Nyt tuli se hetki.

Kun pystyin aamulla sanomaan, että nukuin hyvin yön.

Unta olisi riittänyt vaikka kuinka. Olisi voinnu nukkua pitempäänkin, mutta stressasin ettei nukuta aamiaisen ohi.

Aamiainen oli juuri niin kattava, kun olin toivonutkin.

Venyttelytuokio ja Frappen valmistusta, ennen kyllille lähtöä.

Ulkona oli ihanan lämmin, hotellin pihamaan kukat oli lumoavia.

Halusimme nähdä Paleokastritsan ylhäältä käsin, kun sitä niin kauniiksi kehuttiin.

Olihan se hieno, kun pysyttelee kauempana.

Täällä korkealla on tiet osittain niin kapeita, että on tarvinnut laittaa liikenne valotkin, hyvä niin.

Unohdimme käydä tankilla, joten tällä kertaa ei matka jatkunut eteenpäin vaan taakse. Hotellimme lähellä oli miellyttävän näköinen ruokapaikka. Mies oli jo kuolannut heidän pasta-annosten kuvia.

Hätäännyin, kun palvelu oli niin nopeaa ja vahingossa tilasin annoksen itselleni kun tarkoitus oli taas jakaa.

Mies siis halusi pestopastaa ja minä otin sitten Carbonaran.

Lautaset tulivat pöytään aika pitkän odottelun jälkeen, onneksi nälkä oli kasvanut sillä aikaa, sillä annokset olivat suuret.

Ne oli kyllä maultaan niin hyviä kuin kuvien perusteella näytti.

Kaikki tuli onneks syötyä, tämmöisessä on vaan varjopuolensa.. Rupeaa nukuttamaan. Onneksi ollaan lomalla. Joten hotellille elbaamaan.

Lepohetken jälkeen pakkasimme rantsukamat kassiin ja lähdimme katsastaman millainen olisi Agios Georgioksen ranta.

Paikka vaikutti kivalta, mutta tuuliselta.

Teltan saimme pystyyn aika vaikeasti ja juuri kun olimme asettuneet sen alle lähti se langoistaan irti.

Uusi yritys ja nyt vähän paremmin.

Tässä vaiheessa huomaan ettei rannalla ole lähettyvillä koppia jossa uikkarit vaihtaisi, ei auttanut kuin kastematotyylillä topin alla ensin riisuuntua ja sitten pukea biksut.

Menin ensimmäisenä veteen, siinä vaiheessa, kun olin polviani myöten siellä, tajusin veden olevan aivan jumalattoman kylmää. Kävin kuitenkin kastautumassa.

Pois pääsy vedestä oli jotenkin todella hankalaa, meinasi jo paniikki iskeä.

Palasin kuitenkin takaisin sen verran, että sain mitattua kylpymittarilla lämmön.. +17c ilmankos oli kylmää.

Mies uskaltautui myös varoitteluista huolimatta. Oli pakko kuulema mennä, kun minäkin olin.

Sillä aikaa rupesin katselemaan maanjäristyksistä kertovaa Appia. Sieltä löytyikin luultavasti syy oudosti käyttäyttneelle merelle. Zakynthoksen ala puolella merellä oli ollut isompi järistys joka varmaankin vaikutti täällä asti.

Tämä oli sitten vain minun päätelmä ja veikkaus.

Ei siinä kauaa hiekkapuhalluksessa jaksanut istuskella, siirryimme autolle enkä sitten viitsinyt istua märillä alaosilla penkille, joten heitin ne pois pistin vain topin päälle. Kuivat vaatteet oli jo pakattuna siis peräluukkuun enkä jaksanut niitä sieltä kaivaa. Lähtiessä vitsailin miehelle, et toivottavasti nyt ei kukaan pysäytä.

Kivoja paikkoja koluttiin taas läpi.

Jossain vaiheessa pyysin pysäyttämään, saadakseni ne housut jalkaan.

Tääl ei oikein varsinaisia nähtävyyksiä tunnu olevan. Kaikki on vaan pois täältä.. Koe Albania, parga, meteora, paxos, antipaxos.. Ihan sama mitä kuhan häivyt ja niin ne ihmiset on varmaan tehneetkin.

Me sen sijaan lähdettiin katsastamaan yksi nähtävyys, tai no kokemus minkä olin valmiiksi katsonut.. Kun kerta huudeilla ollaan. Nimittäin Sokrakin serpentiinitie.

Matka taittui keskellä ei mitään. Juuri kun mies siitä mainitsi, huitoi tien poskessa vanha mies.

Avasin ikkunan kysyäkseni mikä hätänä, silloin kohtasin iloisen kahden hampaan hymyn.

Vanha mies näytti sormella eteenpäin ja sanoi ’Sokraki’ jonka jälkeen hän osoitti itseään ja sitten autoa.

No ei muuta kun hyppäsin itse takapenkille ja päästin pappoun eteen ja matka jatkui.

Kaikki kiitokset ja ylistykset tuli Kreikaksi vanhukselta. Uskaltauduin samalla kielellä jatkamaan keskustelua ja kysymään miehen nimeä.

Statis.

Esittelimme myös itsemme. Hyvin osasi lausua meidän nimet, Niku vaan kääntyi Nikoksi, mutta siihenhän täällä on jo totuttu.

Ja niin Statis vietiin Sokrakiin.

Suuret kiitokset vielä kerran ja hyvän illan jatkot.

Kun hän oli noussu pois mietin, että oli se luojan kiitos, että edellisessä kylässä puin ne housut jalkaan. Meil olis muute ollu yks järkytyksestä tuupertunut elvytettävä pappou käsissä siinä tien varressa.

Ihana kohtaaminen, meni Top listalle sijalle 2

Oli tämä 10 kertaa parempi tie kuin Kreetan Kallikratis. Vanha ja pirun kapea.

Hotellia kohti ja valmistautumaan syömään.

Päädyimme taas Doukadesiin. Tällä kertaa La Pergola nimiseen paikkaan.

Listalta valikoitui Saganakia, Souvlaki annos ja Pergolan omaa salaattia, jossa kirsikkatomaatteja, salaattia, appelsiini, krutonkeja, Cashewpähkinöitä ja raastettua fetaa.

Lempibiisini soi taustalla ja viereisessä pöydässä isompi kylän asukkaiden seurue jutteli iloisesti.

Voisin olla tässä ikuisesti.

Ruoka vei taas kielen mennessään.

Ja talon tarjoama jälkkärikin oli piste iin päälle.

Lähtiessä sanoin tarjoilijalle olevani onnellinen ettei tarvitse kävellä takaisin hotellille. Hän kyllä ymmärsi.

Hetken mietin yöuintia, tulin toisiin aatoksiin, kun näin sieluni silmin tilanteen jossa vaan painun altaan pohjaan täysine vatsoineni.