uimaan. Kalaa tuli, minulle 9, miehelle 1 😁🐟

Kyllä siinä soudellessa ja auringon laskiessa tunsi itsensä todella etuoikeutetuksi, että se oli minä joka tuon sai kokea. Takaisin rantaan soutaessa mietimme edelleen uimista, umpeenkasvaneet, kaislikkoiset ja mutaiset rannat kuitenkin estivät sen.

Kävellessä keksittiin, että meidän mökin naapurissa oli toinen mökki, minkä piha laskeutui rantaan. Käytettiin häikäilemättä sitä hyväksemme, kun eihän siellä ollut kukaan hetkeen käynyt. Vesi oli linnunmaitoa. Siitä suoraan saunan lämpöön, oli mahtavat löylyt. Peseytyä sai ihan alasti keskellä pihaa kun ei kukaan ollut katsomassa. 😄

Saunan päälle laitettiin notskit, että saadaan iltapalamakkaraa ja sitä lihamestarin kehumaa salaattia ja olihan se niin hyvää kun mestari kehui.

Kyllä tämmöinen mökkielämä kelpaisi pidelmältikin.

Ensimmäisen reissupäivän reitti
”Piilopirtti” Airbnb:ssä.

Mökkireissun suunnittelua

Olemme miehen kanssa monena kesänä haaveilleet pienestä mökkilomasta. Eli järven rannalla oleva mökki, saunomista, soutelua ja onkimista. Kellään tutulla ei oikein tällaista mahdollisuutta ollut tarjota joten turvauduimme ensimmäisen kerran Airbnb:n vaihtoehtoihin.

Vaihtoehtoja on tarjolla runsaasti, kiva että ihmiset ovat keksineet tarjota vuokralle omia ihania asuntoja ja mökkejä. Sen paremmin ajatusta meillä ei paikasta tai paikkakunnasta ollut, mutta vaihtoehtoja selatessa törmäsimme Puumalaan. Kumpikaan meistä ei ole koskaan siellä käynnyt joten se valikoitui ”pääkohteeksi”.

Saimaan rannalle

Mökki jonka valitsimme oli pienen, mutta viihtyisän näköinen. Nykyaikainen varustelu löytyi vaikka tämä ei ollut meidän ykköskriteeri. Hinta 40€ yö ja maisemat Puumalansalmen sillalle houkutti, eli yksi yö tässä mökissä, mutta missä toinen?

Edellisessä kirjoituksessa valotinkin hieman taustaamme uusioperheenä, meillä on noin joka toinen viikonloppu  ”lapseton” viikonloppu, jolloin siis lapset ovat toisissa kodeissaan. Jos tällaiselle viikonlopulle minulle osuu vapaa lauantai töistä on ensimmäinen ajatus: minne lähdetään? ja nyt meille osui se vaihtoehto, joten toisen mökin etsintään.

Piilopirtti

Lähtisimme perjantaina iltapäivästä ajelemaan kohti Puumalaa, matkaa kuitenkin kertyisi sen verran että ensimmäinen yö olisi varmaan fiksuinta viettää jossain matkan varrella. Karttaa katseltuamme ja reitin varrella olevia mökkivaihtoehtoja, silmiimme osui sana piilopirtti, tämä kuulostaa hyvältä.

Piilopirtti sijaitsee Kangasniemellä ja se on täysin ilman mitään herkkuja, sähköä ja vettä siis. Minulle tämä ei ole ongelma mutta veikkaan mieheni etsivän muutaman kerran pistoketta mihin sen puhelimen laturin laittaa kiinni 😂. Hinta yölle tällä mökillä on n. 50€

Sen parempia suunnitelmia emme varmaankaa tee, katsotaan sään ja fiiliksen mukaan. Tärkeintä kuitenkin on että haaveemme toteutuu ja saamme romanttisen mökkiviikonlopun. 😍

Häämatkan suunnittelua

Palattuamme edelliseltä matkalta siintää jo silmissä tottakai seuraava joka olisi tällä kertaa häämatka. Menimme siis naimisiin 30.12.2017 💕. Uusioperheenä meillä ei olisi matkaan käytettävissä kuin viikko ja ajankohta olisi kesällä 2018, joten pieniä paineita havaittavissa.

No mikä tulee ensimmäisenä mieleen: Santorini, tätä vaihtoehtoa pyörittelin mielessäni jonkin aikaa, paikka ja hotellikin oli jollain tavalla valmiiksi katsottuna jo edellisten vuosien suunnittelujen lomasta. Joku siinä kuitenkin vain tökki ja kysyin mieheltä myöskin mielipidettä (hänhän siis antaa minun suurin piirtein tehdä tutkimiset ja suunnittelut matkojen suhteen kokonaan <3). Miehenkin mielestä Santorini on liian selvä valinta häämatkakohteeksi. Joten näillä puheilla alkoi tutkiminen alusta.

Olen jollain tavalla vältellyt Turkin rannikolla sijaitsevia kohteita, ehkä Turkissa olleiden rauhattomuuksien tai sitten otsikoissa olleiden pakolaisvirtojen takia. Uskon kyllä että jälkimmäisistä ei ole haittaa, mutta en haluaisi koko lomaa surra näitä ihmisiä. Isompia saaria Kosia, Lesvosta ja Rodosta haluaisin nähdä turistikauden ulkopuolella ja nyt kun matkamme sijoittuisi elokuulle, suljin ne pois vaihtoehdoista.

Eli mitä pienempiä saaria olisi tarjolla?

Olemme aina olleet pakettimatkalla, joten tarjonnan mukaan mennään (kyllä me vielä joskus reissataan itse järjestetyllä, kun vain aikataulut antaisi periksi) Tjäreborgilla on tarjonnassaan Kalymnos, saari joka on noin puolta pienempi kuin Kos. Saarella on oma lentokenttä, mutta tämän ollessa sen verran pieni laskeutuvat lennot Kosille. No tässähän saamme hieman ensi makua myös sieltä.

Vaikka matka onkin Tjäreborgilta olisi lento TUIn koneella, mietin jo valmiiksi varaavani paikat isommalla jalkatilalla koska mieheni olisi pitkänä helpompi istua ja loma ei alkaisi kipeytyneillä paikoilla. Kalymnokselle siirtyminen tapahtuisi lautalla, ihanaa sillä meri ja vesi yleensä on minulle tärkeä elementti. Tässä vaiheessa suunnittelua olin jo varma tämä tulisi olemaan meidän häämatkan kohde.

Miestä ei tarvinnut puhua ympäri vaan laittaa faktat pöytään jonka perusteella varausnappia painetaan.

Kalymnos täältä tullaan!!

Pieni valinnan vaikeuksia oli hotellin suhteen, meille tärkeät asiat on:

  • Hotelli on keskeisellä paikalla
  • Uima-allas
  • Meri lähellä
  • Ilmastointi
  • Pieni perhehotelli
  • Jääkaappi

Kaksi vaihtoehtoa yhdeksästä jäi jäljelle, Elena Village ja Elena Apartments nämä olivat kylläkin saman perheen omistuksessa (http://elenahotels.com), heillä on yhteensä 3 hotellia Kalymnoksella. Ketju mutta pieni sellainen. Emme antaneet sen haitata.

Tripadvisor on tutuksi tullut apuväline näissä valinnoissa, kului tovi lueskeltuani arvosteluita. Näitä kannattaa lukea hieman harkinnalla. Useat paikat kirjoittavat kehuja itsestään ja suomalaiset ovat aika kärkkäitä arvostelijoita. Yhden ainoan arvostelun perusteella päädyimme Elena Apartmentsiin, syy tähän oli Elena Villagen todella pieni allas, jonka ympärille ei mahtunut kuin muutama aurinkotuoli, ei jaksaisi tapella pyyhkeellä koko päiväksi paikkansa varanneiden kanssa.

Noh, Elena Apartmentsin kohdalla oli sinänsä helppoa: kaikista huoneista olisi merinäköala, mutta minkä kokoisella parvekkeella huone otettaisiin? Oli todella iso parveke tai ehkäpä sitä pitäisi kutsua patioksi. Sitten pieni parveke. Nämä näyttivät kuvien perusteella olevan kulkureittien varrella samalla tasolla. Ei tuntunut hyvältä, olimme sen jo kerran kokeneet ummikkoina varatessamme Nidristä hotellia.

Eihän siellä hotellissa niinkään kuluteta aikaa, mutta häämatkan kunniaksi päädyimme siihen isoon patioon. Hintaa se nosti muutaman satasen mutta uskon maisemien olevan sen arvoista.

Noniin siinähän se sitten oli, suunnitelma valmis ja varattu. Kivi vierähti sydämeltä, nyt pääsisi seuraavaan vaiheeseen eli mitä lomalla tapahtuu.