Kohti tuntematonta Gambiaa

Niin koitti se jännittävä aamu. Se aamu jota on stressattu jo kesäkuulta asti.

Yö ennen reissun alkua oli hyvin sekava. Milloin oltiin myöhässä joka paikasta tai tapahtui jotain muuta outoa. Esim luottokampaajani halusi vielä ennen reissua värjätä hiukseni, annoin luvan.. Hän värjäsi ne punaisiksi. Olin tosi vihainen, miksi minun hienot blondit piti pilata. Se oli kuulema varokeino ettei bumsterit vie minua.

Kello herätti 05.00 heräsin jo 04.45. Kiitos kellojen siirron. Tähän vielä lento päälle ja aikaero suomeen.

Pakkauspaniikkia en saannut aikaan, aloitin jo hyvissä ajoin. Kyyti saapui 06.30 ja matka kohti Helsinki-Vantaa lentoasemaa alkoi.

Kohti kenttää

Lunta oli tullut viime yönä, ihanan valoisaa. Vaikka oli mulle vielä yö. Matka meni kentälle tosi nopeasti. Höpöteltii niitä näitä.

Luminen maisema

Kentältä joukkomme lisääntyi kahdella matkustajalla. Turvatarkastuksessa pääsin taas satunnaistarkastukseen.. Yllätys.

Toisella puolella odotti vielä kaksi matkustajaa lisää. Pääsimme heidän völjyssä loungeen. Ekaa kertaa pääsee tämänkin kokemaan.

Eli kaikki ilmaista (jos siis on loungekortti, jossa on yleensä kallis vuosimaksu) tämän huvin voi myös erikseen ostaa itselleen hintaan 35€/käynti. Oli leipää, leivän päällistä, salaattia, keittoja ja herkkuja. Mikä parasta… Viiniä.. Tai no olis siel ollu olutta ja viinaakin, mutta tällä kertaa lasi valkoviiniä houkutti.

Hyvää sapuskaa
Kelpaa

Mahat täynnä herkkuja siirryimme kohti porttia. Pieni hämmennys valtasi, en tajunnut kuinka suuri tämä kenttä oikeasti on. Nuo Kreikan lennot ku lähtee ihan eri paikasta.

Täällä ei olekkaa ennen seikkailtu
Pitkää käytävää

Vesipullon tankkauspiste oli onneksi portin vieressä. Koneeseen päästiin helposti. Kone oli puoli tyhjä, johtuen välilaskusta Kööpenhaminaan. Tämmöistä lentoa en ole vielä kokenutkaan ja vielä tän kokoisella koneella.

Jännittää
Siellä se kone odottaa
Kohti paikkoja

Paikat löytyi koneen peräosasta hyvin. Ei tällä kertaa ikkunapaikkaa. Tunnelma koneessa oli hämmentävän rento. Ei yhtään sellaista jäpittämistä ja tärkeilyä, kuin koen aina Kreikanlennoilla. Ja hei tää ei tarkota sitä et niistä luopuisin.

Täällä selvästi on paljon jo toisilleen ennestään tuttuja ihmisiä. Iloisia jälleen näkemisiä…Käytävillä seistään ja vaihdellaan kuulumisia… Pikku hiljaa jännitys rupee raukeamaan..

Tää on paras maisema
Kööpenhamina

Näin pitkillä lennoilla tarjoillaan välipala pienessä pussukassa. Appeliinishotti ja todella maukas sämpylä.

Välipalaa

Välilasku siis Kööpenhaminaan, ikkunattomasta paikasta huolimatta näin SILLAN. sitä pitkin vielä joskus ajan.

Tunti käytettiin laskeutumiseen, tankkaamiseen ja uusien matkustajien ottamiseen. Nyt on paljon kuumaa perunaa suussa 😁

Ja vähän lisää välipalaa
Padista selfie

Yritin kovasti nukkua, mut eihä siitä mitään tullut. Liian levoton olo äänikirjaan, joten musiikkia.

Soul captain band. Sopii tunnelmaan

Vihdoin perillä. Lentokentälle pääsyä piti odotella jonossa. Sisään ku päästiin oli edessä täys kaaos. Mikä mahdollisuus, että juuri sinun laukkusi on se viimeinen laukku koko koneesta?

Viimeinen laukku uunista ulos

Kentällä odotti taksi ja lehmät.

Lehmät kentällä vastassa
Kassit taksin katolle ja menoks

Pimeässä ei paljoa mitään nähnyt, kuuli vain. Tervetulotoivotuksia toisensa perään. Ajomatka hotellille meni joutuisasti.

Uimaan oli pakko päästä ja maistaa paikallista olutta. Kylmä siinä tuli ja kaikki nauroi minulle kun kirosin villasukkien kotii jäämistä.

Unta ei tarvinnu kauaa odotella.