Korfu town olisi meiltä vielä näkemättä

Sinnehän sitten suunta jo heti aamusta.

Tällä kertaa laitoin mieheni hakee Frappet, ettei tarvisi taas niitä lahjoitella ympäriinsä.

Parkkipaikka löytyi perillä kivuttomasti, vaikka hieman epäilin.

Vanhan kaupungin laidalle oli joku aika takaperin avattu iso toimiva parkkis.

Linnake kipuamiset jätämme suosiolla väliin. Mittari näytti jo +35c ja kello ei ole vielä edes yhdeksää.

Oikeastaan täällä minulla oli yksi tavoite. Saada niistä kuuluisista kierreportaista kuva.

Kaupunki vaikutti heti jo ihanalta. Erilaiselta mihin on totuttu.

Anteeksi nyt, mut Hania kalpenee tän rinnalla.

Oli onneksi ihanan ”viileää” kulkea vielä tähän aikaan eikä ihmisiä juuri ollenkaan.

Kirkkoissa oli sunnuntai menot parhaimmillaan.

Kaupat availivat hiljakseen oviaan. Kaupunki heräili, kun kuljeskeltiin pitkin kujia.

Ei tarttenu sen paremmi shoppailla. Lapsille ostin kumkvattilikööriä pullot.. Kirjotinkohan ton ees oikein?

Kun kuumuus rupesi nousemaan ja ihmiset lisääntymään… Määrällisesti siis.. Oli aikamme lähteä.

Yksi ainut bucketlist tehtävä olisi jäljellä.

Corfu kirjaimet ja kuva niistä.

Kirjaimien vieressä oli kivan oloinen kahvila, jonne istuimme brunssille ja katselemaan koneita. Lue: kiusaamaan itseämme.

Syömisen jälkeen suuntasimme takaisin Benitseen. Rannalla oli hyvä taas käydä lepäilemässä. Merivesi oli suorastaan kuumaa, ei paljoa vilvoittanut, kun kävi kastautumassa.

Majapaikassa tuli onneksi viileetä vettä suihkussa 😁 siis miehelle hyvä.

Syömässä käytiin meille ihan uudessa tavernassa, mikä kyllä jälestä päin harmitti. Oli taas niin taivallista et olisi voinu useamminkin täällä syödä.

Tänään olisi kylässä meille kunnon läksijäisbileet.

Ensi makua saatiin jo eilen.

Tänään alkuun lähti ikonikulkue orkestereineen/soittokuntineen kirkolta liikenteeseen.

Musiikki raikasi, kun ne kiersivät koko kylän upeasti niin, että varmasti kaikki näkivät.. Ja kuulivat.

Kun virallinen osuus oli ohi alkoivat bileet.

Torilla keskellä tanssirinkiä, pisti jalalla koreasti alusta asti vanhempi yiayia, uskon hänen olevan kylän vanhin Marina. Oli niin ihana seurata sitä innostusta mikä säteili hänestä.

Ei olis kyl meidän takii tämmösiä bileitä tarttenu järjestää.

Jos tää oli mun viimeinen kreikanmatka, niin sai se ainakin täydellisen päätöksen.

Tästä on paha pistää paremmaksi.

Tunnen oloni niin kiitolliseksi, kun sain olla osallisena tässä.

Ja tämä kaikkihan osui kohalle ihan vahingossa.

Nyt jos jollakin on ensi vuonna mahdollisuus tulla tänne tähän aikaan, niin suosittelen ihan vaan vaikka tämän takia.

Pyhä Marinan kirkko jos sijaitsee kylässä on varmasti juhlaa tiedossa.

Kun bändi oli soittanu yhteen putkeen yli 3 tuntia ajattelimme ettei tälle tule loppua ja lähdimme.

Jatkoin vielä fiilistelyä parvekkeella.

Neljän tunninkaan jälkeen ei ollut loppua kuuluvissa.

Miten näillä kunto riittää vai treenaako ne koko vuoden untill the next time.

Alun tanssija yiayian näin kerran hakevan vesipullon janoonsa. Hiki vain valui hällä.

Oli tää kyl ihan uskomaton kokemus.