Nyt ei yöllä inissy kukaan.

Unikin oli parempaa, liekkö hyvä piirakka syynä.

Aamupala rauhakseltaa ja paakkaaminen kiireessä. Hieman harmittaa jättää tämä paikka.

Oli kuitenkin pakko käydä vielä pulahtamassa ennen lähtöä.

Siirryimme uutta reittiä kohti Kassiopia.

Mies oli bongannut kartasta jonkun hylätyn talon hienolta näköalapaikalta.

Talo oli kyllä upealla paikalla, ihme että on vain jäännyt tälleen. Näkisin niin itseni tuon talon katolla vilkuttelemassa ohi kulkijoille.

Ulkopuolella istuskeli mies maalaamassa.

Hänellä oli siinä omia maalauksiaan ja vaimon tekemiä koruja esillä myynnissä.

Menimme miehen juttusille.

Sieltähän tuli pitkät pätkät tarinaa.

Hän kertoi kuinka jäivät työttömiksi vaimonsa kanssa ja yhtenä päivänä vain päätttivät ruveta tekemään harrastuksesta työtä.

Enää ei tarvitse olla vuokralla, kun ovat saanneet hankittua oman talon, jota pikku hiljaa kunnostavat.

Siinä on mies oman elämänsä herra, kunpa pääsisi itse samaan.

Ei meinattu millään päästä lähtemään, kun juttua piisas. Olisin toki siinä kuunnellut pitkäänkin, mutta tuntui, että sulan auringossa.

Kerrankin voin sanoa: ’nyt on kuuma’

Ostin Kostakselta magneetin ja annoin vähistä hieman extraa.

Herttainen kaveri.

Jos osutte kulmille menkää ihmeessä moikkaamaan tätä herraa.

Ajelimme rannikkoa pitkin kohti Kassiopia.

Ohitimme Rodan ja Acharavin, taas sellaiset paikat, mistä ei tiedä mistä toinen alkaa ja toinen loppuu. Ei näyttänyt yhtään houkuttelevalta.

Itse Kassiopi lähestyttäessä sen sijaan näytti heti ihanalta paikalta.

Majapaikan omistaja oli meitä vastassa ja huonekkin valmiina, vaikka oltiin taas aikaisessa.

Palvelu sen sijaan oli hieman nahkeeta.

Omistajasta tuli mieleen kriminaali joka pyörittää hotellia rahapesun merkeissä 😁

Asunto oli ihan jees, vastasi hintaansa.

Kamojen purkamisen jälkeen lähdettiin kylille katsastaa mestoja.

Täällä näyttäisi olevan elämääkin.

Kylän keskellä oli ihanan oloinen kirkko, harmi, kun oli mennyt juuri kiinni.

Tämä paikka on sekoitus vähän kaikkee, löytyy Pargaa, Nidriä ja ehkä ripaus Symiakin.

Uimisen suhteen ei paikat täällä ainakaan loppuisi kesken.

Huomenna tulisimme tänne heti aamusta nautiskelemaan.

Pieni lounas tähän väliin tekisi terää.

Valitsimme nopsasti vain jonkun fasfood paikan ja hampparit naamariin.

Marketti pyrähdyksen jälkee takaisin majapaikkaan.

Tuli selvästi sellainen people overload.

Nyt voisi mennä altaalle kun siellä olisi aivan hiljaista.

Pyykkiäkin piti pestä, olisi puhdasta loppu reissuksi.

Niin nythän ollaan jo puolessa välin matkaa. Snif.. Ahdistaa pelkkä ajatus..

Huoneiston ovesta sai ikkunan hauskasti auki ja siihen sai hyttysverkon viriteltyä niin ei tarvitse ilmastointia huudattaa koko aikaa.

Jos vähän saisi anteeksi näitä lentokilometrejä, kaiken lisäksi ostin tässä pienen pussin kirsikoita ja heittelin kivet auton ikkunasta tien laitaan, tulee uusia puita. 😁

Ajelimme vuorille katselemaan auringonlaskua, täältä se pitäisi näkyä hyvin.

Upean auringonlaskun jälkeen lähimpään tavernaan illalliselle.

Paikallisia oli melki taverna täys, muutama turisti vain.

Otimme puoliksi grillattua paprikaa ja Pastitsaadaa.

Vaikka kuvat on keltaiset ja karmean näköiset, ruuat oli aivan täydelliset ja annoksetkin riittävät kahdelle.

Tavernassa oli jännä tunnelma, ihan kuin kaikki paikalliset olisivat odottaneet, että viimeinenkin turre häipyy. Silloin nostettaisiin rakit pöytään ja pistettäisiin musat soimaan.

Nyt on taas hyvä mennä nukkumaan, aamulla ajoissa ylös ja rannalle