Parga 18.5.2019

Parga satama

Autolla likemmäksi satamaa. Leipomosta aamupalaa ja suolaista mukaan. Frapet kahvilasta ja vettä marketista.

Frappe
Vicky 2

Olimme veneessä 50 minuuttia ennen lähtöä, joten saimme valita parhaat paikat. Aika kului hyvin äpöstäessä.

Aurinko paistoi, tuuli on kyllä viileä. Sen verta viileä, että lähtiessämme satamasta, vieressä istuva venäläisporukka narautti Finlandia vodkapullon auki ja rupesi vetämään snapsia isoista muovikipoista. Juomalaulujen raikuessa matkamme sai hauskan alun. Olisi minullekkin lämmike kelvannut.

Vaikka tuuleekin on meren käynti leppoisaa, yleensä minulla velloo, mutta tämän vielä kestää.

Valtos beach

Mies taisi huomata kateellisen katseeni naapurijuomiin ja kohta hän ilmestyi lämmikettä käsissään. Kahvia ja teetä.. Purkista kun ei saannut niiden lisäksi muuta kuin kylmää olutta.

Kohta rupesivat ruotsalaisetkin kyselemään liten stänkaren perään. Joutuivat hekin tyytymään olueen, päivittelivät vain kuinka kauhealta tämä kotopuolessa näyttäisi kun puoli 12 juodaan olutta ja vielä vahvaa sellaista.

Ilmeisestikin kyselyitä oli lämmikkeestä tullut sen verta, että johan rupesi löytymään.. Valkoviiniä.. Jäillä ? no se saisi lämmittää.

Eka pysähdys Antipaxos. Uimamahdollisuus oli, ei saakeli vaan kyennyt jäiseen mereen. Puoli tuntia piisas sitä pysähdystä. Hieno paikka, upean värinen vesi.

Antipaxos

Ajattelin, että nyt tähdätään kohti Paxosta, mutta ei. Väärään suuntaan lähdettiin eli luolien katsastus. Eihän ne miltään näyttäneet sen jälkeen mitä Lefkaksella ja Zakynthoksella oli. Mies rupesi jo tylsistymään tässä vaiheessa. Olis tarvinnut olla joku puuhapussi sille, niin kuin lapsille. Olisi saannut sen viihtymään.

Paxos luola
Paxos joku kivihässäkkä

Vihdoin Paxoksen pikku satama kylässä nimeltä Gaios. Paikan kiireettömyys näkyi ja tarttui. Pieni kiertely satamassa ja syömään. Sain vihdoin odottamani gyroksen.

Paxos satama
Paxos satama
Tätä näkyi paljon
Keskusaukio
Kujien tunnelmaa
Karuja kulmia
Hotelli
Gyros

Meinasimme etsiä kätköjä, mutta totesimme niiden olevan sellaisissa paikoissa, että luovutimme ja istuimme sataman baariin juomille. Siinähän se aika sitten olikin tällä saarella.

Aperol Spritz

Ehdottomasti olisi hyvä, että tänne pääsisi jollain suoralla linjalla tulevalla veneellä. Olisi aikaa tehdä muutakin. Vicky 2 menee kolmella eri reitillä tätä. Vanavedessä tuli pienempi alus Gaios, jossa tuntui olevan menoa enempi jo heti alkuunsa, myös heidän satamassa olo aika oli puoli tuntia pidempi.

Sivukuja Paxoksella

Voisin tulla tänne viettämään muutaman päivän vaikka Corfulta, mutta tällä tyylillä ei kiitos enää.

Love

Aurinko pilkahti lupaavasti joten suuntasimme yläkannelle. Muitakin hyväuskoisia tuli perässä. Ekana luovuttivat ruotsalaiset ja painuivat alas. Seuraavana muutama muu euroopankansalainen. Viimeiseksi kannelle jäivät venäläiset ja suomalaiset. Siinä vaiheessa kun satamaan oli noin kilometri silmillä arvioiden, lähti venäläiset toppatakeissaan sisälle.. Oli siis oltava kylmä. En luovuta, flunssa on jo taattu, eli ei auta siirtyä enää mihkään.

Nikua ei palellut

Ulos päästyämme botskista suuntasin markettiin hakemaan Proseccoa, koska jääkaapissa odotti Meteorasta ostetut mansikat.

Pääsin ulos marketista ja selkäni takaa kuului huudahdus ’Hei Laura’ kaksi sydämen lyöntiä jäi väliin.. Mit.. Vit.. Kuka täällä huutaa mun nimee?

Ei hätää Kreikka-ryhmäläinen siis bongasi minut. Olin otettu, samalla hämmentynyt, kiva tavata uusia ihmisiä. Ja vaikka joskus olen jyrkkä noitten suomalaisten suhteen reissussa, oli tämä kokemus positiivinen.

Skumppa kylmään, sinne se sitten unohtuikin, koska mies halusi viedä minut Sivotaan syömään.

Matkan varrella poikettiin kylässä nimeltä Perdika. Siellä oli tavernat auki, mutta pelkkiä paikallisia istui niissä. Tunnelma oli täälläkin tosi mukava ja kylän laidalla ihanat maisemat.

Perdika
Näkymät Perdikasta

Päätimme kuitenkin jättää kylän ja siirtyä Sivotaan. Hetki kierreltii ja otettiin kuvia. Rantakadun vasemmasta päästä eka taverna ja sitten syömään.

Ruoka oli makoisaa ja tunnelma mukava vaikka 30 tanskalaista jollotti menemään kuuma peruna suussa.

Saganaki
Kanaa

Ensimmäinen auringonlasku nähty tälle reissulle. Ihan perus. Kivan oloinen paikka tämä, Ammoudia oli kuin neuvostoliittoon olisi poikennut, tämä lähenteli Westendiä.

Sivota satama
Sivota satama

Lähtiessä mieleni rupesi tekemään kettusiideriä, tiedätte mitä se on. Löysin pullon marketista ja matka jatkui autolle kunnes tajusin kruunukorkin, noh olishan se auennut turvavyöllä tai hampailla, mutta ajattelin repiä siitäkin huumoria ja sanoin miehelle meneväni ostamaan sellaisen käteen sopivan avaajan. Siitä olisi hyötyä myöhemminkin. (ja oikeasti se menee jollekkin muulle kuin itelle omaan käyttöön)

Mies ajatteli, että olin jättänyt viimeisetkin järjen rippeet tavernaan (leilin myötä). Eka marketti, avaaja mukaan ja tiskille. Pakko oli vakuuttaa, että lahjaksi menee, niin varmaan.. oli myyjän ilme. Hän tarjosi minulle kaupanpäällisiksi vielä magneetin missä oli kolmi ”sarvinen” piru alastoman naisen kanssa. Tsiisus, että hävetti. Onneksi en varmaankaan tule tänne enää koskaan.

Kettusiideriä ja avaaja

Seuraava tarina on tosi.

Avasin kettusiiderin ja samalla mietin miten Kreikka, kettu ja siideri liittyy toisiinsa. Kunnes kaksi mutkaa myöhemmin seisoi pullosta tuttu niin punainen kettu tiellä et en toista ole nähnyt. En mieti enää sen yhdistelmän uskottavuutta. Näitä samoja kaiffareita näimme neljä vielä lisää matkan varrella. Myös pari verenhimoista kulkukoiraa liikkui tiellä.

Pitkä päivä takana. Ekaa kertaa sain miehen partsille istumaan kanssani ❤️

Proseccoa, olutta ja mansikoita

Ollaan viikon verran mietitty hotellin omistajan palelemista. Eka sillä oli toppaliivi sitten se vaihtui toppatakkiin. Lyötiin vetoa, että koska takki lähtee.. Tänään nähtiin takki mutta ei omistajaa ?

Takki mutta omistaja hukassa

Ihana rauhallinen istuminen loppui lyhyeen kun bussi kaarsi hotellin pihaan ja omistaja ilmestyi esittelemään tulijoille tiluksia. Tietenkin ne saakelin aurinkomatkalaiset tuli just nyt.. Ekat kysymykset missä baari ja marketti. Sit nopea toteaminen että t-paidalla pärjää.. Onnea matkaan, toivottelin mielessäni, mutta ääneen sanoin vain kalispera, että en paljastanut itseäni. Onneksi oli hämärää. Mies karkasi paikalta vähin äänin..

Huomenna ei ole aamusta kiire, enkä tiedä mitä tapahtuu. Kaippa se olis aika ruveta suunnittelemaan siirtymistä Suomeen.

2 Replies to “Parga 18.5.2019”

  1. Kreikassa on siis vielä sen verran kylmä,ettei rannalla oikein tarkene vielä makoilla ja ruskettua.Olen äkkilähtöjä katsellut ja varsinkin Kreikkaan niitä löytyisi,mutta tarkoituksenani juurikin ruskettuminen ja rannalla löhöily eli maata täytyy siis vaihtaa.Oli kiva lukea ja kuvia katsella.

    1. Luulen että ilmat rupeavat pikku hiljaa lämpenemää täälläkin Olisihan se kiva ollut saada pikkuisen rusketusta pintaan. Kiitos sinulle

Vastaa