Los mysterios ja kadonnut parkkipaikka

Aamulla oli kyllä kirjaimellisesti olo: mikä maa? Mikä valuutta?

Aivan pilkkopimeää vielä puoli kahdeksan.

Kahvikupillisen ja aamupalan jälkeen se rupesi hahmottumaan missä ollaan.

Aamupalaa

Kestää hieman, että pääsee rutiineihin kiinni.

Aamu valkenee

Mies ehdotti, että lähdettäisiin ajelemaan, minullehan se passaisi.

Jonkun tovin kuluttua auto parkkiin ja ihmettelemään.

Vähän oudoksuin, kun mies halusin jonnekkin ostarille katselemaan. Menin kiltisti perässä.

Ostarin maisemia

Ostarin toisessa päässä mies ohjasi minut sisälle johonkin liikkeeseen.

Apua joutuisinko taas alasti hierottavaksi.

Yllätyys.

Mies oli tyttäreni kanssa varannut minulle kampaaja-ajan, synttärilahjaksi. Kyllä nyt hemmotellaan.

Toki taustalla tässä oli viikolla tapahtunut värjäys operaatio, joka meni hieman mönkään, ihan omasta mokasta johtuen.

Sini hiuksinen lady

Hiusteni piti olla hopean väriset, mutta lopputulos oli joku keltaisen ja sinisen sekoitus. Muistutin haaleaa ruotsinlippua.

Onneksi homma pelastetaan nyt.

Tällä mies kampaajalla oli selvät sävelet asian suhteen ja ei muuta kuin penkkiin istumaan.

Folioo kerrakseen

Paria tuntia myöhemmin paikasta käveli ulos hyvin tyytyväinen nainen, eikä ollut enää sinisiä hiuksia. (niin paljon kuin siitä väristä tykkäänkin, hiuksissa se on jo ehkä tällä iällä liikaa)

Livenä paljon parempi

Muahan on hyvin vaikea yllättää missään, koska arvaan yleensä etukäteen kaiken. Nyt tästä asiasta ei ollut hajuakaan.. Penteleet 😁

Syyllinen tuijottaa
Paikan tiedot, voin suositella

Nälkähän tässä jo iski, mies oli luppoajalla tehnyt hyvät suunnitelmat, mitä seuraavaksi.

Nyt pitää myöntää virheensä, aluksi luulin Moganin ja Puerto Moganin olevan sama paikka. No sehän selvisi ettei näin ole.

Mogan, jonka läpi ajelimme kohti ruokapaikkaa oli aivan ihastuttava pieni kylä, joka vei sydämen.

Pilvet matalalla

Olisi ehkä pitänyt pysähtyä täällä jalottelemaan ja katselemaan paikkoja.

Tuulimylly

Eikä vain ajella ohi.

Las Canadas

Las Canadas, tienvarsi ruokapaikka. Ne on yleensä parhaita.

Museo samassa

Terassilta löytyi meille sopivasti pöytä, kun tiirailin muita ruokailijoita, näyttivät he hyvin tyytyväisiltä ruokiinsa. Onneksi otin neuleen autosta koska tuuli aika kylmästi tänne.

Maisemaa

Listalta valikoitui syötäväksi kinkku-herkkusieni omeletti, aioli leipää sekä elämäni ensimmäiset Kanarialaiset ryppyperunat Mojo kastikkeella.

Lounas

Ja voi luoja kuinka hyvää se olikaan. Suosikiksi menee.

Paikka oli todella miellyttävä ja palvelu erinomaista.

Kukkuu, joku naikkonen siellä
Jälkiruuaksi sitruunasorbettia.
Talon puolesta jälkiruuat 😁

Paikan yhteydessä sijaitsi myös museo, en ollut aivan varma aiheesta, mutta kaikkee vanhaa härpäkettä, parturituolista tupakka-automaattiin.

Lisää maisemaa
Museo paremmin ulkoapäin
Vanha parturituoli
Ikkuna näkymä
Puhelinkeskus ja tupakka-automaatti.
Tää ei taida vielä kuulua museoon

Pihasta löytyi myös kilpikonnia.

Chillailevat kilpikonnat

Pois lähtiessä pysähdyimme näköalapaikalle kuvailemaan jylhiä maisemia.

Mador de Veneguera
Karua mutta kaunista
Siellä joku hyyppä tsiikaa
Hymy pyllyyn

Me ollaan siitä hyvä pari, että täydennämme kivasti toisiamme, mies yleensä suunnittelee meidän roadtripit ja mä istun mukavasti kyydissä. No ei vais on mullakin vahvuuteni.

Tällä kertaa reitiksi valikoitui joku todella korkealle menevä mutkitteleva ja hyyyyvin kapea tie. Määränpää Mirador El Mulato.

Kapoista tietä

Onneksi ollaan harjoiteltu Kreikassa näitä vuoristoteiden ajamisia, koska hetkittäin olisi heikompaakin hirvittänyt. Pudotusta oli….paljon.

Pilvet vain lähestyy
Ja lähestyy.

Täällä piti pysähtyä ihan tien sivuun jos auto tuli vastaan. Hulluja pyöräilijöitäkin löytyi.

Tällä tiellä on viimeisen kolmen vuoden aikana kuollu 5 pyöräilijää. Siitä muistutti kyltti tien alussa.

No nyt sit ollaan pilvessä
Melkoisia puita
Oliskohan tää joku mantelipuu

Ihan Rogue Nubloon asti ei menty, vaan lähdettii pudottelemaan alaspäin.

Poikkesimme matkalla Sorian kylään katselemaan suurta patoa.

Make a wish

Harmillisesti llikemmäksi patoa ei päässyt koska se oli remontissa. No saatiin ainakin kuvia.

Patoa toisesta suunnasta.
Alueen karttaa
Ihana seinusta kylästä pois päin

Tie muuttui paikka paikoin huono kuntoiseksi, onneksi meillä ei ollut kiire ja liikennettä ei juurikaan.

Täällä sentään jotain kasvustoa tien vieressä
Joku vedelle tehty tunneli vissiin alhaalla.

Tie alas, päätyi Santa Aguedaan, josta rullailtiin Puerto Ricon isoon Mercandona kauppaan, josta taas hieman jääkaapin täytettä.

Nyt en muista mistä näistä miljoonasta liikenneympyrästä tämä sijaitsi
Mercadonan kinkkutiski

Kerkesimme kämpille takaisin juuri parahiksi auringonlaskuun.

Ihanat värit
Näihin en kyllästy
Sinne se painuu.

Majapaikan allas oli käytävä kyllä testaamassa.

Veikkaisin äkkiseltään veden olevan n. 18 asteista. Mikä siinä onkin, että kyllä sinne 2 asteiseen avantoon pystyy itsensä tsemppaamaan, mutta tämä olisi jotenkin ylitsepääsemättömän vaikeaa.

Siinä sitten otettiin mittaa miehen kaa kumpi pystyy eka, mieshän se sinne pulahti noin vartin seisoskelun jäljeen. Pakkohan se oli itsekkin sitten pulahtaa. Ja siitä suoraan lasten altaaseen ”lämmittelemään”

Illallista lähdettiin metsästämään Puerto Moganin puolelta. Toki taas Puerto Ricon liikenneympyrän kautta, kun eihän sinne muuten pääse.

Kuljeskeltiin ympäriinsä katselemassa ruokapaikkaa, mikään ei oikein sytyttänyt.

Samalla ihmettelimme missä kaikki ihmiset ovat.

Tovin kuluttua mies sanoi haluavansa eilisen päivän pizzapaikkaan syömään pastaa. Matkalla kuitenkin sinne jossakin ostarin laidalla törmäsimme ravintolaan jossa oli isot syntymäpäiväjuhlat menossa.

Menu vaikutti hyvältä, terassilla oli tilaa ja vielä viltti löytyi olkapäille. Tänne mentäisiin

Tunnelma ja seura täys kymppi ja plus päälle

Mies halusi Entrecote pihviä, itse valitsin pastan listalta.

Viileähkö ilta istuskella, onneksi viltti lämmitti.

Odotellessa ruokaa kyselin sisäänheittäjältä missä kaikki ihmiset ovat, hän totesi olevan high season, siinä mysteeriä kerrakseen.

Pasta-annos. Hieman huonossa valossa
Pihviannos
Nyt sitä ruokaa mulle

Ruuat oli maittavia, ehkä hieman hinnakkaita, mutta menkööt. Ravintolan nimi oli Restaurante&Grill Samara’s.

Jonkun jälkiruoka drinksun olisi voinut vielä juoda. Kävelimme the Riverbank bariin, vartin istuskelunkaan jälkeen emme saanneet siellä minkäälaista palvelua, joten äänestimme jaloillamme.

Kuvan kerkesin ottamaan

Parempi kai olisi vain painua takaisn nukkumaan.

Takaisin Tauritossa kohtasimme ongelman.

Parkkipaikan kohdalla on täällä rautahäkkyrä, jolla varataan paikkaa, häkkyrän avaa avain joka on kaikilla parkkiluvan saanneilla. No sama avain käy kaikkiin paikkoihin täällä. Ja selkeästi lupia on enempi kuin paikkoja.

Yhtään vapaata paikkaa emme löytäneet.

Auto oli jätettävä siis jokusen matkan päähän mäen alle. Tässä vaiheessa ei olisi yhtään huvittanut ruveta kiipeämään takaisin majapaikkaan. Mutta niinhän se oli tehtävä. Saattoi olla, että siinä matkalla kirosin kaikki parkkiluvan omistajat alimpaan Tauritokseen.

Sänkyyn kun pääsin laitoin La Promesan pyörimään kännykästä… Ei tarvinnut kauaa unta odotella.

17 comments on “Los mysterios ja kadonnut parkkipaikka”

  1. Arja Eskelinen

    Maanantaihuomenta ja kiitos, kun pääsin reissulle mukaan. Hyvää päivän jatkoa ja lisää ootellaan.

    Vastaa
    1. Laura

      Kiitos, kiva kun olit mukana. Mukavaa maanantaita ja alkanutta viikkoa

      Vastaa
  2. Sirpa Danilotskin

    Mukavaa matkantekoa hyvässä seurassa👌🏼❣️jatkoa odotellessa🤗

    Vastaa
    1. Laura

      Kiitos ❤️

      Vastaa
  3. Mikko / Matkalla Missä Milloinkin

    On kyllä hieno auringonnousu, ja samoin on hieno tuo lopun auringonlasku. Ja ylipäätään hienolta näyttäviä maisemia näyttää olevan.

    Miltähän vuodelta tuo tupakka-automaatti on?

    Vastaa
    1. Laura

      Hyvin vaihtelevilta tuntuu täällä olevan auringonlaskut. Hiekka ilmassa vaikuttaa paljon. Tupakka-automaatin ikää en kyllä osaa arvioida. Ei oikein ollut mitään infoa koko paikassa

      Vastaa
  4. Vappu Säynätkari

    Kampaajallakäynti lomareissulla on kivaa. Olen käynyt ihan vain pesettämässä ja laitattamassa. Minulla kun on piikkisuorat hiukset niin kiharoiden saamiseksi kampaajalla menee vähemmän aikaa kuin itsellä. Samalla tulee tuettua paikallisyrittäjää.

    Vastaa
    1. Laura

      Letit kävin viimeks laittaa en muuten oo käyttäny palveluita

      Vastaa
  5. Nana

    Nyt on niin pirtsakka lady!

    Vastaa
  6. Jussi K

    Hienoja kuvia, kiitos !

    Vastaa
    1. Laura

      Kiitos😊

      Vastaa
  7. Reetta

    Puerto Moganissa suositus El Patio ravintolalle. Heidän vaalea sangria oli hyvää myös. Se sataman seutu on nätti ja paljon ruokapaikkoja. Auringonlaskua katsomaan tänne https://maps.app.goo.gl/QNMSmB46kUUPFKDcA?g_st=ic

    Vastaa
    1. Laura

      Kiitos hyvistä vinkeistä

      Vastaa
  8. Katri

    Kiitos, kivan näköistä näyttäisi olevan. Ja hienot hiukset osasi siellä sinulle laittaa.

    Vastaa
    1. Laura

      Kiitos. Kuvista ei saa srlvää kuin hyvät nyt on

      Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *