Täällä tosi usein kysytään mistä päin olemme ja kun kysyjä kuulee vastauksen tulee siihen aina joku lisä. Lähileipomon mies vinoilli kylmyydestä, kylläkin naureskellen. Koitti sanoa lähtiessämme vielä kiitos.. Tack.. Pakko oli korjata sen olevan ruotsia.

Ehkä me sitten erotumme kaikkien italialaisten joukosta.

Ostimme eilen marketista aamupalatarpeita leipä vaan siis puuttui. Mainio aamupala tuoreista aineista on vaa NIIN ❤️

Vessapaperin pahainen loppui aamusta, mies ei jaksanut hakea ja minä en taas kehannut kun ajattelin, että vähän noloo jos vaikka Petros on työvuorossa. Mies nauroi minulle isoon ääneen.

Karathona beach vaikutti käymisen arvoiselta löhöilypaikalta. Liikkeellä kannattaa olla ajoissa, pienellä järjestelyllä meille löytyi vielä paikat. Mies valitsi paikan varjon alta. Minä jäin aurinkoon. Pedit sai käyttöönsä ostamalla juotavaa rantabaarista.

Ranta oli porukan paljoudesta huolimatta väljä. Vedessä sai olla ihan rauhassa. Pohja oli täysin hiekkaa ja matalaa pitkälle. Parhaimpia rantoja missä olen käynnyt.

Uimme vuorotellen, oman vuoroni jälkeen olin juuri menossa pedille, kun tyhjästä ilmestyi aivan likomärkä koira irrallaan. Se meni juuri mieheni viereen. Kerkesin huutamaan ’varo’ mutta mies ei siihen kerennyt reagoimaan, kun koira oli jo räväyttänyt vedet hänen päälle. Pieni karjaisu kuului. Ympärillä naurettiin, minä mukaan lukien, miestä ei naurattanut niinkään.

En malttanut kuunnella edes äänikirjaa, baarista kuului hyvä musiikki, puheensorina italiaksi ja kreikaksi ympärillä. Nenään tuli hiekan, meren ja aurinkorasvan tuoksu. Tuntui hyvältä olla juuri tässä. Nämä pienet jutut on niitä, joita jää kaipaamaan.

Makoilun jälkeen oli nälkä. Olimme valinneet Nafplion keskustasta ravintolan. Kuitenkin kun saavuimme paikalle ei muita asiakkaita ollut. Siirryimme siis muutaman ravintolan päähän paikkaan nimelta Pidalio. Siellä näytti istuvan tyytyväisiä asiakkaita.

Ruori logossa olisi pitänyt paljastaa jotakin. Mies vielä vitsaili, osuttiinko taas kalaravintolaan. Tottahan toki pöytään paiskastiin isossa astiassa tuoretta kalaa. Onneksi listalla oli muutakin. Kunnon hiilari tankkaus pastan muodossa kelpasi mainiosti. Ihanat jälkkärit talon puolesta. En nimiä tiedä sen paremmin, mutta kerrankin muuta kuin vesimelonia. Oli niin nälkä että kuvat unohtui ottaa.

Huomenna olisi täys tohina päivä, tänään voisi vain rentoutua. Hotellin altaalle siis.

Tällä kertaa maltoin kuunnella kirjaa. Kuului se sirkkojen siritys kuullokkeista läpikin.

Nukahdin onnellisesti. Heräsin siihen kun mies onnistui jotenkin rämäyttämään aurinkotuolinsa kasaan. Seuraava näkökenttääni osunut asia oli ne muhinoivat italialaiset, jotka taas oli samassa touhussa altaalla. Saakeli käyn laittaa jotain jarrua niitten ruokaan 😂

Ehdotin miehelle lähtemistä vaeltamaan. Eli vain menemään ilman päämäärää. Tai no oli minulla päämäärä.. kaulakoru. En kuskaa juurikaan koruja mukana. Kreikkalippu korvikset ja Zakynthoksen rannekoru on yleensä mukana, mutta nyt tarvitsin reissu kaulakorun.

Toka kauppa ja iskin silmäni ihanan siniseen koruun. Matkaan tarttui myös uusi huivi.

Väillä pysähdyimme juomille Ippocampukseen

Vaeltelimme sinne asti mistä Tolon niin sanottu rantakatu alkaa. Sieltä löysimme myös ravintolan jota oli kehuttu.

Chez Gilles saisi tänä iltana tarjota meille parhaintaan. Ja niinhän se teki. Toki odottamaan joutui, mutta Pork Au Diable osottautui juuri niin mausteiseksi kuin halusinkin. Sain vielä sitruunaa kylkeen.

”kotimatkalla” Katseltiin hotellimme alapuolella olevaa, luultavasti saksalaisille suunnattua hotellia. Se mainosti edullista olutta, sinne siis. Tai no mies otti saksalaisen oluen minä tyydyin.. Potiri lefko krasi. Kattoterassi oli kivan oloinen. Pitää tulla tänne kun on valoisaa.

Huomenna ajoissa ylös, jos nyt hetken fiilistelee parvekkeella. Ihmetellen perseidejä ja kahta altaalla nukkuvaa ihmistä.. . Ei.. Ne ei ole onneksi ne italialaiset

Kalinihta! Ps. Aivastin just tosi kuuluvasti.. Tietenkin niitten italiaanojen parvekkeelta kuulu perään Ela! Oletan et oli mulle tarkoitettu.. Terveydeksi 😂