Nyt ei yöllä tsembaloitu, tai en siihen ainakaan havahtunut.

Aamun suunnitelma oli: aamupalan kautta rannalle.

Miksi mennä merta edemmäs kalaan on vissiin se vanha sanonta, joten valitsin lähimmän rannan hotellilta.

Taverna Limanakin edessä oli kahta petiä lukuunottamatta vapaita kaikki muut ja hintakin oli vain 10e, parkkeerasin siihen.

Juotavaa ja suolapalaa, kun on mukana pärjää sillä hyvin lounasaaseen asti.

Hyvässä välin saavuin, koska ilmeisesti täyttymisestä päätellen olivat muutkin tietoisia edullisista hinnoista.

Edellinen äänikirja oli loppunut sopivasti, nyt paneuduin Amanda Vaaran pariin.

Reilu 3 tuntia tuli makoiltua välillä meressä käyden. Uimakengät, jotka eilen löysin oli oikein hyvät tällä rannalla. Pohja on isoa kiveä ja varmaan merisiilejä löytyisi.

Takaisin hotellilla nautin lounaaksi eilisen illan salaatin jämät.. Sormin.. Eihä mulla toki mitää haarukkaa ollu, kun se on siel matkalaukussa.

Kevyt lounas takaa ison nälän aiemmin.

Samalla mietiskelin kuinka tyhmä olin, kun en ollut varannut eilen pöytää mistään raflasta. Vaikka sitä kyllä mietiskelin.

Tarkoittaskohan tää piirakka iltaa.

Heitin hetkeksi sängylle…

Ja kaksi tuntia myöhemmin heräsin mojovat tyynynkuvat poskessani.

En mielestäni nukkunut, mut olin sellaisessa välitilassa, kun uni on juuri saavuttamassa.

Sellaista mun nukkuminen on ollu jo pitkään.

Vettä pitäisi hakea kaupasta, samalla kävin altaalla päivittämässä tietotoimistolta tämän hetken tilanteen.

Tekstiviesti oli tullut kaikille, siinä kerrottiin PIR koodin tulleen sähköpostiin.. Eipä ollu tullu kellekkään. Ja taas kerran Apollo nosti kädet ilmaan..

Suihkun kautta kylille.

Kylillä oli ihanan hiljaista, pienen kierroksen jälkeen, suunnistin piirakalle.

Ihan sama mitä kukakin taas aattelee.

Pöydän saamisessa ei ainakaan ollut ongelmaa.

Rutiineista poiketen en tilannut piirakkaa pepperonilla, vaan jonkun astetta erikoisemman.

En vissiin hirveesti perehtynyt sisältöön, kun näin vaan sanan jalapeno ja kana, se riitti minulle.

Kanahan oli tyyliin nugettia siinä piirakan päällä. Erikoista, mutta ei missään nimessä huonoa. Enhän olisi uskonut kenenkään tunkevan kyröksee saganaki juustoa.

Tovi meni et sain ahdettua lärttysen kitusiin. Olin aivan ähky.

Iltakin jo kerkesi tässä välin hämärtymään.

Pieni liikunta auttaa aina.

Kävelin sataman toiseen päähän kyselemään veneretkistä.

Tuntui, että nämä ihmiset täällä päässä olivat jo aivan kyllästyneitä tähän kauteen.

Yksi vene lupasi retken neljällä kympillä ruokineen.

Kaksi muuta oli 30e ilman ruokaa.

Toisessa näistä myyjäneito sanoi, et ainahan voi olla päivän syömättä. Olis varmaan pitäny näyttää aiempaa kylttikuvaa hälle.

Jäin miettimään, lähtiskö vai mitä?

Pakko oli ottaa yksi pikainen istunto oluen kera, paikallisten kanssa samassa paikassa.

En kyl odottanu saavani kyytipoikaa.. Nimittäin pöytään tuotiin paahdettua leipää ja aivan ihanaa juustodippiä.

Mietin hetken mihkä ne tungen, koska olin edelleen aivan täynnä.

Kassissakaan ei ollut tilaa.

Puolet sain leivistä ahdettua siinä oluen lomassa, oikein harmitti jättää loput.

Tokihan tänään oli aavistuksen viileämpi ilta, vaikka ei tuullut yhtään ja olin vielä pelkkä mekko päällä liikenteessä.

Ei auttanut, kun käydä etsimässä lämmikettä niskaan.

Löysinkin ihanan pashminan. Nyt en ilman sitä liikkuisi iltaisin.

Vaikka täällä on porukkaa, on tämä rauhallinen paikka, ainakin tähän aikaan vuodesta.

Kävelin jälleen hiljakseen ja vaan aistin kaikkea ympärillä olevaa.

Samassa koneessa olleet ihmiset jo tunnistaa kaukaa. Mythos paidoistaan ja kiinakaupan tunikoistaan.

Istahdin kivalle paikalle Cactus baarin terassille. Kapea kuja, josta ihmiset kuitenkin kulkee ohitse. Mukava paikka tarkkailla.

Tarjoilija tyrmistyi tilauksestani.

Metaxa cola… Oletko nyt aivan varma.. Kolme kertaa hän varmisti. Ei ollut koskaan kuullut, että niitä joku joisi sekaisin.

Tein varmaan jonkun pyhäinhäväistyksen jälleen kerran.

Tajusin muuten samalla kun tarjoilija lähti tilauksineen, että toivottavasti hän ei paukkaa takasin mesejen kera.

Ei onneks, vain kuppi pähkinöitä.

Viereinen pöytä oli kuullut tilaukseni ja hekin innostuivat tästä, tarjoilija oli pöyristynyt.. Hulluja.

Viereisen pöydän tyypi oli hollannista. Tekstiä tuli enempiki kuin laki salli.

Siinä selitettiin jostain vastaavasta hollantilaisesta juomasta kuin Metaxa. Joku f kirjaimella alkava se oli, nopeasti pääteltynä. Fjere fjäre fjedje.. Ei saakeli saannu selvää.

Kerettiin siinä myös matkustamaan maailman ympäri kunnes toisen viereisen, eli kolmannen pöydän yksinäinen ruotsalais nainen halusi osallistua myös tähän soppaan kertomalla paikallisista kokemuksistaan.

Kun hollantilaiset häipyi uskaltautui nainen kysymään vaihdetaanko kieli ruotsiksi? johon oli pakko vastata, että osaisin kreikkaakin paremmin tällä hetkellä, kuin ruotsia.

Työn alla kuitenkin herätellä sekin kieli henkiin.

Sain paljon hyviä vinkkejä ja kuulla kokemuksia siitä mitä kannattaa ja mitä ei kannata saarella tehdä.

Juoman maksuvaiheessa, myös kreikkalainen tarjoilija halusi opettaa minua.

Hän sanoi muutaman lauseen kreikaksi, jotka minun piti kääntää sitten englanniksi.

Kuumottava paikka, mutta heti helpotti kun tarjoilija kertoi ettei ollut koskaan opiskellut englantia, hän vain halusi pelata jalkapalloa, kun muut opiskeli. Nykyään hän ei välitä edes koko lajista

Lauseen kääntö meni aika lailla oikein. Hitsi kun ne vaan puhuu niin nopeasti

Logariasmo parakalo

Ruotsalaisnainen sanoi ettei oppisi sitä ikinä. Sanoin että kokeileppa opetella hammastikku kreikaksi.

Tarjoilija jopa pyysi minua toistamaan tämän sanan. Ei varmaan uskonut että osaisin.

Οδονθόγλυφίδα

Tie takaisin hotellille tuntui jotenkin pitemmältä kuin eilen.

En muuten muistanut taaskaan sitä pöytävarausta.

Hallelujaa.. Laukun seurauskoodi on saapunut.