Mikähän siinä on, että sitä pesää pitää ruveta rakentaa niin hirveällä kolinalla ja ramppaamisella.

Itse jos menen yöllä hotelliin koitan olla hyvin hiljakseen, muita häiritsemättä. Ei siitä sen enempää.

On sunnuntai. Maanantai-iltana lähtee lento, eli noin puolitoista vuorokautta aikaa repiä tästäkin loput ilot irti.

Mua lohduttaa suuresti se että n. 80 päivää kun seuraava reissu jo odottaa. Onhan tässä niin monta muuttujaa, että ei vielä kannata hehkuttaa.

Sitä ennen on verta, hikeä, kyyneleitä ja suuresti jännitystä, koska jollain tavalla uudet työkuviot odottaa.. Mutta ei siitäkään sen enempää.

Tähän päivään. Melu hiljeni talossa kahden jälkeen. Onneksi ei ollut mitää tähdellistä aamulähtöä ja sen takia nukuimme pitkään. Aamupala rauhakseen parvekkeella ja viimeisen päivän suunnittelua. Acheron valikoitui voittajaksi.

Tuttuja teitä pitkin paikalle. Sillan kohdalta valitkaa oikealle menevä tie. Ajakaa ihan sinne perälle missä muutava taverna. Viimeisen tavernan jälkeen alkaa polku. Saimme kävellä kahdestaan koko matkan kun taas tois puol jokkee oli Kreikkalaisten lomalaisten invaasio.

Jotain sudenkorennon tapaisia öttiäisiä lenteli polulla, sisiliskoja paljon. Virtaava vesi oli todella kirkasta. Rauhallisen kävelyn jälkeen päätimme kuitenkin sulloutua joen toiselle puolen. Siellä vasta äksöniä olikin.

Vaijerilla pääsee virran yli, lapsille jousiammuntaa, hevosella virtaan tai sitten kumiveneellä. Hinnat 2-7€.

Jotenkin olin saannut mielikuvan, että joessa mentiin kävellen.

Tällä puolen polku oli ihan erilainen ja tietenkin tungoskin. Kreikkalaiset naiset korkokengissään polulla. Voi nilkka parat.

Rupesin pikku hiljaa hahmottamaan hommaa, eli tältä puolen polun loppuun ja siitä veteen ja yläjuoksuun kävellen. Itsellä oli uimakengät mukana joten olihan siellä vähän kahlailtava. Kaunis paikka

Täällä tungoksessa ei varmastikkaan jääty syömään vaan bongasimme kehutun tavernan ylempänä rinteellä olevassa kylässä. Paikka näytti kyllä siltä että kiinni on. Päätin kuitenkin mennä likemmäksi tiedustelemaan aukioloa.

Omistaja rouva saapui ovella vastaan ja viittelöi sisälle, ei ketään muuta. Nainen otti pikapuhelun jonnekkin, arvatenkin ehkä miehelleen jolla juuri alkaisi tarjoiluvuoro.

Menussa oli monta hyvää vaihtoehtoa, rupesin kuitenkin miettimään, että jos me ainoina asiakkaina tilattaisiin kumpikin ihan eri ruokaa niin kuinka vaikeaksi se rouvalle menisi.

Siinä pähkäiltyäni hetken, saapui kun saapuikin tarjoilijamme. Otettiin nyt sitten kumpikin pitsaa. Tilaus puoli olikin aavistuksen hankalampaa koska tarjoilijamme haastoi meille italiaksi ja hieman kreikaksi. Vesi jäi saamatta, mutta kaikki muuten osui oikeaan. Pizza oli maukasta, sellainen rohea ja pannupitsaa mukaileva. En jaksanut ihan kaikkea syödä joten aattelin kokeilla pyytää loppuja mukaan. Pare makria. En tiiä oliko sinne päinkään mutta pitsapalat saapui pikkulaatikossa pöydälle. Kiitos.

Auton palauttaminen olisi yhdeksältä illalla, joten vielä kerettäisiin jonnekkin. Ehdotin Iguomenitsaa ja sinne myös päädyttii.

Oletin jotenkin sen olevan vilkkaampi paikka mutta ihan yhtä hiljaista siellä oli kuin muuallakin. Noh nyt sekin oli nähty.

Ajo takaisin hotellille, vähän laukkujen pakkausta ja vaatteiden vaihtoa. Auton palautusreissulla ajoimme ensin Valtoksen rantaan katsomaan jumalattoman kokoisia aaltoja. Onneksi ei tänään oltu merellä.

Joku Kreikka-ryhmästi houkutteli menemään vilkuttamaan Pargan web camille ja niinhän me mentiin.

Hetkeksi satamabaariin istumaan drinksuille ja tuumailemaan ruokapaikkaa.

Muutamat ostokset ja viimeisen illan fiilistelyä.

Mies halusi ruuaksi jotain missä olisi reilusti kastiketta. Arvasinhan, että pastaa sen olla pitää.

Delizie ravintolaa ei oltu turhaan kehuttu. Alkuun halloumia grillattujen kasvisten kanssa ja pääruuaksi Arrabiata pastaa kera kapristen, joita pyysin ihan sen takia kun tarjoilija esitteli, että jokaista annosta voi muutella jos haluaa. Aivan törkeän hyvää pastaa ja vielä juuri sopivan tulista. Jälkiruokaa talon puolesta ja mahat oli täynnä.

Viikon aikana on houkuttanut kaksi paikkaa, missä miettittiin, että olisi pakko käydä. Sails in baari jossa voi istua pikku parvekkeilla ja toinen olisi Distillery ylempänä.

Sail iniin pääsy oli helppo ja juomat maistui, mutta seuraava etappi olikin taas vinopino niitä hitsin rappusia. Ei tuu ikävä.

Tässä paikassa oli tunnelmaa, reggae soi ja talon itse tekemät juomat maistui. Nuijanukutuksen lailla nämä toimivat miehelle, itse olin vielä virkeenä miettimässä mitäs sitten.

No hotelliinhan sitten. Mitä sitä turhaan itseänsä kiduttaa, tästä on kuitenkaan paha pistää paremmaksi.

Ne isot aallot lyö rantaan edelleen kovaa. Tää on se mitä jään kaipaamaan.. Voikun voisi nukkua parvekkeella.. Mutta ne hyttyset..