6.30 alkoi aamu sarastamaan kauniina.

Parit kuvat siitä ja takas unten maille. Tai ainakin yrittämään. Melko rikkonainen yö taas takana.

Uusi yritys ylös nousemiselle hieman ennen ysiä.

Pika pulahdus altaassa herätti viimeistään tähän päivään.

Nyt onneksi olisi aamupalaa, kun vaan pistää tehden.

Lentokoneiden spottaus erikoisilla paikoilla on aina hauskaa, siinä olisi puuhaa aamupäiväksi.

Pitkä pato jonka keskellä näkee koneet parhaiten, sijottui lentokentän viereen pienen Pontikonisi saaren lähelle.

Aika kului huomaamatta, todella vilkas lentoliikenne täällä. Harmi vain että kaikki lähdöt oli tällä kertaa toiseen suuntaan.

Ruokakaupassa ja Jumbossa pitäisi käydä, mutta sitä ennen lounasta. Muuten hommasta ei tulisi mitään.

Sti Thraka tarjoili meille loistavat gyrot vai saako sanoa gyrokset? Tuleeko tukkapöllyä?

Mahat täynnä siirryimme ensin Jumbon kautta ruokakauppaan.

Ostoslistalla oli: tennispallo, latausjohto, läpykkäät, huopatuplut, jogurtti ja hunaja.

Veikatkaa onnistuttiinko ostamaan vain nuo?

Ai miksikö huopatupluja? Meil on ihan holtiton liukuovi vessassa, joka paukkuu kun koittaa laittaa kiinni, keikkuva terassi pöytä ja kyllähän te tiedätte miltä kuulostaa, kun tuolia siirtää laattalattialla. Vien siis naapureillekkin näitä 😁

Ja sit muutama viel läsilaukkuun jos jossain raflassa vaikka keikkuu pöytä.

Kunnostustöiden jälkee painelimme taas altaalle makoilemaan.

Lepohetken jälkeen huoneeseen ja valmistautumaan.

Jos seikkailisi taas jonnekkin kauemmaksi ruuan perässä.

Itse olin ajatellut ihan jotain pientä ja vaatimatonta, mutta mies oli katsonut jo paikan valmiiksi.

Chlomatianan kylä ja Archontiko, aika hulppea mesta ja todella hienolla paikalla.

Hinnasta en edes halua puhua.

Ensimmäisenähän meiltä toki kysyttiin onko pöytävarausta, ei tietenkään ollut. Ainahan näiltä kuitenkin löytyy joku paikka mihkä päästään istumaan.

Näköalan pöydät oli ”varattuja” mainos mielessä. Koskaan niihin ei saapunut ketään.

Itse omistaja tuli esittelemään meille menua, alkuun hän kysyi kuinka voimme, johon mieheni vastasi: Ola kalaa. ( kaikki hyvin)

Olisittepa nähneet omistajan hymyn.. Aaaa sounds like Thessaloniki..

Miehelläni on näköjään salaisia taitoja, osaa puhua Thessalonikin murteella.

Oliko omistaja lie sieltä kotoisin vai oliko tällä hieman sama merkitys täällä ku suomessa Tampereen murteella.. Moro nääs.

Alkuun tilasimme Saganaki juustoa puoliksi. Pääruuaksi minulle kanaa riisillä ja mies otti kanaa pastalla.

Ruoka oli hyvää ja tunnelma todella miellyttävä.

Aina jossain välistä kuului salin puolelta omistajan nauru ja huuto: Ola kalaa..

Mies lähti käymään toiletin puolella kun ruoka oli syöty. Bongasi omistaja hänet matkalla ja pyysi jollekkin henkilökunnan jäsenelle vielä toistamaan ola kalat.. Ja taas naurettiin.. Mainio heppu.

Verenpunainen kuu johdatteli meidät takaisin majapaikkaan.

Mies nukahti melkein heti. Itse koitin hetken katsella jotain kreikkalaista draamasarjaa, mutta telkkari oli niin pieni ja hassusti seinällä, ettei siitä mitään tullut.

Ola kala!