Parga 16.5.2019

Vesimyllyn kyltti
Mylly

Mäen yläpuolella vilahti kyltti waterfall. Auto stop. Alkuun kivikkoinen polku muuttui mutaiseksi kapeammaksi poluksi. Ja siinä se oli.. Yli kymmen metrinen vesiputous. Nonih, parempaa opastusta kiitos tänne.

Waterfall
Kivistä polkua
Ja vihdoin se putous

Seuraavana Ali Pashan linnake ja nyt Huom! Älkää lähtekö Pargasta katsottuna vasenta puolta yrittämään tai edes sen puoleista polkua. Nyt oli jo niin kapea polku mitä ajoimme että peilit oli käännettävä sisälle. Kreikkalainen vanha mamma seurasi meidän touhua pieni viikate kädessä. Tässä jos jossain tarvittaisiin taas isä Jorgosta. Menkää junalla!

Ei sitä kautta siis perille vaan kyltin kohdalta missä luki polku linnaan ja vähän matkan päässä 1300m. Voi perkele suoraan sanottuna. Taas oltiin koettelemassa meikäläisen pohkeita. Broken ankle avenue. Jonkun rämpimisen jälkeen polku tuli pienelle tielle joka vaihtui kunnon tieksi vähän matkan päästä. Tie oli jyrkkä ja happi taas loppui.

Broken ankle avenue

Perillä oli hienot maisemat ja kun pulssi tasaantui päätimme ruveta etsimään Geokätköä, joka myös löytyi.

Tykin suulta näkymää
Niku luolassa

Pieni tuokio kartan äärellä sai miehen toteamaan, että kannattaisi aina katsoa kahta eri karttaa, ajamamme tie oli toisessa merkattu poluksi ja toisessa tieksi. Kokeilimme onneamme ja takaisin palasimme tuota tienpohjaa jota aiemmin yritimme autolla päästä. Voin sanoa ettei mitään mahista.

Kävellen tuo reitti oli puolta nopeampi kuin kivinen polku toista kautta, tulipahan kierrettyä koko vuori.

Nappasimme auton matkaamme ja laskimne hetken matkaa mäkeä alas pieneen kylään nimeltään Anthousa, nauttimaan lounasta. Valitsemassamme tavernassa ei varsinaisesti keittiö ollut auki mutta souvlakia ja salaattia saisi, no niitä sitte ja jotain kreikkalaista olutta minkä nimeä en tiedä. Vergina oisko!? Ruuat maistui jälleen.

Työkoneiden arvonta
Salaattia

Pieni Agian kylä sijaitsi vähän matkan päässä, joten ajattelimme sitä idylliä käydä katsomassa pienen kävelyn verran. Siinä oli sellainen kylä jossa voisi vaan olla.. Kiireettömyys ja rauhallisuus tarttui heti, pyörittelin taas ajatusta, että jonain päivänä kun lapset olisivat isoja voisimme vain ottaa ja lähteä, vaikka kuukaudeksi johonkin tämmöiseen kylään. Mies voisi työskennellä etänä ja minä vain olla.

Rauha
Ja tyyssija

Haaveilut sikseen ja tähän hetkeen, eli markettiin hakemaan jääkaappiin täydennystä. Samalla heitin ilmoille ajatuksen kylmistä Frapeista, nyt niitä tarkenisi juoda. Mies kysyi että ’niin haluut varmaan omasi Metaxalla? ’ tottakai! Se taitaa tuntea minut.. Loma Ouzotkin on vielä juomatta. Eli jotain tavoiteltavaa tuolla juoma puolella.

Koitan taas torjua työkuvioita mielestä, ajattelin sen tapahtuvan parhaiten menemällä altaalle ottamaan aurinkoa ja kuuntelemaan Bookbeatista viime elokuun reissulla kesken jäännyttä Hilja Ilveskeron seikkailua. Onnistuin niin hyvin, että heräsin omaan kuorsaukseeni. Samalla pelästyin kauhukuvasta: Laura rapuna lomalla. Ei käynnyt kuinkaan, altaan kautta viilennystä ulkoisesti ja kylmän siiderin kautta sisäisesti.

Mietittiin lähtöä risteilee Paxos Antipaxos linjalle, keräilin tietoa aiheesta ja päätettii mennä katsomaan botskitarjonta ja sen jälkeen päätettiin mennäänkö vai ei.

20€/kpl liput, satamassa katsastettiin botskit, valittiin isompi eli lauantaille reissu.

Sitten seuraava etappi, nälkä ei vielä ollut.. joten drinksut. The Old garden tupsahti eteemme Krioneri beachilla, kuin taika iskusta. Mies nautti pienen oluen.. Oltiin siis taas autolla. Minä otin seilorin rakastajattaren. Eli rommia. Talo tarjosi tomaattia kurkkua ja oliivia.

Talon puolesta
Sailor’s mistress

Mietiskeltiin eri ravintola vaihtoehtoja. Mies oli katsonut paikkaa nimeltä 5 senses.

Sinne oli rantakadulta jonkin matkaa. Paikka näytti hiljaiselta, kun sinne päästiin. Hieman epäilytti koska Tripadvisorin mukaan paikka olisi erilainen. Noh olihan se, totesin kun sisälle pääsin. Ekana pöytään Ouzoa, tarjoilija taisi lukea ajatukseni. Seuraavaksi ilman kyselyitä tuli talon puolesta alkupalat levitettä oliivia, leipää ja tomaattia.

Ravintolaa
Ouzo
Alkuun tuli leipää ja lisukkeita

Tilaamaan kun päästiin otin talon toisiksi kalleimman annoksen, hieman kyllä epäröiden. Alkuun otettiin halloumin ja sakanagin välimaastoon kuuluvan juuston. Puol litraa punaviiniä vielä kiitos.

Halloumin kaltainen annos saapui pöytään ja rupesimme sitä maistelemaan.. Maut oli jotakin todella jänniä… En tiedä oliko se suolaista vai makeaa.. Eli Juusto oliiveja ja makea kastike.

Halloumi oliivikastikkeella

Pääruoka häkellytti tullessaan. Lautaset oli isot, samoin annokset. Miehen sous vide tyylillä kypsytetty liha oli samettista. Oma annos oli kirpeän suolaisen makea ja niin hyvää. Mies naureskeli taas tyylilleni tilata iso viini ajattelematta mitä ruokailun jälkeen tapahtuu. Noh mä elän hetkessä. Eli talon puolesta tuli jälkkäriks kahvilikööriä. Mies arvasi tän.

Pääruoka
Todella hyvää kahvilikööriä

Reilut annokset, suosittelen kyllä paikkaa jos haluatte jotain erilaista. Harmitti vain, kun asiakkaita ei ollut. Ehkä se on tämä ajankohta.

Seuraavaks varmaan tippuu muutama lukija, mutta tuli tilanne..jouduin kysymään missä vessa.. Minut neuvottiin ravintolan yhteydessä olevan hotellin alakertaan, koko paikka oli niin hieno, että pelkkä pieru vessassa sai minut potemaan huonoa omaatuntoa ..anteeksi tästä.

Ruuat syöty, lasku maksettu. Menusta vielä kuva jos sillä saisi houkuteltua tänne asiakkaita.

Menu

Rantakadulla oli meno hieman hiljentynyt, kun kävelimme autoa kohti. Onneksi jossain Suomen jääkiekkopeliä näyttäväksi baariksi mainostettu Johnny’s oli tupaten täynnä, joten se hiivutti miehen toteamaan.. Näkyy sitä kiekkoa omasta huoneestakin..

Rantakatu

Ilta oli yllättävän lämmin. Laitoin kynttilät palamaan ja menin istumaan iltaa parvekkeelle.. Kreikkaradio soi.. Valtos beachin aallot lyö rantaan. Hyttysiä prkl.

Partsilla
Kuutamo

Huomenna olisi tarkoitus suunnata Meteoraan

Vastaa