Tuntuu et jäin illalla sellaseen luuppiin.. Luuppiin jossa vois olla ikuisesti.. Juhlaa juhlan perään.

Miksi suomalaiset eivät osaa juhlia näin, vaan örvelletään het alkumetreillä?

Aamusta ei tullut muuta tekemistä mieleen kuin Mon Repos. Sehän vähän kertoo, että nyt on koluttu ja nähty tarpeeksi.

Täällä sijaitseva palatsi on toiminut esimerkiksi kuninkaallisten kesäpaikkana.

Pihapiiristä löytyy myös vanhan kylpylän rauniot.

Rauhassa saimme taas kävellä ja ihmetellä.

Tai no aika rauhassa. Paikallinen äiti kahden lapsensa kanssa oli lähtenyt myös kävelylle. Toisella lapsista ei ollut niin hyvä päivä, vaan kitis ja huus koko pihatien ja lopuksi jäi keskelle tietä istumaan.

Siinä astuttiin legoon ihan huolella.

Mietin hetken et tekiskö se tilaa ni voisin mennä kans huutaa ja kitisee, purkaa lähtökiukkua.. Mitähän olis siihen se poika tuumannut.

Sisäänpääsy palatsiin oli 4euroa. Ei minusta mikään paha hinta.

Harmi kun rakennuksen ilmanvaihto oli aika heikko, olisin pitempäänkin tutkinut näyttelyä.

Harmillisesti osa näyttelystä tuntui olevan vähän vaiheessa ja ylimpään kerrokseen ei päässyt ollenkaan.

Takaisin hotellilla meitä odotteli erikoisen näköinen vartija

Nyt rupeaa taas mieli painumaan maan tasalle.. Ja arjen asiat pyörimään päässä.

Pakkailtavahan se olisi, ei jäisi viime tinkaan.

Isompi laukuista vedettiin ihan täyteen.

Pienempään jäi vielä tilaa ostoksille. Ostosten teko jätettiin kyllä suosiolla seuraavalle päivälle. Aikaahan siihen olisi.

Viimeisen illan ruokapaikasi valikoitui Me Sesto.

Mieleni olisi tehnyt ottaa samaa ruokaa kun eilen. Mutta päädyin silti kanaruokaan koska olisin täällä halunnut syödä vaikka koko listan läpi.

Mieskin sai vihdoin lammasta.

Ruokaillessa seurasin kahta mustiin pukeutunutta naista, jotka säkkien kanssa kävivät jokaisessa tavernassa.

Kysyin tarjoilijalta, että keräävätkö he johonkin ruoka-apuun leipää vai miksi kiertävät.

Kanoille ruokaa. Ei täällä kuulema ole niin köyhää ettei kirkko hoitaisi asiaa.

Pahoittelin kysymystäni.. Hieman hävetti.

Ruuan sulattelua jälleen kävellen rannalla.

Samalla kun heitin sandaalit jalasta, mietiskelin et saiskohan tästä jonku bisnesdean pystyyn. Johonkin altaaseen suolavettä, pieniä kiviä ja sinne vaan sit tallomaan, rantavesikävelyä. Rentouttavaa. Musta tulee vielä rikas 🤣

Takaisin kylällä oli bileet taas pystyssä.

Tarjolla oli niitä lampaita vartaissa 20-25€/kilo Tänään löytyi myös Souvlakia ja tuoretta olutta.

Pitihän sitä tuoretta oluttakin maistaa ja mies kävi jossain vaiheessa iltaa hakemassa souvlakit hiukopalaksi.

Taaskaan ei jaksettu juhlia loppuun asti. Illasta oli asteita vielä pitkälle yli 30c.

Jalkani olivat tulessa, kerrankin.

Seuraava tapahtuma pitää merkata tarkkaan historian kirjoihin.

Takaisin hotlalla tein itselleni KYLMÄN jalkakylvyn.

Hanasta ei tullut tarpeeksi kylmää vettä niin mies keksi laittaa jääpalat pakkasesta vielä sekaan. Eipähän menny nekään hukkaan.

Siinä sitten istuskelin hetken ja taas vain fiilistelin kylältä kantautuvaa tunnelmaa.

Lähtöpäivä

Olimme fiksuja, kun pakattiin edellisenä päivänä. Vähensi aamupäivän ketutusta huomattavasti.

Lentohan lähtisi vasta illasta, joten meillä oli koko päivä aikaa kulutettavana.

Olin jossain vaiheessa bongannut aasien rescue keskuksen, jota ehdotin käytäväksi.

Selvisi, että se oli ollut aivan kulman takana hotelliltamme Liapadeksessa.

No onneksi aikaa olisi ajella.

Tiet olivat jo käynneet tässä melkein kolmessa viikossa jo tutuiksi.

Välissä poikkesimme katsomaam Korfun vanhinta oliivipuuta.

On vissiin aikasemminki todettu, että reitti valinnoissa saa olla tarkkana. Kyseenalaistaa hieman sitä mapsin valitsemaa. Menimme kuitenkin taas halpaan.

Jouduimme niin huonokuntoiselle tielle, että tämä peruutustutkakin meni jossain vaiheessa mykäksi ja pisti silmät kii.

Kuvaa en ees kyennyt ottamaan.

Yli nyrkinkokoista kiveä tie täynnä ja kuopat sellaisia, että pikku fiiu jäisi mahastaan kii.

Taas totesin, onneksi on lentoon aikaa.

Mut on se tuo mun kuski vaan ihmeellinen. Se sai meidät ja auton rescue centterille ehjin nahoin.

Hieman oli kyllä kireä tunnelma, hiki ja ärräpäät lens.

Onneksi suloiset aasit ja muut asukit vei nopesti ajatukset muualle.

Keskuksessa portilla ilmeisesti omistaja nainen kertoi mitä saa ja ei saa tehdä. Tänne ei ollut sisäänpääsymaksua.

Aaseja sai lähestyä, rapsutella ja harjata, kunhan ei mene niiden taakse. Voivat kuulema potkaista. Myös jos syövät ei saa lähestyä. Koirat jos tulevat luo voi varovasti rapsutella, muuten ei saa lähestyä.

Nämä kuitenkin oli huonoista oloista pelastettuja eläimiä.

Vapaaehtoiset siivoili paikkoja ja hoitivat eläimiä.

Pois lähtiessä portilla oli laatikko johon pystyi pudottamaan käräysrahaa, millä tämä paikka pyörisi. Koska sisäänpääsy maksua ei ollut laitoimme sen verran kolehtiin.

Eilen sovimme vikan kunnon ruokamme olevan PIZZAA, kyllä uskalsin sanoa sen ääneen. 😁

Muistatte varmaan sen järkyttävän kokoisen pizzan jonka ostimme take awayna Liapadeksen hotellille.

Se raflahan oli aivan vieressä. Jes ihanaa. Vähän pisti mieltä paremmaksi.

Aika lipua pikku hiljaa kenttää kohti.

Kävimme tekemässä vielä viime hetken ostokset kentän lähellä olevasta Lidlistä..budjetti…

Ympyrä sulkeutuisi kivasti jälkiruualla, alkumatkan gyrospaikassa, Stin Thraka.

Vielä tankkaus ja kentälle.

Tankilla heitin ikkunaa avatessa jassakset tankkaajalle ja hän vastasi kreikaksi et sori luulin että olitte turisteja. Tankkauksen päätyttyä vielä pahoitteli asiaa.

Oli pakko selittää, että kyllä me ihan turisteja ollaan, hän oli yllättynyt, koska olin kuulema puhunut niin hyvin kreikkaa.

Ensi kerraksi pitää vielä opetella sana:täyteen. Se ei vaan jää mun mieleen.

Auto vuokraamolle, josta saatiin kyyti kentälle. Mukaan hyppäsi kaksi naista Roomasta. He valittelivat, että kotona on vielä kuumempi kuin täällä.

Lupauduin lähtemään heidän puolesta Roomaan jos he menisivät palelemaan suomeen jossa mittari oli tällä hetkellä näyttänyt +10c!?!

Tässä vaiheessa jo vuokraamon setäkin yhtyi puheeseen. Hän halusi suomeen koska hevimusiikki ja viileä ilma. Lupasin hänellekkin osan vaihdon, jään mielelläni kuuntelemaan kreikkalaista musiikkia ja nauttimaan lämmöstä.

Melki kolme viikkoa mennyt ilman et olis kuullu suomea. Kun päästiin kentälle niin eikös siel ekana joku avannu sanalla vitt** suunsa.. Argh.. Sain näppylöitä.

Jonkun tovin saimme ootella laukkujen jättöä.

Tämän on muuten kalleimpia kenttiä suomen hki-vantaan jälkeen missä olen ollut.

Lentoa ootellessa juttelin Ateenalaisen naisen kanssa pitkät tovit matkustamisesta, eri maista ja kulttuureista. Oli todella mielyttävä kokemus.

Hieman ennen koneeseen pääsyä tuli ilmoitus, että Riiasta lähtevä lento olisi myöhässä. Ei oikeastaan haitannut, koska muuten se vaihto aika olis ollut vain puoli tuntia.

Riiassa jäi kivasti aikaa syyä, juua ja virkistäytyä.

Lähtöportilla ainut miinus oli, joku mies joka putsasi mustia kynsilakkoja jollain aivan järkyttävän hajuisella aineella niin että koko kenttä lemus. En ymmärrä miten se oli saannu sellasen kahen desin pöntön ees tuotua turvatarkastuksesta läpi. Sitä ainetta oli pitkin pöytiä ja lattiaa.

Takaisin suomessa tajusin etten ollut kyydille muistanut ilmoittaa lennon olevan myöhässä. Hyvä minä.

Siinä laukkuja ootellessa hihnalle koneesta ilmestyi pahvilaatikko. Oli pakko seurata kenen se oli. Vastakkaisella puolella huomasin miehen tuijottavan minua, arvasin hänen olevan laatikon omistaja. Uskaltauduin kysymään mitä laatikko sisälsi. Vastaus oli viiniä ja pastaa.. Niin olihan nyt suomessa pula pastasta, varsinkin makaroonista.. Olis varmaa pitäny itekki ostaa.

Tuloaulassa onneksi ootteli serkkuni mies, joka oli tajunnut varmistaa laskeutumisajan.

Takaisin kotona huomasin etten ollut syönnyt matkaeväitä.

Suuret kiitokset jälleen kerran, kun matkasit mukana.